Elokuvien ääni on liian kovalla puhumattakaan mainosten äänestä. Finnkinon mukaan valitukseni on harmillista kuulla, mutta mitään ei muuteta. Nyt katsomani kuvat olivat Florence, Viattomat ja la la land, joissa kaikissa mielestäni tarina on tehosteita tärkeämpi. la la landissa toki musiikilla on merkittävä rooli, mutta kohtuullinen ääni olisi kauniimpi. Korvani ovat tutkitut ja normaalit. Käytän korvatulppia näytännön aikana, mutta sekään ei riitä. Työkaverini on niin huonokuuloinen, että käyttää kuulolaitetta toisessa korvassa, mutta hänkin kokee elokuvan äänen liian kovana.
Aänen voimakkuus elokuvateatterissa
Tervekorvainen
20352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Alapa siis tallentamaan laittomia kopioita.
Silloin voit itse säädellä äänen-voimakkuutta.
Oppivat elokuva-näyttäjätkin samalla jotain.
Kalliisti.
H.
Jos esim.kirjaston leffasta ottaa itselleen kopion,se ei ole laitonta.
"Alapa siis tallentamaan laittomia kopioita.
Silloin voit itse säädellä äänen-voimakkuutta."
H.
Ei kai nyt elokuvateatterien ääntä aleta laittamaan hiljaisemmalle, jos siellä joskus käy sellainen narisija, joka on yliherkkä äänille.
Laita useammat kuulosuojaimet päälekkäin.
Minä kärsin myös elokuvateattereiden kovasta äänestä joten en käy elokuvissa. Ne tulee töllöstä jonkun ajan kuluttua tärkeimmät.
Niin minäkin. Välillä kärsin myös teatterissa, vaikka olen oppinut kuljettamaan korvatulppia aina mukanani. Joka laukussa on oma pieni kahden tulpan pakkaus.
Kurjaa, että lapset oppivat jo pienestä pitäen monenlaisiin kovaäänisiin juttuihin.
Minä käyn vain teatterissa, mutta olen minäkin oppinut pitämään keltaiset Earit käsilaukussa. Jos istuu teatterissa melko edessä niin tulpat saa ängetä tiukkaan, mutta jossain takimmaisessa penkissä selviää jo ilman tulppia. Valitsen paikan takaa jos pääsen valitsemaan.
Myös kuntosalille mennessä otan korvatulpat mukaan. Sielläkin nuoriso pitää musiikin aika kovalla. On vissiin kuulo jo huonontunut.
Minä jaksan jonottaa teatteriin niin kauan, että saan paikan eka rivistä tai vähintään sitten toisesta penkkirivistä.
Mitä mieltä siitä on maksaa kallista lippua, jos ei näe (ja tunne) miten näyttelijöiltä sylki roiskuu ... Haluan nähdä läheltä kaikki pienimmätkin ilmeen vivahteet.
Koskaan ei ole ääni häirinnyt teatterissa. Mitä sinne sitten menee ollenkaan, jos ei halua nähdä eikä kuulla?
Joskus on pikkusen häirinnyt, jos siihen lähelle on osunut joku sellainen, joka väärässä kohtaa nauraa kovalla ja korvia raastavan kimeällä äänellä. Harvoin tosin.
Joop
Mä en ole käynyt leffassa kai vuosikymmeniin. Mulla enenpi syynä muut katsojat, joista häiriötä keskittymiseen. Eikä tupakillekkaan pääse välillä.
Mutta noin äänentoistosta. Äänessä tarkoitus pyrkiä luonnollisuuteen. Jos äänentoisto kunnossa, siihen ei kiinnitä huomiota. Leffoissa oli juu aikanaan kehnonpi äänentoisto, kuin mulla himassa. Äärettömän hankala junailla soundeja isolle jengille, että kaikilla ois soundi kohdallaan. Itse asiassa mahdotonta, ilman kuulokkeita.
Iso volyymi ei ole itsetarkoitus. Monet äänet nyt vaan on voimakkaita luonnossakin. Pommi kun pamahtaa, kuulo siinä todellisuudessa menee, leffoissa hiljaisempaa. Ääntä kyllä on mietitty, se mit kuuluu, se paras kompromissi tällä hetkellä.
Koita junailla itses mahdollisimman keskelle salia istumaan, siellä parhaat paikat. Ja käytä juu korvatulppia, jos tarvis. Elokuvissa ääni on tärkeä tekijä, mutta iso kuva, sen takia elokuvissa yleensäkään vielä käydään-
Mulla on juu puolen kilowatin äänentoisto kotiteatterissa. Jotain konsertteja kattelee mieluusti isomallakin. Mutta leffoja kuuntelen aika pienellä volyymilla. Koitan keskittyä juoneen ja kuvaan, ääni tukena. Luonnollinen äänentoisto tarkoittaa nimenomaan sitä siihen ei kiinnitä liikaa huomiota, se vaan on luonnollinen.
Mulla oli ihan -90 luvun alussa erittäin kiintoisa äänentoistojärjestelmä. Ihan ekoja dolbysurraund sýsteemeitä- Putkipäätevahvistimen kautta etukanavat isojen kolmitiekaiuttimien kautta, takakaiuttimet transistorivahvistimen kautta. Keskikaiutinta ei periaatteessa ollut, se tuli telkkarinkajareista. Subwoofereita ei tunnettu. Kakstoistakanavainen ekvalisaattorikin.
Hah, homma meni käytännössä niin. Laitoin leffan videonauhuriin yörimään ja sitten alkoi säätäminen. Noin periaatteessa aina meni niin , puoli elokuvaa mennyt, ennenkuin sain äänet suunnalleen kohdilleen ja saattoi alkaa keskittymään itse asiaan :D
Nyt tokikin nykyaikaisemmat sydeemit, kaukosäätimiäkin ...
Mutta, jos leffassa käyminen ei onnistu, laita jonkinlainen kotiteatterisysteemi itelles himaan, saat sellaiset volyymit, mitkä sopii sulle.
=DW=
"teevee"
Sinähän matkit jo ennen kuin ehdin kirjoittamaankaan.
Hyi, hyi...
H.
Kiitos kommenteista. Olen keskustellut tästä monessa ryhmässä, viimeksi eilen junassa mennessäni katsomasta la la Landia. Yksikään ei ole ollut sitä mieltä että ääni olisi sopiva, joka ikinen sanoo sen olevan liian äänekäs. Silloin mietin, ketä ihmettä se palvelee. Lienee olemassa joku elokuvafriikkiryhmä, jonkalaiset ihmiset eivät lainkaan kuulu tuttavapiiriini.
Olin ajatellut tulevia eläkepäiviä varten uutta harrastusta. Pääsin tutustumaan elokuviin, kun sain nipun ilmaisia lippuja lahjaksi. Ne käyn kuluttamassa vaikka hampaat irvessä ja sormet korvissa, hukkaan en lippuja heitä.
"Tervekorvainen"
Hienoa!
Ymmärrän tarpeesi päästä kehumaan pääsyäsi elokuva-friikkien "armoitettuun" joukkoon.
Olethan jo nyt pikku-julkkis sillee :)
Tiedä vaikka pian Oscar-tuomareitten joukossakin.
H.
Hunkszin elokuva-elämys parhaimmillaan on ollut 14 tuumaisesta musta-valko- telkkarista katsottu Pekka ja Pätkä Jakomäen hiekkamontulla.
"Eiks-vaan-näin"
Oikeastansa minulla ei ole ollut elämystä elo-kuvissa.
Aikanaan kävin katsomassa Talvisota-elokuvan.
Sitten Ruka-järven-tien.
Molemmissa riitti meteliä.
-
Talvisota-elokuvasta sain elämyksen koti-teatterissani.
Kuten sadoista toisistakin elo-kuvista.
On parasta kun teatterissa rapisevat vain omat karkki-paperit ja haisevat vain omat popparit.
Ruka-järvi oli vain sota-elokuva.
Kuten aikanaan Mollbergin tuntematon.
Luultavasti tuleva tuntematon on taaskin vain elokuva.
Ei elämys.
Lapsille ehkä on.
H
ei kai mun tartte ymmärtää mitä hunksz kirjoittaa tai tarkoittaa... ihan outoa arvailua...
Minä lopetin kuvissa käynnin yli 10v sitten,yleisön metelin takia. Iso osa porukasta tuli elokuviin seurustelemaan ja höpöttämään kuulumisia viikolta. Kirsikka kakkuun oli säkkijärvenpolkka,tms. kännykän soittoäänet joita riitti pitkin iltaa.
Hommasin elokuvakanavat,saa katsoa rauhassa.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ainakin yhden teatterin suhteen. Käynyt siellä katsomassa aikuisten ja lasten elokuvia. Ymmärrän sen, että lapsiyleisön äänet yritetään peittää, mutta liika on liika.
Yleensä muuten lapset ovat hiljaisempia, eläytyvät ja jännässä kohtaa sitten yht'aikaa kohahtaa.
Naisille suunnatussa leffassa osuu aina joku naiskaksikko, jotka supattavat kovaan ääneen. Ja sitten ne rapisevat pussit :(
Minulla on sitten varmaan tavallista parempi keskittymiskyky, koska en ole edes huomannut vieressäolevien supatteluja tai rapisutteluja.
Filmiä minä olen mennyt katsomaan, enkä yleisöä.
Hyvä sinä! Mä varmaan bongaan ne rapisuttelijat ja supattelijat alkumainosten aikana. Mä olen vissiin sellainen ärsykemagneetti.
Ajatteles, kun on aivan hiirenhiljainen kohtaus ja olet äärimmilleen jännittynyt ja sitten joku alkaa siinä lähellä kertomaan kovasti kuiskaten juonen kulkua.
Nythän kuulostaa siltä kuin olisit bongannut minut.
Alkumainosten aikaan en tyydy supattelemaan vaan hölötän ihan täysillä ja syödä rouskutan pekonichipsejä.
Biossa istun aina ihan takimmaisessa penkissä keskellä silloin kun yleensä siellä käyn. Aika harvoin se on.