Eroa miettivä mies

Jos vaimo ei puheesta huolimatta panosta seksiin niin minka takia sitä sitten yhdessä ollaan jos naista ei seksi kiinosta niin vaimonhan tässä on jotain tehtävä ja jos seksiä ei tule niin silloin kannattaa erota tai hommata vakipano koska kuka mies voi olla viikkoa pidempään ilman seksiä.

mekkk kirjoitti:

Jos vaimo ei puheesta huolimatta panosta seksiin niin minka takia sitä sitten yhdessä ollaan jos naista ei seksi kiinosta niin vaimonhan tässä on jotain tehtävä ja jos seksiä ei tule niin silloin kannattaa erota tai hommata vakipano koska kuka mies voi olla viikkoa pidempään ilman seksiä.

Lue lisää

Kyllä sitä töiden takia joutuu ilman olemaan.

Reissutyöt kirjoitti:

Kyllä sitä töiden takia joutuu ilman olemaan.

Jos olet vk toisella paikkakunnalla niin ekö vkl loppuna kerkiä sekstailemaan että taas seuraavana vkl kerkiään niin ei se vk niin pitkä aika ole.

"Aivan varmasti sinusta tuntuu siltä, että on helpompi aloittaa uuden ihmisen kanssa alusta kuin paikata vuosien aikana tekemiään virheitä ja korjailla omia jälkiään."

Epärealistista yltiöoptimismia. Liittoa, joka on pystyyn kuollut ei voi paikata ja korjata. Kuollut mikä kuollut. Ja kuoleman tietää siitä, että toinen on tuskainen liitossa, joka puolison mielestä on ok.

No, olipa hyvä kerrankin hyvä kommentti (34 vuotta_aviossa). Näitä miehiä, jotka eivät keskustele vaimonsa kanssa avioerosta, vaikka itse on jo menossa avioliitosta ulos, on aivan liikaa. Todellaa loukkaavaa ja itsekästä.

Seuraavan kerrna kun ehdotat seksiä ja vaimosi kieltäytyy niin kerroppa samalla että eiköhän erota kun tämä suhde ei toimi seksin osalta ja minkään muun takia ei yhdessä kannata tai tarvitse olla.

Juu, turpiinsakin voi ottaa muutaman kerran ,mitäs siitä kunhan sexi pelaa......

Hei Tuskainen :)
Olisikohan näin, että tuskastut siihen, että tuskastut vaimoosi, kun sinun pitäisi miettiä, mitä sinä haluat elämältäsi. Eihän eron syy ole se, että vaimosi pitää tehdä sinut onnelliseksi. Sinä itse olet nyt siinä pisteessä että mietit syitä siihen, kun mikään ei tunnu miltään. Mitkä asiat saavat sinut elämässäsi onnelliseksi eikä sen tarvitse olla yksipuolisesti aina parisuhde. Ihmissuhteita on muitakin. Elämä avautuu uudella tavalla kun näkee mitä kaikkia mahdollisuuksia elämässä on. Ilo syntyy tekemisestä, ja siitä, että saat toteuttaa itseäsi. Kuitenkin teillä on monta yhteistä vuotta yhdessä, ja varmasti tiedät, että ei se aina ole yhtä riemua, mutta se että on joku, joka tuntee sinut, se on hyvin arvokasta. Se, että pystytte puhumaan on aina positiivista ja minusta sinun pitäisi hyvin avoimesti puhua tuntemuksistasi. Minä näkisin nyt et sinussa on tapahtumassa muutosta, ja et oikein tiedä, mistä alakuloisuutesi johtuu. Sanot että, et saa osaksi läheisyyttä,
mutta usein, me itse myös viestitämme toiselle olemuksella, älä tule lähelleni.
Muutos lähtee siitä kun sinä muutat käyttäytymistä vaimoasi kohtaa , Lähde siitä :)

Kevät on tulossa ja muista , mitkä asiat ovat tärkeitä elämässäsi. Ole Kiitollinen niistä , sillä hyvin äkkiä elämä voi kääntyä toisenlaiseksi, ja tulet silloin ajatelleeksi, mistä kaikesta turhasta ihminen valittaa.

Jaksamisia teille molemmille :)

Eihän me tiedetä millainen ap:n vaimo on, miten hän on ottanut ap:n kertomat asiat, mitä vaimo on tehnyt, mitä ap on tehnyt. Terapiaa suosittelisin, sillä siitä on aina apua riippumatta siitä eroatteko te vai ette. Jos ap:n elämä on kurjaa huonon suhteen vuoksi niin eipä siinä mukavat kevään toivottelut auta.

toiminnallisuus kirjoitti:

Eihän me tiedetä millainen ap:n vaimo on, miten hän on ottanut ap:n kertomat asiat, mitä vaimo on tehnyt, mitä ap on tehnyt. Terapiaa suosittelisin, sillä siitä on aina apua riippumatta siitä eroatteko te vai ette. Jos ap:n elämä on kurjaa huonon suhteen vuoksi niin eipä siinä mukavat kevään toivottelut auta.

Lue lisää

Eikä me olla kuultu mitä vaimo sanoo, vaan vain aapeen näkemyksen asiasta, jokainen puhuu aina omaan pussiinsa.

Entämuijanmielipide kirjoitti:

Eikä me olla kuultu mitä vaimo sanoo, vaan vain aapeen näkemyksen asiasta, jokainen puhuu aina omaan pussiinsa.

Tuo on tärkeä pointti, jota tulisi tarkemmin tarkastella. Jokainen puhuu omaan pussiinsa ja omia etujaan kalastellen, on niin totta kuin olla voi. Harvoin se suhteen ulkopuolinen ihminen edes tajuaa sitä, kun hänelle jollain tasolla avautuu tai on avautunut omasta mielestään viallisesta suhteestaan, jonka vuoksi on ns. hakusessa toinen. Turha kieltää, ettei olisi suhteestaan jotain, ainakin sivulauseessa maininnut sille ulkoupuoliselle, sillä miten hän muuten olisi kiinnostunut terapoimaan.

Pariterapiahan ei ole välttämättä sitä, että keinolla millä hyvänsä yritetään saada suhde jatkumaan. Se on tapa saada ulkopuolisen ammattilaisen avulla omat ja yhteiset ajatukset selviksi. Ja terapeutin juttusilla voi käydä yksinkin, jos haluaa jutella jonkun kanssa esim. siitä, mikä on normaalia käytöstä tässä tilanteessa...

Parisuhteen todellinen tilanne tulee usein esille juuri siinä kohtaa kun lapset on muuttanut pois.
Onhan sitä touhua paljon vähemmän kahden aikuisen taloudessa.
On aikaa miettiäkin enemmän.

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että otat etäisyyttä ystävääsi. Kun on mietittävää, ei silloin pysty keskittymään kaikkeen. Ehkä etäisyyden ottaminen on helpompaa, kun teillä ei ole fyysistä suhdetta. Se "liimaa" ihmiset jollakin tapaa tiiviimmin yhteen.

Näitä kämppisliittoja on varmasti suomenmaassakin ihan riittävästi.
Toiset tyytyvät siihen, mutta toiset haluavat jotain muutakin.
Ketjun aloittaja on nyt siinä tienristeyksessä.

Etukäteen ei voi tietää, mitä se sitten olisi jos eroaisi. Sen tietää sitten vasta kun ollaan muutettu omiin asuntoihin ja lähdetään elämään ihan uutta settiä.

Varo vain ettei tämä ystäväsi katoa kokonaan, kun ei ymmärrä käytöstäsi.

En tiedä miksi on tarve kommentoida mollaamismielessä?? No lienee syynsä kullakin. Tosiaan on ymmärretty että kahdenkeskeinen mukava tekeminen ja puhuminen ym on suhteen liima vaan kun sellaista ei ole ollut vuosiin. Se ei ole palannut yrittämällä eikä puhumalla. Sitä ei vaan ole ja sitä tässä juuri kaipaisi, sitä kumppanuutta. Enkä halua siksi jatkaa yhteistä elämää vaimon kanssa kun ei löydy häneen tunteita.

Arvaa vaan tehoaako tuo jos toinen osapuoli on tyytyväinen parisuhteeseen. Ei toimi. Tein omaa eroa kaksi vuotta ja toinen osapuoli tiesi koko sen ajan, että en ole onnellinen. Mikä oli mieheni vastaus, kun kerroin, etten voi elää loppuelämääni tällaisessa liitossa? Kaikissa liitoissa on joskus ongelmia ja parisuhde on aina kompromissi. Tekikö hän mitään auttaakseen meidän liittoa tai halusiko hän viedä suhdetta siihen suuntaan johon olisin halunnut? Ei. Miksi? Koska hänestä ei meidän parisuhteessa ollut mitään ongelmaa. Aina kun otin asian puheeksi....joka kerta sama juttu. Kaikissa liitoissa on joskus ongelmia....blaa blaa blaaaaa.
Nykyisen miehen kanssa ollut yhdessä 10 vuotta. Ei päivääkään niitä ongelmia kuin exän kanssa. Exän kanssa taidettiin olla noin 8 vuotta yhdessä.

Harvemmin avioero onkaan yhteinen päätös. Eiköhän se jompikumpi halua erota. Ota ero puheeksi, asukaa vaikka kokeeksi erillänne niin saatte ajatuksenne järjestykseen. Anna sen tärkeän ihmisen odottaa taustalla edelleen kunnes saat asiasi kuntoon. Kuulostaa että olet jo eropäätöksesi tehnytkin, olenko oikeassa..?

Kyllä niin taidan olla. Rokeus vain vielä on keräyksessä varsinaiseen toimintaan. Kiitos muuten monelle varsin asiallisista kommenteista ja näkemyksistä!

älä minulle huuda. Olen yhä sitä mieltä että sinä et ole puhunut vaimollesi oikeista asioista etkä tunteistasi.

Mietipä vielä kerran.

" Enkä halua siksi jatkaa yhteistä elämää vaimon kanssa kun ei löydy häneen tunteita." omia sanojasi, oletko sanonut näin vaimollesi päin naamaa?

Oletko tosiaan ollut rehellinen vaimollesi ja puhunut asioista niiden oikeilla nimillä ja sanonut suoraan, että et tunne enää rakkautta häntä kohtaan ja haluat uittaa melaasi jatkossa toisen, jo valmiiksi katsotun, henkisesti tilanteeseen lämmitellyn uuden lammen vesillä?

Jos tosiaan olet kertonut rehellisesti vaimollesi yllämainitut seikat ja vaimosi toteaa sinulle että, ai jaa, eipä siinä mitään, ei haittaa, jatketaan kuten ennenkin, niin johan tuosta tyhmempikin tajuaa, että teet niin kuin itsellesi on paras.

Mutta jos et ole rehellisesti asioista vaimollesi kertonut, niin ei vaimosi mikään ajatusten lukija ole. Kun sinä mariset, vaimosi kuvittelee että kitinäsi ovat samaa tyytymättömyyttä mitä sinulla on ollut ehkä koko parisuhteen ajan, joten mitä sitä reagoimaan, ne reagoinnit on olleet ja menneet, vaimosi on sopeutunut mielialojesi vaihteluun ja odottaa kitinän menevän ohi niin kuin on aina ennenkin mennyt.

tuskainenmies kirjoitti:

Kyllä niin taidan olla. Rokeus vain vielä on keräyksessä varsinaiseen toimintaan. Kiitos muuten monelle varsin asiallisista kommenteista ja näkemyksistä!

Asia on reilusti ja suoraan otettava esille. Kerro että oot miettiny ja yrittäny puhua mutta ei oo tilanne muuttunu, mitä mieltä vaimosi on.. jne. Kerro mielipiteesi jos haluat että asutte erillään. Suoraan, ei mitään entä ehkä jospa miten olisi vaan minun mielestä. Piste. Etsi vuokra-asunto, sisusta se kodiksesi ja anna itsellesi aikaa miettiä. Tärkee henkilö sivussa kyllä pysyy ja odottaa sinua kun näkee tilanteen. Mikäli sillä on mitään tunteita sinua kohtaan. Ainahan voitte vaimon palata takasin yhteen jos liekki roihahtaa uudestaan. Rohkeutta, paska tilanne -satun tietämään- mutta pakko selvittää. Tsemppiä!

Elämän realiteetit tulee yleensä tuossa asuntoasiassa vastaan. Harvempi pystyy eri asuntoja liiton aikana pitämään lisäksi toinen saattaa laittaa kampoihin tuollaisessa asiassa. Itse aikoinaan ehdotin kumppanille, että oltaisiin eri kämpissä, mutta hän ei suostunut. Eli kyllä ne kaksi kämppää yleensä hankitaan, kun ero on todellinen eikä sekään välttämättä onnistu heti kun eroa on haettu, sillä vanha asuntokin on monesti myytävä, harvalla on rahaa jäädä vanhaan kämppään. Asuntojen myyntikin saattaa kestää ja monilla on jo uusia suhteitakin ennen omaan kämppään muuttamista. Kyllä minusta ainakin eropäätöksen jättäminen on pitkään harkittu juttu ja oikeutus aloittaa uusi elämä, uudet kuviot ja osin ihmiset.
Ihanne olisi varmaan itsekseen asuminen, mutta todellisuus monella muuta. Ja kyllä asioita pystyy saman katonkin alla miettimään. Harva nykypäivänä paljon yhdessä kyhnyttää. Mutta ajatuksille kannattaa antaa tilaa ja aikaa.

Jos yhteinen omistusasunto, se maksaa siitä kulut joka jää siihen asumaan. Toiselle vuokra-asunto. Siihen asti kun asunto myyty. Tarvittaessa molemmat vuokralle ja kämppä myyntiin. Pankin kanssa voi sopia lainasta jos sitä on. Onhan eron jälkeenkin pystyttävä itse vastaamaan asumiskuluistaan. Erillään asuminen selkiyttää ajatuksia ja nopeuttaa asioiden selvittelyä. Ja erossahan halutaan elämän jatkamista erillään. Jos välit tulehtuneet on järjetöntä jäädä kärvistelemään saman katon alle. Harvemminhan välit on hirveen lämpimät kun eropäätös on tehty. Ja todellinen ero on harkittu, niinkun sanoit sekinvielä, niin itse kukin on jo mielessään suunnitellut mitä tekee. Eteenpäin vaan! On siitä muutkin selvinny.

Minä vastasinkin lähinnä tuohon kommenttiin, että liiton aikana mietitään suhdetta ja asutaan erillään. Ei pankit muuten tuosta vaan anna lyhennysvapaita aikoja, että pelkät korot vaan maksetaan,toki erotilanteissa saa sovittua, mutta eipä toimi aina tuollaisissa itsensä tai liittonsa tutkimistilanteissa.
Toki eron jälkeen tilanne on eri. Mutta minä ymmärsin, että aloittaja miettii tilannetta.

tuskaisenmiehen sanoin tulla ylempänä "Enkä halua yhteistä elämää vaimon kanssa kun ei löydy häneen tunteita". On tainnut jo miettiä. Eipä jää paljon vaihtoehtoja. Olisikohan vaimollakin oikeus tietää miehen tunteet...?

tuskainenmies kirjoitti:

Kyllä niin taidan olla. Rokeus vain vielä on keräyksessä varsinaiseen toimintaan. Kiitos muuten monelle varsin asiallisista kommenteista ja näkemyksistä!

Jos et uskalla niin laita avioero vireille niin vaimosi saa siitä tiedon postin välityksellä ja varmaan rupeaa kyselemään ettäs mikäs tämä on niin silloin voit seleittää aisan kun ei aikaisemmin ole kunnellut sinua suhteen tilasta.

Toisaalta meillä on vain yksi elämä ja vaihtamalla suhde voi parantua. Aika monet ihmiset menevät alunperin yhteen ja perustavat perheen muista syistä kuin rakkaudesta. Sitten kun ollaan parisuhteessa ja arki on tullut vastaan voidaan yhtäkkiä sattumalta löytää se elämän rakkaus. Pitäisikö se unohtaa ja kituuttaa loppuelämä hiipuneessa suhteessa? Tai odottaa ja lähteä sitten kun lapset ovat kasvaneet isoiksi? Tottakai on riski, että jos vaihtaa niin jää yksin, jos toisen kanssa ei onnistukkaan, mutta en tiedä kumpi sitten on kamalampaa. Ottaa riski vai jäädä toimimattomaan suhteeseen.

Jatkan vielä, että voihan se uusi suhde tuoda elämään myös paljon uutta ja hyvää. Mistä sitä voi kukaan koskaan etukäteen tietää? Ja jos on jo kaksi vuotta miettinyt eroa niin eiköhän siinä ajassa ole jo ehtinyt pohtia suhteen hyviä ja huonoja puolia.

erässivusta kirjoitti:

Toisaalta meillä on vain yksi elämä ja vaihtamalla suhde voi parantua. Aika monet ihmiset menevät alunperin yhteen ja perustavat perheen muista syistä kuin rakkaudesta. Sitten kun ollaan parisuhteessa ja arki on tullut vastaan voidaan yhtäkkiä sattumalta löytää se elämän rakkaus. Pitäisikö se unohtaa ja kituuttaa loppuelämä hiipuneessa suhteessa? Tai odottaa ja lähteä sitten kun lapset ovat kasvaneet isoiksi? Tottakai on riski, että jos vaihtaa niin jää yksin, jos toisen kanssa ei onnistukkaan, mutta en tiedä kumpi sitten on kamalampaa. Ottaa riski vai jäädä toimimattomaan suhteeseen.

Lue lisää

Kaikkein parasta on ottaa se ero tehdä ositus ja muuttaa omilleen ihan yksikseen vähäksi aikaa eikä suinpäin uuteen liittoon.
Siinä yksin ollessa voi miettiä sitä mikä meni vikaan ja myös omaa osuuttaan siinä liitossa.
Vuoden päästä voi jo olla paljon .viisaampi ja voi alkaa hakea sitä kumppania ,kun kaikki on vanhasta käsitelty.
Sillon se uusikin suhde onnistuu paremmin ,kun aloittaa ihan puhtaalta pöydältä.

Se neuvo, että tutustu uuteen ja eroa vasta sitten on sille toiselle liiton osapuolelle helvetti. Jos suhteessa on vikaa, etkä halua edes yrittää korjata, niin parempi on, että eroat. Minusta tuo on sellaista myöhemmän keski-iän laskevan hormonitoiminnan aikaansaamaa väsymystä, johon uusi suhde toki tuo piristystä. Vanhalla suhteella on tuskin mitään mahdollisuutta nyt enää, kun olet jo ihastunut uuteen. Kerro sille puolisollesi, että olet päättänyt erota, ettet halua enää elää nykyisenkaltaisessa liitossa, etkä koe enää sellaisia tunteita, että jaksaisit yrittää korjata suhteen. Eroa, tutustu siihen uuteen, ja jos tunnutte oikeita toisillenne, niin siitä vaan. Jos ei, tulee niitä seuraavia uusia vastaan.

Minusta hormonihuuruiset ihmiset pettävät, eivät eroa. Haloo, miksi lähteä toimivasta suhteesta. Ja jos ei pysty nykypäiväisen moodin vuoksi pettämään niin se on, voi, voi. Mutta jos suhteesta mietitään lähtemistä on suhteessa yleensä enempi vikaa. Ja sitä voi yritt korjata kumpainenkin, mutta toisen puolesta ei voi toimia. Ja mistä me tiedetn vaikka ap olisi kertonut jo tunteistaan johonkin toiseen. Mitä siinä tilanteessa sitten tehdään. Fiksusti voi yrittää lähentyä tai lapsellisesti testata, että paljonko tuo toinen minua nyt sitten rakastaa tai funtsia, että tuossahan tuo toinen on iät ja ajat ollut mihinkähän se nyt lähtisi. Aika monet yrittää pysyä viimeiseen asti yhdessä lasten vuoksi.
Ystävinä ap oppii tuntemaankin toista paremmin kuin vaikka satunnaisesti nähtävänä tuttuna ja suutelu kertoo paljon, samoin kuin toisen huomaavaisuus. Ja ihan niinkuin edellinen kirjoitraja totesi tulee uusi ihastus, joka natsaa jos tuo ei natsaa. Tsemppiä ap:lle.

Koetapa nyt räähkä kontata tälle vuosituhannelle! Naiset ovat vallanneet kaikki miesten turvapaikat, jopa pappeutta myöten. Miehet ovat opetelleet ''naisellisuutta'' kuten itse sanot, keittiötöitä, lastenhoitoa.... Ja myös tunteellisuutta, miehet yhä useammin itķevät kun naìsèt ovat '' kylmiä''.
Evoluutio kehittyy siihen suuntaan että miehet naisellistuu koska se on välttämätöntä, miehille tyypillinen aggressiivisuus karsiutuu vähitellen pois että ihmiskunta säilyisi.

Ei siihen terapiaa aina tarvita. Riittää, kun sattuman kaupalla kokee hetken jolloin ymmätää rastavansa puolisoaan. Jos on joskus rakastanut, niin riittää.

On se niin väärin, kun toisilla on kaksi muijaa ja toisilla ei ollenkaan, kyl taas niin mieleni pahoitin😝😝😝😝😝😝

Monet joo näköjään vetää herneen nenäänsä ap:n jutussa(kin). Se puolestaan johtuu siitä ettei "hernenenät" osaa ajatella ja tulkita ap:n asiaa oikein. He tulkitsevat sen kukin omien täysin suodattamattomien tunteidensa ja traumojensa kautta. Ap:n tai kenenkään muun ongelman kohtaaminen on monelle ylitsepääsemättömän vaikeaa.

On myös kysymys hänen puolisonsa elämästä ,hänenkin on hyvä päästä elämään sitä omaa elämäänsä etenkin, kun nyt on autuaan tietämätön puolisonsa kakkosnaisesta.
Antais vapauden molemmille ja ukko pääsis alkamaan uutta liittoa.

"Asioista ollaan keskusteltu mutta ei tunnu liekki syttyvän toisella mihinkään yrittämiseen, jotenkin vaimo tyytyy tähän mitä on ja sillä hyvä. "

Eikös tuo ap:n vaimon "tyytyy mitä on ja sillä hyvä" tarkoita varsin suorasanaisesti, ettei elää voi muuttaa ap:tä miellyttäväksi?

Eiköhän aika moni mene rakkaudesta naimisiin, ei kai se ole väärä syy? Miten ylipäätään voi sanoa mikä on oikea syy mennä naimisiin. Mutta rakkaus voi liiton aikana kuolla. Ihmisis voi aikaa myöden tulla esiin uusia puolia, joita ei alkuunsa havaitse ja oikeastaan koko pariutumisen kannalta onkin tärkeää, että ylipäätään ihmiset pariutuu, että ihmisestä nähdään alkuunsa ne hyvät puolet, tämä on ihan biologian sanelemaakin. Sitän sanotaankin, että se suurin mielenkiinto häviää muutaman vuoden kuluttua rakastumisesta ja tällöin myös pudotaan siihen suurimpaan kuoppaan eli enää ei ehkä olla niin epävarmoja kuin aluksi toisesta ei pelätä toisen menettämistä ja hupsista toisesta tulee itsestnselvyys, johon ei tarvitse enää panosta. Jokaisessa on vikoja, jotka voi paljastua vasta myöhemmin ja joskus ne voi olla niin suuria, että ne ajaa ihan ymmärretysti erilleen siis muutakin kuin päihteet tai suoranainen väkivalta. Ihmiset myös muuttuu ajansaatossa ja voivat todellakin kasvaa erilleen. Samoin kommunikaatio-ongelmat, epärehellisyys, pettäminen voi johtaa eroon. Sinä ei oo kauheen viisasta mitätöit näitä ongelmia eron syinä. Nuo antamasi esimerkit ovat hienoja toimivasta suhteesta, noin moni varmaan haluaisi olevan, mutta aina se ei syystä tai toisesta toteudu.
Erojutut on hankalia, sillä ne koskettaaa syvästi niin jättäjää kuin jätettyä. Jättäjä kokee monesti syyllisyyttä ja erityisesti, jos toinen vahvasti kiinnittyy ja kokee tunteita häneen. Onhan se selvä, että aloittajakin varmasti miettii oikeutustaan teolle. Hänellä on kohde, joka häneen on ihastunut ja rakastunut, mutta monella on tilanne, jossa ei ole ketään ja siknä varmasti miettii, et onko aivan pöhkö, kun jättää ihmisen joka rakastaa kovasti, vaikka tietäisi tuon toisen ihmisen tekevän huonoa. Uskallan väittää, että näin sinkkuaikaakin arvostavana aikana ihmisillä on silti tarve tulla rakastetuksi ja antaa rakkautta.

ei_oo_kauheen_viisasta

Katsos kun ihmiset muuttuu, kaikki muuttuu, mikään ei pysy samanlaisena vuodesta toiseen. Sitä, esimerkiksi rakkautta, mitä oli joskus, ei välttämättä ole enää maailmaan tappiin asti. En minäkään voinut tietää vuonna 1984 että mies muuttuisi vastakohdakseen reilussa 20 vuodessa.

Muutos/joustavuus, huom! puolin ja toisin, on edellytys elävälle parisuhteelle. Yhteispeli ja toimiva vuorovaikutus on elävän suhteen elinehto. Parisuhteen vuorovaikutukselle puolestaan on erittäin haitallista, jos toinen tekee vääriä valintoja. Esim. loistamalla poissaolollaan, karttamalla vastuuta kaikessa. Tai on paikalla, muttei koskaan läsnä; etenkään myönteisessä mielessä. Ei näe oman käytöksensä ja sanojensa vaikutuksia puolisoon ja lapsiin. Sellainen tappaa suhteen kuin suhteen.

Liittoni aikana, vuosien varrella ihmisiä erosi, olin tyytyväinen liitossani. Ajattelin vielä, että jos jostain kumman syystä joskus eroaisimme, eroaisimme sovussa, yhteisestä päätöksestä ja välimme säilyisivät lämpiminä, ystävyys varmasti jatkuisi. Nyt tiedän, ettei niin käynyt. Ei aina, läheskään, käy niin kuin toivoo. Hyvän toivominen on kuitenkin hyvin inhimillistä, lisäksi jopa ihanteellista. Mitä järkeä olisikaan mennä naimisiin, rakastaa, voida hyvin ja ajatella, että kyllä tämä vielä joskus päättyy eroon ja kyyneliin, aivan varmasti väärä päätös?

Koska osasin olla kärsivällinen ja hienotunteinen, ja taas kärsivällinen, ero sujui jotenkin exän kapuloista huolimatta. Mahdumme myös saman katon alle sukujuhliin/tapaamisiin, jopa istumaan vierekkäin/vastakkain ruokapöytään. Se onkin jo paljon se.

mustaajavaaleanpunaista kirjoitti:

ei_oo_kauheen_viisasta

Katsos kun ihmiset muuttuu, kaikki muuttuu, mikään ei pysy samanlaisena vuodesta toiseen. Sitä, esimerkiksi rakkautta, mitä oli joskus, ei välttämättä ole enää maailmaan tappiin asti. En minäkään voinut tietää vuonna 1984 että mies muuttuisi vastakohdakseen reilussa 20 vuodessa.

Muutos/joustavuus, huom! puolin ja toisin, on edellytys elävälle parisuhteelle. Yhteispeli ja toimiva vuorovaikutus on elävän suhteen elinehto. Parisuhteen vuorovaikutukselle puolestaan on erittäin haitallista, jos toinen tekee vääriä valintoja. Esim. loistamalla poissaolollaan, karttamalla vastuuta kaikessa. Tai on paikalla, muttei koskaan läsnä; etenkään myönteisessä mielessä. Ei näe oman käytöksensä ja sanojensa vaikutuksia puolisoon ja lapsiin. Sellainen tappaa suhteen kuin suhteen.

Liittoni aikana, vuosien varrella ihmisiä erosi, olin tyytyväinen liitossani. Ajattelin vielä, että jos jostain kumman syystä joskus eroaisimme, eroaisimme sovussa, yhteisestä päätöksestä ja välimme säilyisivät lämpiminä, ystävyys varmasti jatkuisi. Nyt tiedän, ettei niin käynyt. Ei aina, läheskään, käy niin kuin toivoo. Hyvän toivominen on kuitenkin hyvin inhimillistä, lisäksi jopa ihanteellista. Mitä järkeä olisikaan mennä naimisiin, rakastaa, voida hyvin ja ajatella, että kyllä tämä vielä joskus päättyy eroon ja kyyneliin, aivan varmasti väärä päätös?

Koska osasin olla kärsivällinen ja hienotunteinen, ja taas kärsivällinen, ero sujui jotenkin exän kapuloista huolimatta. Mahdumme myös saman katon alle sukujuhliin/tapaamisiin, jopa istumaan vierekkäin/vastakkain ruokapöytään. Se onkin jo paljon se.

Lue lisää

Myös maailma muuttuu ja siinä samassa ihmisten arvot ja asenteet.

"Nyt sitten syyllistetään vastaajia, jotka ehdottaa selkeästi eroamista" ...se kun tässä tapauksessa sattumoisin on vain mies joka haluaa omalla tavallaan eroa kun se kirvoittaa monia etenkin naisia kirjoittamaan omia mielipiteitään kun näkevät oman parisuhteensa ap:n tapauksessa.

Eroistahan 70% on naisten aloittamia ja se nähdään aina oikeutettuna.

Tässä tapauksessa mies on alkanut katselemaan aidan toiselle puolelle onko vihreämpää mutta onko se tuomittavaa kun selkeästi mies on ilmaissut puolisolleen että nyt on keskustelun paikka ja aivan syystäkin (seksi, arvostus ja toisen huomioiminen...) mutta nainen ei edes halua keskustella rakentavasti ja tehdä puolin ja toisin suunnanmuutosta.

Tässä vain monet naiset näkevät oman parisuhteensa ja siitä ammentavat omia mielipiteitään ja mieshän ei voi saada ja hakea eroa kun se on silloin täysi SIKA ja etenkin jos ajattelee ilman tekoja noita vihreitä niittyjä.

näitäriittää kirjoitti:

"Nyt sitten syyllistetään vastaajia, jotka ehdottaa selkeästi eroamista" ...se kun tässä tapauksessa sattumoisin on vain mies joka haluaa omalla tavallaan eroa kun se kirvoittaa monia etenkin naisia kirjoittamaan omia mielipiteitään kun näkevät oman parisuhteensa ap:n tapauksessa.

Eroistahan 70% on naisten aloittamia ja se nähdään aina oikeutettuna.

Tässä tapauksessa mies on alkanut katselemaan aidan toiselle puolelle onko vihreämpää mutta onko se tuomittavaa kun selkeästi mies on ilmaissut puolisolleen että nyt on keskustelun paikka ja aivan syystäkin (seksi, arvostus ja toisen huomioiminen...) mutta nainen ei edes halua keskustella rakentavasti ja tehdä puolin ja toisin suunnanmuutosta.

Tässä vain monet naiset näkevät oman parisuhteensa ja siitä ammentavat omia mielipiteitään ja mieshän ei voi saada ja hakea eroa kun se on silloin täysi SIKA ja etenkin jos ajattelee ilman tekoja noita vihreitä niittyjä.

Lue lisää

Äijä erotetaan heti , kunhan narahtaa sivusuhteestaan ,sitte ei tarvii enää jahkailla erota tai ei😄😄😄😄😄

Ne jotka on jätetty ovat usein loppuelämänsä muiden ihmisten eroa vastaan.

"Eroistahan 70% on naisten aloittamia ja se nähdään aina oikeutettuna."

Kenenkään ei ole pakko jatkaa vastentahtoisesti liittoa, ei edes miesten ;).

Tilanne on varmaan sinulle hankala. Toisaalta tiedätte toistenne tunteet, mikä on äärimmäisen tärkeää, sillä tuollaisissa tilanteissa avoimuus ja rehellisyys missä mennään ihan kummankin osalta on äärimmäisen tärkeää, jotta kukaan ei joutuisi käyttämään voimiaan ylimääräiseen epätietoisuuteen.
Itse en osaa sanoa onko juttunne tuossa, sillä en ole tuollaisessa tilanteessa. Avoimuudella varmaan pääsette eteenpäin ja riippuu niin paljon siitä kuinka tärkeänä tuo toinen ihminen tunteita ja sinua pitää ja entä millainen on suhteensa. Jos täysin pimennossa olette toisiltanne niin sinullahan on sinkkuna oikeus mennä ja olla toisten kanssa aivan niinkuin tuo toinenkin viimeistään eropäätöksensä jälkeen.

Jätä se paskiainen ja hae vapaa mies.

Kyllähän se usein niin on ettei rakkaus rauhaan jätä vaikka nyt teillä onkin tauko

Mämääämä kirjoitti:

Kyllähän se usein niin on ettei rakkaus rauhaan jätä vaikka nyt teillä onkin tauko

Sellaisella suhteella on aina huono alku, kun se alkaa kolmiodraamalla, ja jos vielä toisella tai molemmilla on alaikäisiä lapsia ,nekin on otettava suhteeseen ja tultava toimeen niin lasten ,kun exien kanssa.

EEn näe tuossa kolmiodraamaa, jos ei kummankin kanssa vehtaa tai jopa kummankaan kanssa. Ei eron jälkeen muutenkaan uusia kumppaneita voi heti lapsille esitellä tai riippuu tietty ihmisistä ja kuinka satavarma on suhteesta.

muttanytbaanalle kirjoitti:

EEn näe tuossa kolmiodraamaa, jos ei kummankin kanssa vehtaa tai jopa kummankaan kanssa. Ei eron jälkeen muutenkaan uusia kumppaneita voi heti lapsille esitellä tai riippuu tietty ihmisistä ja kuinka satavarma on suhteesta.

Lue lisää

Hui hai ,toiset esittelee uuden kumppanin vielä ollessaan naimisissa entisen kanssa.
Näin mulle kävi, teinit ihmetteli ja kertoivat mulle isänsä uudesta naisesta, no seuraavana päivänä hain eron.

Naisnäkökulmaa
Sanoit "siirtää sivuun ajatus ystävänaisesta"

Mitä?! Olipa hassu kehotus, se kun ei keneltäkään voi onnistua. Ihan mahdotonta olla ajattelematta mitään muuta kuin oman liiton tilannetta ja sen "selvittämistä" (esimerkiksi). Eikä liiton tilannetta välttämättä koskaan voi selvittää sen enempää. On vain katsottava ja mietittävä. Sitten päätettävä mitä tekee.

AP: sanoit kaipaavasi tilaa omille ajatuksillesi. Varsin yleistä tuossa tilanteessa. Silti kehottaisin sinua elämään uteliaasti, en vetäytymään. Vaikka miettisit rauhassa vuosia, se ei auta liittosi tilannetta. Et myöskään saa mitalia, et papukaijamerkkiä, eikä liittosi parane yhtään, että jätät viettämättä aikaa tuon ihastuttavan naisen kanssa. Ihmisillä on usein kummallinen käsitys parisuhteista. Toinen ei voi syttyä, ennen kuin toinen on kuollut ja kuopattu. Välillä täytyy vielä mahdollisesti olla "riittävästi" aikaa. Sitten ihmetellään, kun ollaan yksin. Ei ole parisuhdetta eikä ystävyyssuhdetta; juna meni jo. Joten tartu hetkeen. Muuten et elä, olet ainoastaan hengissä.

yyolhj kirjoitti:

Naisnäkökulmaa
Sanoit "siirtää sivuun ajatus ystävänaisesta"

Mitä?! Olipa hassu kehotus, se kun ei keneltäkään voi onnistua. Ihan mahdotonta olla ajattelematta mitään muuta kuin oman liiton tilannetta ja sen "selvittämistä" (esimerkiksi). Eikä liiton tilannetta välttämättä koskaan voi selvittää sen enempää. On vain katsottava ja mietittävä. Sitten päätettävä mitä tekee.

AP: sanoit kaipaavasi tilaa omille ajatuksillesi. Varsin yleistä tuossa tilanteessa. Silti kehottaisin sinua elämään uteliaasti, en vetäytymään. Vaikka miettisit rauhassa vuosia, se ei auta liittosi tilannetta. Et myöskään saa mitalia, et papukaijamerkkiä, eikä liittosi parane yhtään, että jätät viettämättä aikaa tuon ihastuttavan naisen kanssa. Ihmisillä on usein kummallinen käsitys parisuhteista. Toinen ei voi syttyä, ennen kuin toinen on kuollut ja kuopattu. Välillä täytyy vielä mahdollisesti olla "riittävästi" aikaa. Sitten ihmetellään, kun ollaan yksin. Ei ole parisuhdetta eikä ystävyyssuhdetta; juna meni jo. Joten tartu hetkeen. Muuten et elä, olet ainoastaan hengissä.

Lue lisää

Se on kehoitus omalta kantiltani katsottuna. Olen vähän samanlaisessa tilanteessa ystävänaisen ominaisuudessa. En ole kakkonen eikä meillä ole kuin syvä henkinen yhteys ja ystävyys.
En kuvittele että toisen voi noin vain unohtaa eikä se ollut kirjoituksen pointti. Omassa tilanteessani näen että mies ei ole onnellinen omassa liitossaan mutta koen sen olevan minulle kuulumaton asia ja heidän on selvitettävä suhteensa keskenään. Tiedän kyllä syyt miksi liitto voi huonosti enkä ole liittynyt asiaan mitenkään.

Olisi painava taakka tietää, että on ollut syy eroon kun suhdetta ei ole. Mieluummin sivussa tilanteesta mutta tietoisena. Silloin miehellä on selkeämpi kuva. Sen jälkeen joko liitto jatkuu tai päättyy mutta heidän päätöksestä, ei minun.

Naisnäkökulmaa kirjoitti:

Se on kehoitus omalta kantiltani katsottuna. Olen vähän samanlaisessa tilanteessa ystävänaisen ominaisuudessa. En ole kakkonen eikä meillä ole kuin syvä henkinen yhteys ja ystävyys.
En kuvittele että toisen voi noin vain unohtaa eikä se ollut kirjoituksen pointti. Omassa tilanteessani näen että mies ei ole onnellinen omassa liitossaan mutta koen sen olevan minulle kuulumaton asia ja heidän on selvitettävä suhteensa keskenään. Tiedän kyllä syyt miksi liitto voi huonosti enkä ole liittynyt asiaan mitenkään.

Olisi painava taakka tietää, että on ollut syy eroon kun suhdetta ei ole. Mieluummin sivussa tilanteesta mutta tietoisena. Silloin miehellä on selkeämpi kuva. Sen jälkeen joko liitto jatkuu tai päättyy mutta heidän päätöksestä, ei minun.

Lue lisää

"Olisi painava taakka tietää, että on ollut syy eroon kun suhdetta ei ole"

Mielestäni jokaisella on omat, täysin henkilökohtaiset syyt eroonsa. Niistä on turha vierittää syytä kenenkään toisen niskoille. Itsellänikin on ystäviä, myös miespuolisia, joiden kanssa on pohdittu kunkin omaa parisuhdetta tai/ja eroa. Suoraan sanottuna olisi ollut aika lapsellista väittää, että näiden pohdintojen vuoksi olisin syy ystävien eroon tai ystävät olisi syy omaan erooni.

Monesti myös, kuten minullakin, tein yksin eropäätöksen liitostani. Ja korostan vielä, että se oli yksinomaan minun päätös. Tietysti päätökseen vaikutti monet, toisistakin ihmisistä lähtöisin olevat, asiat.

åppåo kirjoitti:

"Olisi painava taakka tietää, että on ollut syy eroon kun suhdetta ei ole"

Mielestäni jokaisella on omat, täysin henkilökohtaiset syyt eroonsa. Niistä on turha vierittää syytä kenenkään toisen niskoille. Itsellänikin on ystäviä, myös miespuolisia, joiden kanssa on pohdittu kunkin omaa parisuhdetta tai/ja eroa. Suoraan sanottuna olisi ollut aika lapsellista väittää, että näiden pohdintojen vuoksi olisin syy ystävien eroon tai ystävät olisi syy omaan erooni.

Monesti myös, kuten minullakin, tein yksin eropäätöksen liitostani. Ja korostan vielä, että se oli yksinomaan minun päätös. Tietysti päätökseen vaikutti monet, toisistakin ihmisistä lähtöisin olevat, asiat.

Lue lisää

Silloin kun molemmilla on tunteita ja tietää niiden heijastuvan avioliittoon, on siitä lapsellisuus kaukana.

Kenelle tämä mahtaa olla tarkoitettu? Itse en ole ainakaan ominut mitään enkä kuvittele olevani aloittajan tarkoittama nainen vaan perustelin omaa aiempaa näkökulmaa, kun siihen esitettiin vastanäkökulma. Sitähän keskustelu on.

Ymmärtääkseni aiempi Elllinoooran nimimerkki puhuu vastaavasti pelkästään omasta kokemuksestaan vaikkakin on "me"-muodossa kirjoitettu.

Niin en tosiaankaan ole ap'n ystävä. Sanoin että heidän tilanne on vaataava kuin meillä ja että haluaisin ymmärtää miesten ajattelua erpohdinnoissa. Ja sitä miksi "ystäväni" laittoi minut syrjään vaikka meillä molemmilla on tunteita toisiimme ja ne on sanottu ääneen. En haluaisi että tarinamme päättyy tähän.

Elllinooora kirjoitti:

Niin en tosiaankaan ole ap'n ystävä. Sanoin että heidän tilanne on vaataava kuin meillä ja että haluaisin ymmärtää miesten ajattelua erpohdinnoissa. Ja sitä miksi "ystäväni" laittoi minut syrjään vaikka meillä molemmilla on tunteita toisiimme ja ne on sanottu ääneen. En haluaisi että tarinamme päättyy tähän.

Lue lisää

Ethän sä missään kohtaa sanonut, että tunnet ap kirjoittajan. Kerroit vaan että sulla on vastaavanlainen tilanne. "pitääksuskoo" ymmärsi lukemansa ilmeisesti täysin väärin.
Kertoiko mies sulle, että haluaa ajatella asioita yksikseen? Vai käviköhän niin, että vaimo sai tietää teidän ystävyydestä ja siksi mies katsoi parhaimmaksi vaieta? Itselläni samanlainen kokemus. Mies katosi kuin pieru saharaan pitkäksi aikaa. Ei vastannut puheluihin, viestiin tuli vastaus että älä laita viestejä. En laittanut. Ihmettelin vaan että mitä nyt on sattunut. Kunnes hän monen kuukauden jälkeen soitti, kertoi että vaimo oli saanut tietää minusta ja kotona tilanne on kaoottinen. Ei enää maininnut sanallakaan erohaluistaan. Ei kertonut, miten meinaa tilanteen selvittää.
Mä yritin unohtaa miehen kokonaan. Meni pari vuotta. Olin jo poistanut kaikki hänen yhteystietonsa ja viestinsä kun puhelin soi. En vastannut tuntemattomaan numeroon. Perään tuli viesti että mitä kuuluu. Ja että keräsi rohkeutta ottaa minuun yhteyttä. Tuli sitten käymään ja kertoi, että avioliitto jatkuu entisellään ja voitaisiinko olla edelleen ystäviä, jotka myös harrastaisi seksiä. Mä torppasin ajatuksen heti.
Jos mies roikottaa kahta naista vaikkapa vain ystävänä vuosi kausia, ei hän ole mua varten. Onkohan sun tapauksessa nyt käynyt noin?

Minusta Ellinoora kertoi,että hän ja tuo tuntemansa mies ovat kertoneet tunteensa toisilleen irl,niinkuin pitääkin ettei kenellekään tule tunnetta roikottamisesta.Ja kyllähän silloin pitääkin ottaa kantaa eroasiaan sukkelammin ettei kukaan tule roikotetuksi.Kuka täällä voi luottaa muutenkaan muka sopivansa asioita jonkun anonyymin kanssa.

Paljon riskaabelimpaa on olla pohtimatta ongelman eri näkökulmia ystävien kanssa. Ihmisillä on usein vain erittäin suppea oma putkinäkökulma.

Sun kaverisi on tyhmä.

Esimerkkisi on hyvä osoittamaan miten erilaiset käsitykset ihmisillä on suhteista toisiin. Joskaan tämä ei nyt mitenkään liittynyt ap:n juttuun :).

Samaa mieltä. Kun toinen puoliso on ollut tyytymätön suhteeseen jo vuosia, ei sitä saa korjattua. Vain suoranainen ihme palauttaisi tunteet vaikka miten molemmat yrittäisi. Erilleen kasvamista ei usko kuin sellaisen kokenut tai lähipiiristä nähnyt. Siihen ei kuulu viha tai inho toista kohtaan, vaan yksinkertaisesti ei ole mitään yhteistä. Kuin kaksi hyvän päivän tuttua saman katon alla. Tai rämpisi paikallaan suossa eikä pääse mihinkään suuntaan. Ei mitään yhteistä tavoitetta, ei haavetta, ei suunnitelmia, ei romanttisia koti-iltoja saunan jälkeen, ei kerta kaikkiaan mitään! Todella ahdistavaa.

"Silloin kun on kasvettu erilleen, niin suhteelle ei ole enää mitään tehtävissä, se on kuollut."

Ymmärsin aloituksesta että ap:llä on tavallinen arkipäiväinen puoliso, ei mikään pahoinpitelevä pettäjä, aloittajan avioliittoon on hiipinyt arki ja syttynyt halu toiseen ihmiseen.

Tosiasiahan on, että kun väkisin yrittää puristaa puolisoa omaan muottiin sopivaksi ja kun hän ei siihen istu, niin kasvaa erilleen. Kun siihen lisätään halu toiseen naiseen, niin tyytymättömyys on tietenkin käsinkosketeltavaa ja sen arkipäiväisen puolison vika.

On sellainenkin vaihtoehto, että hyväksyy toisen sellaisena kuin mitä hän on ja keskittyy hänessä ja elämässä jo olemassa oleviin hyviin puoliin.
Eikä se ole edes vaikeaa silloin kun itsellä on siihen halua :).
Painotus: kun itsellä on siihen halua.

Mutta ainahan se uusi ihminen kiinnostaa enemmän kuin tylsä vanha.
Jokainen elämää nähnyt aikuinen ihminen tajuaa tämän.

faktaakehienulkopuolelta kirjoitti:

"Silloin kun on kasvettu erilleen, niin suhteelle ei ole enää mitään tehtävissä, se on kuollut."

Ymmärsin aloituksesta että ap:llä on tavallinen arkipäiväinen puoliso, ei mikään pahoinpitelevä pettäjä, aloittajan avioliittoon on hiipinyt arki ja syttynyt halu toiseen ihmiseen.

Tosiasiahan on, että kun väkisin yrittää puristaa puolisoa omaan muottiin sopivaksi ja kun hän ei siihen istu, niin kasvaa erilleen. Kun siihen lisätään halu toiseen naiseen, niin tyytymättömyys on tietenkin käsinkosketeltavaa ja sen arkipäiväisen puolison vika.

On sellainenkin vaihtoehto, että hyväksyy toisen sellaisena kuin mitä hän on ja keskittyy hänessä ja elämässä jo olemassa oleviin hyviin puoliin.
Eikä se ole edes vaikeaa silloin kun itsellä on siihen halua :).
Painotus: kun itsellä on siihen halua.

Mutta ainahan se uusi ihminen kiinnostaa enemmän kuin tylsä vanha.
Jokainen elämää nähnyt aikuinen ihminen tajuaa tämän.

Lue lisää

Tuleehan siitä uudessakin ajan myötä tylsä vanha.

Näinseonn kirjoitti:

Tuleehan siitä uudessakin ajan myötä tylsä vanha.

nimenomaan!! Ymmärsit pointtini täydellisesti.

1. Kerro vaimollesi että muutat pois kunhan asunnon saat. Nyt vaimosi tietää että olet tosissasi.

2. Etsi vuokra-asunto ja tee kaikki paperi- ym. sopimukset valmiiksi.

3. Ilmoita vaimollesi että olet saanut asunnon, muutat silloin ja silloin.

4. Satu (vaikka vahingossa) ystävänaisesi kanssa samaan kauppajonoon, osta tiskiharjoja, verhonipsuja ym. sekalaista kodintarviketta. Saat tilaisuuden kertoa muuttopuuhistasi. Kierrellen että yksin muutan..

5. Nyt ystävänaisesi nohevana tietää että olet eroamassa. Nainen odottaa jos on kiinnostunut sinusta. Fiksuna et aloita tai edes ehdota suhdetta ettei tule toinen nainen- draamaa.

6. Anna ajan kulua, asiat menee omalla painollaan. Tunteet selkiytyy. Ja eikun Tervetuloa, Elämä!

Itse tein noin, ilman kohtia 4 ja 5. Miten muut on eronsa puheeksi ottaneet?

"Miksi työnsin luotani pois ihmisen joka saa minut nauramaan ja tuntemaan olevani elossa? "

Tuo liittyy syyllistymiseen. Sinussa on syvällä ajatus, ettet ansaitse olevasi elossa, et saisi nauttia elämästä, nauraa (hyvä tavaton!). Keskustele itsesi kanssa vakavasti. Mieti mistä moinen syyllisyys kumpuaa. Ja opettele hyväksymään myös ja etenkin myönteiset tunteesi. Niissähän on energia ja ilo.

Sorry, ei heru sympatiaa minulta Ellinoora.
Etkö sinä muka ymmärtänytt, että kun varatun miehen kanssa aloittaa suhteen, niin siinä voi käydä just noin, mies ei osaakaan päättää, tai päättää jatkaa vaimonsa kanssa?

Parisuhteessa oleva mies voi luvata ihastukselleen vaikka kuun taivaalta, mutta on eri asia antaa se oikeesti...

Minä ainakin ymmärrän Ellinooraa ja uskon, että hänellä on odottavan ikävä olo. Hänhän on tuon toisen kanssa ihastunut ja mies on asiaa miettimässä. Paljon epärehellisempää olisi ollut, jos he eivät puhuisi asioista, silloin asiat jäisivät herkästi kalvamaan. En saa tuosta noilla tiedoilla epärehellistä, toki ikävää puolisolle ja he ymmärtävästi asiasta täälläkin varmasti pillastuvat. Ihmisellä on joskus suuri tarve omistaa toinen, vaikka liitto olisi tunteeton. Moni voi kauhistella ja sanoa, että itse en koskaan eläisi tunteettomass liitossa enkä ihmisen kanssa, joka ei rakasta. Mutta kun tuo osuu omalle kohdalle voi ääni kellossa olla erilainen. Ei halutakaan eron uhatessa kohdata toisen kylmyyttä, lisäksi viha ettei liitto kestänytkään saa toivomaan puolisolle huonompaa ja se, että uusi onni olisi toisella on täysin sietämätöntä.
Ei täällä kukaan pysty sanomaan onko mies sitten rehellinen lupauksineen(Ellinooralle ei luetun mukaan luvattu-mitään) vai epärehellinen. Epärehellisyys ihan kenellä osapuolella tahansa tuossa tilanteessa jättää pysyvät arvet toiselle myöhempiin suhteisiin. Mutta monestihan siinä mietitään vain itseä ja oman kärsimyksen minimointia, tuli ero tai ei.

Minun mielestä taas on melkoisen epätervettä jättää iloa ja voimaa antava suhde, että voisi paremmin keskittyä vanhan suhteen hautaamiseen.

Ja jos lähdetään siitä, ettei ihmisellä koskaan eikä milloinkaan saa olla rinnalla kuin yksi ihmissuhde, se on vielä enemmän epätervettä. Se että on monta ystävää, sellaista jonka kanssa jakaa asioita, kokea iloa, tuntea tunteita ei kerro läheisriippuvuudesta, vaan siitä, että sosiaaliset suhteet voivat hyvin.

Eron harkinta ei myöskään ole läheisriippuvuutta. Sitä täytyy miettiä, monesti pitkäänkin, harkinta on fiksua. Mutta ei tällaisessakaan elämänvaiheessa voi ajatella vain ja pelkästään puolisoa ja liittoa. Muita ihmisiä, intressejä, harrastuksia ei saa eikä voi sulkea elämästä pois.

Sen sijaan läheisriippuvuutta on, että jää liittoonsa, voi huonosti, valittaa, ahdistuu jne pitkiksi ajoiksi, vuosiksi, menettää elämänhallinnan, jää yksin (siis liitossa muutenkin) eikä tee mitään kunnes masentuu, eikä sitten enää jaksa edes erota. Jos juuri ennen masentumista kohtaa ihmisen, jonka kanssa viihtyy ja olo tuntuu hyvältä, se on luojan lykky, sillä silloin moni tajuaa ja jaksaa erota. Vaikkei tuosta suhteesta tulisi edes uutta kumppania.

ninjj kirjoitti:

Minun mielestä taas on melkoisen epätervettä jättää iloa ja voimaa antava suhde, että voisi paremmin keskittyä vanhan suhteen hautaamiseen.

Ja jos lähdetään siitä, ettei ihmisellä koskaan eikä milloinkaan saa olla rinnalla kuin yksi ihmissuhde, se on vielä enemmän epätervettä. Se että on monta ystävää, sellaista jonka kanssa jakaa asioita, kokea iloa, tuntea tunteita ei kerro läheisriippuvuudesta, vaan siitä, että sosiaaliset suhteet voivat hyvin.

Eron harkinta ei myöskään ole läheisriippuvuutta. Sitä täytyy miettiä, monesti pitkäänkin, harkinta on fiksua. Mutta ei tällaisessakaan elämänvaiheessa voi ajatella vain ja pelkästään puolisoa ja liittoa. Muita ihmisiä, intressejä, harrastuksia ei saa eikä voi sulkea elämästä pois.

Sen sijaan läheisriippuvuutta on, että jää liittoonsa, voi huonosti, valittaa, ahdistuu jne pitkiksi ajoiksi, vuosiksi, menettää elämänhallinnan, jää yksin (siis liitossa muutenkin) eikä tee mitään kunnes masentuu, eikä sitten enää jaksa edes erota. Jos juuri ennen masentumista kohtaa ihmisen, jonka kanssa viihtyy ja olo tuntuu hyvältä, se on luojan lykky, sillä silloin moni tajuaa ja jaksaa erota. Vaikkei tuosta suhteesta tulisi edes uutta kumppania.

Lue lisää

kuule, ninjj: pitäisikö ensin määrittää minkälaisesta suhteesta on kyse.
Tottakai ihmisellä saa ystäviä olla, mutta ystävyys ei ylitä normaalisti parisuhdetta.

Apn tapauksessa: kysehän on hänen ihastumisestaan toiseen naiseen. Naisesta oli/on kehittymässä uusi rakkaus aviovaimon tilalle ja nämä tunteet uutta naista kohtaan vaikuttavat osaltaan negatiivisesti apn tunteisiin aviovaimoa kohtaan.

Sanot: "Ja jos lähdetään siitä, ettei ihmisellä koskaan eikä milloinkaan saa olla rinnalla kuin yksi ihmissuhde, se on vielä enemmän epätervettä."
Eli sinun logiikallasi, parisuhteelle olisi automaattisesti hyväksi jos ihmisellä on mahdollisimman monta romanttista (ja jos painotus olisi seksin puolella, seksisuhdetta) viritystä samanaikaisesti päällä.

Sanot myös:
" menettää elämänhallinnan, jää yksin (siis liitossa muutenkin) eikä tee mitään kunnes masentuu, eikä sitten enää jaksa edes erota. Jos juuri ennen masentumista kohtaa ihmisen, jonka kanssa viihtyy ja olo tuntuu hyvältä, se on luojan lykky, sillä silloin moni tajuaa ja jaksaa erota. Vaikkei tuosta suhteesta tulisi edes uutta kumppania."

Tämähän kertoo juuri laiskuudesta ja läheisriippuvuudesta.
Roikutaan huonossa suhteessa kun ei uskalleta erota eikä viitsitä tehdä asian eteen mitään.
Vasta sitten kun kohdalle osuu joku ihastus, aletaan toimiin.
Tottakai sitä uskaltaa erota kun on uusi ihminen jo valmiiksi katsottuna, ei edes yritetä kantaa itse huolta omasta henkisestä hyvinvoinnista ja elämästä, ollaan läheisriippuvaisia.

uskallanelääyksin kirjoitti:

kuule, ninjj: pitäisikö ensin määrittää minkälaisesta suhteesta on kyse.
Tottakai ihmisellä saa ystäviä olla, mutta ystävyys ei ylitä normaalisti parisuhdetta.

Apn tapauksessa: kysehän on hänen ihastumisestaan toiseen naiseen. Naisesta oli/on kehittymässä uusi rakkaus aviovaimon tilalle ja nämä tunteet uutta naista kohtaan vaikuttavat osaltaan negatiivisesti apn tunteisiin aviovaimoa kohtaan.

Sanot: "Ja jos lähdetään siitä, ettei ihmisellä koskaan eikä milloinkaan saa olla rinnalla kuin yksi ihmissuhde, se on vielä enemmän epätervettä."
Eli sinun logiikallasi, parisuhteelle olisi automaattisesti hyväksi jos ihmisellä on mahdollisimman monta romanttista (ja jos painotus olisi seksin puolella, seksisuhdetta) viritystä samanaikaisesti päällä.

Sanot myös:
" menettää elämänhallinnan, jää yksin (siis liitossa muutenkin) eikä tee mitään kunnes masentuu, eikä sitten enää jaksa edes erota. Jos juuri ennen masentumista kohtaa ihmisen, jonka kanssa viihtyy ja olo tuntuu hyvältä, se on luojan lykky, sillä silloin moni tajuaa ja jaksaa erota. Vaikkei tuosta suhteesta tulisi edes uutta kumppania."

Tämähän kertoo juuri laiskuudesta ja läheisriippuvuudesta.
Roikutaan huonossa suhteessa kun ei uskalleta erota eikä viitsitä tehdä asian eteen mitään.
Vasta sitten kun kohdalle osuu joku ihastus, aletaan toimiin.
Tottakai sitä uskaltaa erota kun on uusi ihminen jo valmiiksi katsottuna, ei edes yritetä kantaa itse huolta omasta henkisestä hyvinvoinnista ja elämästä, ollaan läheisriippuvaisia.

Lue lisää

"ystävyys ei ylitä normaalisti parisuhdetta"

Aika usein juuri ystävyys, ihastus tai mikä vaan ylittää parisuhteen, roimasti. Tämä ei tapahdu kuitenkaan hetkessä, vaan vähitellen.JUURI tästä ylittämisen oivalluksesta alkaakin valjeta, ettei parisuhde ole ihan kohdallaan. Tai lopulta ollenkaan. Harva kuitenkaan alkaa heti tuumasta toimeen ja puuhaamaan eroa. Ensin on kärvisteltävä, oltava tuskainen ja yritettävä keskustella puolison kanssa. Pitkässä liitossa siihen voi kulua pitkänkin aikaa ennen kuin oman tuskaisuuden raja ylittyy, ja tajuaa eron olevan ainoa vaihtoehto.

"Roikutaan huonossa suhteessa kun ei uskalleta erota eikä viitsitä tehdä asian eteen mitään."

KAIKKI suhteet jatkuvat, oli niissä läheisriippuvuutta tai ei, aina siihen asti, kunnes jommankumman RAJA ylittyy. On täysin normaalia ja odotettavaakin, ettei erota ennen kuin on tapahtuu jotain poikkeuksellista. Kuten esim. toteaa saavansa ystävyyssuhteista 100 kertaa enemmän kaikkea kuin parisuhteestaan. Hyvin tavallista on ihastua toiseen. Ja kaikki kenelle noin on käynyt, ovat sanoneet eroavansa, vaikkei uusi suhde jatkuisi. Kukaan ei ole sanonut, että ihastuksen (tai vielä vähemmän ystävien!) vuoksi erosivat. Kyllä se syy miksi eroaa on juuri tuo rajan ylitys. Kun ei katso voivansa elää suhteessa, josta ei saa mitään, tai josta on vain harmia.

Läheisriippuvuus parisuhteissa on eritoten parillista. Erittäin harvoin etenkin pitkissä parisuhteissa vain toinen on läheisriippuvainen. Tietystikään läheisriippuvaisia ei olla samalla tavalla. Mikään ei ole myöskään niin ikävää, kuin se että toinen haluaa erota lr puolisosta. Se kolahtaa kumppaniin aika tavalla.

Jos joku kerran (tai parikin, mikäli on iäkkäämpi hlö kysymyksessä) elämässään eroaa ja aloittaa lennosta uuden parisuhteen, niin se ei ole vielä mikään todistus läheisriippuvuudesta, todellakaan. Ja miksi meidän ylipäänsä pitäisi täällä osoitella läheisriippuvaisia ihmisiä?

Unohtakaa nyt ne tunteet ja käyttäkää tervettä järkeä.

"Ei ketään voi hyysätä eikä vetää perässään tai elää jotain varten tai jonkun puolesta"

Harvinaisen fiksusti sanottu Pattteri. Tällä palstalla usein vain odotetaan, että jokainen eläisi niin kuin muut haluavat. Tarkoitus on juuri, että jokaisella on oma elämä elettävänään.

Tuollaisella ajattelutavalla: jää kitumaan kurjaan liittoon, ei ole muuta mahdollisuutta kuin erota tulee vain sortuneeksi sellaiseen ajatteluun, että ongelmien syy on aina itsensä ulkopuolella. Että itse olisi täysin syytön siihen kurjaan kitumistilaansa ja tuo ohjenuorana joutuu vaihtokierteeseen eli aina kun tulee kitumisen fiilikset, niin ainoa ratkaisu on ero. En oikeastaan ihmettelekään sitä, että ahdistaa ja on yhtä tuskaa. Alkaa selkiämään se pahoinvoinninmäärä, joka ihmisissä on, jos ajattelutapa on tuo.

Se on nii helppo sivusta seuranneena kommentoida toisten elämää

Niinpä. Oman liittonsa parhaat asiantuntijat ovat ne kaksi jotka siinä ovat. Ulkopuolinen ei todellakaan voi tietää mitä kaikkea vuosien varrella on tapahtunut tai millainen tunneilmapiiri suhteessa on ollut. Minä tiedän tosi paljon kauan naimisissa olleita ja eronneita ja ovat pelkästään tyytyväisiä eroonsa.

Parhaat asiantuntijat? Ei todellakaan, vaan ne sokeimmat. "elämässäyksin" kertoi kuulleensa vuodatuksia. Itsekin olen niitä kuullut. Pelkästään tyytyväisiä tuskin onkaan, vaikka haluat väittää sellaista. Tosin perin oudolta vaikuttaa riekkumisesi täällä. Ketä haluat vakuuttaa ja keneen vaikuttaa? Entä miksi?

Asiaa nimimerkki elämässäyksin kirjoittaa mutta tietty tulee tuonlaisia vastauksia kuin "Se on nii helppo sivusta seuranneena kommentoida toisten elämää" kun aika moni kaveripiirissäni niin naiset kuin miehetkin on eropäätöksen ja sen konkreettisesti tehneet tulleet katumapäälle kun se vanha "junakin raiteineen" oli parempi kuin tuo kilometrin pätkä uusilla raiteilla ja nyt ollaan sivuraiteella ja yksin.

Kyllä ovat sanoneet että kun olisi wanhan junan olisi vähän kiillottanut ja puunannut niin hyvin menisi.

elämässäyksin
Hahaa,minulla on juuri päinvastoin. Olen löytänyt pari kolme miestä, jotka ovat kyllä vieneet ns. jalat alta, mutta päättänyt olla ryhtymättä/jatkamatta parisuhdetta heidän kanssaan. Tuollaiset miehet pidän ystävänä, mutta parisuhdetta varten pitää olla toisenlainen mies.

Luulen että ap ei halua että ystävänainen joutuu syylliseksi eroon. Erossahan etsitään aina joku syy: tässä tapauksessa se olisi `toinen nainen`. Tai ap ajattelee vaimoa jonka olisi julmaa kuulla erosta ja nähdä heti miehen kainalossa uusi. Kun ero ja muu hoidettu voi suhteen aloittaa reilusti ja puhtaalta pöydältä. Näin käsitän miksi ap lykkää toistaiseksi ystävänaisen sivuun. Hienosti ajateltu jos näin on.

Exään joutuu kuitenkin törmäämään jatkossakin jos on yhteisiä lapsia. Lasten häät, lastenlasten syntymät, ristiäiset jne. Kurjaa jos ero olisi niin riitaisa ettei samaan perhejuhlaan sovittaisi.

Eli tunteita on edelleen vaikka ne käytöksellään yrittää peittää ! Niin, mielestänikään ei ne tunnustetut tunteet noin vaan sammu ja katoa.

Elllinooora kirjoitti:

Eli tunteita on edelleen vaikka ne käytöksellään yrittää peittää ! Niin, mielestänikään ei ne tunnustetut tunteet noin vaan sammu ja katoa.

Miksei sammu, varmasti sammuu. Sammuihan ne vaimoakin kohtaan vieläpä niin, että samaan aikaan muhii toisaalla. Sellaista kakkosta ei ole vielä maa päällään kantanut, kenelle ei voi käydä aivan samoin kuin vaimolle. Selvää kuin pläkki, ettekö ymmärrä vai oletteko keskinkertaista tyhmempiä? Suorastaan huvittavaa, kun monia kertoja parisuhteessa mokaillut ja useita puolisoita kuluttanut, saa koukutettua jonkun liekaansa muka niin puhtaana ja hyveellisenä.

Kaunareitako oot kattonu kun nyt tässä on jo mukaan vedetty monta kertaa parisuhteessa moikallut ja useita puolisoita kuluttaneen. On tää luova ketju kyllä! Onko ihan mahdotonta kommentoida siten että kannustettaisiin mollaamisen sijaan?

Et voi sanoa noin tietämättä toisen tilannetta. Ei rakastavassa, onnellisessaettä, rehellisessä suhteessa, jossa ei ole toisella mielenvikaisuutta, alkoholismia tai väkivaltaa välttämättä tunteet sammu ja jos rakkautta vaalitaan. Ja mätsin osuessa ihan sama omko kakkonen, kolmonen tai viitonen.

liikaasaippuasarjoja kirjoitti:

Miksei sammu, varmasti sammuu. Sammuihan ne vaimoakin kohtaan vieläpä niin, että samaan aikaan muhii toisaalla. Sellaista kakkosta ei ole vielä maa päällään kantanut, kenelle ei voi käydä aivan samoin kuin vaimolle. Selvää kuin pläkki, ettekö ymmärrä vai oletteko keskinkertaista tyhmempiä? Suorastaan huvittavaa, kun monia kertoja parisuhteessa mokaillut ja useita puolisoita kuluttanut, saa koukutettua jonkun liekaansa muka niin puhtaana ja hyveellisenä.

Lue lisää

"varmasti sammuu. Sammuihan ne vaimoakin "

Älä nyt ole hölmö!!!!!

Itselläni on ollut kauheasti tunteita monia miehiä kohtaan, mutta etenkin viittä miestä kohtaan. Ihan samaan aikaisestikin. Olen edelleen, ollut yli 30 hyvä ystävä (tms) nuoruuden rakkauden kanssa. Sopuero, vaikka minä olin se aktiiviosapuoli. Hieman eron jälkeen kohtaisin tulevan puolisoni. Seurustimme pitkään, menimme naimisiin, saimme lapset. Miehellä tuli ongelmaa jos kaikenlaista. Niistä ei sen enempää. Mutta nuo ongelmat kääntyivät kuitenkin sekä parisuhteen että koko perheen yhteistoimintaa vastaan. Meidän perhe oli lopulta minä lapset. Miehellä ei ollut aikaa muille kuin omille hommilleen. Arvaas sammuiko rakkaus? Kyllä vaan, mutta olin niin hölmö, että pitkään kuuntelin miehen valheita "kyllä tämä vielä iloksi muuttuu". Jotenkin meni aina täydestä, hyväuskoinen kun olen. Ahdisti kuitenkin huolella, kun asiat tuli puheeksi aina ja aina vaan uudestaan. Ja sitten taas "kyllä tämä vielä iloksi muuttuu". Sitten aloin ihastua ja rakastuakin. Ensin ihastuin, n. 10 v ennen eroa liitosta mieheen jonka sattumalta kohtasin. Hänestä tuli nuoruuden rakkauden kanssa ystäväni. Oli kaikenlaisia tunteita, mutta joo, tiesin jo alusta, että parisuhde tämän(kin) miehen kanssa on mahdoton. Vaikka en tiedä tänäkään päivänä mihin suhteemme pitäisi lokeroida. Joten jääköön tekemättä.

Että olisi enemmän kuten elokuvissa, ihastuin taas mieheen (kolmonen). Hänen kanssaan oli oikea suhdekin. Tämän miehen vuoksi ymmärsin, että avioliitostani minun oli PAKKO erota. Muuten en pysyisi järjissäni. Hyvä ratkaisu se olikin. Muutama kuukausi jäi mies kolmonen. Sitten tuli mies nelonen, jonka kanssa olen yhä vieläkin. Silti tapailen epäsäännöllisen säännöllisesti nuoruuden rakkautta ja miestä nro 2. Jälkimmäistä useasti.

Sanottakoon vielä, että kaikki nämä miehet kyllä tiesivät/tietävät toistensa olemassaolosta elämässäni. Mutta tunteistani muihin en tietenkään puhu. Enhän ole niistä itsekään täysin selvillä :D. Tunteita voi olla, hyvinkin pehmoisia ja kiihkeitäkin, mutta parisuhde on ihan eri juttu.

Tämä ketju on mennyt saman jankuttamiseksi. Ap toteaa jo alussa puhuneensa vaimonsa kanssa. Lisäksi se miten ihmisten elämä ylipäätään menee ei välttämättä vastaa lainkaan sitä mitä ulospäin halutaan näyttää. Itsekin tunnen pareja/perheitä joilla ulospäin näyttää olevan kaikki hyvin, mutta todellisuudessa kaikki päin p:tä. En minä kuten moni muukaan edes hevillä näytä kaikkia tunnetiloja muille. Lisäksi olen aina ihmetellyt sellaisia ihmisiä, jotka esim,paska fiiliksen purkaa kaikkiin muihin voimallisesti esim.työpaikalla. Mietipä, jos sillä toisella on vaikka viikon ainoa hyvä päivä niin pilaapa se sitten vaikka omalla pahalla ololla.

Aika dorka kirjoitus Salaasuhteillenko. Vaikka ihminen on avioliitossa ei hän ole mitenkään tilivelvollinen tunteistaan kumppanille. Suorastaan TYHMÄÄ olisi ap:n tapauksessa kertoa vaimolle tunteista toiseen. Sillä ei tehtäisi mitään muuta kuin pahoitettaisi vaimon mieli ja tehtäisiin erosta vieläkin ikävämpi.

rrronja kirjoitti:

Aika dorka kirjoitus Salaasuhteillenko. Vaikka ihminen on avioliitossa ei hän ole mitenkään tilivelvollinen tunteistaan kumppanille. Suorastaan TYHMÄÄ olisi ap:n tapauksessa kertoa vaimolle tunteista toiseen. Sillä ei tehtäisi mitään muuta kuin pahoitettaisi vaimon mieli ja tehtäisiin erosta vieläkin ikävämpi.

Lue lisää

"Sillä ei tehtäisi mitään muuta kuin pahoitettaisi vaimon mieli ja tehtäisiin erosta vieläkin ikävämpi. "

Niinpä, ja ellei erottaisi, niin tehtäisiin liitosta ikävämpi. Onko kukaan koskaan miettinyt miten omiin tunteisiin vaikuttaisi se, että puoliso kovin hanakasti kertoisi kaikista positiivisista tunteista etenkin vastakkaisen sukupuolen edustajiin (hetero-oletus suhteessa tässä)? Miltä tuntuisi, miten vaikuttaisi? Itse menettäisin varmaan arvostusta puolisoa kohtaan. Sitä enemmän mitä useammin tuollainen toistuisi.

elämässäyksin
Juuri noin. Ne, joilla parisuhdetta ei ole tietävät parhaiten miten niissä kuuluu elää :D. Etkä mitenkään voi tietää miksi, millaisista syistä jotkut ovat eroon päätyneet. Etenkin molempien version erosta. Vaikkei sitä edes tarvita. Yksi päätös riittää. Ja se päätös on aina paras. Kyllähän sitä voi elämänsä tuhrata jossitteluun ja haikailla menneitä, mutta kaikki sellainen on turhaa. Estää elämästä.

Itse olen vallan erinomaisen tyytyväinen erooni. Exällä menee aina vain huonommin. Siitä en ole tyytyväinen, mutta en minä, ei aikuiset lapsetkaan, sille mitään mahda.

Aivan totta. Eikä siinä tarvita kakkosia tai kolmosia. Itseni piiiitkä avioliitto mureni just tähän erilleen kasvamiseen. Nyt siis erillään, yhteyttä pidetään silloin tällöin, asioillakin käydään yhtä matkaa joskus. Kuin sinkkuystävät, johon ei seksi kuulu. Kummallakin menee paremmin menee kuin yhdessä asuessa. Lapset aikuisia, ja kaikki ok. Että näinkin voi käydä.

Muistanko oiken syvällä, että sinut on jätetty? Löysikö kumppanisi uuden ja jättikö uuden kumppanin myötä? Kiinnostaisi tietää, että olisitko onnellisempi ja hyvillä mielin, josettä kumppanisi olisi eronnut, hänellä ei olisi uutta onnea vaan olisi vaikka onneton yksinäinen?
Itse menin naimisiin ja lapsia tein ajatuksella tässä ollaan loppuelämä. Ilmeni kuitenkin suuria ongelmia ja valehtelua liitossa. Apua haettiin, mutta ei toisella tarve toimia asioiden eteen. Rehellisesti käyty läpi asioita ja tuntemuksia muallekin joskus puhuttu, mutta ei vaikutusta ja toisen mielestä kaikki ihan suht ok. En pystyisi pettämään, mutta anteeksi vaan kaiken kokemani jälkeen en kokisi pahana vääryytenä rakkautta johonkin toiseen, jos sellainen syntyisi ja saattaisin hyvin lähteä liitosta, tosin todennäköisesti lähden muutenkin.

kiinnostaisitietäätää kirjoitti:

Muistanko oiken syvällä, että sinut on jätetty? Löysikö kumppanisi uuden ja jättikö uuden kumppanin myötä? Kiinnostaisi tietää, että olisitko onnellisempi ja hyvillä mielin, josettä kumppanisi olisi eronnut, hänellä ei olisi uutta onnea vaan olisi vaikka onneton yksinäinen?
Itse menin naimisiin ja lapsia tein ajatuksella tässä ollaan loppuelämä. Ilmeni kuitenkin suuria ongelmia ja valehtelua liitossa. Apua haettiin, mutta ei toisella tarve toimia asioiden eteen. Rehellisesti käyty läpi asioita ja tuntemuksia muallekin joskus puhuttu, mutta ei vaikutusta ja toisen mielestä kaikki ihan suht ok. En pystyisi pettämään, mutta anteeksi vaan kaiken kokemani jälkeen en kokisi pahana vääryytenä rakkautta johonkin toiseen, jos sellainen syntyisi ja saattaisin hyvin lähteä liitosta, tosin todennäköisesti lähden muutenkin.

Lue lisää

Näin sen koen, että minut jätettiin, vaikka avioerossa olinkin aktiivisempi. Se mikä aikanaan tuntui pahalta, oli kaksinaamaisuus, eli eksä sanoi rakastavansa, vaikka näin ei enää ollut vaan samalla petasi uutta elämää uuden rakkaan kanssa (joka siis myös naimisissa). Ei rakkauden loppu, ei uusi nainen, vaan ennen kaikkea luottamuksen pettäminen aiheutti syvät haavat. Huomasin kyllä etäisyyden, ja kyselin syitä useammankin kerran, mutta exä ei halunnut puhua - ei silloin eikä missään vaiheessa. Alussa luulin, että exällä oli muistisairaus (suvussa sitäkin), jonka vuoksi jutut olivat ristiriitaisia. Sekin huolestustti. No jälkeenpäin paljastui, että ne olivat valhetta, ja ei sitten muistanut, minkä valheen oli edellisellä kertaa kertonut. Valehtelua oli kaikenlaisissa asioissa, ei vaan tuohon ihastukseen liittyvässä. Ei se, onko hänellä nyt uusi onni tai ei, vaikuta minuun, kun emme ole enää yhdessä. En edes tiedä hänen nykyisestä elämästään muuta kuin että missä asuu - onneksi riittävän kaukana. Lapset ovat aikuisia, joten heidän vuokseen ei tarvitse yhteyttä pitää.

Jos tunnet, että haluat lähteä liitosta, sinun täytyy se kertoa, ja riittävän konkreettisesti rauhallisessa tilanteessa, ei riidan tiuskintana. Puolisosi ei voi nähdä sisällesi. Tai sitten yrittää korjata vaikka terapeutin avulla. Voit käydä myös yksin avaamassa tuntemuksiasi. Ja miettiä, onko vika suhteessa alkuunkaan, vai kyvyttömyydessäsi nauttia elämästä.

"eksä sanoi rakastavansa, vaikka näin ei enää ollut vaan samalla petasi uutta elämää uuden rakkaan kanssa (joka siis myös naimisissa)."

Oletko koskaan miettinyt miksi ajattelet asiaa negaation kautta? Eli miksi et halua uskoa sitä, että miehesi rakasti? Itseasiassa kuulostaa kovin pöljältä ajatus, että toinen valehtelisi rakastavansa, etenkin pitkässä avioliitossa. Hyvin monesti ihastumisia yms. toiseen pidetään ohimenevänä tunteena, ja ihastuja ihan tosissaan itsekin ajattelee rakastavansa puolisoaan. Mutta ajan kuluessa myös tuota toista. Konfliktitilanne. Ihastuja vain ei välttämättä tule ajatelleeksi, ettei kumppanin rakkaus tai edes tahto rakastaa välttämättä kestä kovin pitkää tuota toista suhdetta.

Älä jaksa, en minäkään enää...

"Mutta hyvä olis ottaa härkää sarvesta ja keskustella asia halki.
Jos jättää asiat selvittämättä ja tekee päätöksiä sen perusteella"

Asioita kannattaa toki selvitellä, jos molemmat sitä haluaa. Mutta mitä selvittämistä ap:lla on? Ei ap:n vaimo voi kertoa mitä AP tuntee ja miten ikäväksi tms. ap liittonsa kokee. Sen tietää ainoastaan ap, joka tekee päätöksensä omien ajatustensa, tunteiden, järjen ja tahdon pohjalta. Usein tuollaisissa "selvittelyissä" toinen johtaa harhaan omilla ajatuksillaan. Liitto jatkuu, ja pian toinen miettii eroa uudelleen. Entistä ahdistuneempana.

Roksi. Vähän enempi empatiaa ja ymmärrystä pliis, äläkä hauku ap:tä. Ei kaksi vuotta eron miettimistä ole vielä pitkään, etenkään introverteille, joka ilmiselvästi ap on. Kyllä se eropäätös sieltä aikanaan tulee.

Te olette selvästi eläneet helpoissa suhteissa. Ap:n päätös lienee helpohko, jos tietää toisen tunteet ja oman suhteen ongelmat ovat vain kyllästyminen. Harvemmin tilanne niin on. Kannattaa oikeasti mennä terapiaan vaikkei suhde pelastuisi, sillä saat apuja ettet vie vanhoja virheitä uuteen suhteeseen.

Tunteistaan kertominen ei ole leikkimistä toisen tunteilla. Usein, hyvin usein myös vaikkei kertoisi tunteistaan ystävälle/tuttavalle, toinen kyllä tuntee ne. Sellaisia ne tunteet ovat.

Taisi tuo satutettuminäkin - nimimerkki tarkoittaa sitä että jos kertoo toiselle tunteensa niin ei sen päälle vetäydytä pois

Warstrtr kirjoitti:

Taisi tuo satutettuminäkin - nimimerkki tarkoittaa sitä että jos kertoo toiselle tunteensa niin ei sen päälle vetäydytä pois

Ai miten niin? Eikö aikuiset ihmiset ymmärrä, että silloin kun on vetäydyttävä, niin on vetäydyttävä? Syystä tai toisesta. Mutta etenkin tässä ap:n tapauksessa. Ap on kuitenkin yhä naimisissa.

Niin kai se tilanne pakottaa vetäytymään kun eroa miettii. Ja käytöksellään pitää koittaa sille uudelle ihastukselle viestimään että oon kylmä ja mulla ei oo tunteita suhun vaikka olenkin ne sulle aikaisemmin kertonut. Mutta hölmön peliä sinänsä tollainen kun eleillään kuitenkin paljastaa että niitä tunteita on edelleen vaikka kuinka paljon. Miksi siis huijaa itseään tuo eroa pohtiva? Vai onko joku itsesuojeluvaisto että pystyy jotenkin tilanteen hanskaamaan?

täsilantees kirjoitti:

Niin kai se tilanne pakottaa vetäytymään kun eroa miettii. Ja käytöksellään pitää koittaa sille uudelle ihastukselle viestimään että oon kylmä ja mulla ei oo tunteita suhun vaikka olenkin ne sulle aikaisemmin kertonut. Mutta hölmön peliä sinänsä tollainen kun eleillään kuitenkin paljastaa että niitä tunteita on edelleen vaikka kuinka paljon. Miksi siis huijaa itseään tuo eroa pohtiva? Vai onko joku itsesuojeluvaisto että pystyy jotenkin tilanteen hanskaamaan?

Lue lisää

"käytöksellään pitää koittaa sille uudelle ihastukselle viestimään että oon kylmä ja mulla ei oo tunteita suhun "

Tä? Jos on kertonut tunteistaan, ja sen jälkeen tilanteen vuoksi vetäytyy, niin mikä ihmeen tulkinta tuo on? No, oli mikä oli, mutta ihan pieleenhän se menee. On täysin ymmärrettävää, että tunteet ihastukselle pitää jättää syrjään, ainakin vähäksi aikaa, jos miettii eroa tai muuta suurta muutosta. Tai on muuten kriisissä.

Mielestäni monet ihmiset antavat sanoille liikaa painoarvoa. Pitäisi luottaa omaan vaistoon. Kuten ultloxt kirjoitti "hyvin usein myös vaikkei kertoisi tunteistaan ystävälle/tuttavalle, toinen kyllä tuntee ne. Sellaisia ne tunteet ovat. "

Voiko rakkauden jättää ennen kuin suhde alkoikaan? Onko tauko ihastukselle varatussa ajassa "rakkauden jättämistä"? Kuulutan ihmisten tilanteentajun perään. Missä se on?

Ihmiset ovat joskus vähän hupsuja ihastuksen ja rakkauden tunteiden kanssa. Jos ihastus ei kestä muutaman viikon tai kuukauden breikkiä sen vuoksi, että toinen miettii eroa/eroaa, niin sitten ei kestä! Näin on tarkoitettu.

Jos suhde alkoi ja se päätettiin sen vuoksi että mies miettii eroaan ja ilman lupausta tulevasta, epämääräisellä ehkä, en tiedä -meiningillä niin mitä siitä pitää tilannetajua etsiä? Mä tiedän etten ollu kevyttä huvia ja miehen käytös kertoo että kaipaa vaikka yrittää sanoa ja esittää muuta. Nii mitä tilannetajua tässä haetaan, kysyn vaan?

Ölpohubj kirjoitti:

Jos suhde alkoi ja se päätettiin sen vuoksi että mies miettii eroaan ja ilman lupausta tulevasta, epämääräisellä ehkä, en tiedä -meiningillä niin mitä siitä pitää tilannetajua etsiä? Mä tiedän etten ollu kevyttä huvia ja miehen käytös kertoo että kaipaa vaikka yrittää sanoa ja esittää muuta. Nii mitä tilannetajua tässä haetaan, kysyn vaan?

Lue lisää

Eikö ap sanonut, että otti suhteeseen etäisyyttä? Etäisyys on ihan eri juttu kuin ero.

"Mä tiedän etten ollu kevyttä huvia ja miehen käytös kertoo että kaipaa vaikka yrittää sanoa ja esittää muuta"

Eikö tuo juuri ole sitä tilannetajua, sinun omalla kohdallasi? Esität uskovasi miehen esittämisen ja sanomiset. Niinhän sitä tilannetajuinen ihminen luonnollisesti tekee. Eikä ala vänkäämään, että suhdetta pitää väkisin jatkaa jollain sellaisella sapluunalla, jolla toinen ei halua.

Välillä oikein naurattaa, kun ihmisten mielestä toisten suhteet pitäisi hoitaa aina jollain toisella tavalla. Taitaa kuitenkin olla niin, että nämä ihmiset ole tyytyväisiä omaan elämäänsä .

Ölpohubj kirjoitti:

Jos suhde alkoi ja se päätettiin sen vuoksi että mies miettii eroaan ja ilman lupausta tulevasta, epämääräisellä ehkä, en tiedä -meiningillä niin mitä siitä pitää tilannetajua etsiä? Mä tiedän etten ollu kevyttä huvia ja miehen käytös kertoo että kaipaa vaikka yrittää sanoa ja esittää muuta. Nii mitä tilannetajua tässä haetaan, kysyn vaan?

Lue lisää

" Mä tiedän etten ollu kevyttä huvia ja miehen käytös kertoo että kaipaa vaikka yrittää sanoa ja esittää muuta."

Harva suhde, lyhyempi tai pidempi, on mitään "kevyttä huvia" vaan juuri silloin ja siinä tilanteessa aitoa. Mutta silti on täysin tapauskohtaista miten suhteelle käy, jatkuuko se vai ei, ja jos jatkuu niin millaisena.

Useinhan, tai onhan se odotettavissakin, että liittoonsa tyytymätön ihastuu toiseen ennemmin tai myöhemmin. Ihastus, niin ihanaa kuin se onkin, vie kuitenkin osan ihastujan energiasta. Monet ei kestä alkua pidemmälle mielentilansa äkillisiä muutoksia laidasta toiseen. Ihastuksen kanssa on ihanaa ja antoisaa ihan täysillä. Ja kotiin tullessa puolison kohdatessa mieliala tipahtaa rankasti miinukselle. Monet ihmiset eivät silti normaalioloissa edes odota kumppanilta jatkuvaa antoisaa ja ihanaa elämää. Jo senkin vuoksi, että tietävät sen olevan mahdotonta... Kun ihastuu ja yrittää toista suhdetta parisuhteen rinnalla, seuraa usein pattitilanne: ihastus ei kehity ja parisuhde junnaa edelleen vain paikoillaan. Melko usein käy niin hullusti, että parisuhdetta kestää jatkaa vain ihastuksen voimalla. Kun eroaa viimein parisuhteesta, niin huomaa, että ihastuksen tunteet toiseen ovat myös vaimentuneet. Vaikka ne olivat erittäin aitoja oikeita parisuhteen aikana.

järkeevaiei_ kirjoitti:

Eikö ap sanonut, että otti suhteeseen etäisyyttä? Etäisyys on ihan eri juttu kuin ero.

"Mä tiedän etten ollu kevyttä huvia ja miehen käytös kertoo että kaipaa vaikka yrittää sanoa ja esittää muuta"

Eikö tuo juuri ole sitä tilannetajua, sinun omalla kohdallasi? Esität uskovasi miehen esittämisen ja sanomiset. Niinhän sitä tilannetajuinen ihminen luonnollisesti tekee. Eikä ala vänkäämään, että suhdetta pitää väkisin jatkaa jollain sellaisella sapluunalla, jolla toinen ei halua.

Välillä oikein naurattaa, kun ihmisten mielestä toisten suhteet pitäisi hoitaa aina jollain toisella tavalla. Taitaa kuitenkin olla niin, että nämä ihmiset ole tyytyväisiä omaan elämäänsä .

Lue lisää

Hei kiitos sulle,mä tajusin tän :) ja arvaa helpottiko itseäni !!! Iso kiitos !

Tuokin on ihan tapauskohtaista. Tiedän pareja, joiden ihastus on oikeineri kunnolla roihahtanut eron jälkeen, kun ei ole sivusuhteiltu liiton aikana ja kun sitten voi paremmin tunteille antaa vallan ja on noin helpompaa. Luottamus voi olla vaikeampi juttu, joko sillä eronneella tai sinkulla, riippuen paljon miten ystävyyttä on liiton aikana hoidettu.

Mitä jos tekisitte yhdessä jotain arjesta poikkeavaa vaimon kanssa?

" Ei tässä ole mitään järkeä. "

Eihän siinä ole. Alat varmaan pikkuhiljaa olla valmis eroon. Ihmisellä on useinkin aika syvällä takaraivossa ajatus, ettei erota saa. Siksi ottaa aikansa käsitellä asiaa ja todeta, ettei muuta mahdollisuutta ole kuin ero. Jos haluaa pysyä järjissään ja elää oman näköistä elämää.

Oleppa rehellinen itsellesi ja ennen kaikkea vaimollesi. Kerro että ei ole tunteita, et halua jatkaa onnetonta avioliittoa ja erota haluat. Mistä tiedät vaikka vaimo miettinyt samaa? Jospa onkin vaan tyytyväinen että asia tulee ilmi. Ei sen niin tyhmä voi olla ettei huomaa ettet rakasta enää. Tai sanomistasi tulisikin hetki jonka myötä kumpikin saisi sanottua nekin ikävät asiat jota seuraisikin uusi alku.

Voit tietenkin jatkaa löyhässä hirressäsi roikkumista. Saattaapi käydä että viime lopussa oletkin yksin, ystäväsi ja vaimosi menettäneenä. Ystäväsi tuskin kauaa kehtaa päättämätöntä miestä (/hiirtä) kattoo. Itse teet tilanteestasi järjettömän.

AP on mies, mutta jos olisi nainen niin sanoisin, että kantsii tosiaan miettiä, että on myös sellaisia kieroja, mitään sanomattomia miehiä, jotka haluaa vaan naisen hoitavan koko homman. Eli erojärjestelyt ja eron, vaikka itse ajattelisi myös niin.

Miksi "yrität" elää ilotonta arkea vaimosi kanssa? Mikä on se juttu, joka saa sinut niin tekemään? Kuvitteletko vielä tosissasi, että parisuhde vaimon kanssa saa uuden paremman käänteen, ja ilo humpsahtaa jostain suhteeseenne takaisin? (voin kertoa, niin ei käy). Vai onko ajatuksena takaraivossasi, että liittoa on pakko jatkettava ihan viime sekunnille asti, niin kauan kuin sitä vain suinkin kärsii? Viis siitä tunteeko tuskaa, ahdistusta jne. Ei oikein hyvä juttu tuollainen, sillä itseäsihän siinä kiusaat, et kuuntele. Uhraudut.

Ilottomuus, asennevamma on oman pääsi sisällä. Kun sen tajuat, niin heti helpottaa ja alat nähdä nykyisessäkin elämässä niitä iloisempia värejä.

asennevammainen kirjoitti:

Ilottomuus, asennevamma on oman pääsi sisällä. Kun sen tajuat, niin heti helpottaa ja alat nähdä nykyisessäkin elämässä niitä iloisempia värejä.

No ei pidä paikkaansa. Kun suhde kuollut, se on iloton, vaikka mitä tekisi.

sellattii kirjoitti:

AP on mies, mutta jos olisi nainen niin sanoisin, että kantsii tosiaan miettiä, että on myös sellaisia kieroja, mitään sanomattomia miehiä, jotka haluaa vaan naisen hoitavan koko homman. Eli erojärjestelyt ja eron, vaikka itse ajattelisi myös niin.

Lue lisää

Tuo on totta että miehet usein odottavat että vaimo tekee ratkaisun erosta. Nimenomaan silloin kun äijällä on uusi valmiiksi katsottuna niinkuin apllä on.
Ap väittää ettei ihastuksen kannsa ole ollut muuta kuin vain ystävyyttä. Luulen että valehtelee koska haluaa pitää oman julkisivunsa puhtoisena.
Ap tietää että jos hakee eroa, niin lapset , sukulaiset ja muut kysyy että miksi eroatte. Silloin on vaara että paljastuu että uusi rakkaus on ollut jo pitkän aikaa. Mikä häpeä!!
Vaimo saa kaikki sympatiat!

Jos taas vaimoa väsyttää vuodesta toiseen jatkuvalla nalkutuksella ja tuskaisella ololla ja hokee että erotaanko erotaanko, niin sitten vaimo ehkä uupuu ja hakee sitä eroa. Sitten mies voi julistaa että vaimo otti ja lähti! Mies voi paistatella sympatialla jota saa osakseen kunhan pitää salarakkaan jonkin aikaa piilossa. Sitten myöhemmin voi onnellisena esitellä sen uuden läheisille että nyt olen toipunut erosta ja tunnelin päässä näkyy kirkas aurinko ja tässä uusi rakkaani johon olen hiljattain tutustunut!

Apn vaimo taitaa olla viisas kun ei suostu vedätettäväksi. Todennäköisesti hän tietää siitä toisesta mutta ei suostu tekemään eroon liittyviä töitä miehen puolesta.

Kulissitkunnossa-nikille: sanot: "Tässä ap.n tapauksessa vaimolle riittää tämä kattaus. Sosiaalinen status pidetään samana, eikä missään nimessä haluta sinkuksi".
Mistä sinä sen tiedät?

Et sinä voi puhua apn vaimon suulla! Vai oletko sinä apn vaimo?
Vain apn vaimo tietää mitä hän ap:tä kohtaan tuntee. Ehkä se apn vaimo rakastaa ap:tä syvästi ja haluaa sen takia pysyä yhdessä!

eipuhutatoisensuulla kirjoitti:

Kulissitkunnossa-nikille: sanot: "Tässä ap.n tapauksessa vaimolle riittää tämä kattaus. Sosiaalinen status pidetään samana, eikä missään nimessä haluta sinkuksi".
Mistä sinä sen tiedät?

Et sinä voi puhua apn vaimon suulla! Vai oletko sinä apn vaimo?
Vain apn vaimo tietää mitä hän ap:tä kohtaan tuntee. Ehkä se apn vaimo rakastaa ap:tä syvästi ja haluaa sen takia pysyä yhdessä!

Lue lisää

En minä sitä tiedäkään, olettamus tietenkin. Eihän meistä kukaan kai livenä tätä ketjun aloittaja tunne tai hänen vaimoaan.
Voi vaimo rakastaa, mutta voi olla että ei.
Jos sille linjalle lähtee, että näissä keskusteluketjuissa ei voi olettaa mitään, on parempi pysyä palstoilta pois.
Mutta, tarkennuksena vielä, en ole ap.n vaimo...
Hienoa, että romanttinen rakkaus on vielä voimissaan.

Päinvastoin. Mielenterveyttä juuri lääkitään hyvillä ihmissuhteilla, joksi ap ihastuksensa kokee. Siksi hänen kannattaisi erota pikimmiten. Kuollut suhde keneen tahansa vie vain voimia eikä anna mitään. Vielä enemmän näin kun kyse puolisosta. Hyvin terveellistä ap:lle olisi erota. Muuten käy vain todella paljon pahemmin.

Juu niin väärässä olet kuin vain mahdollista. Salasuhde ja naiminen tuo hyvää oloa, mutta saa toimimaan harvinaisen typerästi, ajattelemattomasti ja kylmästi. Hän joutuu monet kerrat katumaan järkyttäviä tekojaan, syyttämään niistä vaimoaan tai yrittää unohtaa kaiken entisen. Mutta niin sitä vaan menneään maanis-vaiheesta depressioon. Eli taivaasta helvettiin. Ja arvaappa mitä - taivasta ei ole maan päällä kuin loppuelämän helvettiä varten, kun emamunauksen tekee petteän läheisiään.

Edellisellä kirjoittajalla kuten monella muullakin täällä näyttää olevan ongelmia luetun ymmärtämisen kanssa tai sitten minulla vippaa. Edellinen kirjoittaja kertoo salasuhteen ja naimisen olevan ap:lle pahasta. Minä en kylläkään aloituksessa näe mitään salasuhteesta enkä naimisesta ap:lla, päinvastoin hän tuntuu miettivän pitäisikö reilusti erota ja alkaa olemaan uuden rakkautensa kanssa. Minä en näe tuossa salasuhdetta, mitä sen sijaan monet suhteeseen jäävät miehet pettäessään tekevät. Kun tuomitsette tunteet liiton aikana noin kovasti niin mitenkäs sitten tämä: tutkimusten mukaan yli 20% ihmisistä miettii seksin aikana jotain muuta ihmistä kuin kumppaniaan, vaikkapa ihastustaan. Törkeää pettämistä sanon minä. Niin se naapurin Penakin kumppanin kanssa sekstatessaan miettii panevansa naapurin Irmeliä. Niin mitä mieltä olette, onko pettämistä? Eihän mielikuvitusrikkaan ihmisen tartte tuolloin erota, jos kumppani vaan osaa oikean panotekniikan, eiks yeah. Mitäpä niistä tunteista.

Valitettavasti kaikki kielletty on kiihottavampaa. Voit varmaan selittää, miksi pelkkä rakastaminen ei takaa yhtä kiihkeää panoa, mutta minä en!? Tai ehkäpä sinulla on pomminvarma keino elvyttää vanhan parisuhteen intohimo.. pelkään vain, että kissa vei nyt kielesi.

Siksi ihastumiselle ei kannata laittaa niin paljon painoarvoa, kuin pitkäaikaiselle suhteelle.

Vastasit varmaan kaikkea paskaa nimimerkille ja pidät kiellettyä parempana ja kiihottavampana vaihtoehtona. Sinun mielestäsi ap:n pitää mielummin toimia kielletysti eli pettää eik ottaa eroa ja ollaon reilusti toisen kanssa, koska silloin ei olisi rakkautta ja intohimoa siihen uuteen. Tässä ap:lle edellisen kirjoittajan neuvo siis: petä on jännempää.

Ja sinun mielestä mielenterveysongelmista kärsivän pitäisi ottaa ero ja kertoa rakastavansa jotain horoa. Samalla menee perhe, puoliso ja koti. Joskus myös työpaikka. Onko hyvä silloin, onko????????.

Tunnet siis ap:n. Hän ei viestiensä perusteella täällä vaikuta mielenterveysongelmaiselta. Jos sinulla on omakohtaisia kokemuksia tuollaisesta niin sesilloinhan on ikävääeri, mutta älä yleistä. Joitakin ihmisiä pettäminen saattaa satuttaa perkeleesti enemmän kuin ero!!!

Mitäpä jos palaisit aiheeseen, jota tämän kommentin aloitus käsittelee: jos kärsii voimakkaasta mielialanvaihtelusta, ahdistuksesta, haluttomuudesta ja ilottomuudesta, niin LÄÄKÄRIIN, ennen kuin on sotkenut koko elämänsä. Ja nyt kerron sinullle, ettei petetyksi joutumisesi liikauta minua nyt millään tavalla.

kaikkeapaskaa kirjoitti:

Juu niin väärässä olet kuin vain mahdollista. Salasuhde ja naiminen tuo hyvää oloa, mutta saa toimimaan harvinaisen typerästi, ajattelemattomasti ja kylmästi. Hän joutuu monet kerrat katumaan järkyttäviä tekojaan, syyttämään niistä vaimoaan tai yrittää unohtaa kaiken entisen. Mutta niin sitä vaan menneään maanis-vaiheesta depressioon. Eli taivaasta helvettiin. Ja arvaappa mitä - taivasta ei ole maan päällä kuin loppuelämän helvettiä varten, kun emamunauksen tekee petteän läheisiään.

Lue lisää

kaikkeapaskaa

Onko sinulla käynyt salasuhteesi kanssa noin; olet toiminut typerästi, ajattelemattomasti, kylmästi salasuhteesi ja naimisesi vuoksi? Oletko maanis depressiivinen? Onko mieleesi myöskään tullut, ettei kaikilla salasuhteet ja seksi toisen kanssa johda tuollaiseen "pudotukseen" taivaasta helvettiin (jonne myös jäädään)? Useat ihmiset osaavat hoitaa suhteensa, vaikka ne olisivat kuinka solmussakin.

Vuodatuksesi oli pimeä myös siksi, ettei se liipannut läheltäkään ap:n aihetta. Salasuhteesta ei ollut kysymys, sen enempää kuin seksistäkään. Vaikkakin niitä on ollut maailman sivu ja varmasti tulee aina olemaan. Tiedän itsekin useita salasuhteilijoita, eikä kukaan heistä ole saanut elämäänsä täysin sekaisin. Ei, vaikka muutamalla heistä onkin kaksisuuntainen mielialahäiriö...

Tirlittan lorttolle ei kannata vastata, jollei halua syöttää trollia. Natsisti mikä narsisti taas kerran paskakallaan leikkimässä - vanha kuin mikä ja lehmä.

Huomasin vasts, että tuntee ap: n ajatukset kuin omansa.

"ap on jossittelija ja pelkuri joka kuvittelee että hänen onni on jonkun toisen ihmisen taskussa. "
Mikäs ihme juttu tuokin oli? Aika tylyä, kaiken lisäksi turhaa. Mikä ihmeen vimma ihmisillä on tehdä nopeita päätöksiä näinkin tärkeässä asiassa kuin avioero? Nopeahko päätös on toki joskus paikallaan, esim. väkivalta (ml. henkinen) tapauksissa, tai jos oma terveys on muuten uhattuna. Mutta tässä ap:n tapauksessa ei varmaankaan ole mitään sellaisesta kyse. Vaan se on nimenomaan varsin tyylipuhdas "erilleen kasvu" -tapaus. Ja tuo kasvu erilleen ei käy käden käänteessä. Ap:lläkin se on vaiheessa, ap ei ole kasvanut vielä riittävän erilleen erotakseen. Olen varma, että eron aika kuitenkin tulee.

Suhteen alussa ollaan hissuksiin kasvettu yhteen. Sekään ei käy sormia napsauttamalla. Ymmärrän oikein hyvin, ettei ap hihku onnesta ja tapaile kiihkeästi uutta ihastustaan. On todella vaikeaa pysyä itselleen uskollisena itsekunnioituksensa säilyttäen, ja rakentaa samalla uutta suhdetta kuin "purkaa" vanhaa.

Tekopyytsi oikein hyppää silmille. Sinä tunnut olean se, joka tietää ap:n perinpohjin. Ettei vain olisi jälleen samasta kynästä. Sen verran herhiläisenä pörräät, et enemmä n kuin todennäköistä tirlittania, ronjaa ja satutätivanhusta.

Aika erikoista, josettä psykologi ottaa kantaa eron puolesta heti alkuunsa ellei ole suoranaista väkivaltaa. Yleensä psykologi saa asiakkaan havaitsemaan itse, että kannattaa erota. Helppoa tietty jättäjälle, ei valehtelevan tai sen joka liittoa pidä riittävä huonona tarvitsekaan haluta erota, kyllä jättäjä monesti joutuu sen koko kuorman kestämään.

"paskamaistakin "
Täsmennys: AIVAN aluksi kerroin psykologille tietysti miksi tulin, mitä haluan pohtia, minkälaista apua kaipaan. Mietitäänkö käyntieni runkona eroa, vai miten liittoa voisi jatkaa, vaiko molempia. Eli olin jo itse havainnut eron välttämättömyyden ja tehnyt päätöksen erosta siinä vaiheessa, kun psykologille astelin. Siksi psykologin kysymys oli hyvin looginen, kun hän mietti mistä viidellä tapaamiskerralla jutustelemme.

Tässä oli hyvä ja realistinenon kirjoitus. Tosin itse tietäisin, että eron jälkeen en tulisi näkemään niitä hyviä puolia toisessa, sillä me olemme pitkään apua hakeneet ja minulle on asiantuntijakin sanonut, että vaikka olisin millainen ja tekisin mitä niin puolisoni toiminta ei sen vuoksi muuttuisi. Kyllä se valitettavasti niin on, että jos on paskan valinnan perheen perustamisvaiheessa tehnyt niin loppuelämän yksinäisyys eroamisen myötä on taattu. Parhaat on varattuja ja muille olet pelkkä yh-panopuu. Ei kiitos. Itse olen parisuhdeihminen, en mitenkään riippuvainen, mutta melko sosiaalisenakin en halua nähdä loppuelämää yksinäisenä. Joskus mietin, että ehkä sairastumisen myötä hengen menettäminen voisi olla pelastus. Toisaalta, tiedän että lasten vuoksi on jaksettava siihen asti kun ovat omillaan ja pärjäävät. Tiedän, ehkä ajattelen itsekkäästi, mutta itselleni ei riitä pelkkä lasten elämän seuraaminen jaa muu yksinäisyys.
Tiedän, että jotkut löytävät kumppanin eron jälkeen. Itse en näe sitä mahdollisuutta. Minulla on painolastia menneisyydestä ja ennakko-oletuksia minua kohtaan löytyy ym. En vaan jaksa pitää puolia jatkuvasti. Olen positiivinen ihminen ja asioissa yritän nähdä hyviä juttuja, valitettavasti eipä ne paljoa näytä missään auttavan.

erostamieleentuli kirjoitti:

Tässä oli hyvä ja realistinenon kirjoitus. Tosin itse tietäisin, että eron jälkeen en tulisi näkemään niitä hyviä puolia toisessa, sillä me olemme pitkään apua hakeneet ja minulle on asiantuntijakin sanonut, että vaikka olisin millainen ja tekisin mitä niin puolisoni toiminta ei sen vuoksi muuttuisi. Kyllä se valitettavasti niin on, että jos on paskan valinnan perheen perustamisvaiheessa tehnyt niin loppuelämän yksinäisyys eroamisen myötä on taattu. Parhaat on varattuja ja muille olet pelkkä yh-panopuu. Ei kiitos. Itse olen parisuhdeihminen, en mitenkään riippuvainen, mutta melko sosiaalisenakin en halua nähdä loppuelämää yksinäisenä. Joskus mietin, että ehkä sairastumisen myötä hengen menettäminen voisi olla pelastus. Toisaalta, tiedän että lasten vuoksi on jaksettava siihen asti kun ovat omillaan ja pärjäävät. Tiedän, ehkä ajattelen itsekkäästi, mutta itselleni ei riitä pelkkä lasten elämän seuraaminen jaa muu yksinäisyys.
Tiedän, että jotkut löytävät kumppanin eron jälkeen. Itse en näe sitä mahdollisuutta. Minulla on painolastia menneisyydestä ja ennakko-oletuksia minua kohtaan löytyy ym. En vaan jaksa pitää puolia jatkuvasti. Olen positiivinen ihminen ja asioissa yritän nähdä hyviä juttuja, valitettavasti eipä ne paljoa näytä missään auttavan.

Lue lisää

Edellinen kirjoitus oli realistinen edelliselle kirjoittajalle, mutta ei se siitä. Minulle teidän molempien, EronnutjaYksin ja sinun erostatulimieleen kirjoitukset olivat täysin epärealistisia.

Olin ollut myös pitkään yksin yli 20v liitossa. Asioista oli puhuttu ja puhuttu, ei mitään hyötyä. Miehen mielestä kaikki oli hyvin (on sekin yksi tapa olla kohtaamatta totuutta). Viimein vein erohakemuksen yksin. Kävin myös terapiassa - siitä oli hyötyä. Pian eron jälkeen löysin nykyisen mieheni.

Jos ajattelet, että loppuelämäsi yksinäisyys on taattu, niin se on. On melko outoa, että väität itseäsi positiiviseksi ihmiseksi ja kirjoitat " Joskus mietin, että ehkä sairastumisen myötä hengen menettäminen voisi olla pelastus". Haloo! Tarvitset ehdottomasti terapiaa. Olet syvästi masentunut.

Hienoa, jos olet kumppanin tavannut erosi jälkeen, mutta lähellekään kaikille ei näin käy, eikä sekään kuule välttämättä riipu tippaakaan siitä kuinka paljon siihen uskot. Kyllä täällä elämässä aika paljon asiat on myös tuurista kiinni, millaisiin mulkvisteihin milloinkin törmäät ym. Ja kiitos terapiaehdotuksesta, tullut jokseenkin tutuksi. Positiivisuus niin itsekin uskoin siihen, miksi? Ilkeitä, kyynerpäitä käyttäviä ihmisiä, kateutta. Itse olen hyvin kiitollinen monista kokemuksista mitä elämän aikana olen saanut, varmasti jopa enemmän kuin moni muu. Toisaalta kohtuuttoman paljonkin moniin asioihin joutunut työtä tekemään ja paljon paskaakin osunut kohdalle. Mutta loppujen lopuksi minkä takia? Saman olisi saanut vähemmälläkin, eli ei millään. Heikkous, sepä se ei toimi nykypäivän ihmissuhderintamalla, aitous ei väliä, typerää naiviutta, että silleen.

erostatulimieleen kirjoitti:

Hienoa, jos olet kumppanin tavannut erosi jälkeen, mutta lähellekään kaikille ei näin käy, eikä sekään kuule välttämättä riipu tippaakaan siitä kuinka paljon siihen uskot. Kyllä täällä elämässä aika paljon asiat on myös tuurista kiinni, millaisiin mulkvisteihin milloinkin törmäät ym. Ja kiitos terapiaehdotuksesta, tullut jokseenkin tutuksi. Positiivisuus niin itsekin uskoin siihen, miksi? Ilkeitä, kyynerpäitä käyttäviä ihmisiä, kateutta. Itse olen hyvin kiitollinen monista kokemuksista mitä elämän aikana olen saanut, varmasti jopa enemmän kuin moni muu. Toisaalta kohtuuttoman paljonkin moniin asioihin joutunut työtä tekemään ja paljon paskaakin osunut kohdalle. Mutta loppujen lopuksi minkä takia? Saman olisi saanut vähemmälläkin, eli ei millään. Heikkous, sepä se ei toimi nykypäivän ihmissuhderintamalla, aitous ei väliä, typerää naiviutta, että silleen.

Lue lisää

Toki ihmiselämässä tarvitaan ripaus onneakin. Mutta muu on omissa käsissä, ja etenkin siinä intuitiossa, jonka perustella ihmissuhteisiin ryhtyy ja siinä sosiaalisessa ympäristössä, jonka valitsee/jossa elää.

"Heikkous, sepä se ei toimi nykypäivän ihmissuhderintamalla, aitous ei väliä, typerää naiviutta, että silleen."

Tuota en voi allekirjoittaa mitenkään. Lapsesta lähtien olen väistellyt epäaitoja, jotain roolia esittäviä ihmisiä. Tosin vanhempana olen todennut, että ihmiset tekevät usein itselleen naamioita ja rooleja, koska eivät uskalla toimia mitenkään muuten. Monesti he myös ovat joutuneet selviytymään yksin tai liian yksin elämän kiemuroista.

Todella vahva ihminen myöntää olevansa joskus heikko, ja hakee silloin apua.

erostamieleentuli kirjoitti:

Tässä oli hyvä ja realistinenon kirjoitus. Tosin itse tietäisin, että eron jälkeen en tulisi näkemään niitä hyviä puolia toisessa, sillä me olemme pitkään apua hakeneet ja minulle on asiantuntijakin sanonut, että vaikka olisin millainen ja tekisin mitä niin puolisoni toiminta ei sen vuoksi muuttuisi. Kyllä se valitettavasti niin on, että jos on paskan valinnan perheen perustamisvaiheessa tehnyt niin loppuelämän yksinäisyys eroamisen myötä on taattu. Parhaat on varattuja ja muille olet pelkkä yh-panopuu. Ei kiitos. Itse olen parisuhdeihminen, en mitenkään riippuvainen, mutta melko sosiaalisenakin en halua nähdä loppuelämää yksinäisenä. Joskus mietin, että ehkä sairastumisen myötä hengen menettäminen voisi olla pelastus. Toisaalta, tiedän että lasten vuoksi on jaksettava siihen asti kun ovat omillaan ja pärjäävät. Tiedän, ehkä ajattelen itsekkäästi, mutta itselleni ei riitä pelkkä lasten elämän seuraaminen jaa muu yksinäisyys.
Tiedän, että jotkut löytävät kumppanin eron jälkeen. Itse en näe sitä mahdollisuutta. Minulla on painolastia menneisyydestä ja ennakko-oletuksia minua kohtaan löytyy ym. En vaan jaksa pitää puolia jatkuvasti. Olen positiivinen ihminen ja asioissa yritän nähdä hyviä juttuja, valitettavasti eipä ne paljoa näytä missään auttavan.

Lue lisää

Aika katkera kirjoituksesi. Elämässä on aika moni asia kiinni tuurista, kuten esim. lottovoitto. Mutta omaan elämään vaikuttaminen ei ole tuurista kiinni. Loppuviimein on kyse on ainoastaan siitä mitä ajattelet itsestäsi ja muista ihmisistä. Jos ajattelet, että itse et ole kovin kummoinen ja toiset ihmiset (etenkin vapaat) ovat mulkvisteja, ilkeitä, kateellisia ja kyynärpäitä käyttäviä ihmisiä niin sehän on selvä, ettet ikinä päädy antoisaan suhteeseen kenenkään kanssa. Itsensä ja toisten näkeminen negatiivisesti on silti vain oma valinta. Samoin kuin itsensä ja toisten näkeminen positiivisesti. Toisilla on paremmat geenit ja he pääsevät ongelmistaan ja negatiivisesta ajattelustaan paremmin yli kuin toiset. Mutta kiveen hakattu juttu se ei ole. Tarvitaan vain asian tiedostamista, toimintaa ja tahtoa muuttua toiseen suuntaan.

Minusta tuo riippuu niin noista ihmisistä, joista tuossa on kyse. Eli ensinnäkin millainen ystävyyssuhde ap:lla on tuohon ystävättäreen? Tietävätkö he toistensa tunteista ja toiveista tulevaisuuden suhteen? Eli niinkuin joku ylempänä mainitsi fiksusti, että kannattaa tutustua toisiinsa paremmin. Olen itse ehkä huono neuvoja, sillä itse en aloita ihmiseen tutustumista seksin kautta enkä usko sen vievän pitkälle. Mutta seksisuhde mitä se on sekin voi olla eri määritelmä eri ihmisille. Minusta seksisuhteen aloitus suhteen aikana on väärin niin tuota kolmatta ihmistä, parisuhdekumppania kuin ap:tä itsenkin kohtaan. Kumppani kärsisi pettämisen aiheuttamista traumoista ehkä pitkäänkin eron jälkeen, kolmas osapuoli saattaisi herkästi epäillä omaa asemaansa ja ap tuntisi varmasti syyllisyyttä (tai näinhän se ihanteellisesti olisi kaikilla noilla esimerkin ihmisillä, jos ihmisillä olisi empatiakykyä). Eli tuo olisi melko huono alku suhteelle, jos haluaisikin siitä kestävän. Mutta puhukaa, puhukaa ja jos ap:n rakkaus uuteen on molemminpuolusta ja todellista ja vanha suhde yrityksistä huolimatta toimimaton niin ap ja ystävätär voivat yhdessä ensin jonkin aikaa aikaa viettää ja sänkyyn hyppääminen vasta eropapereiden jättämisen myötä. Mutta kuten sanottua ihmiset on erilaisia, osalla pettämistä jo liitossa ja osalla ihan luvan kanssa (ei se sit edes ole pettämistä).
Mutta edelliselle vielä varmaan tuossa tilanteessa suhteella olisi suuri merkitys, vaikka olisi seksisuhde, tai tietty edelleen riippuu ihmisistä ja heidän tunteistaan.

Jhpooud
Ei voi tietää mitenkään miten juuri ap:n kävisi. Se on niin ihmisen arvoista sun muusta kiinni. Aika usein JOS ihminen aloittaa seksisuhteen jonkun toisen kanssa liiton aikana, niin suhde jumittuu seksiin, lohtuun, sivukumppanin arvostus laskee jo pelkästään sen vuoksi, että tämä aloitti suhteen varatun kanssa. Samoin liittoon voi jäädä pidemmäksi aikaa, kun sivusuhde helpottaa oloa. Vaikka ero tulisikin, niin samassa rytäkässä voi jäädä sivukumppanikin.

Helpottaako tosiaan sivusuhde oloa?? Ei itselläni ainakaan ole kokemusta siitä tai jumiutumisesta, päin vastoin se sai vaan eroajatukset isommin mieleen. Toki ensin alkuun omatunto kolkutti.

Reipska kirjoitti:

Helpottaako tosiaan sivusuhde oloa?? Ei itselläni ainakaan ole kokemusta siitä tai jumiutumisesta, päin vastoin se sai vaan eroajatukset isommin mieleen. Toki ensin alkuun omatunto kolkutti.

Lue lisää

Monia tosiaan sivusuhde helpottaa jatkamaan liittoa, vai pitäisikö sanoa paremmin "pitkittämään eroa". Siitä huolimatta, vaikka on täysin vakuuttunut erosta. Liitothan ovat erilaisia ja parien taustat. Joillekin "sopii" pikaisempi ero, mutta toiset haluavat sinnitellä liitossa pidempään. Esimerkiksi puolison (siis toisen vanhemman) huonoista väleistä lapsiinsa.

Aloittajan tekstistä ei kylläpyydä millään ilveellä lukenut, että hän olion kiinnostunut pelkästä seksisuhteesta vaan hän näytti olevan kiinnostunut ihmisestä muutoinkin.

Osin samaa mieltä, sillä ap tekee kyllä ikävästi, jos vaimo ei tiedä mitään suhteensa tilasta eikä ap:n tunteista toiseen ja jos ap ja ystävättärensä tietävät ja tunnustavat rakkauttaan toisille. Mutta se ei ihan aukee mulle ainaskaan ketjusta.

niljakasta
Ei ollenkaan noin. On täysin itsestään selvää, että ap miettii eroa tarkkaan ja pitkään. Onhan hänellä pitkä liittokin takana. Ihmisen vain on elettävä tunteensa läpi ja tarpeeksi kauan. Siinä ei menetä yhtään mitään, päinvastoin. Ja aliarvioit ap:n parisuhteen tosi pahasti. Sillä aniharvoin puoliso täysin tietämätön on suhteen tilasta, kuten tässäkään. Vaimo on sanonut "tyytyvänsä" liittoon, suhteessa ei ole hellyyttä, läheisyyttä eikä seksiäkään. Vaikka ap miettisi vielä eroa pari vuotta, niin se ei haittaa mitään. Itseasiassa usein kun toinen miettii eroa, niin miettii toinenkin. Ja kun toinen viimein saa kakistetuksi asian ulos, toinen sanoo silti haluavansa jatkaa, vaikka on itsekin eroa miettinyt ja jopa haluaisi sitä. Se vaan on erittäin vaikea asia, puolin ja toisin. Molemmat tuntevat pettäneensä toisen, koska suhteesta on ilo kadonnut, se on kuollut. Mikään ei ole niin vaikeaa parisuhteessa kuin huomata OMAT tunteensa kuolleen. Tilanne on juuri tämä ja sama, oli toisella (tai molemmilla) tunteita toiseen.

Tiedän, omasta kokemuksesta puhunkin.

Kyllä muuten jättäminen fiksusti satuttaa vähemmän. Mutta sitten on tosiaan noita toisinajattelijoita, joiden mukaan ylipäätään valehteleminen ja huijaaminen toisen suojelemiseksi ja parhaaksi suhteessa satuttaa vähemmän. Ja vitut sanon minä, se jos joku satuttaa ettei voi olla rehellinen.

Hieonja ja ihanan idealistisia kommentteja. Noin minäkin nuorempana ajattelin suhteiden kulkevan, että vaan rakastetaan, puhutaan ongelmista ja suhteisiin kuuluu ylä-ja alamäkiä, että vain huonot jasuhteet luuserit tyypit eroaa. Sillä onhan se toki myös sen toisenkin vika, jos toinen juo tai onhan se vaan sen toisen vika, kun toinen lyö. Mitäs on niin ärsyttävä tai saamaton. Tai onhan se vaan sen toisen vika, kun on niin kiltti tai hyväuskoinen, kun uskoo ihmisten tahtovan toiselle pelkkää hyvää tai olevan rehellinen parisuhteessa.
Kaikissa meissä on vikamme ja yhteiselämä vaatii kompromisseja. On kuitenkin hieman eri asia puristaako hammastahnatuubia väärästä kohdasta kuin että onko vaikkapa rehellinen toiselle. Arvostus, kunnioitus, yhteiset elämänarvot ovat keskeinen asia parisuhteen onnistumisen kannalta ja tietty kommunikaatio. On varsin ikävää tuomita ihmisen seuraavaakin suhdetta epäonnistuneeksi eron vuoksi.

Parempi erota kuin jatkaa yksin suhteessa! Ei ole edes mielekästä vain sinnitellä kuolleessa parisuhteessa.

Nimenomaan näin! On luvattu myötä- ja vastamäessä. Kannattako jatkaa jos yhteiselo on pelkkää vastamäkeä paskan sataessa niskaan?

On aivan totta, että omasta onnellisuudesta on itse vastuussa, mutta me emme kuitenkaan ole mitään muista ihmisistä erillään olevia saarekkeita, joten kyllä ne lähellä olevat ihmisetkin vaikuttaa asiaan. Ajattelepa tilanne missä vaikkapa sinulla on työtiimissäsi ihminen, joka ei koskaan innostu mistään, eiettä koskaan näe mahdollisuuksia missään tai näkee kaikista asioista ne huonot puolet. On siinä varmaan kiva mennä sitten töihin aamulla. Entäpä kuvittele, että asut ihmisen kanssa, joka ei muutakuin marise tai negatiivisuudella tekee ilmapiiristä raskaan. Siinä kuule herkästi käy niin, että se toinenkin ihminen muuttuu alakuloiseksi. Elämän ikävät tapahtumat, vastoinkäymiset ym voivat saada kenen tahansa masentumaan, mutta.tähänkin voi hakea apua ja kuuluukin hakea apua, jos yhtään ajattelee lähipiiriään.
Se mitä onnellisuus on, vaihtelee myös eri ihmisillä. Minulle se on tasapainoa ja hyvää oloa arjessa ja kyllä sitä tadapainoa heilauttaa huono ihmissuhde. Samoin kuin ainakin minulla onnellisuutta lisää hyvät ihmissuhteet. Kyllä rakkaus, hellyys ja lämpö lisäisi onnellisuutta ja se, että on kiva tehdä juttuja muiden kanssa. Osa voi olla erakkomaisempia luonteeltaan, mutta väitän että kyllä heidänkin onnellisuuteen muut ihmiset jollakin, edes pikkuriikkisellä tavalla vaikuttaa.

Jokainen on vastuussa omasta onnesta, kyllä, näin on. Silti on turha kuvitella, että onnellisuus, etenkin parisuhteessa, lähtee ainoastaan itsestä, omien ajatusten asenteista ja tunteiden voimasta. Näin ei ole, todellakaan. Parisuhteessa on täysin mahdotonta olla onnellinen, jos kumppani on onneton, tai parisuhde jostain muusta syystä tökkii eikä ole lähelläkään tasapainoa, MOLEMPIEN mielestä. Niinikään onni on kaukana, jos parisuhteessa kokee olevansa yksin. Ei ole mitään mieltä yksin ponnistella suhteen eteen, jos toinen vain on. Vaikka toinen sanoisi olevansa suhteeseen tyytyväinen, niin se ei paljon auta sitä osapuolta, joka on suhteeseen tyytymätön. Siksi jokaisen pitäisi suhteessaan huomioida ja selvittää omat faktat: mikä suhteessa omasta mielestä mättää? Miten kumppani suhtautuu siihen? Onko halukas tekemään mitään asian hyväksi? Jne jne. Itse on sitten vedettävä johtopäätökset, eli voiko jatkaa onnettomassa suhteessa ja mihin asti.

realismiakin kirjoitti:

On aivan totta, että omasta onnellisuudesta on itse vastuussa, mutta me emme kuitenkaan ole mitään muista ihmisistä erillään olevia saarekkeita, joten kyllä ne lähellä olevat ihmisetkin vaikuttaa asiaan. Ajattelepa tilanne missä vaikkapa sinulla on työtiimissäsi ihminen, joka ei koskaan innostu mistään, eiettä koskaan näe mahdollisuuksia missään tai näkee kaikista asioista ne huonot puolet. On siinä varmaan kiva mennä sitten töihin aamulla. Entäpä kuvittele, että asut ihmisen kanssa, joka ei muutakuin marise tai negatiivisuudella tekee ilmapiiristä raskaan. Siinä kuule herkästi käy niin, että se toinenkin ihminen muuttuu alakuloiseksi. Elämän ikävät tapahtumat, vastoinkäymiset ym voivat saada kenen tahansa masentumaan, mutta.tähänkin voi hakea apua ja kuuluukin hakea apua, jos yhtään ajattelee lähipiiriään.
Se mitä onnellisuus on, vaihtelee myös eri ihmisillä. Minulle se on tasapainoa ja hyvää oloa arjessa ja kyllä sitä tadapainoa heilauttaa huono ihmissuhde. Samoin kuin ainakin minulla onnellisuutta lisää hyvät ihmissuhteet. Kyllä rakkaus, hellyys ja lämpö lisäisi onnellisuutta ja se, että on kiva tehdä juttuja muiden kanssa. Osa voi olla erakkomaisempia luonteeltaan, mutta väitän että kyllä heidänkin onnellisuuteen muut ihmiset jollakin, edes pikkuriikkisellä tavalla vaikuttaa.

Lue lisää

"Entäpä kuvittele, että asut ihmisen kanssa, joka ei muutakuin marise tai negatiivisuudella tekee ilmapiiristä raskaan. "
Alkoi hymyilyttää tuo, koska se marisija voi olla myös se pettäjä. Sikäli ontuu esimerkkisi. Marisee ulkonäöstäsi, vaatteistasi, näppylöistä naamallasi, jos meikkaat on se huono ja et meikkaa et pidä itsestäsi huolta, milloin pömpöttää mikäkin kehon osa liikaa ja milloin kävelytyylisi on arvosteltavana jne.

mikseihyväksytämitään kirjoitti:

"Entäpä kuvittele, että asut ihmisen kanssa, joka ei muutakuin marise tai negatiivisuudella tekee ilmapiiristä raskaan. "
Alkoi hymyilyttää tuo, koska se marisija voi olla myös se pettäjä. Sikäli ontuu esimerkkisi. Marisee ulkonäöstäsi, vaatteistasi, näppylöistä naamallasi, jos meikkaat on se huono ja et meikkaa et pidä itsestäsi huolta, milloin pömpöttää mikäkin kehon osa liikaa ja milloin kävelytyylisi on arvosteltavana jne.

Lue lisää

Kumppani voi narista oli pettäjä tai ei. Mutta sitä ihmettelen miten joku SIETÄÄ marisevaa, arvostelevaa kumppania. Tosi epätervettä touhua, puolin ja toisin. Itse en sietäisi hetkeäkään.

Minäpä kävin itse terapeutilla niin ettei ollut pariterapeuttimme vaan ihan sain purkaa omaa oloani ja eroajatuksia, joita on pidemmään ollut ja hän kuunteli minua, kyseli ja totesi, että minä mietin vain miltä lapsista asia tuntuu ja mitenesim he senovat ottaa sekä yritän ymmärtää miestäni, mutta en ajattele omia tunteitani ja omaa oloani lainkaan. Selviäisin eron jälkeen, sillä olen selvinnyt vaikeista paikoista tähänkin asti. Eikä ero tarkoittaisi etten ottaisi lapsia huomioon ja olisi täysin itsekäs ja että lapset kyllä yleensä selviää erosta. Avasi jotakin minussa tämä.

minunajatuksia kirjoitti:

Minäpä kävin itse terapeutilla niin ettei ollut pariterapeuttimme vaan ihan sain purkaa omaa oloani ja eroajatuksia, joita on pidemmään ollut ja hän kuunteli minua, kyseli ja totesi, että minä mietin vain miltä lapsista asia tuntuu ja mitenesim he senovat ottaa sekä yritän ymmärtää miestäni, mutta en ajattele omia tunteitani ja omaa oloani lainkaan. Selviäisin eron jälkeen, sillä olen selvinnyt vaikeista paikoista tähänkin asti. Eikä ero tarkoittaisi etten ottaisi lapsia huomioon ja olisi täysin itsekäs ja että lapset kyllä yleensä selviää erosta. Avasi jotakin minussa tämä.

Lue lisää

Noinhan se menee. Parisuhteessa (tai erossa) pitää ajatella juuri sitä miltä itsestä tuntuu. Eihän sitä kukaan muukaan voi tehdä. Juuri se on vastuunottoa itsestä ja omasta onnellisuudesta.

Minulla käväisi jo tosiaan mielessä, että tämän on pakko olla trolli. Trolli tai ei niin kyllä sinä itseäsi huijaat, tiedät varmaan sen. Jos sinulla on fyysinen suhde ystävääsi, joka sinut haluaa ja näet ystäväsi kärsivän tästä pompottelusta niin miksi et eroa ja mene oikeasti kimppaan ystäväsi kanssa. Kun sinulla meni huonosti ja vaimo empaattisesti oli rinnallasiliikuttava niin kyllä se varmaan tuntui hyvältä, mutta se ei ole todellisuuttaa, kun olette normielämässä, jos et vaimoasi rakasta.

Yritähän tehdä päätöksesi äläkä käytä heitä hyväksesi. Käännyt vaimosi puoleen kun tukea tarvitset, ystäväsi kanssa koette iloa ja hellyyttä silloin kun sinä haluat. Aika ilkeää. Mikäpä kieltää elämästä noinkaan, jos se kaikille kolmelle sopii. Tietääkö vaimosi ystävästäsi ja suhteestanne?
Jos olisin vaimosi, hakisin eroa. Jos ystäväsi, en suostuisi pompoteltavaksi. Toivottavasti et loppupeleissä menetä molempia.

"Kusetanko tässä vaan itseäni ennen kaikkea? "

KYLLÄ, ja siinä sivussa vaimoa ja toista naista.

Ooooooooo888 kirjoitti:

Yritähän tehdä päätöksesi äläkä käytä heitä hyväksesi. Käännyt vaimosi puoleen kun tukea tarvitset, ystäväsi kanssa koette iloa ja hellyyttä silloin kun sinä haluat. Aika ilkeää. Mikäpä kieltää elämästä noinkaan, jos se kaikille kolmelle sopii. Tietääkö vaimosi ystävästäsi ja suhteestanne?
Jos olisin vaimosi, hakisin eroa. Jos ystäväsi, en suostuisi pompoteltavaksi. Toivottavasti et loppupeleissä menetä molempia.

Lue lisää

"Toivottavasti et loppupeleissä menetä molempia. "

Niinhän siinä voi ap:lle käydä, jos turhan kauan miettii. Tosin voi käydä niinkin, että ap itse jättää sekä vaimon että toisen naisen ja etsii kolmannen, jonka kanssa aloittaa suhteen ns. puhtaalta pöydältä.

No eiköhän ap ole täysin selvillä, ettei kaikkea voi saada, eikä hän sellaista haluakaan. Kunhan vain löytäisi itsestään rohkeutta lähteä... Pitkistä suhteista lähteminen ei ole kuitenkaan helppoa. aika ymmärrettävää tuollainen jahkailu.

Kunhan ei vaimo valmistele avioeroa miehen takana. Yksi kaunis päivä ilmoittaisikin että se oli siinä. Ei olisikaan miehen päätettävissä. Mitä sanoisit ap?

Ettekö te oikeasti ollenkaan puhu toistenne kanssa? Ihan aikuisiako olette? Eiköhän ap:n vaimokin tiedä avioliiton ongelmista ja hänestä itsestäänkin tuntuu varmasti pahalta ja yhtälailla hänkin voi miettiä eroa vaikkei nyt tässä ketjussa kirjoita. Itse voisin sanoa, että eniten itse inhottaa sellaiset vastuunpakoilijat, tiedättekö ja ihan kaikissa jutuissa, ei puhuta pelkistä parisuhteista. Semmoisia ihmisiä ei mielellään lähelle haluaisi, mutta valitettavasti joskus sellaisen tajuaa vasta myöhemmin. Täälläkin monesti neuvotaan, että jos esim.petät niin älä kerro puolisolle ja perustellaan, että se loukkaa turhaan hänen mieltään. Paskan marjat sanon minä, ihminen suojelee tuolloin vain raukkamaisesti itseään, kun ei ota vastuuta tekemisestään. Tottakai se puoliso loukkaantuu ja suuttuu ja voi jättää, mutta puolisollakin pitää olla oikeus tietää, jos toinen pettää ja itse sitten päättää haluaako jatkaa suhdetta. Lisäksi nuo pettämiset yleensä muutenkin tulee tietoon ja tuollain salaillen tietoon tullen ne loukkaa huomattavasti enenmmän. Sama pätee kaikkeen valehtelemiseen ja huijaamiseen. Se on pelkkää oman nahan suojelemista, laitetaan toinen kärsimään ja selitellään ties millä.

olettekoedesaikuisia kirjoitti:

Ettekö te oikeasti ollenkaan puhu toistenne kanssa? Ihan aikuisiako olette? Eiköhän ap:n vaimokin tiedä avioliiton ongelmista ja hänestä itsestäänkin tuntuu varmasti pahalta ja yhtälailla hänkin voi miettiä eroa vaikkei nyt tässä ketjussa kirjoita. Itse voisin sanoa, että eniten itse inhottaa sellaiset vastuunpakoilijat, tiedättekö ja ihan kaikissa jutuissa, ei puhuta pelkistä parisuhteista. Semmoisia ihmisiä ei mielellään lähelle haluaisi, mutta valitettavasti joskus sellaisen tajuaa vasta myöhemmin. Täälläkin monesti neuvotaan, että jos esim.petät niin älä kerro puolisolle ja perustellaan, että se loukkaa turhaan hänen mieltään. Paskan marjat sanon minä, ihminen suojelee tuolloin vain raukkamaisesti itseään, kun ei ota vastuuta tekemisestään. Tottakai se puoliso loukkaantuu ja suuttuu ja voi jättää, mutta puolisollakin pitää olla oikeus tietää, jos toinen pettää ja itse sitten päättää haluaako jatkaa suhdetta. Lisäksi nuo pettämiset yleensä muutenkin tulee tietoon ja tuollain salaillen tietoon tullen ne loukkaa huomattavasti enenmmän. Sama pätee kaikkeen valehtelemiseen ja huijaamiseen. Se on pelkkää oman nahan suojelemista, laitetaan toinen kärsimään ja selitellään ties millä.

Lue lisää

"Täälläkin monesti neuvotaan, että jos esim.petät niin älä kerro puolisolle ja perustellaan, että se loukkaa turhaan hänen mieltään. Paskan marjat sanon minä, ihminen suojelee tuolloin vain raukkamaisesti itseään"

On todella tyhmää olla ymmärtämättä ihmisten ja heidän suhteiden erilaisuutta. Jotkut puhua pälättävät kokoajan (paskaa), toisilta ei saa sanaa suusta (koskaan). Ei ole olemassa mitään oikeutta tietää tai velvollisuutta kertoa, ei minkäänlaista sääntöä edes. Jokainen kertoo tai on kertomatta täysin OMAN harkintansa mukaan. On suorastaan hullua kertoa, jos epäilee kertomisesta olevan harmia/haittaa - tai jopa vaarallinen uhka itselle tai toiselle, muille. Omaa nahkaa PITÄÄKIN suojella. Itsesuojelu kuuluu jokaisen ihmisen perussettiin. Vuorovaikutuksessa on niinikään tärkeää tuntea toinen, tietää kannattaako hänelle avautua asiasta, ja jos niin miten. Se on kaiken a ja o. Vain kontrollifriikit eivät ymmärrä tätä. Ihmiselle, oli sitten puoliso tai ei, johon ei luota, ei kannata avautua - ikinä.

Se on juuri noin. Ja niinkin, ettei kaikille sellaisia tiettyjä tilanteita tule. Joka tapauksessa moni, ihan hirveän moni, joka on vuosiakin, jopa vuosikymmeniä vannonut rakkauttaan puolisoonsa, sanonut "en ikinä eroa" "en ikinä voisi pettää" yms. on pettänyt, kun tuollainen tilanne/olosuhde/henkilö on tupsahtanut eteen.

Ap:lle sanon: parisuhde on merkityksellinen parisuhde ainoastaan silloin, kun molemmat ovat siinä tyytyväisinä mukana. Parisuhteessa voi olla kaksi yksinäistäkin, tai sitä voi jatkaa tapasuhteena, jos kumpikaan ei muusta perusta. MUTTA, kuten sinä ap, sinä haluat tuota toista ja muunlaista elämää, et vaimoasi. Silloin on parempi laittaa pillit pussiin, erota. Ja jatkaa elämää tuon toisen, jonkun muun kanssa, tai itsekseen.