Se johtuu siitä uskoisin, että äitinii ei hyyssännyt tyttöjä. Ohjasi ja keskusteli kyllä, mutta itse sai tehdä, jos jotain halusi. Melko vapaasti sainmme tehdä, paitsi tyhmyyksiä, niistä rokotettiin.
Äitini on vahva ihminen. hän opetti, että kaikkea osaa ja pystyy, jos haluaa, mutta ketään ei voi pakottaa.
Meillä ei jaoteltu juuri ns. miesten ja naisten töitä. Meidän tyttöjen ja äidin kesken puhuimme samassa lauseessa auton öljyn vaihdosta ja tiskaamisesta, sytytystulppien kärjistä.Me tytöt teimme noita hommia jo nuorena.
Olin jotain 7-8 vuotias, kun vaihdoin sulaketauluun sulakkeen, jos poksahti ja hehkulamput, jos simahti. Ei tullut edes mieleen kysyä tai mainita asiasta muille, se oli vain yksi pikku homma, mikä hoidettiin alta pois.
Olin kova kiipeilemään lähimetsän puissa ja rakentamaan majoja.
Nuorena peili ei jaksanut kiinnostaa. Heräsin myöhään huomaamaan minkä näköinen olen. En vieläkään oikein tunne sitä naista, joka katsoo peilistä, siis hänen ulkonäköään.
Jäin itselleni melko ulkonäöttömäksi.
Kotonani kiinnitettiin huomio käytännönasioihin ja arjesta selviämiseen, ei ollut aikaa, eikä tarvetta ulkonäölle.
Usein kuulen, että aliarvioin ulkonäköäni. Ei se sitä ole, vaan ettei sillä ole ollut elämässäni suurta arvoa ja tarvetta.
Äitini on vahva ihminen. hän opetti, että kaikkea osaa ja pystyy, jos haluaa, mutta ketään ei voi pakottaa.
Meillä ei jaoteltu juuri ns. miesten ja naisten töitä. Meidän tyttöjen ja äidin kesken puhuimme samassa lauseessa auton öljyn vaihdosta ja tiskaamisesta, sytytystulppien kärjistä.Me tytöt teimme noita hommia jo nuorena.
Olin jotain 7-8 vuotias, kun vaihdoin sulaketauluun sulakkeen, jos poksahti ja hehkulamput, jos simahti. Ei tullut edes mieleen kysyä tai mainita asiasta muille, se oli vain yksi pikku homma, mikä hoidettiin alta pois.
Olin kova kiipeilemään lähimetsän puissa ja rakentamaan majoja.
Nuorena peili ei jaksanut kiinnostaa. Heräsin myöhään huomaamaan minkä näköinen olen. En vieläkään oikein tunne sitä naista, joka katsoo peilistä, siis hänen ulkonäköään.
Jäin itselleni melko ulkonäöttömäksi.
Kotonani kiinnitettiin huomio käytännönasioihin ja arjesta selviämiseen, ei ollut aikaa, eikä tarvetta ulkonäölle.
Usein kuulen, että aliarvioin ulkonäköäni. Ei se sitä ole, vaan ettei sillä ole ollut elämässäni suurta arvoa ja tarvetta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mistähän löytäsin tollasen naisen?
Kun osa ainakin parikymppisistä on uusavuttomia ja sotkusia, ei kaikki mut osa ja osa kolmekympisistäkin, paitsi että näin kolmekymppisenä etsin 30-40 vuotiasta naista. Toki löysin jo sellasen itsenäisen älykkään tiikeriäidin joka vaikuttaa sellaselta että ei tosiaankaan ole avuton ja keskustelutkin tosi kivoja paitsi että ei viimeaikoina ole niin hyvin keskusteltu ku tutustuessa (harmi). En syytä mistään.
Ehkä hän olisi halunnut minut jos olisin tehnyt kunnolla alotteen ja sanonu suoraan että haluan hänet eikä mitään saatanan kiertelyä, ei mulle ennen näin oo käyny että kun tulee vahvoja tunteita topista kohtaa että jäätyy ja menee ihan lukkoon irl.
No ehkä tälläsiä tunteita ei ole koskaan ollut ketään naista kohtaan.
Itsellekki opetettiin jo lapsena siivomaan oma huone ja työnteon tärkeys, alaikäsenä painoin jo hommia, eikä mee sormi suuhun, rempat sun muut hoituu ja ne ns naistenkin hommat sekä ruoanlaitto, kiitos nuista taidoista vanhemmilleni.
Toki luonteni on kans sellanen että asiat tehdään eikä vikistä paitsi näköjään tunneasioissa vikisen enkä tee niinku pitäs ;)
Joo, mutta odotan vain kun toi nainen löytää peilin ja miesten huomion....
Sitten alkaa huoraaminen.
Se voi olla, että joissakin perheissä pärjäämisen kulttuuri on nostettu tärkeimmäksi, jolloin muut asiat jäävät toissijaisiksi.
Kuulostaa hyvälle, että olet työteliäs, se on varmasti aina plussaa.
Minulle se käsitys jäänyt, että miehille tunneasioista keskustelu olisi vaikeampaa, kuin naisille tai mitä mieltä olet?
Että miehet ennemminkin näyttää teoillaan tunteensa, voisko olla?
Paitsi on minullakin tuota jossainmäärin. laitan jotain hyvää ruokaa ja olen huomaavainen ennemmin, kuin suoraan sanon "rakastan sinua "
Ei oikeinnå tahdo istua suuhun tuollainen puhe, kun on tottunut käytännölliseksi ennenkaikkea.
jotenkin selvittää sitä miksi olet toiminut niin kuin olet toiminut?
En. Pyörinyt nykyään välillä ajatus ulkonäöstäni päässäni, koska viime vuosina olen niin usein kuullut siittä, kun en pukeudu naisellisemmin, vaan piilotan vartaloani, en käy kampaajalla. Todella usein kuulen, että aliarvioin ulkonäöäni.
Mutta ilman muuta ihmisen arvot ja opittu käyttäytymismalli vaikuttaa hönen tapaansa toimia tietyissä tilanteissa, ratkaisuihinsa, valintoihinsa.
Aloitus oli vain ajatauksen purkua. Jos jollain syntyy, ihan mitä vain ajatuksia aloituksestani tai vaikka sen ulkopuolelta niin luen mielelläni.
Omakohtaisia kokemuksia tai ihan mitä ajatuksia vain.
se millä tähän vastasin niin tuntuu että tää henkilö on vähän sellanen mitä millonkin sattuu huvittamaan. varmasti löytyy se ronskimpikin puoli mutta sillon kun sitä vähän tarvittais niin sit onkin haavoittuvainen herkkä tyttönen... ehkä hän ei itsekään ihan tiedä millainen oikeastaan on. mulle ei opetettu mitään tiettyä mallia miten olla ihminen vaan se on kaikki itse opittua. sen verran kuitenkin itseäni tunnen että kaikista eniten mua ärsyttää se jos yritetään saada yliote sillä että olevinaan tuntee mut.