Te olette niin väärässä tuomitessannne väärintekijänne narsistisiksi. No se viihdearvo. Hellurei ja terkkui. T.
Te onnettomat sairaalloiset valehtelijat
Tmps
60578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Hellurei ja hellät tunteet sinullekin, mutta viljelet kognitiivisia ajatusvääristymiä!
http://www.sosiaalisairaala.fi/koulutusmateriaalia/kalterit/viikko_2/kognitiivinen/ajatusvaaristymat.html
Mun mielestä sana narsismi kuvaa vain lähinnä erääntyyppistä ajatus- ja tunnekokemuskaavaa, joka on jämähtänyt pyörimään joidenkin yksilöiden päässä. Niin sana narsismi antaa vähän suuntaa siitä minkä tyyppistä rataa on ja on oletettavissa jatkossakin, jotta sitten osaisi elää mahdollisimman järkevästi todellisen tilanteen mukaan.
Ei se ole mikään "tuomio", vaan ilmiön kuvaus ja minun mielestäni sitä ei pitäisi käyttää tuomiona kuten ei mitään muitakaan joitakin ihmisryhmiä kuvaavia sanoja, jotka saatetaan kokea negatiivisesti.
Minua harmittaa jatkuvasti, kun sanoja ei käytetä neutraalimmin, koska se haittaa ilmiöiden luonteen ymmärtämistä, kun aletaan liikaa tunteilemaan niitä sanoja kohtaan niin ettei enää edes voida ajatella kunnolla.
Minä toivoisin avomielistä ennakkoluulotonta asennetta asioihin, jotta voisi mahdollisimman paljon oppia uusia asioita.
Ja mielestäni olisi hienoa, jos sanaan narsismikin voitaisiin suhtautua ihan luonnollisesti ja hillitysti.
Kannatan. Tai sitten edes niin, että jos joku "paremmassa" asemassa oleva henkilö kokee oikeudekseen tunteilla ja tuohtua, niin sallittakoon se sitten heikoimmillekin ilman diagnooseja ja vaarallisia seurauksia.
Sallittakoon siis, että narsistin uhriksi tekeytyvä vale-empaatikkokin, on itsekin narsisti. Ei siis puolin ja toisin vedetä hernettä nenuun, kun nimittely osuu ihan kehen sattuu.
Kyllähän tuommoinen tekeytyminen täyttää jo aikamoisen petoksen tunnusmerkit, että eiköhän mene sinne jonnekin narsismi-psykopatia -akselille?
Minun narsisti-psykopaattini tekeytyy milloin miksikin. Ihan miten vain paremmin sopii. Ristiriitaisuudet, joita väkisinkin syntyy hän kuittaa huumorilla. Taitava koomikko, joka saa minutkin nauramaan toisinaan. Jopa vielä.
Meidän kieputuksessa hän on todellakin jossain välissä käväissyt narsistin uhrinkin roolissa, jonka minä kuittasin olankohautuksella. Niin tavanomaista.
Vale-empaatikko. En osaa sanoa onko hän minulle vakavissaan koskaan esittänyt uhrin osaa, koska se olisi niin epärealistista, että edes hän ei keksisi sille mitään selitystä. Mutta kuten sanoin, käväissyt on siinäkin roolissa, vähän haparoiden, kuin etsien...
Empatian esittäminen sinänsä on narsistin näytelmän kohokohta, tärkein roolisuoritus, johon lankeaminen varmistaa lopputuloksen.
Jos käyttäydyn kuin paskiainen, en lainkaan ihmettele, jos ihmiset luokittelevat minut paskiaiseksi. Hämmästyisin, mikäli he pitäisivät minusta ja ylistäisivät idolinaan.
Niin.
Minä olen joskus jotain kenties "paskiasia" ilmaissut pitäväni kivoina, niin kyllä he vähän kai kajahtaneena ovat minua pitäneet silloin. Eivätkä edes mitenkään erityisemmin ilahtuneet.
Niin ei kaikkia saa edes aina sänkyynsä, joita haluaa.
No minä en tarvii, kun mulle riittäisi etiikka onneen.
Suoraan sanottuna en edes ymmärrä semmosesta menosta mitään, siksihän mua pöhkönä on aina pidettykin.
Tää on enemmän tää filosofia mun alaani.
Mä olen ollut nuoresta asti aivokas tyttö niiden muiden seksikkäämpien keskellä.
Mutta oli vaan vähän traagista kun jo tiedetysti aivokas tyttö tuossa jokunen vuosi sitten sai aivovaurion, ni alko olla kaikki menetetty. :(
Se, että ihminen haluaa aina yksioikoisena seksiä, ei tee hänestä seksikästä. 'Filosofeiksi' ilmoittautuvia tietysti riittää myös.
No en minä ihan oikea filosofi olekaan, mutta minua on aina kutsuttu pilkkanimellä "filosofi" jo nuorena tyttönä, niin ajattelin tässä nyt vähän nostaa itsearvostusta tuon nimeni suhteen ja ilmoittautua itse oikeasti filosofihtavaksi.
Narsismi on luonteenpiirre mikä löytyy meistä kaikista. Ne, joilla sitä on liian vähän tai liian paljon saavat leijonanosan huomiosta tällä palstalla. Terve narsismi ei herätä keskustelua kuten positiiviset asiat yleensä. Ihan inhimillistä ja ymmärrettävää!
Psykiatrisena käsitteenä narsistinen persoonallisuushäiriö on lääketieteellinen termi ja tavallaan "tuomio".
Mutta pidän eettisesti kyseenalaisena sitä, että ihmisiä "tuomitaan " millään lääketieteellisellä diagnoosilla, kun eikös lääketieteen etiikkansa mukaan pitäisi auttaa sairaita, eikä tuomita.
Valitettavasti niin ei kuitenkaan aina tapahdu.
Ja psykiatriset diagnoosithan on käytännössä leimaavia.
Henkilökohtaisesti pidänkin siksi useimmiten eettisempänä ettei esimerkiksi narsisteja diagnosoida itsediagnoosia enempää, niinkuin kai useimmiten ei diagnosoidakaan.
Siis vaan sen verran itsediagnoosia, että osaisi pärjätä tilanteen mukaan.
Yhteiskunta vain on sosiaalisesti rakentunut niin että meitä ihmisiä nimetään, määritellään, luokitellaan ja kategorisoidaan. Ilman diagnoosia lääkäri ei voi määrät hoitoa ja kuntoutusta. Useimmat diagnoosit, myös psykiatriset esim. masennus, eivät toki ole pysyviä vaan kertovat vain tilanteen sen hetkisestä terveydestä. Miten diagnoosin kokee osana omaa identiteettiä on yksilöllistä. Osalle se tuntuu varmasti leimana "tuomiona" mutta osalle helpottavana asiana, oireille on saatu nimi ja syy terveysongelmiin on selvinnyt.
Tämä palsta on tarkoitettu keskusteluun narsismista. Aiheesta on vaikea puhua, jos nimike poistetaan. Minusta on rehellistä puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Eufemistien sepitteleminen on ongelmien lakaisemista maton alle.
Niin tässä lopuksi vielä tarkennan, etten minä ainkaan ole ehdottanut narsismi-ilmiön nimeämisen lopettamista, vaan kannatan itsediagnosointia asiassa.
Mutta en nimittele koskaan vieraita ihmisiä narsisteiksi. Itsediagnosointi on nähdäkseni täysin eri asia kuin nimittely. Itsediagnoosin tehdäkseen asiaan on perehdyttävä kunnolla monella tavalla. Pitää mielestäni osoittaa osaavansa kunnolla laajasti kuvailla mitä narsismi on jne. Jos esim. osaisi luennoida aiheesta yhtä hyvin kuin asiantuntija, ei ole mielestäni sopimatonta tarvittaessa tehdä itsediagnoosi.
Mutta narsismin nimeämistä lääkärin diagnoosilla en juurikaan kannata, koska ei sitä kuitenkaan voida onnistuneesti hoitaa lääketieteellisesti, eikä varmaan nykymaailmanmenossa, jossa narsismi yleistyy, yritetäkään. Ja joka tapauksessa diagnosoiduiksi tulisi psykopaattirikollisten lisäksi vain erittäin lievät narsistit. Mutta taitavat manipuloijat siltä väliltä eivät tietenkään tulisi edes diagnosoiduiksi juuri koskaan, elleivät halua narsismiasiantuntijoiksi työkseen. Niin mielestäni narsismin diagnosoiminen lääkärin diagnoosilla ei antaisi totuudenmukaista kuvaa tilanteesta, kun lievät narsistit diagonosoitaisiin , mutta enemmän narsistit ei.
En edes usko, että koskaan tulisi sellaista tilannetta, että suurin osa narsisteja tulisi diagnosoiduiksi, niin se olisi minusta epätasa-arvoista narsistien kesken, jos jotkut vähän yksinkertaisemmat sitten yksistään diagnosoitaisiin ja leimattaisiin.
Mielestäni onko kyse nimittelystä vai itsediagnosoinnista riippuu monesta seikasta, ja nuo ilmiöt tulisi erotella toisistaan.
Olen nyt tällä vähän kontroversiaalisella omalla linjallani asiassa, koska koen sen eettisimmäksi vaihtoehdoksi omien kokemusteni keskellä.
Minulla nimittäin on alkanut rakoilla luottamus joidenkin toisten ihmisten etiikkaan, niin yritän parhaani vetristää omat eettiset aivoni jälleen toimintaan. Koen noiden aivojeni nimittäin jotenkin läsähtäneen eläessäni pitkään eräiden toisten ihmisten henkisen vallan alla rankasti.
Mä niin rakastankin sanaakin: etiikka...AH...(jos olen oma itteni, jota ei oikeen ole sallittu)
(anteeksi kenties tämä hieman liian vapautunut itseilmaisu :)
Toisten etiikkaan vai toisten todellisuudentajuun? Minusta tietyssä asemassa olevien ihmisten ei edes tarvitse olla kovin hyviä manipuloijia. Muutama ällistyttävän röyhkeä ja kylmäverinen vale ja niiden ylläpito riittää. Se ettei ihmset tajua tai osaa ymmärtää että tällaista tehdään, varsinkin joissain tilanteissa, on aika satulinnaelämää. En ehkä luottaisi haihattelijoihin.
Minusta olisi ensiarvoisen tärkeää tietää missä tilanteissa kulloinkin on vaara todellisuuden vakavasti vääristyä puolustuskyvyttömimpien kohdalla. Se on sitten myöhäistä sormi pystyssä soosotella kun on paskat jo housuissa.
Joo, totta tuokin.
Siis jos valetarina ratkotaan hyvien ettisten periaatteiden mukaan, ei lopputuloksesta käytännössä tule mielestäni eettinen.
Siksi minua onkin hämmentänyt aikoinaan kun minulle on virallisellakin taholla vastattu, että ei heidän tehtävä ole ratkoa kuka puhuu totta ja kuka valehtelee, vaan että miten asiat saadaan menemään lain mukaan. (Lauseen loppu meni hieman toisin, mutta muutin anonyymiuden ylläpitämiseksi.)
Siinä tulikin minulle eettistä pohdittavaa.
Nimittäin jos sillä ei ole merkitystä onko se tarina totta vai ei, jonka mukaan joku laitetaan toimimaan, niin tuota...
niin...siinä sitä onkin ihmettelemistä...
Kauhea silleen toimia jonkun käskystä, jos tietää varmuudella että oikea tilanne ei ole oikeasti se, johon oletukseen käsky perustuu...
Lähipiirin ihmisissä en pidä siitä, että he eivät pidä siitä, että tykkään tarkastella asioita pitkällä aikavälillä, koska siten ilmiöiden syy ja seuraussuhteet ilmenevät paremmin.
Juuri nytkin isäni tokaisi: "Älä mieti menneitä, elä tätä päivää, nyt tulee hiihtoa !!"
No minua ei kiinnosta hiihto, vaan kaikki ne ilmiöt, jotka ovat johtaneet tänä päivänä ilmeneviin ilmiöihin ja tarkastelen asioita ainakin 30 vuoden skaalalla. En koe sitä menneessä elämiseksi, vaan sillä on ikäänkuin sama merkitys minulle kuten kai on historian opetuksen tarkoitus koulussa. Joskus tämänpäivän ilmiöiden ymmärtämiseen tarvitaan tietoa historian tapahtumista. Jos joku opiskelee historiaa, se ei välttämättä tarkoita, että hän haluaa elää mennessä, vaan tarkastalla tämän päivän ilmiöitä historiallisen tiedon valossa. Koska näen näissä ilmiöissä johdonmukaisuuksia miten tämä asiat ovat edenneet.
Haluan kyllä traanata sitä meditaatiota, että osaisi elää tässä hetkessä, mutta en halua unohtaa kaikkea mitä olen oppinut ja nähnyt ennen tätä päivää, koska pidän sitä ihan arvokkaana "pääomana". En minä halua aivan turhaan olla elänyt kaikkea mennyttä. Minua jotenkin ahdistaa se kun minua käsketään unohtamaan mennyt kuten myös se kun siellä pyydetään vellomaan ikäänkuin joidenkin terapioiden idea on. En halua siellä velloa, enkä unohtaa (enkä muistaa väärin), vaan kerätä sieltä kaiken kerättävissä olevan tiedon, jotta aivot voisivat sitä käsitellä sitten edelleen käyttökelpoiseen muotoon.
"Mutta narsismin nimeämistä lääkärin diagnoosilla en juurikaan kannata, koska ei sitä kuitenkaan voida onnistuneesti hoitaa lääketieteellisesti, eikä varmaan nykymaailmanmenossa, jossa narsismi yleistyy, yritetäkään."
Anteeksi, sitä ei osata hoitaa. Siihen ei ole keinoja kuin ehkä rajallisesti rajallista tulosta odottaen jollain Dr.Philin klaaniin kuulluvalla klinikalla, joka maksaa maltaita. Tiedetään silti, että narsismia on ja siitä kärsii tietty prosentuaalinen joukko väestöstä. Tuossa luvussa ei tietenkään ole mukana niitä, jotka läheisinä kärsivät.
Sitten, toisaalta osataan hoitaa, erittäin tehokkaasti ja niin tehdäänkin. Nimittäin lastenkasvatuksesta lähtien. Minusta milloinkaan ei olla panostettu niin paljoa lasten ja vanhemmuuden eteen kuin näinä vuosikymmeninä tehdään yhä suuremmalla, ja nimenomaan, ammattitaidolla, jonka tukena käytetään tieteellsitä tutkimusta.
Joo lastenkasvatuksessa varmasti voidaan vaikuttaa.
Olen itsekin lukenut, että psykopaattilapsia pitäisi kasvattaa lempästi, suojella kiusatuksi tulemiselta väkivallalta jne. Uskon täysin, ajattelen että myös vilkkaita yms. lapsia vähintään yhtä lempeästi kuin muitakin.
Väkivalta haittaa otsalohkon kehitystä tai jotain semmosta.
(tarkotin enemmänkin sitä, että en haluaisi esim. tuntemilleni narsisteille diagnooseja, vaan pitäisin sitä ehkä jopa vähän epäeettisenä, koska en usko että asialle voitaisiin mitään hyväksi olevaa tehdä)
Miksi muuten sinulla on nimimerkki "anteeksi " ?
Ainakaan minua ei omistani erilaiset mielipiteet haittaa lainkaan,
kunhan ei väitetä, että minä ajattelen jotenkin miten en ajattele.
Oikeastaan kutakuinkin kaikki ristiriidat mitä minulla on ikinä ollut on tullut siitä, että minun väitetään esim. olevan jotain mieltä mitä mieltä en ole, mutta ei minua muiden omat mielipiteet haittaa juuri koskaan.
Eikä minulla ole sellasta aika kummalliseksi kokemaani ihmisillä ilmenevää tarvetta, että muiden pitäisi mennä samaa tietä ku itse on valinnu.
Enkä halua vallottaa tätä palstaa kokonaan mun linjallani. Vaan tuoda tämmösen niinku yhden vaihtoehtolinjan mukaan.
Nimimerkkini on aloittamani kommentin alun toisto.
Ja kun aloitin tuon kommentin, niin laitoin siihen alkuun anteeksi sanan vain siksi, että ikäänkuin ulkopuolisena ainoan kommenttini kanssa tungin vähän kuin sivuasiaan, en edes asian ytimeen, jota asiaa keskustelu koski/koskee.
No, eihän tuo mitenkään ole pikkujuttu ollenkaan.
Minun puolesta sopii laittaa kommenttia väliin asian sivustakin,
itsekin teen sellaista vähän koko ajankin.
Parempi vaan, jos tämä ei ole tätä minun monologia vain niin keskustelun taso nousee...
Sinä totuuden torvi ja kaiken tietävä oi anna meille viisaus
Ketä tarkoitat? Minusta tällä yhdellä kirjoittelijalla on ollut paljon laadukasta asiaa. Mitä annettavaa sinulla on näihin asioihin?
Jos minua tarkoitat niin kiitos vaan.
Siis ajattelin että ehkä tarkoitetaan minua kun minulla on totuudentorvimainen tyyli ollut aina ja olen tietoinen siitä ja siitäkin, että se ei kaikkia ihmisiä miellyttä.
Yritin sitä kovasti peitellä vuosiakin, mutta se ei toimi, koska minun todellisuuteni ikäänkuin vääristyy, jos en pyri pysyttelemään itselleni luonnollisesti tyypillisessä torvimaisuudessa. Ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että pakko vain pysytellä torvena vaikka siitä saisi paljonkin kritiikkiä, kun se toinen tie vaikutti vievä niin paljon vielä huonompaan suuntaan, vaikka sitä yritin muiden mieliksi.
Mutta minä olen tämmönen torvi ihan yksinänikin, en paasaa tätä teille muille.
Vaikka olen ujo henkilö käytännössä, en ole koskaan kärsinyt esiintymisjännityksestä. Syy on se, että menen niin omiin ajatuksiini, että pääosin unohdan että kukaan edes näkee minua. En siis paasaa teille, enkä opasta teitä missään tapauksessa. Opastan omaa tottelemattomaksi käynyttä päätäni.
Mutta ajattelin, että jos joku tykkää samantapaisista kuin minä itse, niin voin jakaakin.
Ja nyt kun tämä torvimaisuus näin on päällä sanon äärimmäisen kielletyn totuuden nyt ääneen. Menneisyydessä tuskin olen saanut lausetta loppuun kun minut on syyllistetty niin rankasti, että olen aina ollut sitten viikkoja järkytyksessä enkä ole uskaltanut puhua asiaa kunnolla.
Mutta totuus on, että minulla meni moni asoa elämässä todella hullusti, koska olin erittäin kiltti ja tottelevainen, niinkuin koulussaakin kenties luokan tottelevaisin. Kun kaikki muut vähän rällästivät, istuin paikoillani juuri niinkuin opettaja oli käskenyt ja tietenkin siksi muut vähän kiusasivat minua.
Minun isäni opetti minut erittäin auktoriteettiluottavaiseksi, tottelevaiseksi ja vaatimattomaksi.
Aikuisena sain itseäni vanhemmilta minuun auktoriteettiasemassa olevilta henkilöitä sellaisia neuvoja ja ohjeita, että niitä kirjaimellisesti noudattaen jouduin suuriin vaikeuksiin.
Tämä on fakta, mutta tätä ei saisi sanoa, kun muka "syytän toisia ongelmistani".
Mutta koen vääryydeksi jos en saa kertoa kuinka asiat tosiasiallisesti ovat tapahtuneet ja minun esim. väitetään itseni halunneen, mitä joku muu on halunnut ja minä olen vain totellut. Ehkä minä olen se, joka on tehnyt väärin koska olen totellut, mutta joka tapauksessa on kyse siitä että olen totellut, ei siitä. että olisin itse halunnut tuota asiaa tai toimia niinkuin olen toiminut.
Minulla oli myös nuorena harrastus, jossa sain kehuja siitä, että minulla oli ominaisuus, että tottelen erittäin nopeasti opettajan käskyjä ja silmänräpäyksessä teen muutokset opettajan toivomalla tavalla. Tämä on ollut kiitellyin ominaisuuteni, mutta siitä on sitten tullut minulle hirveä pelottava syyllisyys kannettavaksi, jota ei saa anteeksi ei millään...
Niin tuota, jos tämä on semmonen juttu, jossa vika pitää hakea itsestä, niin voikos tämmöstä vikaa korjata millään muulla tapaa kuin alkamalla vähän omapäiseksi ja muita tottelemattomaksi ?
No kun tämän korjauksen olen tekemässä, niin useimmat ihmiset "lyö luurit korvaan". Niin ihmiset syyllistää siitä jos heitä tottelee ja siitä jos heitä ei tottele.
Ja he ei muka sitten yhtään syyllistä muita ?
Mutta mun mielestä tässä niinku viattomia lapsia huijataan pänttäämällä heille päähän että hyvä ihminen on semmonen kiltti joka tottelee hyvin. Ja sit kun tekee niin, niin onkin kaikkein syyllisin yllätys yllätys...
Ja joka puolelta sanotaan massiivisesti: "Yritätkö sä tästä syyllistää muita ihmisiä kuin itseäsi ???", jos uskaltaa hiiskahtaakaan...
Olen aina kertonut ongelmani totuudenmukaisesti saadakseni asiallisen vastauksen, mutta ohje on yleensä annettu niinkuin alunperin esittämäni asia ei olisi totta. Eihän semmonen ohje voi toimia hyvin lopputuloksin.
No nyt lopetan.
Joo. Ihmiset on kyllä joitakin kohtaan ällistyttävän sallimattomia. Ei sais valehdella, ei puhua totta. Peiliin pitäis vaan katsoa joidenkin asiaa vähiten tuntemattomien mielestä kuin Narkissos ikään nääntyen ja kärsien yksin totuutta suojellen.
Tämä on ensisijaisesti katkerien naisten vuodatuspalsta. On säälittävää huomata kuinka he näkevät viat aina toisissa sensijaan kun voisivat kohdata omat virheensä ja aikuistua, jatkaa ehjempänä eteenpäin.
Sitähän me teemme. Taaksepäin ei pääse. Tämä on nyt se meidän tapa. Harmi jos ei täytä sinun kriteerejäsi eteenpäin menosta.
"Väärin kohteleva käyttäytyminen ei ole päässyt mielenterveyshäiriöiden diagnoosikriteereihin, eikä sen psykodynaamisia, kulttuurillisia ja sosiaalisia juuria ole tarkasteltu kovinkaan syvällisesti. Tämän puutteellisen opetuksen ja siitä seuraavan vajavaisen ymmärryksen ja näkemyksen takia, useimmat lain toimeenpanijat, tuomarit, sielunhoitajat ja terapeutit, vartijat ja sovittelijat ovat huolestuttavan tietämättömiä tästä ilmiöstä." -Vaknin
Me olemme kai näissä keskusteluissa koettaneet tätä ilmiötä selvitellä. Tiedossa on ettei se ole juuri muualla sallittua. Minusta on tosi typerää tulla kiekumaan peiliin katsomisesta.
Joo tämä on niitä harvinaisia paikkoja :) On kenties hyvä treenata täällä, niin vähitellen uskaltaa sanoa reippaammin muuallakin. :)
Jotenkin hauska kun psykopaatiksi tunnustautunut henkilö itse näin asian tuo esiin. Se ei liene aivan harvinaistakaan.
Elämää pitää jatkaa eteenpäin, mut kyllä mä tunnen mtyötätuntoa kaikkia narsistien uhreja kohtaan.
Se on myötätuntosääliä eikä ivasääliä.
Siinä on VISSI ERO.
Alkukantainen pahan näkeminen ainoastaan toisessa ihmisessä ei auta eteenpäin. Nämä narsisti-syytökset tuovat mieleen noitavainot, sen verran alkeellisilta ne vaikuttavat. Myös sama mekanismi näkyy: jutut ruokkivat itseään tuottaen aina uusia ja uusia kertomuksia ja luetteloita "narsistin" ominaisuuksista.
Sam Vaknin: Ilkeä itserakkaus
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html
Jos saan tähän väliin sujauttaa pienen säröäänen.
Olen seurannut lastenkasvatusta vuosikymmeniä.
Ennen vanhaan äidit paapottivat lapsiaan kotona antaen turvallisuutta ja huomiota koko ajan.
Nykyisin näen äitien olevan kumartuneina kännykkyjensä yli ja
vauva saattaa syödä sylissä kuin heitteille jätetty orpo, ilman mitään tunne/katse/ajatusyhteyttä. Jääden täysin ilman huomiota, tunnustusta.
Luulen sen olevan eräänä syynä narsismin lisääntymiseen, itserakkauteen.
Sitä yrittää epätoivoisesti pitää nenä "olemassaolon pinnan yläpuolella".
Henkilöt, jotka ovat lahjakkaita, löytäneet kiinnostavia harrastuksia, töitä,
tulisi keskittyä niihin, eikä hankkia lapsia viereen kiusakseen vain, koska
heiltä odotetaan sitä sosiaalisesti, kuten lastenlapsia.
Kuulee jatkuvasti lahjakkaiden ihmisten lapsien valittavan laiminlyödyksi tulemistaan. Eikä terveeen omakuvan luomiseen riitä vain yksi osapuoli.
Minusta ihanteellisinta on mies ja nainen lapsen ympärillä.
Tosin MINÄ kykenisin mainiosti kasvattamaan lapsen kuin lapsen yksinkin,
koska minulla on niin täydellisen tasapainoisesti kehittyneet sekä
miehen, että naisen ominaisuudet - olen täydellinen IHMINEN!
En vain saa katsettani irti tästä lammessa keinuvasta kuvajaisestani ;-)
Minä ole tie ,totuus ja elämä. Kun luette lööppejämme, olette mennyttä.
No mutta hei.. miksi piittaat meidän "valehtelijoiden" jutuista? Jospa me vaan kuvitellaan ja horistaan täällä.
Ei kyse ole valehtelusta vaan ajatusvääristymästä. Monet täällä kirjoittelevat pitävät kusipäitä ja kiusaajia narsisteina mutta oikeasti ne on kiusaajia ja kusipäitä. Tosin on kyllä tehty tutkimus jonka mukaan kiusaajilla olisi narsistisia piirteitä joten ei me ihan väärässä olla. Ollaan osittain oikeassa. Oikeasti patologiset narsistit on kamalia.
Mitä tarkoittaa tuo poikavauvakielinen kiusaaja-kusipää juttu? Ja vai vielä "oikeasti" ;
En ymmärrä kysymystäsi. Kiusaajat on kiusaajia ja kusipäät on kusipäitä. Hyvin yksinkertaista.
Miten perustelet? Se ei riitä että Sinä sanot niin sen pitää olla niin. Tai haen äidin, tai peräti isän, joka isä yleensä on poliisi (lasten leikeissä).
Tottakai kiusaaminen on aina henkilökohtainen kokemus, samoin toisen kusipäisyys. Mutta jos on todistajia siitä että sua on kiusattu niin ei se varmaan silloin ihan mun oman pään kuvitelmaa ole, vai?
Mutta tekeeko kiusatuksi tulemisen kokemuksen yksilöllinen luonne sen jotenkin vähemmän todelliseksi.
Esim. jos jollain on kuuloyliherkkyys niin, että häntä voi vakavasti kiduttaa sellaisilla äänillä, jotka eivät tuottaisi muille kärsimystä. Niin saako häntä vapaasti kaikki jopa tietoisesti kiduttaa siksi, että häntä pystytään kiduttamaan äänillä, jotka eivät ole objektiivisesti ottaen erityisen kamalia eivätkä keskimäärin tuottaisi ihmisille merkittävää kärsimystä ?
Tommonen eettinen kysymys taas
Jos yleensä "nimittelet", niin se on takaisiniskemistä samalla mitalla, suuremmalla mitalla tai vaikka pienemmälläkin. Osallistut itse suunsoitolla tapahtumiin.
Käyttämäsi kieli on provosoivaa, rumaa ja loukkaavaa.
"Mutta jos on todistajia siitä että sua on kiusattu niin ei se varmaan silloin ihan mun oman pään kuvitelmaa ole, vai? "
Ok, mutta tuossa aiemmassa sinä myös osallistuit, joten molemmilla anteeksipyytämisen paikka.
Kirjoitit myös rumia palstalle...
-Ok. Vähän ehkä herkkää, mutta oikeastaan, noin se menee.
"kusipäät on kusipäitä. "
Kuvailemalla jotain ihmistä noin tuhmasti...
Tuolla sanalla on erittäin vahvat perinteet ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa ja sillä on selvä tarkoitus ja sillä on myös selvä FUNKTIO.
Se on toimittanut tehtäväänsä ainakin useamman vuodikymmnenen ajan, ehkä jopa vuosisadan. Pitäisikö ottaa selvää sanan taustasta?
Sitä käyttää yleensä nuori väki, lapset ja murrosikäiset. Useimmiten mielletään poikien nimittelyksi, jotenkin tytöt eivät noita "tuhmia" ole perinteisesti puhuneet niin herkästi.
Kyse on myös miehen toiminnasta, tytöt pissaavat, pojat kusevat, noin niinkuin vähän epäsovinnasemmassa kielenkäytössä.
Oliskohan sitten niin, että tytöillä voi ikäänkuin nousta pissa päähän. Se ei tarkoita varsinaisesti, että tämä olisi ikävä luonne, vaan ennemminkin että tämä on ylpistynyt.
Entä se funktio: Kusipääksi nimittely on oman mielen purkamista johonkin toiseen. Voi olla, että se ketä nimitellään onkin todella ikävä ihminen, mutta nimittely on todellakin oman mielen purkamista ainoastaan. KP on niin kulunut ilmaus vuosikymmenten saatossa ja sitä käyttävät enimmäkseen tuhmia puhuvat lapset kiukuissaan, että se kuulostaa aikuisen suusta tosissaan lausuttuna ainoastaan vitsikkäältä ja erittäin lapselliselta.
Ps. Vihaan tuollaista kielen vääntelyä piittaamatta siitä, mikä jonkin sanan perinteinen ja yhä käytössä oleva merkitys ja sanoma on ja minkälaisia mielleyhtymiä se aiheuttaa ja herättää yleisesti suurimmassa osassa ihmisiä.
Pitäisikö asiasta tehdä tutkimus?
Jo käytössä olevan sanan uudelleen käyttöönotto jossain muussa merkityksessä/kontekstissa ei ole hyvä ajatus, varsinkin kun se sana on tuollainen epävirallinen haukkumasana.
Jotain kummallista tuossa jutussa.
http://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/kersti_juva?8958_m=9941
"Haukkumasanoja löytyy lisää eritepuolelta: kusipää, paskapää ja paskianen."
Eriteväritteiset sanat viittaavat ikään jossa eritteet ovat lapsesta kiinnostavia ja niistä puhuminen ja niiden sanojen suusta ulospäästäminen aiheuttaa eritysen mukavaa oloa sen takia että on tehnyt jotain kiellettyä...
Tämä mielipide siis omani.
Tytön tai naisen haukkuminen kusipääksi olis jo todella outoa ja kertoo enemmän haukkujan luonteesta kun haukutun (kuten usein muutenkin).
Tytöillä/naisilla kun kusen päähän joutuminen on täytynyt tapahtua jotain muuta reittiä kuin oman elimistön kautta, eli se kusi on täytynyt jonkun muun sinne päähän asettaa.
Nainen kun ei siis kuse. Nainen vain pissaa. Oli kuinka epätasa-arvoista tahansa. Yhtä vähän kun naisella on sitä elintä, mitä kautta se kus... yleensä ulos virtaa.
Minun psykopaattini on haukkunut törkeillä sanoilla, mutta oven takaa kuuntelijat ottivat minut nuhteluun. Ihmettelin kovasti, kun minun väitettiin törkeästi haukkuneen vanhempiani törkeillä sanoilla huutaen, sanoilla joita en ole edes ikinä kai lausunut. Esimerkki vaan kuinka kaikki on aina mennyt minun laskuun.
Eivät kaikki väärintekijät ole narsisteja ja psykopaatteja.
Kuka on väittänyt? En ole koskaan kuullut kenenkään väittävän.