Onko ihmistä josta ette ole päässeet irti?
Olitteko pitkään seurustelleet vai oliko kyse ihastus joka on vielä mielessä?
Olitteko pitkään seurustelleet vai oliko kyse ihastus joka on vielä mielessä?
janottaako vanha suola?? kysely
jokunen
9248163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 92
Vanhimmat
Ei janota! Pikemminkin ahistaa pelkkä ajatus menneestä.
Ei janota.Uudet tuulet kutsuu:)
Nälkä meni,jano jäi.
On jo pitkäaikainen ihastus, seurusteltu pitkään ja en pysty jättämään. Yhteisiä muistoja on paljon. Jos suhde on menossa poikki, rupeavat kauniimmat hetket muistumaan.
On ollu samanlainen tilanne..seurustelin tyypin kanssa melkein 2v,ei meillä hyvin mennyt..Jätkä oli "riippuvainen" musta.Mun piti päättää sen puolesta KAIKKI.Jätin sen muutaman kerran,mutta otin aina melkee heti takas.En tiedä miksi.Nyt kuitenkin olemme eronneet ja molemmilla menee paremmin.Oli vaikea päästää irti,mutta olen iloinen että pystyin siihen.Nyt on uusi rakas ja meillä menee hyvin.Hän asuukin lähempänä kuin exäni joten näemme toisiamme aina kun siltä tuntuu.. =)
on. jälkimmäinen. ehkä paha harha muttei voit tietää ah siinä pulma.
pulma... huh
tunne minkä hän on aiheuttanut. Vuosia sitten ihastuin, enkä vieläkään saa häntä mielestäni. Kerroin kans ihastuneeni, mutta tunteisiini ei vastattu.
Olemme pysyneet hyvinä ystävinä mutta enää en pysty olemaan häneen yhteydessä, vaikka haluaisin, sattuu liikaa.
mul on vähän sama...mut meil on kyllä ollu sen ihastukseni kans kaikkee..Tiiän ettei ikinä tosissaan tulla seurustelemaan, mut ainakin tiiän et sil on eed vähän samanlaisia tunteita mua kohtaan! silti en voi aatella muit miehiä...Tätä on kestäny jo yli vuoden! Kauheeta, mut toisaalta ihanaa...
Kammottavinta on, kun ei pääse eroon ihastuksesta vaikka miten haluaisi. Omalla kohdallani juttu ei perustunut edes mitenkään todellisuuteen, mutten silti pääse irti. Luulin jo päässeeni, mutta yllättäen jälleennäkeminen palautti jo tukahdetut tunteet, ja nyt on päänsisäinen helvettini taas valloillaan.
mulla oli yks maailman ihanin tyttö johon rakastuin ihan tulisesti..mut menin itse sen pilaamaan humala päissäni mut oon katunu sitä ihan mahdottamasti ja oon yrittänu sen kanssa sopia mut ei onnistu ja sillä on nyt jo toinen mies sisimmäsi tulen aina rakastamaan sitä naista ja aina kun kuulen sen meidän yhteisen hitaan kappaleen tulee ihan tippa silmään ja joskus ajattelen et saisinko enää häntä takas??
mut sit ajattelin et jos se on paljon onnellisempi sen kanssa eikä mun...sehän on paljon parempi toivon sydänmen pohjasta et se on loppu elämän onnellinen... t.sydän on särkynyt
Silti kutsun aina molemmat suolatopat synttäreilleni ja he tulevat, kunnioitan heitä ihmisinä ja ystävinä vieläkin.
Olen niin onnellinen, kun pääsin irti exästäni 4 vuoden seurustelun jälkeen. Hän oli patologinen psykopaatti, jonka ymmärsin noin reilun 3 vuoden seurustelun jälkeen. Nykyisin olen naimissa ihanan miehen kanssa eikä menneeseen enää ole paluuta eikä koskaan ole tehnytkään mieli mitään vanhasta elämästä.
olty yhteyksissä enää reiluun vuoteen...
muutenkin pyrkimys on suolan käytössä vähentämiseen. oli suola sitten vanhaa tai uuttaa
Vanha ihastukseni janottaa edelleen en vaan pääse hänestä ylitse en ikinä kertonut tunteistani hänelle vaikka välillä sain kuulla yhteisiltä ystäviltämme että hän olisi kiinnostunut minusta en ikinä rohjennut ottaa asiaa puheeksi vaan piilotin tunteeni vaikka hän läheistyikin minua pari kertaa luulin että vaan kuvittelin! mutta nyt tiedän että en kuvitellut ja nyt on liian myöhäistä=(
voi ehkä hiukka harmittaa...Et voi oikeen koskaa tietää kuinka ihanaa tai kamalaa teillä olis voinu olla! Nyt rohkeesti otat siihen yhteyttä ja selvität mis mentiin ja onko mitään enää tehtävis!!! Onnee sulle:)
olen ihminen jonka on kauhean vaikeaa jättää menneet taakseen... siitä aiheutuu onkelmia.. *arggh* eipä kannata. jos suhde ei toimi niin turha koettaa vääntää ´sitä väkisin toimivaksi, ja seksi luultavasti vaan satuttaa.
Oksettaa vaan. V... mitä ällötyksiä. Miten sitä onkin voinut rakastaa täysiä idiootteja.
Tulen varmaan aina haikailemaan sen entisen ensimmäisen ja suuren (toivottavasti ei viimeisen) rakkauden perään, kerkesihän sitä yli neljä vuotta kestääkin, vaikka on tajuttava ettei niitä vanhoja hyviä aikoja saa takaisin...
Toista samanlaista en ole vielä tavannut, enkä varmaan tule tapaamaankaan. Ehkä ei pitäisikään samanlaista etsiä, koska onhan tuo jo hyvin selväksi tullut ettei se kestä, mutta kun tulisi joku ja toisi sen saman tunteen takaisin..sitä odotellessa..
.. janottaa. Ja pahasti. Hän teki päätöksensä ja käveli pois kaikesta mitä olimme yhdessä aikaan saaneet. Tosta noin vaan, ilman kummempia varoituksia. Sanoi lähtiessänsä "En rakasta sinua"..
Jos en rakastaisi vielä niin kovin, sanoisin "Olet kylmä ja tunteeton ihminen. Itsekäskin". Mutta koska rakastan, sanon vain "Kunhan susta tulee tämän myötä onnellinen".
Ja kärsin.
On yksi ihastus jota on kestänyt jo vuosia, josta en ole päässyt irti. Tosin pikkuhiljaa tämäkin alkaa jo hiipua, onneksi.
Yhdenkään exän perään en haikaile.
ei jonota vaan panettaa, niitä on joitakin jotka ovat olleet tosi hyviä sexissä.
seksuaalisesti vain yksi mies on osannut vastata kutsuuni ja minä hölmöyttäni jätin hänet, hän on kiinnostunut vielä vuosienkin jälkeen mutta ylpeyteni ei anna periksi.
molempia janottaa ja silmistä näkee, että paljon.
kai se niin on että ihmiset vain joko ovat tai eivät ole
miten pilaat molempien elämän nöyryyden puutteeseen. Hyvä, jatka samaan malliin.
Itse erosin muutama päivä sitten ja nyt aloin seurustella entisen poikaystäväni kanssa,jonka kanssa erosimme yli vuosi sitten,mutta kumpikin halusi kuitenkin toisensa kokoajan takaisin vaikka seurustelimme toisen kanssa!!Nyt sitten kun kumpikin olimme eronneet saimme toisemme takaisin ja toivotaan että tällä kertaa tää suhde kestää..
no sitä on turha haikailla... etsit vaan reippaasti uusia ja parempia...Ite en kyl kannata tommosta toimintaperiaatetta, mut jolleki se sopii...
josen kanssa..
erosin kihlatustani, juuri kun oli pääsemässä armeijasta, hän löysi toisen miehen,asuu nyt etelä suomessa,en ole päässyt hänestä eroon vaan mietin häntä päivittäin, olen ollut naimisissä kuitenkin jo 14 vuotta, olen onnellinen kuitenkin
Kerra Turuus mää sai pilluu nätilt flikalt,siit jäi kyl kova jano,ei ol sammunu vaik ole koittanu pillu pääl maat ain ko vaa mahrollist.
Voi. Vieläkin haikaillaan exän kanssa toistemme perään. Minulla on ollut hänen jälkeensä ollut pari juttua, mutta niistä ei ole tullut mitään ihmeempää. Hän on tietääkseni ollut ihan sinkkuna. Ollaan treffattu muutamia kertoja eron jälkeen ja aina ollut tosi mukavaa. Hän on jopa vihjaillut yhteen palaamisesta melko suoraan. En vain tiedä uskallanko, vaikka toisaalta mieli tekisi kamalasti :)
Anna palaa! Mitä menettäisit???
Olimme nuoruudessamme erittäin rakastuneita...
Vanhenpien mukana muutimme muualle.
35v ajan olemme ajatelleet toisiamme ,mutta emme ole tehneet asianhyväksi mitään.Omat perheet ja elämä kummallakin...Kunnes
Tapasimme sattumalta ja vietimme upean viikonlopun menneitten parissa.
Nyt on elämä tasapainoista ja antoisaa...
Kyllä jokaisen pitäisi tavata rakkainpansa uudelleen elämänvarrella.
Uusi mahdollisuus, rakastuimme tulisesti!! Olimme eronneet avioliitoista sattumalta samaan aikaan... yhteensä 8 lasta... Rohkeasti yritimme yhdessä - menimme kihloihin, mutta aikaa ei löytynyt meille kahdelle... Päätimme pitää tauon. Sillä tiellä ollaan. Molemmat nyt kihloissa omilla tahoillamme, mutta en unhoita häntä koskaan. Ymmärsikö hän tauon väärin??
Hän meni heti toiselle, ku pyysin taukoa.. Mä toivoin vain hetken aikaa itselle ja häneltä enemmän ajatusta meille...
Haluaisin nähdä hänet vielä...
Vanha suola ei todellakaan janota. Kun mietin entisiä miesystäviä tai satunnaisia kumppaneita niin päällimmäisenä tunteena on yleensä vastenmielisyys. Missäköhän vika? Osa oli komeita, fiksuja ja hyviä sängyssä. Ei niissä mitään vikaa ollut, nyt en kyllä panisi edes kovassa kännissä.
Parikin tapausta. Ensimmäinen on ensirakkaus, tapasimme 18-vuotiaina....Tavastialla, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Jonkin ajan kuluttua muutimme yhteen, menimme kihloihin ja kaikki oli todella upeeta. Mutta sitten iski hirvee hinku mennä kavereitten kanssa. Joku naksahti pahasti ja ilmoitin etten jaksa enää olla yhdessä. Sitä hienoa aikaa muistelen aina silloin tällöin.
Toinen tapaus oli ennen nykyistä puolisoani. Olimme edellisen kanssa yhdessä noin vuoden. Enkä muuten kaipaa, mutta seksi oli aivan fantastista. Teimme kaikkea ja vähän enemmänkin. Verraten nykyhetkeen, ero on kuin yöllä ja päivällä.
noin 1,5 vuotta sitten minulla oli ystävä, jonka kaveri pyysi minua katsomaan että tämä meidän ystävä ei tekisi mitään hölmöä kun hän oli juuri tullut jätetyksi, no minun tunteeni eivät siinä vaiheessa vielä olleet mitään, vaan olin tavallaan vihannut ja vältellyt kyseistä ihmistä tosin hänen tyttöystävänsä sanomisten takia. no parin viikon kuluttua aloin ihmetellä kun kävin hänen luonaan että kun sisuskalut vattassa heitti volttia, sitten tajusin että olin rakastunut,kerroin sen hänelle, meillä oli molemmin puolin jonkinlaisia tunteita,no kohta siitä on kaksi vuotta, enkä vieläkään ole unohtanut häntä, suudelma jonka hän antoi minulle portilla, voin tuntea sen vieläkin huulillani, hän vei sydämeni mennessään haluaisin sen takaisin jotta voisin jatkaa elämääni se ei onnistu jos en pysty unohtamaan häntä
Sattui semmoinen Kala-mies kohdalle että meinasi aina mennä jalat alta kun sattui sen kanssa juttusille... ja se oli vielä mun työkaveri. Meillä oli kiihkeitä hetkiä ja nautimme toistemme seurasta, mutta emme me koskaan seurustelleet. Pidimme "suhteen" hyvinkin salattuna. Hänellä ei koskaan ollut yhtä voimakkaita tunteita minua kohtaan, hän on vaan luonteeltaan maailmaa halaava henkilö.
Olen sittemmin seurustellut pariin otteeseen, ja nyt olen sitten löytänyt Sen Suuren Rakkauden... siltikin tuossa työkaverissani on yhä jotain mikä pistää sydämen tykyttämään nopeammin. Just koiran kanssa lenkillä kuljin sen talon ohi ja ihan huomaamatta hengitys kiihtyi ja ujosti syrjäsilmällä tarkkailin ikkunoita... Huh huh.
Tiedän ettei meistä ikinä ois voinu tulla paria ja hänessä on asioita jotka ärsyttävät ja suorastaan RAIVOSTUTTAVAT. Mutta... minkäs teet.
ymmäärrän tunteesi. meihin rakastaviin, avoimiin ja lämpöisiin kaloihin rakastuu moni - mutta on vain yksi harva johon me rakastumme todella.
Olen täysin tietoinen krapuihmisen luonteenlaadusta. Olen naimisissa täysin vastakkaisen luonteen laadun omaavan henkilön kanssa. Olen ilmeisesti nynny tai poikkeava kuitenkin kun olen jaksanut jo kaksikymmentäkahdeksanvuotta Häntä kuunnella.Sanotaan viidenkympin villityksestä! Mitä se on? Niinkin voisi sanoa, että kun naisella ei pelaa niin ei pelaa. Keinojahan on mutta jos ei halua niin taas ei. Siinäpäs on viidenkympin villitystä.Kolmekin kuukautta vain katsellen niin se on viriilille miehelle liian pitkä aika.
Huhhuh! Kuulostipa turhankin tutulta...olen avioliitossa miehen kanssa, jonka kanssa ei juuri missään asiassa kohdata..elikä täysin erilaisia ollaan mekin.
28 vuotta tänä vuonna tulee....ja kait raukka, pelkuri minäkin, kun en ole lähtenyt.
Kalan ravintoa!mikä rantautuu tuoreeltaan,ihminen on tutustumisen arvoinen..
Onko se niin, että vanhoja ihastuksia ja vanhaa kumppania muistuttavat ihmiset saavat sinut jostain syystä syttymään? Siirtyykö vanha rakkaus tavallaan uuteen, entistä ulkoisesti tai muuten muistuttavaan.
Kyllä ja kovasti..entinen poikaystävä on koko ajan mielessä vaikkei se mikään vuosisadan rakkaustarina ollutkaan,,
janottaa, janottaa jos on ollut hyvä pano.
Olet muuteen oikeessa niitä vaan joskus tulee eteen joita ei hevin unohda ! ;))
Ei janota mikään vanha suola vaan uusi,jonka jo ehdin kadottaa enkä löydä millään. Rinnasta polttaa...
Mutta ei niin paljon, että siitä purosta enää joisin...
Välillä janottaa mutta, tuhka on tuhkaa.
Aika katsoa uusia suoloja.
Pöh, ei tod. janota meikäläistä vanhat suolat. Taitaa olla päinvastoin, eli exät kyllä on janonnut meikäläistä.
Kun kerran olen selkäni kääntänyt ja oven sulkenut, niin ikinä en takasin mene. Piste.
Miks hitossa pitäis ruipata exien perään..? Kyllähän siihen on syynsä, että ne on exiä!
Kikkeliskokkelis, mitäs läksi nii! ;D
Tottavie janottaa.Mulla yksi vanha ihastus,blondi sairaanhoitaja Ruotsissa.Aikaa on jo 25 vuotta takana.Jos nyt kysyttäis,valitsisin toisin.Hän pyysi jäämään,mutta minä lähdin.Elämä on valintoja,mutta miksi v-tussa pitää aina valita vikaan...Ongelma on kuin Sumiaisten poikamiehellä-yksinnainti ei huvita ja kaksinnainnista sa syytteen:)))No,kohtapa tuolla ei enää muuta käyttöä kuin erityksen seurantaan....
nuorena noin 25v sitten muutaman päivän kaveri suhde ihanaan mieheen. lähti armeijaan ja mokasin suhde kariutui.
nyt viimeiset 2v ollut ajatuksissa ja unissa.
itse olen perheellinen mutta toinen avoliitossa ja ei tiettävästi lapsia.
ei olla vastakkain satuttu vaikka välimatkaa on vajaa 10 km, liekkö enään tuntisinkaan.
MUTTA KYLLÄ JANOTTAA!!!!!
Siitä on yli puoli vuotta enkä edelleenkään saa sitä jätkää pois mielestä. No ainakin se tietää jo mitä tunnen sitä kohtaan ja kunnioitan sitä siitä ettei se oo levitelly musta ilkeitä juttuja tms. Alan oppia että oon liian intensiivinen aina ku ihastun, ihastun koko sydämestä. Mut ikuisuus kyssäri: saako nainen tehdä aloitteen? tuntuu että aina kun otan askeleen eteenpäin ni kaadun samantien... tsemppiä kaikille sielunveljille ja -siskoille :)
Kuule JANOTTAA. Itse laitoin silloisen vaimon tekeleen kylmän viileästi aamulla neljänaikaan suoraan sanottuna kadulle. Hänen tullessa kotiimme oli selitykset myös sen mukaiset. Annoin autoni Hänen käyttöön ja homma toimi niinkauan kun näin mihin autoani käytettiin. Eipä olisi uskonut Kuusamon tytöstä. Janottaako vanhasuola? Kyllä janottaa vaikka muille tyrkkäsinkin! Ne on nuo kiintymys asiat niin kimuranttisia. Mutta periaatteelleen ei saa antaa periksi muuten on hunningolla.
Jees. Mieki hurahin vastaamaan tähän..:) Kylhän se jollain tapaa janottaa. Siit on jo vuosii kun erottiin yhteistuumin. Se ol sellanen miun ensimmäinen...sekin varmaan tekee siit niin vaikeeta unohtaa. En ikuna unoha...vaik ei seurusteltu vuottakaan niin silti..voi voi. Mut elämä jatkuu senki jälkee! Oon onnellinen nykysen ukon kans, mut silti sitä aina sillontällön miettii...se on siel ajatuksis.
Jep, eiku hyvvää talvee! ;)
Vuosia sitten seurustelin yhden ikäisesi tytön kanssa. Ei oltu vuottakaan yhdessä, lopeteltiin siinä sitten yhteistuumin, kuitenkin se homma kummittelee aina säännöllisin väliajoin mielessä. Silloinen elämäntilanne oli vaan sen verran vaikea, ettei siitä tullut mitään. Työasiat yms. painoivat liikaa mieltä.
Harmittaa aika rajusti kun tiedän, että jos olisimme alkaneet olla yhdessä hieman myöhemmin, asioitten jo parannuttua, homma olisi toiminut just kohdalleen.
En usko, että hän koskaan tajusi mikä tilanteeni oli vaan luuli, että lopetin suhteen ihan vittumaisuuttani.
kyllä joskus käy mielessä että mitähän se eksä tekee nykyään, onko koulussa? töissä? vai onko sillä uus nainen? mutta en silti haluais "ehkä" mitään entisen kanssa. se on joskus mukavaa jos näkee vaikka ohimennen jossain kadulla tai moikkaa kahvilassa. se riitää mulle! täytyy kyllä myöntää että ajatteelee kyllä niitä vanhoja hyvia aikoja josksu. mutta ei silti haluais palata ehkä siihen........
Kaitsua, Reneä, Lassia, Kajta, O-Ptä tai ah niin penttiä montaaa senttiäääää
Lauri niminen poika.
mentiin kihloihin kun olin 16 ja Lauri 17v.
se oli rakkautta suurella R:llä.
suunniteltiin jo naimisiin menoa ja pressan lupien kans... ja sitten Lauri tulee reissusta takas kotipaikkakunnalle ja kertoo ettei hänestä oo tähän. nyt tapahtumasta on 6v ja vieläkin mietin et miksi helvetissä kaikki meni puihin.
oisinko vielä onnellinen hänen kans jos kaikki ois menny suunnitelmien mukaan.... koskaan Lauri ei kertonu miksi jätti mut... jospa mä saan sen vielä joskus tietää...
Luulen olevani rakastunut erääseen mieheen. Yhteistä koulutustamme on jäljellä kaksi päivää (kolme ihanaa vuotta takana) jonka jälkeen emme enää tapaa. Kärsin jo nyt kaipuusta. Loppu elämästäni tulee tuskaliasta. Näyttää nimittäin siltä että hänen on parempi ilman minua. Hänen elämästään tulee onnellinen toisinkuin minun.
On pakko myöntää, et janottaa ja kunnolla!!!
Seurustelin ensi rakkauteni kanssa 4 vuotta... suhteemme päättyi yhteiseen päätökseen, koska olimme kumpikin lähdössä vuodeksi ulkomaille opiskelemaan, eri maihin, emmekä halunneet viettää vaihtovuotta toisiamme ikävöiden. Vaihtovuosi meni nopeasti, välillä toista ikävöiden... mutta löysin ulkomailta ihanan miehen, jonka kanssa olen nyt seurustellut vuoden verran. Ensi rakkauteni tapasin vuoden vaihtovuoden jälkeen ja tunteet palasivat pintaan, mutta jatkoimme omia teitämme, minä ulkomailla ja hän suomessa. Tällä hetkellä olemme kirjeen vaihdossa hänen kanssaan ja kirjeiden sisällöistä huomaa, kuinka kaipaamme toisiamme...vaikka kumpikaan ei sitä myönnä ääneen. Meidän rakkaus ei koskaan päättynyt...
Olemme hyviä ystäviä, mutta toisaalta toivon, et voisimme vielä tulevaisuudessa olla enemmän!
Elämäni eka ihastuminen..olin noin 18v ja omaan tyhmyyteni loppui kun piti jotain näytellä. Menimme avioon omilla tahoillamme. Koko ikämme olemme pitäneet yhteyttä. Ja nauraneet kun olemme leskiä tai vapaita menemme yhteen. Nyt olemme molemmat vapaita...ei tulis kuuloonkaan että menisimme yhteen asumaan..Silti kerran viikossa jatkuu yhteydenottomme..Onkos se sitä suolaa vai sokeria..mene ja tiedä. Asummekin näköyhteyden päässä...Joskus vaan ei se suola ees piisaa...
Välil varsinkin kännissä pari exxää janottaa. Lähinnä kai tekis mieli seksii. Onneks omakin on ihana.
mutta ahdistaa tunne, että pitäisi jatkaa siitä mihin jäätiin. Ystävänä oleminen olisi ihan ok. Onneksi asuu kaukana.
Oli täydellinen tyttöystävä seurusteltiin miltei 3vuotta jätin...en tiedä miksi nyt uudessa suhteessa ja kaipaan niin helvetisti henkisesti ja seksuaalisesti entistäni hän oli täydellinen nykyiseni ei pääse lähellekään entisen tasoa mutta tässä sitä nyt ollaan tyhmä kun olen...
Mikä ihmeen kumma siinä on, kun aika moni ei tunnu ymmärtävän kuinka ihana kumppani hänellä tällä hetkellä on?
Minä veikkaan, että nykyinen muoti-ilmiö "sitoutumiskammo" saa jättämään ihanankin ihmisen ilman huomiota tai kokonaan nallina kalliolle. Kommentoikaa!
Olet niin oikeassa!
Olen tavnnut elämäni ihmisen meillä on hauskaa yhdessä ja seksikin sujuu hyvin oikeastaan törkeen hyvin. Mutta hän työntää minua pois luoltaan ja sitten ottaa taas yhteyttä välillä hän leveilee kuinka monta mimmiä hän jututti baarissa...ja aina kun on ollut jotkut kantis bileet tai jotain..testarit kylmenee ja on niin "vaikeeta". Itse olen kaunis nainen ja en näe mitää vikaa muutakuin kaikki muut kiinnostavat niin paljon mutta minäkin olen niin ihana...joskus =(
Kaikki suola janottaa
Mulla on paha tapa jumittua ihmisiin. Eron jälkeen en ikinä lähde heti ekan matkaan vaan suren jonkun aikaa. Nyt on outo tilanne tavallaan mut halutaan ja tavallaan ei. Itse haluan hänet mutta hän leikkii..mutta haluan vain hänet tyhmä kun olen. Tosi "vanhoista suoloista" olen päässyt aika hyvin yli vihdoin tajuamalla että oikeasti toinen vaan hyväksi käytti vaikka häntäkin kaipasin. Bussit matkat töihin ja kotiin on vaikeita sitä pysähtyy miettimään sitä toista kun siihen tulee kun varkain tilaisuus.
Ja sitä salaa toivoo et se toinenkin joskus miettiin mitä mulle kuuluu.
On joku jota on vaikea unohtaa. Ajattelen häntä joka päivä ja kaipaan usein hyvin paljon.
Ehkä se ajan kanssa menee ohi, en tiedä.
Kestää aikansa ennenkuin rakkaus katoaa sydämestä. Olimme yhdessä noin vuoden. Loppuikä menee siten siihen unohtamisen....
Kaikki muuttuu aikanaan, olisi se hyväksyttävä, helpommalla pääsee...eteenpäin
Vanha suola janottaa liiaksikin. Tuttu, hellä, lihaksikas ja sympaattinen ihminen, joka tuntee minut ja tarpeeni. Satutan häntä jatkuvasti. Rakastan kahta kerrallaan häntä ja miestä toisesta kaupungista. Olen hulluna mieheen, joka asuu monen sadan kilometrin päässä ja hänen kanssaan haluisin seurustella vakavasti.
Kaipaan aika ajoin läheisyyttä, mutta mies jonka viereeni haluan on kaukana. Tämä toinen "vanha suolani" lämmittää. Tekee pahaa ajatella, sillä moraalisesti tiedän tekeväni väärin ja olevani julma. Välitän molemmista.
"Vanha suolani" kestää korvikkeena olon? Ei hän sitä todellisuudessa kestä, vaikka aina tulee luokseni, kun pyydän. Silittää päätäni ja kuuntelee murheeni. Kuinka voi ihminen olla niin julma tälläistä kohtaan?
Tapailen toista ja kaipuun tukena vanha kainalossa. Olen koukussa vanhaan suolaan, läheisyyden, ystävyyden ja seksin vuoksi. Olemme keskustelleet ja molemmat todenneet, että toinen ei vastaa sitä mitä etsimme.
Vanha suola lämmikkeenä, kun toinen mies kaukana.
kaipaiskin vain yhtä,mut meikäpoika ajattelee kahta vanhaa heilaa!!! toisen nään n.kerran kuussa(ohimennen),toinen asuu hiukan kauempana.mutta ei voi kieltää,ajatus lentää aika useinkin neitojen luo.en tiä mistä se johtuu?nykyisen heilan kans kaikki ok.olisko se ruoho vihreempää aidan toisella puolella vai mikä helvetti sen tekee?itsehän olen valintani tehnyt,mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä elämä tuo tullessaan... pieni vinkki:älä lopeta...
Jos suhteesta ei kerran ole mitään tullut, niin miksi sitä yrittää uudelleen lämmitellä? Vanhasta suhteesta tietää kaiken paskan minkä takia suhde epäonnistui, ei se miksikään muutu uudelleen yrittämisellä. Uudet tuulet puhaltamaan vaan!!
Vanhat nuoruuden ihastukset tympii ja hävettää. Minäkin pilasin parhaat vuoteni ( opiskeluissa meni keskyittyminen ) kun vonkasin monta vuotta yhtä ja samaa ja elämä tuntui rasittavalta.
seurustelin n. 2 kk erään pojan kans joka oli todella ihana. seurustelu kuitenkin stoppas pojan jääkiekkoharrastukseen,sillä meni niin paljon aikaa siihen etten enää kestäny sitä ikävää. tapahtuneesta on jo vuosi aikaa mut vieläkin kun nään kyseisen pojan koulussa melkein joka päivä,tekis vaan mieli kertoo sille kuinka paljon vielä haluaisin seurustella sen kanssa. hankalinta tässä asiassa on se,että seurustelen nyt aivan ihanan pojan kanssa,eikä mulle tulis mieleenkään jättää sitä. kuitenkin itken tän entisen perään melkein joka ilta..
hankalaa,surullista ja kuluttavaa.. :(
Onkohan kaikki viinaan kuolleet, kuolleet janoon?
oltu 20 v yhdessä ja 5 muksua nykyisin uus kuvioissa mutta tapailen ex.. aika paljon..
joskus olen väkisinkin miettinyt että millaista olisi olla edelleen yhdessä ja miltä SE tuntuisi pitkästä aikaa entisen kanssa. mutta loppujen lopuksi en tekisi mitään vaarantaakseni nykyistä suhdettani.
Kyllä käyt usein mielessäni vaikka siitä on jo yli 20 vuotta.Ei voi mitään,olit se oikea ja ainoa.
en saanut koskea sua milloinkaan,niin kuin olisin halunnut.en soimaa itseäni tästä,menetetyistä hetkistä..tarkoitan niitä jolloin olén vain haaveillut sinusta,aina ja aina vaan.eikä kukaan muu tunnu samalta,enkä oo halunnut kokeilla tarpeeksi tuntuisko.eli ei katumusta.sinua kaivaten aina ja aina vaan.tekisin kaiken kuitenkin uudelleen,samalla lailla.en ole viisastunut.niin menit veriin.
Jollain niin samanlaisia fiiliksiä kuin mulla viime keväästä, no ei auta itku markkinoilla vaan on jatkettava taistelua, vaikka hän menikin niin veriini myös!
Lasteni isä on aina ja tulee olemaan tärkein ihminen minulle ja lapsilleni, vaikka erossa olemmekin. Syyt eroamiseen oli monitahoiset, mutta näin jälkeen päin ajatellen osittain turhat, jos asioista olisi puhuttu. Mutta nytkin vielä voin sanoa, että hän on ihminen, joka on kasvanut ja vahvistunut koko ajan, ja jota minä arvostan. Ja hän vieläkin pitää huolta lapsistaan ja minustakin.
Janottaa. Miltei päivittäin, ainakin useasti viikon aikana. Seurustelimme 1,5 vuotta intensiivisesti. Ero tuli koska hän sairastui psyykkisesti (ja ei, en lähtenyt oitis pakoon sairautta kammoksuen vaan kestin yli vuoden ajan asioita joita useimmat teistä katselevat elokuvissa). Voimani siis vain lopulta loppuivat. Jos olisin/olisimme hakeneet apua ajoissa liitto olisi saattanut kestää... Siksikin kismittää, että eroon ei johtanut pettäminen/välimatka/rakkauden lopahtaminen vaan meistä kahdesta riippumaton ulkopuolinen asia joka myrkytti liittomme.
Suuret tunteet elävät yhä vielä, kätkettyinä, pinnan alla. Siitä on pian kolme vuotta ja olen ollut uudessa suhteesa jo pitkään. Kirjoittelemme tämän elämäni suurimman ihmisen kanssa silloin tällöin, tunteita on kyllä jossakin muodossa hänelläkin, mutta yhteen emme voi palata. Ainakaan vielä...
Uskon vakaasti että hän tulee olemaan elämäni tärkein ja keskeisin ihminen koko loppuelämäni. Kannan salattua haikeutta ja surua mukanani koko maallisen vaellukseni ajan. En oikein osaa kertoa tunteistani muille kuin hänelle. Minä vain seuraan miten elämä kuljettaa, sulkeutuuko ympyrä nyt vai myöhemmin...
Minusta ei ole hyvä jäädä menneeseen kiinni. Uudelle pitää antaa tilaa.
Tosin muistot voi olla myös hauskoja ja hellyyttäviä, ja on olemassa entisiä rakkaita ja rakastajia joita ajattelen joskus suurella lämmöllä ja nauraen. Jokainen heistä opetti minua paljon ja heillä oli elämässäni oma tarkotuksensa kaikilla =)
Tekee hyvää välillä muistella menneitä, osaa arvostaa nykyhetkeä x)
Moi!
Minulla on ihminen jota minä en ole vielläkään unohtanut. Hän oli minun ihastus joskus ala-asteelta se oli aivan ihana. Sekin tykkäsi musta.=)Koska, hän tuli kertomaan minulle sen. Tämä oli vaan ihastus. Mutta, silti minä en voi unohtaa häntä aina kun näänkin hänet niin sydämmeni pomppaa kurkkuun. Tai ainakin se tunnostaa siltä. Minä sanon teille minä olin silloin vasta 3 luokalla ja enkä ole voinut unohtaa häntä vaikka siitä on jo aika monta vuotta aikaa.. Älkää unohtako pitäkää se ihastuksenne mielessä.=)=)=)
Moi!
Minulla on ihminen jota minä en ole vielläkään unohtanut. Hän oli minun ihastus joskus ala-asteelta se oli aivan ihana. Sekin tykkäsi musta.=)Koska, hän tuli kertomaan minulle sen. Tämä oli vaan ihastus. Mutta, silti minä en voi unohtaa häntä aina kun näänkin hänet niin sydämmeni pomppaa kurkkuun. Tai ainakin se tunnostaa siltä. Minä sanon teille minä olin silloin vasta 3 luokalla ja enkä ole voinut unohtaa häntä vaikka siitä on jo aika monta vuotta aikaa.. Älkää unohtako pitäkää ihastuksenne mielessä.=)=)=)
Hän oli, on ja tulee varmaankin aina olemaan se elämäni Suuri Rakkaus. Kahden vuoden seurustelun jälkeen oli kuitenkin selvää, että yhdessä oleminen on käytännössä mahdotonta.. Teimme toisemme vain onnettomiksi. Silti hänessä oli Sitä Jotakin, jotain sellaista, mitä en vielä tänäkään päivänä tajua...
Järjelläkään en syvää tunnetta exään voi sammuttaa , joka päivä mielessä yhä olet. Ei tarvitse kuin kuulla Rakkautemme Kesän taustalla soineet laulut radiosta ja olen hajalla. Järki sanoo ettemme kohtaa koskaan , näe , emmekä kuule toisistamme.Luulen että Sinäkin ajattelet ja tunnet samoin , kaikesta huolimatta. Kiitos että sain kokea Elämäni Suurimman Rakkauden. En unohda Sua koskaan. Kaipaan Sua aina.
Tapasin tämän ihmisen kun olin 19 ja täytin sen aikana 20... muistaakseni muutaman päivän tai maksimissa viikon sisään hän ehdotti suoraan, että voisi alkaa seurustelemaan... Hän toisti tuota vajaat puoli vuotta ja ystävänsä välityksellä toi viimeisestä näkemisestämme vielä muutaman kuukaudenkin perään viestiä, että olisi halukas alkamaan juttuun....
Aika kului ja vuodet meni... joskus saatoin miettiä, mitä hänelle kuuluisi... joskus kun täytin 30, niin tuli tunne, että minulla olisi ikävä häntä... aloin kelaamaan keskusteluita, sanoja yms... ja oikeasti... ei ihminen unohdu koskaan... jos on elämän aikaan tavannut 100 ihmistä joiden kanssa toimiva parisuhde olisi mahdollista, niin heistä jää sydämeen vain alle 10. Muutama jää hyvin "iholle".
Aina vaan...En saa mielestä sua millään, et lähde kulumallakaan...Kuinka ikävä onkaan....
Seurusteltiin teineinä, mulle tuli muita kuvioita, ja lähin elämästäs, vaikka rakastit mua enemmän kuin itse elämää, sen päivän jälkeen en ole saanu sua mielestäni...Nähtiin muutama vuosi tapahtuneen jälkeen, ja sama tunteenpalo kummallakin päällä, kyllä sen tiesi mihin johti, vaikka mulla olikin vakava suhde päällä. Soitit vuoden parin välein, ja tein lapsen ja elin avoliitossa toisen kanssa, mutta silti ei mennyt viikkoakaan et olisit mielestäni poistunut...Pitkä 8 vuoden suhteeni kariutui, koska en tuntenut antavani sitä mitä haluaisin sulle antaa tai tuntenut koskaan niin kuin sua kohtaan...
Nähtiin ja vietettiin aikaa yhdessä eroni jälkeen muutama kuukaus, vannoit rakastavasi, ja kaikki oli paremmin kuin koskaan aikasemmin...Sitten vain yhtenä päivänä muutuit etäiseksi etkä käynyt enään usein luonani, mitä tapahtui????? Riidellään vaan puhelimessa, ja kumpikin uhoaa laittaa välit poikki ja haluavansa uudet kuviot, silti löydän sut aina välillä vierestäni....mitä haluat...Olen kertonut sulle monta kertaa, että olet elämäni, ja muuta en tarvitse enään kuin sinut elämääni, sitten kaikki on täydellistä....
Minkälainen neuvo oikein on "ei kannata muistella tai haikailla menneitä, antaa vanhojen asioiden olla menneen talven lumia, nyt mennään eteenpäin!!!"? Voi jehna, jos se ihminen ja ne tunteet ei lähde kulumallakaan vuosienkaan jälkeen niin keitä te olette sanomaan vierestä että "unohda se! jatka elämääsi"?
Totta kai elämää jatketaan, mutta herkkien ja syvästi tuntevien ihmisten suuret rakkaudet (joita voisi jopa kutsua Elämän sellaisiksi) eivät noin vain unohdu parissa viikossa niin kuin pinnallisten ja tunnevammaisten jakorasioiden kesäheilat. Miettikää sitä!
Nämä asiat kun eivät ole järjen vaan tunteen asioita. Siitähän rakkaudessa pitäisi olla kyse, vai?
Sama kuin sanoisi sotaveteraanille että "Unohda jo se sota! Jatka elämääsi!". Noin ontto ja typerä neuvo saa ehkä veteraanin esittämään että asiat ovat unohtuneet ja olemaan puhumatta niistä, mutta eivätköhän ne silti _tunnu_ syvällä sisimmässä riipaisevina...?