Täällä tuntuu olevan useampiakin sellaisia jotka eivät uskalla kohdata ihastustaan tosielämässä, miksi teillä näin? Mitä "pelkäätte"?
Miksette uskalla tavata ihastustanne?
Valitse_nimimerkki_
363707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kaikki eivät ole avomielisiä nykyaikanakaan ja esimerkiksi ehdotus seksuaalisesta kanssakäymisestä toiselle voi johtaa pahan puhumiseen tms. Vakavampaa suhdetta etsivät pelkäävät pakkeja.
Entäs sitten ulkonäköpaineet ja sen sellaiset.
Olen odottanut ja toivonut sitä kauan.
Hän ei tule.
oletko edes ehdottanut tapaamista?
Hän tietää toiveeni tästä.
mitä jos ehdottasit suoraan että tavattaisiinko? ei hän ehkä uskalla itse ehdottaa tai sitten ei kuitenkaan ole täysin varma haluatko tavata. joillekin naisillekkin täytyy vääntää rautalangasta sanomalla ihan suoraan.
KAIVATTUNI JOENSUUSSA!!!
Voidaanko vihdoin tavata?
Ois ihana nähdä ja jutella.
T.ystäväsi Oulusta
1. En uskalla ehdottaa kun en tiedä haluaisiko hän tavata
2. Pelottaa että irl-tapaamisella en vastaisi sitä kuvaa ja niitä odotuksia joita hänellä on minusta (että olisin kauhea pettymys)
3. Järki ja tunne tappelee keskenään. Ei tästä vois mitään kuitenkaan tulla kun on välimatkaakin niin paljon... Ihastuisin kuitenkin pahemmin kun tapaisin jolloin pska olo vaan kasvais.
4. En haluaisi päästää ketään lähelleni ja niin pitäis tehä jos tunteet ois molemminpuolisia ja homma etenis
Monimutkasta....
Ymmärrän pelot.
Sinulla on pitkä syiden lista.
Miten olisi toinen lista tapaamisen
puolesta ja plussista.Rohkeutta ja rakkautta päivääsi,kuka oletkin!
Taidan tehdä sellaisen itelleni ja harkita sitten (jälleen kerran) mitä tämän jutun kanssa teen..:)
Kiitos piristävästä kommentista, kaikkea hyvää sinnekin! 😊
Haluaisin mutta en voi. Työpaikka on ainoa jossa näen tämän kaunottaren enkä viitsi kenenkään työpäivää pilata jos tunteeni ovatkin vain yksipuolisia.
mitäs jos ne onkin molemmin puolisia, eikös olis kiva tietää :)
Olisihan se mutta epäilen suuresti.
Miksi epäilet? :o
En ole "lukenut" hänestä että olisi kiinnostunut enkä tiedä onko varattu. Hän saa minut muutenkin aina niin hajamieliseksi kun näen hänet ja hänen kauneutensa meinaa tyrmätä minut lattiaan.
Anna mennä vaan. Aina kannattaa yrittää...
Olen ihan tavallinen ja hän on todella kuuma mies. Lisäksi en tiedä onko hän varattu vai ei. Pelkään olevani idiootti :(
En ole tarpeeksi hyvä kenellekään, siksi on parempi luovuttaa hyvissä ajoin.
Siksi vain...
vie mut hautaan
liian hapokasta. mitäpäsiihenmuuta. liian hapokasta.
Uskallan kyllä mutta menee hiukka vaikeeks nyt... näen että hän kaunis mua reipas 10v nuorempi nainen ilahtuu mut nähdessään mutta voihan olla että on vain ystävällinen.. itse olen suht tavismies.. en nyt hurjan ruma mutten mielestäni komeakaan.. niin mietin että liekö ees teoriassa mahdollista et molemminpuolista vois olla.. parempi kai unohtaa koko juttu.
Mä tykkään siitä mitä sun pään sisällä tapahtuu, että tuskin olis väliä vaikka sulta puuttuisi toinen korva ja silmät olis nenän alapuolella. ;)
No missä tavataan ja halaillaan? ;)
Jos ehdit joskus mun työpaikalla käymään, niin varmana halin saat. Tai sit voitais tavata jossain meidän pitkän välimatkamme puolivälissä... :)
Missä sä olet töissä? ;)
Tiedät kyllä missä, oot kerran käynytkin, mutta mä en ollut silloin vielä siellä. :)
se joka haluaa keksii keinot, se joka ei selitykset.
Kun aikaa on kulunut tarpeeksi kauan
niin annan periksi.En vaan jaksa enää.
Elämässä on paljon haasteita ilman hänen "tapaamistakin".Kohtaaminen on vuorovaikutusta.Se ei toteudu jos odottaa aloitetta vain toiselta.
Toivon,että hän löytää oikean rakkaansa ja lämmön elämäänsä.
Tulipahan vaan mieleen että ettet vaan oo sellanen nainen että tiedät miehen tunteet ja odotat että mies tekee alotteen ja että se mies huomaa ihan kaiken ilman mitään kunnollisia signaaleja?
Jos on noin niin teeppä ihan ite se alote, me miehetkin saatetaan kyllästyä leikkimiseen ja siihen että ei nainen pistä tikkua ristiin vaikka mies ois yrittäny.
Muutenkin tuossa alote jutussa kannattaa miettiä että oletko sitten antanut kuvan että hänen ei kannata lähestyä, nykyään kun naiset kitisee että pitää heittäytyä ja olla rohkea mutta eipä tuo ole tuottanut tulosta, mutuenkin nykyään hyvä ettei jo siitä että vilkaiset kaunista naista saa syytettä ahistelusta.
Kasvakaa suomalaiset naiset aikuseksi ja olkaa realistisia. liiat toiveet ja prinsessa haaveet romukoppaan.
En itse ainakaan ottas sellasta naista josta huomaa että leikkii vaan toisten tunteilla ja antaa sekavia signaaleja ja elää jossain kuplassa, etsii liian täydellistä miestä ja vaatimukset mahottomat koska eihän sellasen kans pysty suhteessa elämään, haasteista tykkään ja siitä jos on vähän haastetta naisessa mutta rajansa kaikella, niin ja ennenku tulee vittuilut niin en vaadi naiselta liikoja, rimani on realistinen ja hyväksyn ihmisen sellasena ku on, sisin merkkaa enemmän vaikka moni ei tuotakaan tarkota mutta minä tarkotan, olen aito ihminen, en vedä rooleja, mun kans on hyvä olla ja turvallista, eikä kyllä romantiikkaa ja intohimoa puutu, seksikin toimii, mutta kun ollaan niin helvetin nirsoja, menneisyys opettanut selviään vaikeistakin asioista että on sitä elämänkokemustakin.
Enkä tarkota yleistää, tiedän ettei kaikki naiset ole nirsoja mutta tosi yleistä nykyään, muutenkin tuntuu kerta toisensa jälkeen että minä olen se joka halouaa selvittää asiat ja yrittää puhua mutta menee kuuroille korville tai jänistetään kun huomataan että ei se tuo mies ollutkaan mikään hissukka, vässykkä paska vaan itsevarma mies.
Katsokaas kun jotku asiat on hyvä huomata itse, esim se jos vähättelet miestä vaikkapa ulkonäön perusteella jne.
Tietämättä tilannetta kirjoitat paljon ohjeita naiselle/naisille.Mikähän tässä kirjoituksessani sinua aktivoi.
Kirjoitin omat ajatukseni ja oloni.
Kyseinen mies ei ole kertonut tunteistaan irl joten mitä voin tietää hänen tunteistaan?Itse kirjoitin hänelle kirjeen viime kesänä.
Siinä oli sitä signaalia.
Tunteilla leikkimisellä en sinuna alkaisi ketään syyttämään anonyymipalstalla.
On hyvä tuntea tilanne,ihmiset ja tapahtumat jos kirjoittaa leimaavasti kantaa ottaen.
Niin että mielipide pitää käsittää että se on täysin sulle kohistettu, kyllähän te naisetkin olette niin kärkkäästi neuvomassa, sillonkin vaikka asia ois selvä ja kyllä minä naisia arvostan mutta voihan sitä mieskin antaa ns ohjeita, muutenkin ainakin itse olen oppinut paljon naisilta kuuntelemalla ja ottanut hyvät neuvot vastaan.
Tarkotin että jos on jotain ton suuntasta tuo sun tilanne mutta ei näköjään ole.
Hyvä jos kirjotit, itse ainakin miehenä aattelisin että mukavan romanttista, jos mahdollista tavata tuo mies irl niin kerro hänelle, ole rohkea, itse kussut pari kertaa asiat kun en ollut tarpeeksi rohkea, joskus kunnon ihastuminen tai rakastuminen saa itsevarman miehenkin menemään täysin lukkoon, voi saada toinen väärän kuvan sillain mutta toisaalta, kummallaki vastuu puhua jos joku ihmetyttää, ainakin itse aina pyrkiny siihen.
Ja en nyt ole ketään tällä palstalla syyttänyt vaan sellaset naiset jotka niin tekee eivät paljon sytytä, ja tarkotan sellasta tahallaan leikkimistä jolla pahotetaan toisen mieli, muuten sellanen flirttailu ja "leikittely" on seksikästä.
Ja laitoin kyllä että en halua yleistää enkä ole leimaillut omasta mielestä, tietenkin jos pilkkuja haluaa viilata.
Ja ihan kokemusta on tollasesta ja niinkuin sinäkin kirjotin omia ajatuksia.
Itselläni on ollut aina sama ongelma, että saatan ihastua, mutta en uskalla tavata. Siis netissä, jos on vaikkapa jutellut viikkoja tai kuukausia jonkun kanssa.
Veikkaan omalla kohdallani vaikuttavan sen, että pelkää ettei kelpaa sellaisena kuin on, mikä juontaa lapsuuteen, kun on ollut koulukiusattuna lähes koko peruskoulun. lapsi on tuona aikana aika kehittyvässä iässä ja jos joutuu kehittymään ympäristössä, jossa sinua ei hyväksytä, ei mikään ihmekään, että se vaikuttaa vielä aikuisiällä.
Itse asiassa kirjoitin hiukan tähän aiheeseen liittyen tuossa muutamia päiviä sitten;
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14756552/ihastuminen-ihmiseen-jota-et-ole-viela-tavannut-
Kyllä työ teettä asioista vaikeita :D.
Tunteet syrjään ja vaikka keväästä/säästä juttelemaan jos tilaisuus on :D. Voi kokeilla kepillä jäätä.
En pelkää mitään. Vaan järkeilen.
Haluan tulla tutummaksi ihastumisen kohteen kanssa vaivihkaa ja luonnollisesti ilman mitään tavoitteita suhteesta. Pikku hiljaa se mikä tulee tavallisen elämän ohessa.
Mun mielestä monissa suhteissa tutustuminen tapahtuu liian nopeaan. Juttu vois periaatteessa toimia hyvinkin, mutta siinä tulee alkuinnostuksessa liikaa liian pian, joten jarruttelen mielelläni tutustumista. Tällä tavoin toiseen mieltyy totuudellisemmin eikä hetken mielijohteesta tee liian avoimia tai torjuvia ratkaisuja.
Oikeastaan tämä ihastumisen ja tunnustelun ja arvailun vaihe on mukavin ja mielenkiintoisin vaihe. Tämä kutkuttava etäisyys, pieni arkuus ja ujous, kun ei tunne toista, eikä tiedä vielä mitään. Sitä haluaa pitkittää.
Pelkona on, että kaikki tapahtuu pian ja yhtäkkiä herää pallo jalassa. Ei enää avoimuutta, tunteiden virtaa vaan kotona jurottamista ja molemmat on kohta ylipainosia eikä toinen eikä mikään enää kiinnosta. Liekki on sammunut, ei ole hehkuvaa hiilen hiiltäkään jäljellä.
Pidän siis enemmän tästä vaiheesta, kun syttöjä vasta kerätään, kumpikin tahoillaan, eikä ihan vielä raapaista tulta.
Mies on liian hyvä minulle. Komea, fiksu, älykäs, hauska, nokkela, jämäkkä, lämmin... *huoh. Itse olen tavallinen pullukka nelikymppinen äiti. Hänellä on jo isommat lapset. Kuka haluaisi ehdointahdoin palata pienempiin lapsiin. Tiedän, että hän ei. Ollaan molemmat varattuja, mutta emme kumpikaan ilmeisen onnellisia. Yhteistä meissä on monet ajatukset, tykätään monista samoista jutuista, tykätään pukeutumisesta ja ollaan vähän turhamaisia. Kuitenkin aika maanläheisiä, puheliaita. Tunnen itseni pelkäksi 0:ksi. Ei hän voisi minusta kiinnostua.