Mua ahdistaa... itsetunto on nollilla. Aina kun joku nauraa mun lähettyvilläni, mä tiedän että se nauraa mulle. Kukaan ei halua koskaan olla mun ystäväni eikä kukaan halua koskaan seurustella mun kanssani. Mä en ole koskaan ollut kenenkään jätkän kanssa oikeasti. Pari pientä juttua mutta se siitä. Mä en osaa olla ihmisten parissa edes luontevasti.
Mä pääsen hetkellisesti pois mun ahdistuksestani jos mä vedän paketillisen särkylääkkeitä tai viiltelen itteeni. Yleensä mä viiltelen kämmeniä, vatsaa, nilkkoja ja ranteitani... Ja sitten kun joku "kaveri" näkee haavat, ne sanoo vaan -Ootko sä TAAS villelly ittees, tyhmä!?- Ja mä vastaan jotai et -Joo.. Olin vähän kännis..- Mä siis valehtelen kanssa. Mut yleensä saan haavat piilotettuu, pienimmät laastareilla ja isoimmat vaatteeilla, siteillä jne... Mitä mä teen.. Mä en halua olla ahdistunut koko ikääni...
Mä pääsen hetkellisesti pois mun ahdistuksestani jos mä vedän paketillisen särkylääkkeitä tai viiltelen itteeni. Yleensä mä viiltelen kämmeniä, vatsaa, nilkkoja ja ranteitani... Ja sitten kun joku "kaveri" näkee haavat, ne sanoo vaan -Ootko sä TAAS villelly ittees, tyhmä!?- Ja mä vastaan jotai et -Joo.. Olin vähän kännis..- Mä siis valehtelen kanssa. Mut yleensä saan haavat piilotettuu, pienimmät laastareilla ja isoimmat vaatteeilla, siteillä jne... Mitä mä teen.. Mä en halua olla ahdistunut koko ikääni...
Vastaukset 4
Vanhimmat
onko sulla ketään jolle puhua? Terapia vois auttaa, jo se että toinen kuuntelee auttaa pahan olon käsittelyssä. Sulla on vaikeeta, mutta sun ei tarvi kärsiä yksin, nyt koita päästä terapiaan, ja soita vaikka auttaviin puheluihin tai kirjota lasten ja nuorten netin sivuilla kirje johon ammattilaiset vastaa kahen viikon sisällä. Sulla on ilmeisesti tosi huono itsetunto, koita näkeä itsesi paremmassa valossa, itsevarman ihmisen huomaa, ja kun hyväksyy itsensä tulee parempi olo. tsemppiä rakas ystävä!
Kunpa voisin jotenkin lohduttaa sinua :(
Itselläni oli vuosia sitten täysin samanlainen tilanne. Viiltelin, käytin viinaa ja lääkkeitä sekaisin, riehuin yms. Jotenkin kuitenkin selvisin tähän päivään! :) Olen huomannut, että pikkuhiljaa nautin ihmistin seurasta, voin istua tuntemattomien keskellä tuntematta ahdistusta. Aikaa se vei, vuosia. Mikä tekee sinut surulliseksi/ahdistuneeksi? Se, ettei sinulla ole ystäviä, eikä kukaan seurustele kanssasi?
Usko pois, jokaiselle ON olemassa joku. Kuinka paljon sinulla on ikää? Minulla masennus alkoi olessani 15v ja kesti n. 3 vuotta.
Se alkoi kun olin 11v. Hitaasti mua alettiin jättää porukoista pois jne... Sitten ei ollut yhtäkään ystävää saatika kaveria.
En tiedä mistä ahdistus johtuu, mutta olen jo kyllästynyt miettimään. Sitten kun olin 14 aloin jo tosissani miettiä kuolemaa. 15v aloin viillellä itseäni yhä useammin ja sain raivokohtauksia joskus koulussakin ja aloin satuttaa itseäni. Kerran join asuntolalla ja olin todella iloinen... Mutta ennen kun ehdin edes olla kännissä aloin itkeä ihan hysteerisesti ja juoksin veitsen kanssa jonnekkin käytävälle. Piilouduin nurkkaan ja vedin hillittömät haavat käteeni. Luokkalaiset olivat vähän pihalla ja koittivat saada mua nukkumaan, mutta en suostunut. Huusin, itkin ja raivosin itselleni "Sä olet idiootti, miks sä ikinä kuvittelit kekenkään pitävän susta, parasta sulle olis kuolema". Ja kun luokkalaiset alkoivat passittaa mua takaisin huoneeseen niin huusin heille että eivät he ole ennenkään välittänyt niin voivat painua vittuun. Ja he lähtivät olkiaan kohautellen. Sen jälkeen musta on liikkunut juoruja ja siitä illasta vaikka mitä versioita... Ja "kohtauksia" on tullut senkin jälkeen mutta lievempinä.
Mua ärsyttää kun kaikki mun ikäiset tytöt (oon nyt 16) katsovat muhun tosi omahyväisesti ja ajattelevat varmasti jotain paskaa heti kun koitan ottaa jotain kontaktia. Joten olen lakannut yrittämästä... Aina kun joku juttelee, tiedän sen juttelevan vain sen takia koska se haluaa multa jotain tai sitten vain kohteliaisuudesta. tiedä häntä...
Sainpahan nyt purettua taas sydäntäni.. Toivottavasti joku edes tajuaa mitä mä selitän..
Mä tiedän ton tunteen. On tosi hyvä että uskallat kertoa huolesi julkisesti. Ei ole hyväksi hautoa asioita oman pään sisällä. Mä sain apua osoitteesta [email protected]. Sinne voi mailata nimettömänä. Kannattaa kokeilla. Mulla on joskus edelleen vaikeeta, ja mailaan sinne. Jokainen maili, jonka mä saan sieltä, on mulle suuri apu.