Ikävöin miestä vaikka olemme todella erilaisia ja hän vetää minua hullunlailla puoleensa vaikka lähelle päästyä tuntuu siltä, että haluaisi olla missä tahansa muualla. Jotenkin todella kiusallista olla lähellään, mutta silti haluan siihen todella paljon. Hänkin luultavasti haluaa lähelleni ihan samalla tavalla. Tämä on ihan hullu tunne ja kaikki kohtaamiset ovat kuin kohtaloa. Ei häneltä voi välttyä ja silti haluaisi jollain tapaa välttyä.
Onko siinä jotain enemmän
KokemuksestaTämä
11624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos pystyt ilman tunnisteita kertomaan tilanteesta niin ehkä selvittäisi asiaa vähän enemmän.
Se että on jokin voimakas tunne tai vetovoima toista kohtaan voi johtua monestakin asisata, esimerkiksi biologiasta. Toinen on sopiva parittelukumppani joka vetää puoleensa.
Valitettavasti se ei takaa että luonteiltanne kävisitte yhteen tai elämänne olisivat samanlaisia.
Erilaisuus on joskus valtti ja toisaalta usein haitta.
Mistä muuten päättelet että hänkin haluaa lähellesi?
Älä kysy trollilta mitään.
Nuo itsestäänselvyydet ja ei niin itsestäänselvyydet voi unohtaa.
Jos toisen kans tuntuu hyvältä ja tuntee jo jonkun verran niin sillon pitäs antaa kummallekki mahollisuus.
Jokaisen parin oma asia miten suhteessa toimii kunhan muistaa toisten kunnioituksen, oman ajan tärkeyden ja yhteistyön sekä asioista keskustelemisen tärkeyden.
Ja minä oikeasti tarkotan miehenä nuita ja suhteessa pyrin tuohon.
Ei sen mitään fairy talea tarvi olla ja kyllä kumpikin voi toisilleen vähän jännitystä ja romantiikkaa välillä luoda, kuuluukin tehä niin.
Ja myös riidellä ja osata sopia koska riidoista oppii ja kasvaa ihmisenä monesti.
Voi johtua biologiastakin. Hän usein katsoo minua takaisin. Siitä olen päätellyt hänen halunsa ainakin nähdä minut ja, että joitakin tunteita on myös olemassa.
Minä kyllä haluaisin naista kun tuo alotus tuntuu tutulta omasta elämästä mutta huomasin että nainen peräänty jotenkin eikä ole läheskään niin avoin ku alussa ja se on yks asia sen lisäksi että rakastuin joka särkee mut kun luulen että joko joku on mustamaalannut mua tai hänellä jostain syystä väärä kuva kun olen sellanen oma itteni niinku oon antanu ymmärtää, en ole mikään naisten tunteilla leikkijä, tälläsiä tunteita ei edes ole muiden naisen kans tullut ja on mulla tarpeeksi kokemusta naisista vaikka tuntuu ettäluulee mua kokemattomaksi, mutta jäänyt olen kaipaamaan niitä avoimia keskusteluja kun kerrankin ite pysty luottaan uuteen ihmiseen kun luottamus on sellanen asia että en luota helposti enkä avaudu helposti kaikille, hänelle olen avautunut vaikeistakin asioista.
Tai ehkä hän odotti että suoran alotteen teen mutta kun menin lukkoon niiden tunteiden takia ja siksikin kun aiemmin pettynyt pahasti, en sitä tarkotuksella tehnyt.
Haluaisin vaan että jos vieläois mahiksia niin nainen tekisi aloitteen, uskon että sisimmässään hän tietää että olen hyvä mies ja että kykenen terveeseen ihmissuhteeseen enkä kahlitse toista.
Hieman kiusallista kun nykyisin tuntuu puhuvan enemmän siihen suuntaan että mun pitäs nainen löytää vaan en pysty antaan kellekkään muulle itteäni kuin hänelle tällä hetkellä. se olisi väärin jotain toista kohtaan jos pitäs näytellä kiinnostunutta.
Seksiä toki tekis mieli mutta en halua irtosuhteita vaikka pidän seksistä ja ollut pitkään ilman, osaan kyllä hommani ja saisin jos haluaisin mutta kun mieluummin vakituisen kumppanin kanssa.
Päällimmäisenä ei edes ole seksi mielessä hänen kanssaan vaikka on se käyny mielessä tottakait ja pidän häntä erittäin viehättävänä, tuntuu myös että miehet loukanneet häntä mutta minä en kyllä niin tekisi vaan pyrkisin olemaan mahd hyvä kuitenkin vetämättä roolia.
En minä ketään toista ole edes etsinyt tänä aikana kun näitä tunteita ollut.
Kuinka vaikeista asioista olet hänelle avautunut? Juttelitko hänen kanssa kasvotusten?
Kyllä ollaan juteltu kasvotusten, asioista joita olen kokenut ja virheistä joita olen tehnyt.
Siis pointtina oli se että en kelle tahansa avaudu tollasista asioista enkä yleensä varsinkaan naisille kun sillain en halua järkyttää ketään, ja en luota ihmisiin helposti vaikka musta avoimen kuvan saakin ehkä helposti ja tykkään jutella mutta muutaman loukkauksen jälkeen on ihme että noin avauduin, kumam juttu että tunteistani avauduin mielestäni väärällä tavalla, aran oloisesti ja kierrellen mutta kun vaan meni niin lukkoon ja sit tuli mieleen aiemmat ilkeät temput mitä mulle tehty ja jotenki alitajusesti kait meni jollekki puolustusvaihteelle tai jotain.
Kunpa olisin vaan sanonut suoraan että rakastuin enkä vaan että on tunteita vaikka ei se ois mitää muuttanu kuitenkaan.
Mielenkiintoinen aloitus. Tulee mieleen niin monta asiaa, minkä olisin voinut tehdä toisin. Mutta kohtalo päätti sen menevän juuri näin. Naiseen tutustuminen on vieläkin vaikeaa, mutta samalla niin kiehtovaa. Olemme eri piireistä, mutta jotenkin niin yhteenkuuluvia. Jokin kummallinen voima vetää meitä kohti toisiamme. Annetaan kohtalon päättää loputkin. Se, jos mikä on mielenkiintoista.
Monta asiaa olisi voinut tehdä toisin, valitettava totuus. Et siis aio tehdä mitään vaan laitat kaiken kohtalon varaan? En kyllä itsekään aio tehdä, koska pelkään niin paljon. Uskon, että menee vuosia tai enemmänkin ennen kuin mitään tulee tapahtumaan, koska kumpikaan ei tule tekemään mitään. Varmaan lähdemme omille poluille ja emme näe enää missään.
Joskus sen naisen on hyvä tehdä aloite, tai joskus on naisen vuoro ottaa asia puheeksi.
Ei se muuten selviä ja kummallakin turhaan sydän rikki sitten.
On hyvä käyttää järkeä mutta ei kannata kaikkea järkeillä, eikä kannata stereotyyppeihin nojata eikä leimata tai olettaa että pakko olla jotain vialla jos tuntuu hyvältä toinen, eikä kuunnella naispuolisten ystävien neuvoja välttämättä kun kokemuksesta kateuksissaan saattavat leimata miehen tuntematta.
Ota asia puheeksi, tiedän kahden välinen asia, voi vaikka syntyä jotain ihanaa.
Tuo aloitus...sai ajatukseni jälleen kerran miettimään häntä..Miestä.
Kaiken järjen mukaan minun ei pitäisi enää miettiä häntä,mutta ajatukset hänestä eivät jätä minua rauhaan.
Minulla on niin paljon tunteita häntä kohtaan.Kaipaan ja ikävöin.Haluaisin
nähdä ja puhua hänen kanssaan.
Olemme eri ikäkauden ihmisiä,mutta meissä on jotain ihmeellistä samaa.En ymmärrä mitä se on.Koskaan aiemmin en ole kokenut mitään vastaavaa...Näin voimakasta tunnetta.Tämä on ihan hullua.Ei tällaista tapahdu irl,ei edes saduissa.
En tiedä mitä tapahtuisi jos me tapaisimme ja saisimme mahdollisuuden toisiimme.Toisaalta toivoisin edes tutustumista koska olen kokenut hänen kanssaan ja hänen kauttaan niin paljon.Hän on koskettanut minua ja tunteitani hyvin paljon.