Kun tätä narsistiteemaa niin koskettaa aihe tarkoittiko jokin henkilö hyvää vai pahaa, ja minullekin on usein sanottu, että joku ja joku varmasti tarkoitti vain hyvää, niin osaisiko joku kirjoittaa tarkemman määritelmän siitä mitä se tarkoittaa, mitä on hyvä ?
MItä suomalaisessa yhteiskunnassa yleisestiottaen ymmärretään hyvällä ?
Tai mitä te lukijat henkilökohtaisesti ymmärrätte hyvällä ? Mitä on hyvä ?
Mitä joku on tarkoittanut, jos hän on tarkoittanut varmasti vain hyvää ?
Koen tämän hyvin oleelliseksi kysymykseksi, koska muutoinhan sana hyvä voi periaatteessa kattaa allensa mitä melkein mitä hyvänsä ja minäkin olen voinut tulla tulla todella vakavasti harhaan johdetuksi kuvitellessani että joku henkilö on ajatellut minun ajattelemaani "hyvää" silloin kun hän on tarkoittanut minulle vain hyvää. Mutta hänhän on voinut tarkoittaa jotakin aivan muuta, jopa päinvastaista omista hyviksi kokemistani päämääristäni.
Sen jo tiedänkin, että toisen hyvä voi olla toisen paha ja päinvastoin, varsinkin eri kulttuurien merkitysmaailmoissa.
Niin se puhe kun toistellaan, että joku on tarkoittanut varmasti vaan hyvää, niin sanooko se lause välttämättä paljon yhtään mitään ?
Tai pitäisi luottaa että joku on tarkoittanut vain hyvää, vaikkei kellään ole tarkemmin tiedossa mitä hän on tarkoittanut tai mihin pyrkinyt ?
Eri ihmisillä voi varmasti olla erilaisia päämääriä elämässään.
Kun suomalaisessa yhteiskunnassa puhutaan "hyvästä", tarkoitetaanko sillä kristillistä hyvää vai jotakin muuta ?
Tai mitä kaikkea erilaista "hyvää" täällä on ?
MItä suomalaisessa yhteiskunnassa yleisestiottaen ymmärretään hyvällä ?
Tai mitä te lukijat henkilökohtaisesti ymmärrätte hyvällä ? Mitä on hyvä ?
Mitä joku on tarkoittanut, jos hän on tarkoittanut varmasti vain hyvää ?
Koen tämän hyvin oleelliseksi kysymykseksi, koska muutoinhan sana hyvä voi periaatteessa kattaa allensa mitä melkein mitä hyvänsä ja minäkin olen voinut tulla tulla todella vakavasti harhaan johdetuksi kuvitellessani että joku henkilö on ajatellut minun ajattelemaani "hyvää" silloin kun hän on tarkoittanut minulle vain hyvää. Mutta hänhän on voinut tarkoittaa jotakin aivan muuta, jopa päinvastaista omista hyviksi kokemistani päämääristäni.
Sen jo tiedänkin, että toisen hyvä voi olla toisen paha ja päinvastoin, varsinkin eri kulttuurien merkitysmaailmoissa.
Niin se puhe kun toistellaan, että joku on tarkoittanut varmasti vaan hyvää, niin sanooko se lause välttämättä paljon yhtään mitään ?
Tai pitäisi luottaa että joku on tarkoittanut vain hyvää, vaikkei kellään ole tarkemmin tiedossa mitä hän on tarkoittanut tai mihin pyrkinyt ?
Eri ihmisillä voi varmasti olla erilaisia päämääriä elämässään.
Kun suomalaisessa yhteiskunnassa puhutaan "hyvästä", tarkoitetaanko sillä kristillistä hyvää vai jotakin muuta ?
Tai mitä kaikkea erilaista "hyvää" täällä on ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
1. Välineellinen hyvä
• mikä tahansa asia, joka on hyvä jonkin toisen asian saavuttamiseksi
(lukio yliopisto-opintojen välineenä, avain ovesta sisään pääsemisen
välineenä, raha monenlaisten asioiden hankkimisen välineenä)
2. Tekninen hyvä
• kyky tai valmius jonkin asian suorittamiseksi(olla hyvä pelaamaan tennistä, olla hyvä opettaja, olla hyvä tunnistamaan ongelmia monimutkaisissa tilanteissa)
3. Utilitaarinen hyvä
• yleiseen hyvinvointiin liittyvä hyvä tai hyödyllinen asia (maksuton terveydenhuoltojärjestelmä, länsimainen tasa-arvo,julkisen liikenteen tukeminen verovaroilla)
4. Terveydellinen hyvä
• terveyttä ja hyvinvointia edistävä asia (terveelliset elintavat,
ergonomisesti hyvä työympäristö, riittävä uni)
5. Hedoninen hyvä
• mielihyvää tai nautintoa tuottava asia (lämpimänä päivänä
rannalla köllöttely, hyvä ruoka, ystävien kanssa keskusteleminen)
6. Moraalisesti hyvä
• moraalisesti tai inhimillisesti hyvä, oikea tai kiitettävä asia, joidenkin mielestä tämä merkitys on hyvä sinänsä (toisen auttaminen, oikeudenmukaisuus, hyvä tahto)
7. Huom. erikoistapaus: Esteettisesti hyvä
• termin käyttö on ongelmallista, sillä monissa kielissä käytetään
esteettisestä ansiosta termiä kaunis
http://peda.net/veraja/leppavirta/lukio/fi/1/4/1
Joo siinä oli aiheesta lisää :)
Minä taidan olla aika lähelle tota 6. kannattajaa, mutta vähän eri tavoin kuvaisin ja käyttäisin varmaankin sanaa eettinen moraalisen sijaan nyt opiskeltuani aiheesta vähän lisää. Sen voisi katsoa tavallaan kattavan nuo muutkin.
Mutta moraalisesti hyväkin vaihtelee eri kulttuureissa.
Itse pyrin kulttuurirajat ylittäviin eettisiin pohdintoihin, mikä edellyttää saman asian tarkastelua usean kulttuurin näkökulmasta samanaikaisesti.
Mutta kun ihmiset jossain sanovat jonkun ja jonkun tarkoittaneen vain hyvää, niin tarkoittaako se jotain esim. noista seitsemästä kohdasta ?
Olen ollut aina niin innostunut filosofiasta. Harrastukseen tuli taukoa, kun sain aivovamman, mutta onneksi aivovamma jo sallii taas jonkin verran filosifista pohdiskelua, jota ilman minun oli kyllä aivan kamala elää, kun aivovamman kanssa piti kamppailla kaiken aikaa.
Jotkut alkoi jo epäillä olenko minä mikään filosofinen koskaan ollutkaan .
Mutta nyt kunhan nämä aivot alkaa tässä taas toimimaan aion vääntää filosofiaa lopun ikääni. Minä niin rakastan sitä !
PS.
Nuorena jokseenkin häpeilin filosofista päätäni, kun se oli jotenkin niin "epänaisellinen" muka.
Mutta tämän aivovamman jälkeen tulen kyllä muistamaan arvostamaan toimivaa aivotoimintaa.
Suomalaisesta yhteiskunnasta stereotyyppinä tulee mieleen semmoinen tanttahäärätoimija motiivit täynnä omahyväistä "hyvyyttä", joilla on todistettavasti kovin kohtalokkaitakin seurauksia, joista nämä häärijät ovat pääasiassa autuaan tietämättömiä. Kertoa niistä ei saa, tai muuten saattaa hösääjälle tulee paha mieli. Tietenkään hääräilijälle ei tule mieleenkään ajatella tai kysyä että mitä se ns. hyvyyden kulloinenkin kohde ajattelee, tai selvitellä mikä on tilanne voisi ylipäänsä olla tällä hyvyyden kohteella. Sen häärijä "tietää" ihan itsestään ilmeiseti koulutuksensa/oman elämänsä/omien arvojensa perusteella. Hyvyyden kohde ei kai voi olla hyvä? Tämä näkemys siis suomalaisesta kulttuurista tietystä asemasta (huonosta, ellei huonoimmasta mahdollisesta).
No joo,
se kyllä on jotenkin hankala, kun auttajan asemassa on jotenkin muka automaattisesti hyvä ja autettavan asemassa huono. Eihän se voi olla totta, koska voihan samakin henkilö joissain tapauksissa vaihtaa sitä penkkiä vaikka samana päivänä, niin muuttuuko hän sitten parissa tunnisssa hyvästä huonoksi ja päinvastoin, noin yleensä ihmisenä.
Sosiaalisesti hyvin vahvasti. Essentiasta en uskalla sanoa. Uskon että tosi monella on essentiaalisesti paha/vääristynyt suhde ollut juuri minuun, siis muualla kuin näissä ns. auttamistahoilla eli vahvasti roolittuneissa, usein institutionaalisissa suhteissa, sekä ikäerosuhteissa..Tosiasiallisesti useimmiten kai suhde- ja tilannekohtaista se hyvyys ja sen välittyminen ihmisten välillä.
Niin oikeastaan aika monimutkainen juttu tuo, että milloin se hyvyys välittyy niin, että hyvyys toteutuu niin, että esim. vaikeuksissa olevan tilanne parenee.
Minulle tässä on tullut hyvää ihmisiltä, jotka ei varsinaisesti edes tiedä mitenkään erityisesti auttaneen minua tai ei ainakaan ole mitenkään uhrautunut minun hyväkseni vaan enemmänkin hoitelivat vain iloisesti omia juttujaan ja siitä koitui iloa minullekin.
Tässä tuleekin mieleen että tarvitseekokaan ollakaan niin hillittömän epäitsekäs kun itsekin olen ollut "auttaakseen" muita ihmisiä. Kukaan ei ainakaan minua erittäin epäitsekkääksi pyrkimästäni kenties uhrautuvaisesta sisäisestä tilastani ole koskaan mitenkään kiittänyt, päinvastoin, vaikkakin ristiriitaisesti vaativat lisää uhrautuvuutta.
Ja toisaalta estäisikö vaikka 10000 selfien ottaminen jotenkin sen että voisi muille tuottaa jotain hyvää ?
Ja olenko välttämättä niin hyvä jos vaikka narsistivanhemmille uhraudun päivittäin anteeksi antaen. Saanko silloin aikaan mitään muuta hyvää ?
Mitä jos jollain muulla asenteella saakin aikaan hyvää joillein muille ihmisille, mikä ei onnistuisi niin vanhempia tunteillen ?
Tämä ajatus jäi nyt vähän kesken, mutten jaksakaan kirjoittaa ny enempää. :)
Olen samoilla linjoilla kanssasi. Minä en tiedä miten selfiet tähän liittyy, ei kai siinä mitään pahaa ole..? Mutta tuosta uhrautuvaisuudesta. Omalla kohdalla se ehkä liittyy lähinnä pidättyväisyyteen ettei joku muu vain kärsi tms., ja siten ehkä jätän olemassa olematta ja kärsin itse, kun on kerta tullut selväksi monilta tahoilta, ettei minä ja kokemukseni, olemukseni ja ilmaisuni mahduta mieluusti.. Paitsi onneksi tänne palstalle on tainnut hiukan tulla tilaa.
Joo mä olen ihan yllättyny, ettei muakaan vielä ole ajettu pois :)
Vähän kai kyllä ensin meinattiin.
Minulla tuli selfiet tänne toisista ketjuista, koska olen filosofoinnin lomassa aloittanut selfieitä harrastamaan. Tosin odottelen parempaa valoa, että esteettinen hyvä (kohta 7. viestissä kaksi) toteutuisi paremmin :)
Ottakaamme opiksi, että minne emme mahdu, sinne emme kenties kuulu. Minäkin yritin muuttua vaikka mihin muotoon jonnekin mahtuakseni. Ja aika toivotonta yrittämistä on ollut, mihinkään en kelvannu.
Mutta nyt olen muuttanut tyyliä, ja rönsyilen kuin jokin villipensas. Tämä on itseasiassa mukavampaa.
Kun lakkaan mahtumasta tänne, siirrään pensaan muualle, vaikka sitte riittävän kauas kaikista, jos ei muualle mahdu.
Tai ettei tässä olisi käynyt tällä kertaa niin, että minä olen vallannut tämän paikan ja melkein kaikki muut ovat häipyneet niin että on tullut tilaakin ? kääk :)
Eikä kun minusta sinä olet tilanraivaaja meille hissukoimmille ja jo uuvahtaneilla. :)
Oi kiva kiitos !!!
Olen itse vähän kovapäinen herkkishissukka.
Kun olin vielä suht terve fyysisesti tein nuorempana kerran työtä lasten kanssa.
Kovempiluonteisia vaihtoi pois ryhmästäni.
Herkempien lasten vanhempia soitti että halutaan eritoten minuun ryhmään.
Minulla on ehkä vähän taipumusta raivata tilaa herkkyydelle, halua voimistaa herkkyyttä. Olen välillä kokenut sen elämäntehtäväksenikin.
Jännää, jos tämä ominaisuus on jotenkin henkinyt täälläkin. Kiitos parhaasta mahdollisesta palautteesta.
Se on semmonen juttu tässä yhteiskunnassa, että kauniisti herkästi varovaisesti ilmaistua herkkyyttä käytetään helposti kyseistä herkkää ihmistä vastaan, ja sanotaan että itsestä pitää hakea vikaa, mikä on minusta varsin epäeettistä, kun herkemmät ihmiset on ihan normaali ihmistyyppi. Oikeastaan se on vähän kuin rasismia, että kovemmat saa sanoa, että herkempien pitää hakea itsestään vikaa.
Ja tuota saa aivan loputtomasti herkät kuulla joka puolelta.
Osaan kuvitella miten hirveää on herkillä ihmisillä, jotka ei ole varustautuneet sopivilla sanavarastoilla, minä taukoamatta täydennän niitä varastoja. Muuten en voisi pärjätä juuri mitenkään tässä herkkyydenvastaisessa systeemissä. Ehkä siitäkin syystä on vuosien varrella kehittynyt tämä vähän paatostava puhetyyli.
Sitte mä aina välillä opiskelen jotain vähän erikoisempaakin mistä kukaan ei voi arvata, että millasta sanastoa mulla on varalla takataskussa....heheheh
Mutta ehkä teidänkin kannattaisi alkaa vähän paasaamaan.
Huomatteko mitä enemmän mä paasaan, mä jollain tapaa vähän voimistun.
Omasta elämänkokemuksestani sanoisin, että ihmiset on siitä erittäin kummallisia, että jos heiltä pyytää kohteliaasti lupaa itseilmaisuun, niin ihmiset ei yleensä sitä anna toiselle ihmiselle. Minä olen sitä pöyristyksissäni ihmetellyt vuosikymmeniä.
Minusta se on aiiiiiivan käsittämätöntä. Mutta kun kerran niin on, niin lienee parasta itseilmaista ilman lupaa.
Mä nyt vähän innostuin ku mä just olin herkkyydenpuolestapuhumishaaveissa kun tää mun halvaantuminen tapahtui ja kaikki keskeytyi täysin vuosiksi...
Ja tuo halvaantuminenkin johtui puolestaan fyysisestä herkkyydestä, mitä ei tietenkään ymmärretty...
Minäkin sain tuossa uutta ja raikasta verta elämänpiiriini tuolta päiväntasaajan tasolta. Uusia näkökulmia ja osin hämmästyttävän tarkkoja havaintoja suomalaisesta kulttuurista ja ihmisten suhteista. Ällistyttävää. Näin se näännytetyn ja hyljeksityn maailma vain yks kaks rikastuu. Enpä muista kuunnelleeni ja keskustelleeni yhtä uppoutuneesti aikoihin, jos koskaan.
Joo, siis mulla oli jo aikoinaan ulkomaalaisia tuttuja jotka sanoi. että jos suomalainen masentuu, niin hänen olisi hyvä matkustaa vaikka Italiaan.
Minusta täällä Suomessa on vähän synkkä ilmapiiri.
Ja muuten minua on päiväntasaajalta tulevat säälitelleet jo 20 vuotta sitten, että millainen äiti minulla on tyyliin "tyttöparka". En itse vielä silloin tajunnut, että mitä sillä niinkuin tarkoitettiin.
Tästä etiikasta vielä, että kun mulle aina opetetaan, ettei maailma toimi näillä mun eettisillä ideoinneillani. No ei ei, olen kyllä huomannut, mutta miksi mun silti pitäisi lopettaa miettimästä näitä ? Mä voin huomattavasti paremmin näitä miettien kuin näitä miettimättä, vaikka joku muu muuta luulisi. Olen ihan oikeesti ilosemmalla moodilla ne hetket kun intensiivisesti mietin näitä.
Joittenkin mielestä kai nää olis ikäänkuin mun huonovointisuuden syy. Täyttä höpöä semmonen ajattelu, ihan päinvastoin. Mä virkistyn kun mietin näitä.
En minäkään ymmärrä miksei saisi. Pitämisestä ei tietysti voi päätellä olemista, mutta kun jos tosiaan tietää miten asiat on, niin eikö juuri sellaisen ihmisen sovi ehdottaa parannusehdotuksia ja pitämisiä? Kun niitä ehdottelee aplodien kera sellaisetkin ihmiset ketkä ei selkeästi tiedä edes asioiden laitaa. Mikä on musta eettisesti kummallista.
Niin ja mä en oikeastaan näitä edes ehdota, mutta kirjotan vaan miten oma logiikka loogisesti kulkisi selkiyttääkseni päätäni niistä epäloogisiksi kokemistani ideoista joita mulle on aina mun ideoita ilmanmuuta parempina tarjottu ja ohjeistettu.
Että tämä on tässä vaiheessa vaan oman pään julkista selvittämistä :)
Ja julkista senkin takia, koska oikeastaan luotan paremmin vaikka kirjoittaa päiväkirjani tänne nettiin kuin mikään hyvin salainen luottamuksellinen apu, josta minulla on aika paljon huonoja kokemuksia. Yleensä mitä salaisempaa meininkiä, sitä todennäköisemmin siellä tulee eteen tilanne, että ikäänkuin jotain kiertotietä hyväksytäänkin levittää sitä tietoa. Niin minusta se on vähän hmm...epäeettistä. Niin en ala enää mitään semmosta kauhean salaista, kun siitä tuppaa tulemaan myös salamyhkäistä.
Mulla on kanssa valtavia pettymyksiä tuommoisista tilanteistä. Yhtään ei voi luottaa että kukaan edes lähimainkaan mekityksellistäisi asioita tarkoittamallani tavalla. Se on pelottavaa. Paras olla hiljaa vaan, vaikka siitäkin tulee sitten noottia.
Joo...