Muillaki sama tilanne ja analysoikaa mun tilannett

Eläke taskussa ollu jonku aikaa.
JA siihe eri syitä mix näin.
Ikää vain 34v.
Ei liiemmin kiinnostakkaan tehä töitä, koska en vain diggaa ihmisistä niin paljoa, koska ilkeitä.
Enemmän pidän eläimistä, toki mukavat ihmiset myös mieleeni.


Oon pohtinu sitä, että rakastankohan loppupelissä itteeni?
En oo varma.
Oon epäsosiaalinen, ujo, arka, vahingoniloinen, itsepäinen, lahjaton mitä tulee kädentöihin, en aina älykäskään ja aika kylmätunteinen ja tyhjä sisimmältäni.
Nuo voivat aiheuttaa sen, etten halua tavata ihmisiä ja käperryn itseeni, koska en pidä ittestäni.
Mut toisaalta saatan olla itsevarma ja itseäni täynnä.
Se on kaksipiippuinen juttu.
Luonteeni kun on kaksijakoinen.
Työkyky on heikko.
Se vaikutti eläkkeeseen.
Kiusaamiskokemukseni, seki vaikutti siihe.
Heikko koulutustaso.
Arkuus.
Mut onko kaikki ongelmien suurentelua?

Tää oli tämmönen avautuminen =)
10119
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Mielenkiintoisia asioita pohdiskelet ! Toivon, että löydät vastauksia.
Pohdiskeluun menee elämämme enemmän tai vähemmän.
Aina ei tule valmista, eikä ole tarkoituskaan.
Ihmisten ilmoille kehoitan sinua vuorovaikutukseen muitten kanssa, sieltä voi löytää vastauksiakin !

Äänestä
  • En pidä oikein ihmisistä(toki mukavat ihmiset mieleeni, mutten niidenkään kanssa solmi läheisiä ystävyyssuhteita, kun on syntynyt erakoksi/yksinäiseksi sieluksi, niin sitä menee eteenpäin mieluiten omillaan ja tykkää olla itsekseen paljon, koska luontaista minulle).
    Enemmän eläinrakas.
    Myös oon aika autistinen persoona, vähäpuheinen.

    Äänestä

Olen aika erakko myös. Jos voisin hankkisin koiran, ystäväkseni. Tykkään niistä niin paljon. Oletko sinä harkinnut ?

Äänestä
  • Olen kissaihminen.
    Tykkään myös kaneista, linnuista jne.
    Sylikoirat ovat kivoja. Vaarattomia.
    16v uroskissa on mulla.
    Täyttää kesäkuussa 17v.

    Äänestä

Hei
Pyydät analysoimaan tilannettasi. Samalla esität itsellesi hyvin tärkeän kysymyksen: rakastatko loppupeleissä itseäsi?

Minusta sinulla on varsin hyvä taito analysoida itse itseäsi. On vaikea ulkopuolisena, sinua tuntematta, esittää mitään pika-analyysiä.
Itsensä rakastaminen on kaiken perusta. Siihen pohjautuu myös kyky sosiaalisiin suhteisiin, näin ajattelen. Mitä sinulle itsesi rakastaminen voisi merkitä? Miten voisit lisätä itsestä välittämistäsi, tehdä hyviä tekoja itsellesi? Kuvaat itseäsi pääosin kielteisin adjektiivein. Sinussa on kuitenkin valtavan paljon hyvää? Entä jos miettisit niitä puolia sinussa ja kirjaisit vaikka tänne?
Ajattelen, että yksin ei ole hyvä ihmisen olla. Kyllä meidät on luotu jollakin tavoin sosiaalisiksi. Se tapa vaihtelee todella paljon. Mutta ihan yksin, ilman mitään ihmissuhteita, sitä käpertyy itseensä ja masentuu.
Millaisia kontakteja sinulla on ihmisiin? Voisiko niiden määrää lisätä?

Asiat eivät ole helppoja, sen tiedän. Haluan silti tuoda toivon pilkahduksia ja tulevaisuuden uskoa elämääsi.

Lämmöllä,
pappi Elisabet

Äänestä
  • Oon aika epäsosiaalinen ja autistinen.
    Oon suht tyytyväinen, kun oon omillani.
    Ainaki koen niin, mutta ehkei se silti olekkaan totta vaan saatan olla masentunut tai jotain.
    En osaa sanoa.
    Mut kyllä mun ja isäni luona käy välillä vieraita.
    Me itse isäni kanssa käymme isäni siskojen luona välillä.
    Ja mummoni luona äitini veljeni.
    Mut ystäviä ei ole oikeastaan yhtäkään.

    Äänestä

  • Sitten miulla oli se toinen kysymys. Kehupa hiukan itseäsi? Mitkä ovat hyviä puoliasi?

    Pappi Elisabet

    Äänestä

  • kuunteleva_kirkko kirjoitti:

    Sitten miulla oli se toinen kysymys. Kehupa hiukan itseäsi? Mitkä ovat hyviä puoliasi?

    Pappi Elisabet

    Kiltti, rauhanomainen, rauhallinen ja parhaimmillaan älykäs, mutten oikein silti luota älyyni ja kykyihini.
    On mun älykkyydelläni vitsailtu ja osa ihan tahallaan haukkunu minua tyhmäksi ja jopa kehitysvammaiseksi.
    Oon joskus miettiny että olen älyllisesti lievästi kehitysvammainen.
    Uskon jopa siihen, vaikkei kukaan oo diagnosoinu mua semmoseksi.
    Hyvä puolet tuli tossa ylempänä lueteltua.

    Äänestä

  • old_profile_98255 kirjoitti:

    Kiltti, rauhanomainen, rauhallinen ja parhaimmillaan älykäs, mutten oikein silti luota älyyni ja kykyihini.
    On mun älykkyydelläni vitsailtu ja osa ihan tahallaan haukkunu minua tyhmäksi ja jopa kehitysvammaiseksi.
    Oon joskus miettiny että olen älyllisesti lievästi kehitysvammainen.
    Uskon jopa siihen, vaikkei kukaan oo diagnosoinu mua semmoseksi.
    Hyvä puolet tuli tossa ylempänä lueteltua.

    Oikeastaan, miksi sinun pitäisikään olla muuta kuin olet? Kerrot viihtyväsi näin, sehän se on pääasia! Jos et kummemmin kärsi tilanteesta, ei ole mitään pakkoa alkaa yrittää sitä muuttaa!
    En usko että olet älyllisesti jotenkin kehitysvammainen, päin vastoin. Osaat ajatella ja pohtia syvällisesti ja se on asia joka useimmilta ikäisiltäsi puuttuu. Olet varmaankin lahjakas ja empaattinen. Syvästi tunteva? Se voi tietysti aiheuttaa nuoressa ihmisessä erilaisuuden ja yksinäisyydenkin tunteen. Tiedän kokemuksesta. Olen jo 62'vuotias nainen ja tunnistan itseni kuvauksestasi. Nuorena kärsin erilaisuudestani. Vanhemmiten aloin hyväksyä sen ja olla jopa ylpeä!
    Olet hieno miehen alku mutta elämäsi ei ehkä aina tule olemaan helppoa. Tällaisia helposti kummeksutaan ja ihmetellään.
    Ota rohkeasti haasteet vastaan ja kehitä itsetuntoasi! Sinulla on lupa rakastaa itseäsi juuri omana itsenäsi!

    Äänestä

  • Juuri näin minäkin ajattelen. Tuohon ei ole mitään lisättävää.

    Pappi E

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Juha82Steelesman kirjoitti:

Eläke taskussa ollu jonku aikaa.
JA siihe eri syitä mix näin.
Ikää vain 34v.
Ei liiemmin kiinnostakkaan tehä töitä, koska en vain diggaa ihmisistä niin paljoa, koska ilkeitä.
Enemmän pidän eläimistä, toki mukavat ihmiset myös mieleeni.


Oon pohtinu sitä, että rakastankohan loppupelissä itteeni?
En oo varma.
Oon epäsosiaalinen, ujo, arka, vahingoniloinen, itsepäinen, lahjaton mitä tulee kädentöihin, en aina älykäskään ja aika kylmätunteinen ja tyhjä sisimmältäni.
Nuo voivat aiheuttaa sen, etten halua tavata ihmisiä ja käperryn itseeni, koska en pidä ittestäni.
Mut toisaalta saatan olla itsevarma ja itseäni täynnä.
Se on kaksipiippuinen juttu.
Luonteeni kun on kaksijakoinen.
Työkyky on heikko.
Se vaikutti eläkkeeseen.
Kiusaamiskokemukseni, seki vaikutti siihe.
Heikko koulutustaso.
Arkuus.
Mut onko kaikki ongelmien suurentelua?

Tää oli tämmönen avautuminen =)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu