Tunnemmeko ketään?

Tekivät muuten nämä horot hyvän tilin ja saivat ilmaista mainosta, joten asiakasvirta on taattu! Vaan helppoahan se on, kun pankin päällä istuu. Eikä se itse ansiotyökään mitään vastenmielistä pakkopullaa ollut toisin kuin useilla muilla aloilla.
Taannoisesta politiikasta löytyy kaikille tällä palstalla mainituille henkilöille ja tapahtumille TV:lle täydellisesti kuvaava sana: Loiskiehuntaa.

Se tyyppi voisi kyllä pysyä enempi omassa lestissään. Soittosakki, musajengi takanaan kesällä oli kyllä rautainen ...

Jazz-tyttö kirjoitti:

Se tyyppi voisi kyllä pysyä enempi omassa lestissään. Soittosakki, musajengi takanaan kesällä oli kyllä rautainen ...

Tiesitkö että PPP on lähtöisin Kuusankosken Voikkaalta. Siellä työministeri Jari Linström oli pääluottamusmiehenä. Pääsi PS.n kautta ens kansanedustajaksi.

Saanpa esittää mielipiteeni siitä suurloukkauksesta, johon PPP ja Aake Kalliala syyllistyivät Pulttibois ohjelmissaan.

Pikavammaisuuden pohjalta tehtiin hauskaa.

Pirkka Pekka koukisti polvensa voidakseen ontua. Tyyny vielä selkään kyttyräksi ja sitten hyppimään. Hauskaa oli niin ohjelman suorittajilla kuin terveillä katsojillakin.

Pulttiboisin toinen osapuoli, Aake Kalliala teki puolestaan virtuaalisen pika amputaation. Molemmat polvet koukkuun ja sitten polvillen. Realistisuutta korostettiin vielä polvisaappailla. Aaken pituus saatiin pikataiteellisin keinoin pudotettua n. 50 cm. Kyllä kelpasi ilkkua ja naureskella.

Ellen väärin muista sai ohjelma merkittävää suosiota ja peräti palkinnon jossain gaalassa.

Kuuluukohan edellinen "maskeeraus" Teatterikorkeakoulun opetusohjelmaan?

Aika ikävää yrittää tehdä huumorin keinoin ohjelmia, joita tehdään usein pilkaten lähimmäisten puutteellisuuksia. Tiedämme kaikki on hyvin epäkohteliasta vaikka se tapahtuukin yleisellä tasolla. Sanotaan, huumorin keinoin tuoda asioita, mielipiteitä esille kaiken kansan nähtäväksi, kuultavaksi on hyvin vaikeaa ja vielä loukkaamatta ketään. Viestinnässä ratkaisevaa ei ole se miltä näytät, vaan se miten asia nähdään,eikä se mitä kirjoitat tai sanot vaan miten se ymmärretään sekä nähdään ja kuullaan.

Elämän olosuhteet muovaavat käyttäytymistämme, miten asiat esille tuodaan, johon kuuluu myös kielivaikeudet, mukana murteet. Palstakirjoittelussa teemme havaintoja kirjoitusten perusteella, onko tektisi "miun maun mukkaan vai ei!" Siitähän voi repiä auki vaikka millaisen erimielisyyden, vaikka lukija ei tiedä millaisen taustan kirjoittaja omaa, mitä kirjoittaja haluaa esiin tuoda. Tulemme helposti ns. riiviöiksi halutessamme loukata, aliarvioida kirjoittajia. Onko aina asioista oikeassa olemisen tarve hyve vai pahe.

Jokapäiväisessä elämässä sattuu ja tapahtuu. Kun huomaan loukkaavan ilkikurisen vastauksen, mietin onko kirjoittajalla ollut ns. huono päivä - puuro - palanut aamulla pohjaan! Olen palstalla ollut usein negatiivisen viestinnän kohde joissa ei sanoja, vihatunteita peitellä. Jopa yli 500 vastaukseen yltänyt aloitukseni antoi vastauksen kirjoittajien mielipiteistä, aiheen miettiä loukkauksien tarkoitusperiä. Reagoimatta vastauksiin ajattelin jätän vastaukset omaan arvoonsa, sillä he eivät tiedä millainen todellisuudessa olen.
Loppukysymys onkin,olemmeko "suurennus lasin" alla vai ei. Miksi tehdä päätelmiä, yleensä aina negatiivisia.

Aurinkoa, valoa, lempeä, lämpöä sunnuntaipäivään.
L.

Miten ilmaisukyvyltään näin kapealla sektorilla olisi mahdollista saada ketään "suurennuslasin alle" ?
Siihen ei aina riitä edes elinikä tuttujen parissa, saati sitten täällä. Siksi onkin niin hyvä suhtautua leppoisasti kirjoitettuun tekstiin, milloin provoihin, milloin mitäänsanomattomuuksiin, joskus harvemmin sydämestä lähteviin ikimuistoisiin sanoihin.

Lorenaa kirjoitti:

Aika ikävää yrittää tehdä huumorin keinoin ohjelmia, joita tehdään usein pilkaten lähimmäisten puutteellisuuksia. Tiedämme kaikki on hyvin epäkohteliasta vaikka se tapahtuukin yleisellä tasolla. Sanotaan, huumorin keinoin tuoda asioita, mielipiteitä esille kaiken kansan nähtäväksi, kuultavaksi on hyvin vaikeaa ja vielä loukkaamatta ketään. Viestinnässä ratkaisevaa ei ole se miltä näytät, vaan se miten asia nähdään,eikä se mitä kirjoitat tai sanot vaan miten se ymmärretään sekä nähdään ja kuullaan.

Elämän olosuhteet muovaavat käyttäytymistämme, miten asiat esille tuodaan, johon kuuluu myös kielivaikeudet, mukana murteet. Palstakirjoittelussa teemme havaintoja kirjoitusten perusteella, onko tektisi "miun maun mukkaan vai ei!" Siitähän voi repiä auki vaikka millaisen erimielisyyden, vaikka lukija ei tiedä millaisen taustan kirjoittaja omaa, mitä kirjoittaja haluaa esiin tuoda. Tulemme helposti ns. riiviöiksi halutessamme loukata, aliarvioida kirjoittajia. Onko aina asioista oikeassa olemisen tarve hyve vai pahe.

Jokapäiväisessä elämässä sattuu ja tapahtuu. Kun huomaan loukkaavan ilkikurisen vastauksen, mietin onko kirjoittajalla ollut ns. huono päivä - puuro - palanut aamulla pohjaan! Olen palstalla ollut usein negatiivisen viestinnän kohde joissa ei sanoja, vihatunteita peitellä. Jopa yli 500 vastaukseen yltänyt aloitukseni antoi vastauksen kirjoittajien mielipiteistä, aiheen miettiä loukkauksien tarkoitusperiä. Reagoimatta vastauksiin ajattelin jätän vastaukset omaan arvoonsa, sillä he eivät tiedä millainen todellisuudessa olen.
Loppukysymys onkin,olemmeko "suurennus lasin" alla vai ei. Miksi tehdä päätelmiä, yleensä aina negatiivisia.

Aurinkoa, valoa, lempeä, lämpöä sunnuntaipäivään.
L.

Lue lisää

Jos kirjoittaa rehennellen aviomiehensä pettämisestä, voiko odottaa että koko lukijakunta asian hyväksyy. Varsinkin kun kaikki arvostelu teilattiin kateudeksi. Kyllä se jotain ihmisestä kertoo kun tekee aviorikoksen ja sen haluaa koko Suomelle julistaa. Kumma tarve sinulla ottaa se itse taas esille.

sini-sirkku kirjoitti:

Miten ilmaisukyvyltään näin kapealla sektorilla olisi mahdollista saada ketään "suurennuslasin alle" ?
Siihen ei aina riitä edes elinikä tuttujen parissa, saati sitten täällä. Siksi onkin niin hyvä suhtautua leppoisasti kirjoitettuun tekstiin, milloin provoihin, milloin mitäänsanomattomuuksiin, joskus harvemmin sydämestä lähteviin ikimuistoisiin sanoihin.

Lue lisää

Tarkoitin suurennuslasin alla olemista, nähdään kirjoittajasta vain negatiivinen näkökulma jotkut etsimällä etsivät huonoja puolia.
Putous ohjelman Aina Inkeri Ankeinen huokuu (mielestäni) :"huomatkaa minut" tunnelmaa. Ajatellessa enemmän roolihahmoa kaikessa kuultaa läpi ehkä hyväksytyksi tulemisen tarve sellaisena kun on, muutos on kuitenkin mahdollinen.

La illan ohjelmassa jo Aina Inkerin naamalle levisi toinen ilme kun Aimo ilmestyi kehiin ja vei Ainan valssin koukeroihin. Kyllä siinä menossa Ainan silmiin tuli paksujen lasien läpi pilkettä ja hymyä ilmeeseen. Näin pienistä olisiko isosta asiasta mieliala voi vaihdella yleisilme muuttua. Tärkeintä lienee mitä sisimmässän tuntee, tunne leviää ympäristöön kuten Ainan tapauksesa.

Normaali Suomalainen Äiti kasvattaa omat lapsensa ja on kontillaan vain lapsen kanssa leikkiessä. Anu on ollut koko elämänsä kontillaan vain miesten kanssa, hyötyäkseen. Eli 80-90-luvun vaihteessa Anu joutui polvet kipeänä kontillaan päivittäin Carlhammerille päästäkseen virosta Suomeen. Myöhemmin next- ja ex-miehen kanssa joutui olemaan polvet ruvella kontillaan päästäkseen Amerikkaan. Sitten erottuaan joutui olemaan kontillaan viron pojille päästäkseen lehden apulaistoimittajaksi. Ruppee kimmalla olemaan polvet hellinä nyt viiskymppisenä. Onneksi Suomalaisnaiset eivät aleennu moiseen.

En kyllä käsnää miksi pitäisi tietää mistä joku PPP tai ministeri on kotoosin. Se 'tieto' ei kerro mulle mitään enkä viisastu siitä mitenkään. Vai antaako Kuusankosken Voikkaa ko. tyypeille jonkun yhteisen "hulluuden" tai "hervottomuuden"?