Ok.. Eli kirjotan tänne yhestä mun kaverista. Olkoon nimi vaikka Liisa (nimi muokattu)
Eli Liisan vanhemmat on haukkunut Liisaa esim "olet turha", "kyllä minäkin häpeäisin jos olisin sinun näköisesi", "läski kakara" näithän riittää.. Hänellä on masennus ja hän on joskus viillellytki. Itsemurha on hänellä myös mielessä. Vanhemmat ovat myös tehneet tämmöisiä: "et saa olla url kavereidesi kanssa missään yhteyksissä" (eli hänellä oli hyviä kavereita internetissä, jotka olivat luotettavia, mutta ei.. Hän joutui luopumaan niistä) häneltä otetaan puhelin pois yöksi, ja sillä saa olla vain 1h päivässä. Liisa joutui kuraattorille, kun hänen luokkalaisensa näkivät viiltely jäljet. Kun vanhemmat kuulivat, Liisalle sanottiin ettei hän enää ikinä saa mennä kuraattorille. Liisa (ainakin alakoulussa) sai saada kokeista vain 9 tai 10, jos ei saanut puhelin pois kuukaudeksi, ja nokian näppäinpuhelin tilalle. Liisaa myös kiusattii alakoulussa esim. Hänen oikean nimen takia ja sen ettei hän saanut katsoa japanilaisia/kiinalaisia ohjelmia. Liisalle on jäänyt siitä traumat. Masennuksen takia häntä ahdistaa vieraat ihmiset, ja suuret ihmisjoukot. (Tai ei välttämättä edes suuret, viisikin ihmistä riittää) Hän ei uskalla eikä saakkaan hakea apua tai tulee rangaistus ja huutoa. Muistan kerran kun olin Liisalla yötä, ja halusimme nukkua yön teltassa (siis kesällä). Meidän laitettiin vanhempien ikkunan alle nukkumaan, ja ikkuna avattiin sisäpuolelta, että he kuulevat mitä puhumme. Kun halusimme kesällä mennä kauppaan ostamaan herkkuja, Liisan vanhemmat olivat sanoneet Liisalle, että saatte ostaa vain ruisleivät ja maitopurkin he haukkuvat häntä siis läskiksi, vaikkeibhän todellakaan ole. Häneltä kiellettiin myös hyppääminen uimarannalla laiturilta, Liisa kertoi myös, että hänen isä oli uhannut tulla vahtimaan sinne pusikoihin totteliko Liisa. (Hän tuli sinne silloin minun kanssa kahdestaan). Joskus kun itse sain jo mennä yksin/kaverin kanssa uimaan ja pyysin häntä mukaan, niin hänen äitinsä toi hänet autolla (ranta oli silloisen koulumme vieressä, Liisa osasi sinne kyllä), ja piti vahtia laiturilta. Haluaisin itse hakea hänelle apua, mutta koska hän vain kärsisi siitä en tee sitä.. Tarviisin nyt vinkkejä/ tai kokemuksia, mitä voin tehdä! Oon tosi peloissani ja huolissani. Kyseessä on siis mun todella tärkeä kaveri jota en tahdo menettää.
Eli Liisan vanhemmat on haukkunut Liisaa esim "olet turha", "kyllä minäkin häpeäisin jos olisin sinun näköisesi", "läski kakara" näithän riittää.. Hänellä on masennus ja hän on joskus viillellytki. Itsemurha on hänellä myös mielessä. Vanhemmat ovat myös tehneet tämmöisiä: "et saa olla url kavereidesi kanssa missään yhteyksissä" (eli hänellä oli hyviä kavereita internetissä, jotka olivat luotettavia, mutta ei.. Hän joutui luopumaan niistä) häneltä otetaan puhelin pois yöksi, ja sillä saa olla vain 1h päivässä. Liisa joutui kuraattorille, kun hänen luokkalaisensa näkivät viiltely jäljet. Kun vanhemmat kuulivat, Liisalle sanottiin ettei hän enää ikinä saa mennä kuraattorille. Liisa (ainakin alakoulussa) sai saada kokeista vain 9 tai 10, jos ei saanut puhelin pois kuukaudeksi, ja nokian näppäinpuhelin tilalle. Liisaa myös kiusattii alakoulussa esim. Hänen oikean nimen takia ja sen ettei hän saanut katsoa japanilaisia/kiinalaisia ohjelmia. Liisalle on jäänyt siitä traumat. Masennuksen takia häntä ahdistaa vieraat ihmiset, ja suuret ihmisjoukot. (Tai ei välttämättä edes suuret, viisikin ihmistä riittää) Hän ei uskalla eikä saakkaan hakea apua tai tulee rangaistus ja huutoa. Muistan kerran kun olin Liisalla yötä, ja halusimme nukkua yön teltassa (siis kesällä). Meidän laitettiin vanhempien ikkunan alle nukkumaan, ja ikkuna avattiin sisäpuolelta, että he kuulevat mitä puhumme. Kun halusimme kesällä mennä kauppaan ostamaan herkkuja, Liisan vanhemmat olivat sanoneet Liisalle, että saatte ostaa vain ruisleivät ja maitopurkin he haukkuvat häntä siis läskiksi, vaikkeibhän todellakaan ole. Häneltä kiellettiin myös hyppääminen uimarannalla laiturilta, Liisa kertoi myös, että hänen isä oli uhannut tulla vahtimaan sinne pusikoihin totteliko Liisa. (Hän tuli sinne silloin minun kanssa kahdestaan). Joskus kun itse sain jo mennä yksin/kaverin kanssa uimaan ja pyysin häntä mukaan, niin hänen äitinsä toi hänet autolla (ranta oli silloisen koulumme vieressä, Liisa osasi sinne kyllä), ja piti vahtia laiturilta. Haluaisin itse hakea hänelle apua, mutta koska hän vain kärsisi siitä en tee sitä.. Tarviisin nyt vinkkejä/ tai kokemuksia, mitä voin tehdä! Oon tosi peloissani ja huolissani. Kyseessä on siis mun todella tärkeä kaveri jota en tahdo menettää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä taas helvetin hyvät vanhemmat. Kyllä ihmisten tyhmyys pistää vituttamaa.
Suomi on ääripääkansaa. Se on joko vapaakasvatus tai tälläinen kasvatus. Totuushan on, että tälläinen kasvatus tuottaa menestyjiä, niinkuin "Nuoli" alempana jo totesi.
Oikeastaan vitutti ihan muut asiat kuin aloitus...
Menen helpottamaan erehtymisestä johtuvaa tuskaa alkoholilla ja kyynelten vuodattamisella.
Näyttää siltä että ainut vaihtoehto on "viedä asia korkeammalle taholle" eli viette asian koulukuraattorille ja sitä kautta lastensuojeluun. Hyvin usein tällaisessa tilanteessa ainoastaan suora toiminta saa muutoksia aikaan.
Yritä saada tämä Liisa motivoituneeksi ja tavoittelemaan muutosta; koska jos hän ei itse sitä halua, on ongelmaan vaikea löytää ratkaisua. Ole hänen tukenaan ja ole kannustava koska hän ei välttämättä jaksa muuten.
Tähän loppuun lainaan vähän Max brooksia: "Alistuako kuolemaan, vai noustako vastarintaan. Tämä päätös on jokaisen tehtävä itse."
Vanhemmathan kasvattaa selvästi lapsestaan menestyjää... Jos matka huipulle olisi helppo, kaikki olisivat siellä. Tässä tilanteessa olisi kyseenalaista, olisiko siinä enää mitään hienoa.
Mielestäni se että on menestynyt ja "huipulla", ei takaa onnellista elämää (olettaen että onnellinen elämä on jokaisen tavoitteena.)
Onnellisuus on kehityksen pahin hidaste. Yhteisen hyvän vuoksi osan ihmisistä on oltava onnettomia. Jos Edison (tai se jäbä, joka hehkulampun oikeasti keksi, jota kukaan ei muista) olisi ollut onnellinen öljylampun valossa, ei hehkulamppua olisi koskaan keksitty.
Lisäksi kun on huipulla, voi mukavasti purkaa onnettomuuttaan niihin, jotka on alapuolella, so. kaikkiin.
Mitkä ovat todennäköisyydet sille että tästä mitä todennäköisimmin peruskoulua käyvästä Liisasta joka asuu jossain jumalan selän takana, kehkeytyy maailmalla tunnettu tiedemies (tai nainen) joka keksii ihmiskunnan uusille raiteille ohjaavia, tulevaisuuden mullistavia keksintöjä?
"...ei hehkulamppua olisi koskaan keksitty."
Ihan hyvin joku muu henkilö olisi voinut keksiä sen Thomas Edisonin jälkeen.
Mikäköhän tässä on taas ongelma? Säälittävä angstiteini viiltelee, koska vanhemmat haluavat kasvattaa lastaan samalla opettaen, että elämä on rankkaa?
Jos se "Liisa" ei kestä vanhempiensa kuria, niin sitten toivon, että hän toteuttaa suunnitelmansa itsemurhasta.