vuosia miksi minusta tuli tälläinen kuin olen. Lyhyesti sanottuna todella heikko itsetunto, jonka pyrin peittämään huumorilla. Todella vaikea solmia suhteita muihin ihmisiin. Parisuhteita olisin varmasti saanut, moni nainen on ollut kiinnostunut, mutta olen jotenkin "lukossa" ja ne kuolevat ennen kuin ehtivät edes kunnolla alkaa.
En koe itseäni yksinäiseksi, viihdyn yksin. Ehkä tähän on vaikuttanut myös koulussa kiusatuksi tuleminen, jotenkin menettänyt luottamuksen ihmisiin.
Vanhempani olivat ihan perus työssäkäyvät vanhemmat, enkä syytä heitä mistään. Mutta kun vartuin isäni oli kauhea nälvimään, joka asiasta. Kai se oli hänen mielestään huumoria, mutta kasvavassa iässä se kyllä sattui todella paljon ja varmasti vaikuttaa vieläkini itseeni. Huomasin myös, että isäni ei kannustanut koskaan missään asiassa esim. jos vaikka aloitti jonkun harrastuksen tai sanoi tekevänsä jotain, hän enemmän pilkkasi ja lyttäsi huumorilla varmaan omasta mielestään.
Olisi mukava tietää jos, jollakin on vastaavia kokemuksia.
En koe itseäni yksinäiseksi, viihdyn yksin. Ehkä tähän on vaikuttanut myös koulussa kiusatuksi tuleminen, jotenkin menettänyt luottamuksen ihmisiin.
Vanhempani olivat ihan perus työssäkäyvät vanhemmat, enkä syytä heitä mistään. Mutta kun vartuin isäni oli kauhea nälvimään, joka asiasta. Kai se oli hänen mielestään huumoria, mutta kasvavassa iässä se kyllä sattui todella paljon ja varmasti vaikuttaa vieläkini itseeni. Huomasin myös, että isäni ei kannustanut koskaan missään asiassa esim. jos vaikka aloitti jonkun harrastuksen tai sanoi tekevänsä jotain, hän enemmän pilkkasi ja lyttäsi huumorilla varmaan omasta mielestään.
Olisi mukava tietää jos, jollakin on vastaavia kokemuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on hyvä juttu että viihdyt yksin. Ei ole missään sanottu että pitäisi elää porukoissa ja kiinteissä yhteisöissä. Olemme ihmisinä erilaisia ja toiset ovat vain enemmän erakkosieluja.
Itsetuntoa voi toki jatkuvasti kehittää. Kokeile ja tee itsestäsi löytöjä. Huomaat että minähän osaan ja aikuinen voi järjellä ymmärtää että se miltä tuntuu ei ole totuus. Ei tarvitse alistua menneisyyden vankilaan.
Tuttua tarinaa. Lyttääminen ja mitätöiminen on joittenkin sukupolvien vanhempien tapa "kasvattaa" lasta. Sillä on saatu paljon pahaa/mielipahaa aikaan. Ei koskaan saa luulla itsestään mitään. Ainakaan hyvää. Luulot otettiin pois naljailulla tai vähättelyllä.
kun olo oli kurja aika usein, kehitti itselleen huumorin henkiseksi suojautumiskeinoksi.
Kun joutui ikäänkuin "typistämään" henkisesti itsensä, ei ole helppo kasvaa omaksi itsekseen ja haittaa se ihmissuhteitakin, ettei oikein osaa olla oma itsensä sen "kasvatuksen" tuloksena. Jotain estoisuutta se aiheuttaa. Ei ehkä usko itseensä, koska se usko on viety jo lapsena.
Mukavaa, että olet kuitenkin jotenkuten tasapainossa sen asian kanssa !
Itsekin olen päässyt tyydyttävään tilaan.
Viihdyn muuten myös itsekin erinomaisesti yksiksenikin, mutta ihminen kaipaa sosiaalista kanssakäymistä aika ajoin pysyäkseen terveenä.
On meitä "uhreja" paljon.
Ehkä lisääkin tulee kertomuksia…
Voipas hyvin kaikesta huolimatta !
Hei aloittaja ! Sinä tunnut oikein mukavalta ihmiseltä kirjoituksestasi päätellen !
Symppikseltä ja pohdiskelet fiksusti itseäsi ja elämääsi !
Eräänlaista haikeutta on kuultavissa siitä, että lapsuus ja nuoruus ei antanut kaikkea sitä mitä olisit tarvinnut ja ansainnut !
Tunnistan tuosta oman lapsuuteni ja nuoruuteni. Olen aika surullinen siitä, että jäin vaille montaa tärkeää asiaa. Lapsena ei tietenkään ymmärtänyt miten se kaikki tulee vaikuttamaan elämään myöhemmin. Katselee vähän syrjästä kaikkea, niin kauan kun ei luota itseensä, mutta itsetuntoaan voi rakentaa vähä vähältä.
Pitäisi unohtaa kaikki lapsuusajan kiusaamiset ja muu. Kiusaajat todennäköisesti ovat viisastuneet ja aikuistuessaan katuvat tekojaan. Olen itsekin ollut kiusaamisen kohde.
Kun minulle entisen luokkani yhteyshenkilö soitti ensimmäisestä luokkakokoustapaamisesta, kiitin kutsusta ja ilmoitin, etten tule.
Tuli vapauttava tunne. Miksi menisin tapaamaan kiusaajiani, kun voin nyt
ihan itse päättää, mitä haluan.
Menneisyyteen ei auttaisi jäädä kiinni. Pitää kaikesta huolimatta yrittää tehdä oman näköinen elämä. Se on henkistä työstämistä irti menneestä suuntaamalla ajatuksensa tulevaisuuteen.
Muutaman ensimmäisen tilin saatuani aikoinaan päätin tehdä pienen lomamatkan ulkomaille yksinäni ihan vaan turistirysään minne tuhat muutakin suomalaista, mutta kuitenkin. Kun ei ollut matkustuskokemusta, se oli turvallinen vaihtoehto.
Se osoittautui aika hyväksi ajatukseksi. Yksin on vapaa liikkumaan minne huvittaa ja seurustelemaan kenen kanssa huvittaa. Tutustuin moneen mukavaan ihmiseen, lomalla ihmiset ovat välittömiä ! Sekin oli harjoittelua itsetunnon rakentamiseen.
Oli kiva huomata, että seuraan kyllä kelpaa, kun itse rohkaisee itsensä ensin,
ja opettelee ottamaan rennommin !
Eilisen tappiot voivat kääntyä tämän päivän voitoiksi !
Naisen seura kelpaa jostain syystä paremmin kuin miehen...
…tarkoittaa mitä ? Siitä vaan etsimään naisen seuraa :)
moni nainen on ilman seuraa ja kaipaa seuraa.