Oletko ollut rakastunut useasti elämäsi aikana ja miten erotat rakastumisen ihastumisesta?
Rakastumiset
Millaisiakokemuksia
14381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kerran olen rakastunut ja kerran ihastunut mutta tuo rakkaus on voimakkaampi joka säilynyt.
Yhden kerran rakastunut.
Ihastunut, muutaman kerran.
Sillälailla et toinen kiinnosti ja kun tarkemmin tutustui niin jotkut asiat vähensi ihastumista ja hän ei enää kiinnostanut esim. vaikka joku puhetyyli tai tapa tehdä jotain asiaa.
Rakastuminen, pakkomielteinen hänen ajattelu koko ajan. Haaveilu,
Pelko etten kelpaa, hänellä ei ollut mitään piirrettä joka olisi vähentänyt tunteita, päinvastoin.
Esim. Jos ihastumisen kohtella on finni, se on ällö.. Jos rakkauden kohteellani olisi finni, haluan puristaa sen ja levittää siihen hoitavaa ainetta. Näin :)
hauska vertaus :D
Noinhan se. Aluksi on vaan ihastunut ja sitten kun oppii tuntemaan toisen paremmin niin pienet asiat kuten miten huomioi mut ja muut joko lisää kiinnostusta tai sitten vähentää sitä. Mulla on myös niin että voin olla ihastunut johonkin mieheen, mutta joku mun sisällä sanoo koko ajan, että älä mene lähemmäs, älä koske ja sitten kun opin tuntemaan paremmin sen miehen niin tajunnut et se on aivan väärä mulle. Sitten kun on kohdannut sen tietyn niin on aivan ihastunut ja se sisäinen esto puuttuu :)
Oon ollut rakastunut kaksi kertaa ja ihastunut joku neljä viisi kertaa.
Sisäisen eston muodostuminen riippuu paljon tämän kohteen reagoinneista ja vastaanottavuudesta.
Mulla ei olisollit mitää estoja, vaistosin ettei hän halua..
Siksi jarrutin.. Ja lujaa, hyvä niin.
En vähättele kommenttiasi mut jos olet nainen ja huomaat että miehellä tunteita sua kohtaan niin voit tulla vastaan sen verran että kerrot tunteistas, niinku itekki aina yritän tehä.
Itse olen rakastunut ensimmäisen kerran elämässäni ja olen jo kuitenkin 31 vuotias mies että näköjään se voi noinkin tulla että aiempiin ei rakastunut mutta tää yks tummahiuksinen nainen on aivan ihana ja sellanen joka ois just täydellinen luonteensa ja muun puolesta, rakastuin mutta paska tuuri että tunne ie ole molemmin puolinen, olen kertonut että on tunteita en uskaltanut sanoa että rakastunut kun ois varmaa säikähtänyt, ja olen tosi itsevarma ja avoin mies mut kun rakastuin tohon naiseen menin aivan lukkoon, ehkä hänellä tulee vielä tunteita mua kohtaan mut tuntuu vaan että ei voi rakastua näin ilamn että toinen tuntis mua kohtaan lämpimästi.
Ja mulla on naisista paljon kokemusta joten en ole mikään kokematon.
Vaikka tuntuu että hän sai sen lukkoon menon takia musta sellasen kuvan, se helpottaa paljon että nähdään kuitenkni joka viikko, en sano missä tilanteessa mut sekin vaikutti siihen että en pystyny niin suoraan sanomaan tai sanomaan että rakastuin ja edelleen olen rakastunut häneen.
Enkä roiku tai mitään kuhan puran tänne.
Mulla taas oli se tilanne, että olin todella ihastunut ja rakastunutkin häneen (tajunnut vasta jälkeenpäin), mutta olisin halunnut vapaana paremmin tutustua, en varattuna...
No joo tuo on vähän hankalaa jos olet varattu ollut, kait kuitenkin kerroit hänelle tunteistasi ja siitä että olet varattu?
Että ethän vahingossa leikkiny kenenkään tunteilla?
Kolme kertaa.
Ensimmäisen kerran 17-vuotiaana lukiossa. Ei tapailtu, eikä seurusteltu, mutta tunne kesti useamman vuoden ja oli voimakkaampi kuin mikään aiemmin.
Toisen kerran noin 24-vuotiaana työpaikalla. Hän oli naimisissa, enkä halunnut olla toinen nainen, mutta kun töissä näki toista usein niin oli vaikea päästä irti ja yli. Se oli sellainen ensimmäinen kokemus sielunkumppanuudesta ja se miten se rakastumisen tunne kesti, vaikka näki toisen huonotkin puolet ja lähinnä selitti ne aina paremmiksi. Ihastus olisi loppunut jo aikoja sitten, mutta rakkautta kesti sen 7 vuotta, vaikka ei halausta lähempänä koskaan oltu. Sitten se sydän särkyi kun särkyi hänen avioliittonsakin - toisen naisen vuoksi.
Kolmannen kerran 33-vuotiaana. Taas työpaikalla. Emme edes nähneet toisiamme kovin usein, mutta jotenkin ne harvat kerrat vain jättivät joka kerta vahvan jäljen. Sitä nopeasti ymmärsi miten toinen on yhtä vahva ja älykäs ja omaa samanlaista katsantoa maailmaan. Tunne on yhä edelleen hämmentävä. Vähän kuin olisi tietämättään rakastanut toista jo syntymästään asti ja sitten vain heräisi siihen, että tuossa se nyt on, jota olet tietämättäsi etsinyt, eikä oikein tiedä mistä kaikki alkoi ja mihin kaikki loppuu - jos loppuu. Ja rakkaudessa ne pienet erotkin ovat hurmaavia. Sitä haluaa tutustua toisen maailmaan ja vaikka et kuuntelisikaan samaa bändiä tai katsoisi samoja elokuvia, niin se että hän pitää niistä tekee hänestä juuri sellaisen mistä pidätkin, etkä halua että se koskaan muuttuisi. Eli rakastat toista juurikin enemmän niiden pienten erojen vuoksi kuin samankaltaisuuksien.
En todellakaan ole rakastunut useasti, en välttämättä edes kertaakaan - en saata kutsua "rakastumiseksi" mitään voimakasta tunnetta, mikä ei johda pitkän parisuhteen seuraavaan, syvenevään vaiheeseen.
Mutta komppailen Tomoe Gozenia - silloin kun suuresti tykkää, on ihanaa, että molemmilla on erilaisia omia - ehkä toisenkin elämää rikastavia - juttuja eikä suinkaan "mistä bändistä me tykätään, mitä mieltä me ollaan". Yhteistäkin on hyvä olla, samaa aaltopituutta... :)
Eikä minulla ole ketään, josta sanoisin jälkikäteen "elämäni rakkaus". Osalla ikäisistäni on jo sellainen (/menneisyydessään), osalla ei. Täytyy ymmärtää asian ylellisyysluonne, ettei sellaista tule välttämättä koskaan kaikkien kohdalle, se on ihan ok.
Niin monta ninä lempinyt olen, mutta yhtä vain rakastanut !
Rakastaminen on sitä, ettei neuvotella ehkäisystä tai tehdä muuten asioita vaikeaksi, vaan käydään heti tositoimiin.
Rakkaus loppuu kun mälli lentää.