Jyväskylästä minulle ystävä

Asun itsekin Keski-Suomessa, mutta en jyväskylässä. Oletko käynyt jossain seurakunnassa milloinkaan, esim helluntaisrk, Raamattu puhuu- srk, vapaakirkko, kansanraamattuseura? En tiedä miten luterilainen kirkko on. Omat ystävät ovat pääosin seurakuntien kautta, samat asiat yhdistää. Mutta on ystäviä yli kaikkien rajojenkin, joita tapaa missämilloinkin sitten, kaikenlaisia. Rikkautta se on, kun on tekemisissä ja jakaa elämäänsä muittenkin kanssa kuin omanlaistensa. Ystävyyttä on kaikki sellainen, missä näkee ja kuulee toista, voi auttaa ihan arjen asioissa vaikka. Vaikka olisi pettymystä ihmissuhteissa, niin avoimin silmin voi löytää uusia ystäviä. Tietenkin pitää pitää ns jalat maassa, ei olla liian sinisilmäinen, jos arvelet että joku haluaisi pelkästään oman hyötynsä takia sinuun tutustua, varmaan sellaisen erottaakin normaalilla arvostelukyvyllä.
Ei kannata arkailla; vieressäsi voi istua puhumatta toinen samanlainen hiljainen, joka arkailee alottaa juttelu, ettekä koskaan tule ystäviksi jollet sinä aloita!

Tänäänkin oli niin ihana kokous helluntaiseurakunnassa, useampi kävi jotain jakamassa omalta sydämeltään mikin takana, oli musiikkia, pastori puhui elävästi sitten mitä oli saanut Raamatusta. Kaikkein lopuksi oli kahvitus erilaisine tarjoiluineen ruokasalissa, sai jutustella toistensa kanssa siihen samalla. Tuo on hyvä juttu, että on ne kokouskahvit, alussa kun muutimme tänne ei sellaista ollut. Nykyään ei ole kellään välttämättä sieltä kiire mihinkään, saa pitää sitä ystävyyden sakramenttia yllä siellä. Nytkin oli monenmaalaista kirjavaa väkeä, saa puhua niitä kieliä mitä vaan sattuu osaamaan, tulkkeja tarvitaan yhtenään.
Jyväskylässä on muuten ainakin hellarit, raamattu puhuu-srk ja onko kansanraamattuseurakin, missä itse kaikissa voisin käydä.

Toivon ettet loukkaannu mutta en halua ollaan missään tekimisissä yhdenkään uskovaisen kanssa,en usko Jumalaan.

Uskon kustannuksella on tehty maailmassa niin hirveitä ja anteeksi antamattomia tekoon,minä pidän sitä tekopyhyteenä.

On jokaisen asia mihinkä uskoo jos se jollekin tuo lohtua,se on sitten hyvä minä en ole ikinä uskonut ja en tule uskomaan.

Perustelen asiani myös henkilökohtaisella kokemuksella minua koetti aikoinaan auttaa.
henkilö joka oli Helluntaiseurakunnan jäsen,osottautui täydelliseksi huijariksi.

Mielummin olen yksin mutta yksikään uskovainen ei tule minulle uskontoaan tuputtamaan.

En tietenkään loukkaannu rehellisestä mielipiteestäsi, höps. Oli hyvä kun kirjoitit ihan tuon mitä sinulle on joskus tapahtunut, ei varmasti ollut helppo päästä sen asian yli.

Huijareita on, uskoviksi tekeytyneitäkin varmasti, jotka hakevat vaan omaa hyötyään tai jotain. Ei siinä ole kovin vielä "Kristus tullut lihaksi" sen ihmisen kohdalla, ts ei ole pahasta irti päässyt. Semmoiset kun erottaisi jo kaukaa niin säästyisi paljolta? Joskus oikeasti rukoilen omien lasten kohdalla, että "Varjele Jeesus heidät pahoilta ihmisiltä".

Mutta älä ajattele, että kaikki on samanlaisia huijareita. Ja toivottavasti kaikki tuputtajat kiertää sinut kaukaa, ja tapaisit vaan hyviä, semmoisia ihmisiä kuin itsekin olet, en voi paremmin sanoa. Ei lipeviä eikä imeliä, vaan rehellisiä ja vaatimattomia.

Melkein tunnen jo ystävyyttä kanssasi, kun olen lukenut kirjoituksiasi täällä. Enkä varmasti tuputa, ole huoleti. Ajattelin tuossa yllä noilla kirjoituksillani lähinnä sitä, että voisit löytää seurakunnan kautta jonkun ystävän itsellesi, vaikket sen jälkeen ikinä menisikään mihinkään tapahtumiin. Jonkun samanikäisen, -oloisen, lähellä asuvan. Vaikka ajattelisittekin erilailla monista asioista kuin kuu ja aurinko -ei mitään väliä. :) Ei niin uhkaisi masennuskaan, kun olisi joku kenen kanssa puhua kaikkea.

Itselläni on monenlaista ystävää, harvat niistä käy meillä, vain muutama, ja osan kanssa ollaan kuin yö ja päivä, silti aina jotain löytyy ja ymmärrystä ja hupiakin.

Hyvät yöt sinulle! (tai iltapäivät, jos maanantai ja tulit töistä)