Viimein planeetta tässä aurinkokunnassa, kenties. Yksinäinen satelliitti tähtien välisessä avaruudessa, kauan jo matkannut, ja pelkään, etten sinun jälkeen enää rakastu kehenkään, liu'un vain eteenpäin vailla kiintopistettä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Viimeinen planeetta, piti kirjoittamani.
Tulisi lopettaa tämä hulluus, nämä tunteet, kaikki. Hänen elämänsä on mallillaan kuin kauniisti järjestetty hylly, jossa kaikella on oma paikkansa, minä työnnettynä sinne taakse, vähemmän tarvittu. Miten kadehdinkaan sitä, että elämä näyttää toisinaan niin yksinkertaiselta toisten kohdalla. Asiat vain järjestyvät. Hän on ansainnut onnensa, kaiken hyvän, kun itse tunnen lipuvani taaksepäin, vetäytyväni kauas, ettei kukaan katsoisi, ettei kukaan kysyisi. Haluan olla näkymätön nainen ilman kysymyksiä rakkaudesta, oma Akilleen kantapääni, maali, johon kaikki aseet osuvat.
Tämä oli muuten hyvä, minulla on muuten yksi rasittva heikkous, onneksi et tiedä.
En tiedä myöskään kuka olet?
Etkö, ohhoh. Tämä meni väärn paikkaan.
:-)
Kuurupiiloahan nämä palstat.
Mihin elävä, liikkuva, nälkäinen, älykäs, joka väittää itselleen itsensä tuntevansa, tarvitsee jotakuta, jolle järjestys ja hyllyjen symmetria merkitsevät - yleensä mitään. Nekään.
Hän saa minut pitämään enemmän itsestäni. Tuo enemmän esiin sen ihmisen, joka olen aina halunnut olla, mutta en ole uskaltanut, mutta elämässä harvoin arvat ovat tasavertaisia. Hän tuskin koskaan etsi ketään minun kaltaistani, mutta minä tietämättäni etsin hänen kaltaistaan ja siksi merkitys on eri, syvempi. Omassa elämässäni oli paljon suurempi sija täytettävänä, kun taas puolestaan hänen elämässään roolitus antoi minulle pienen sivuroolin.
On annettava itselle aikaa, suljettava silmät, otettava vastaan kevätauringon hyväilyt. Etäisyys viivyttää viestejä, vain radiohiljaisuutta, kaiku... Olisin halunnut sen olevan sinä, jonka kanssa kasvaa täyteen mittaani, elää ilman rajoja, ilman muottia, tunnetta yksinäisyydestä ihmisten keskellä, mutta en ollut se kipinä sydämessäsi, sen sytyttäjä ei koskaan sieltä karannut. Kuluneita sivuja, joita selailen, muistoja kuin leikekirjoja, hetkiä, joista olisin voinut vannoa sinun olevan onnellinen minusta kuten minä sinusta, mutta ajatuksesi eivät koskaan avautuneet minulle täysin, ne jäivät ohimeneviksi välähdyksiksi ikkunoiden pinnoilla. En ollut ajoissa paikalla.
Mistä tiedät ettei se toinen kipinä karannut ja että olit hänelle sitä jota hetken ajattelit olevasi? Tai oletko varma ettei sydän karannut? Ulkopuolelta harvoin näkee toisen elämään kunnolla, jokaisella on kipupisteitä. Ja joskus asioiden järjestyminen vie aikaa. Onko toinen tietoinen tunteistasi vai luuleeko että leikit vain.
Toivottavasti sentään ei luule, että leikin. Kerroin tunteistani vuosi sitten, mutta ilman vastakaikua totesin parhaimmaksi olla toistamatta itseäni ja vaikka kirjoittaa sen sijaan tänne. Turhassa, loputtomassa toivossa eläminen kun vain on loppujen lopuksi vahingollista, enkä halua häntä ahdistella. Olen yrittänyt pitää järjen edelläni ja pitää mielessäni kaikki se mikä viittaa siihen, ettei hänellä ole koskaan todella ollut tunteita, etten katoaisi jälleen suloiseen, loputtomaan huumaan... Mutta tietenkään en voi sanoa tietäväni hänen mietteitään.
Puhuisit sen henkilön kanssa. Vaikeinta on jos asiat jäävät auki. Ehkä toinen ei uskalla sanoa tai tehdä mitään kun ei ole sinusta varma. Jomman kumman on tehtävä jotain että jotain edistystä tapahtuu... Joskus sen jonkun joka ottaa asiat puheeksi on oltava juuri itse.
Tilanteessa, jossa minä olen ne pakit saanut, niin en kyllä lähtisi ensimmäisenä kyselemään onko mieli tai tilanne muuttunut - kyllä se on minusta sen pakkien antajan sauma.
Yksi nuotio pimeydessä ei voi murtaa yön valtaa. Annan sen palaa loppuun. Odotan. Ja kuljen edeltä sytyttämään uuden kun aika on.
Toivon hymy huulilla, että hän on tuon kaiken vaivan arvoinen. ,')
Ei tämä ole lainkaan vaivaa. Parhaimmillaan se on hyvin luonnollinen olotila. Huonoimmillaan kylmää kovaa vastatuulta pitkällä suoralla.
Jos jotain kadehdin niin näitä kahta: https://www.instagram.com/bonpon511/
He tuntuvat löytäneen harmonian.