Joko se uusi kirkko on rakennettu

Helluntalaisilla on todella yleistä helevetillä pelottelu. Kävin kattoo Akustiikassa sen helluntalaisten elokuvankin, jossa kerrottiin helevetistä ja taivaasta. Pitkään pelekäsin helevettiä, vaikken uskovainen olekaan. Helluntalaiset myös ovat kovia demonstroimaan, miten kavala ja järkyttävä paikka tuo helevetti on, jonne uskomattomat joutuu. Jehovat taas pelottelee todella järkyttävällä harmakedonilla, jossa uskomattomat ihimiset lopulta tuhoutuvat ja vain jehovat jäävät asuttaa maapalloa sekä 144 000 taivaaseen. Ja tuhannen vuoden päästä Jehova sitten laskis vielä toistamiseen perkeleen paratiisiin, jossa voi vielä langeta jengiä.
Lestadiolaisetkin puhuu helevetistä, mutta se ei ole niillä ydinsanoma, eikä sitä hehkuteta läheskään niin paljoa, ku helluntalaisissa. Saattavat vain todeta jossain sivulauseessa, että se helevetti on sellanen tulimeri, jossa on ikuinen itku ja hammastenkiristys. Pääpaino heillä on kuitenkin taivaassa. Ja körttiläiset taas eivät nykyisin puhu helevetistä lainkaan.

Itse vanhoillislestadiolaisessa kodissa kasvaneena en elänyt pelon ilmapiirissä. Meillä ei peloteltu helvetillä, eikä saatanalla. Kyllä siitä joskus sanottiin, että jos ei ole uskovainen, niin joutuu tulimereen. Kun halusin kuulla, millainen tämä tulimeri on, minulle vain vastattiin, että se ei ole kiva paikka.
Aikuistuessa aloin ymmärtää seurapuheitakin enemmän ja niissä puhuttiin joskus helvetistä, mutta loppujen lopuksi aika harvoin. Kyllä se pääpaino oli armossa, mutta synnistäkin puhuttiin. Jossain vaiheessa päätin, että en halua olla enää vanhoillislestadiolainen. Isä ja äiti hyväksyivät päätökseni, mutta sanoivat olevansa surullisia. Mitään painostuksia en kokenut.
Samaa en voi sanoa kaveristani, joka lähti jehovan todistajista. Hän kertoi, että hänen lapsuutensa oli yhtä helvettiä. Hänen lapsuudessaan demonit olivat täyttä totta ja saattoivat käydä raatelemassa pieniä lapsiakin. Jopa sairauksista johtuvat kivut laitettiin demonien piikkiin.
Tää kaverini alkoi jossain vaiheessa näkee harhojakin, jolloin oli ihan varma, että demonit ovat ottaneet hänessä vallan, jolloin hän pääsi lopulta suljetulle osastolle.
Kun hän lähti jehovan todistajista, perhe ja koko suku hylkäsi hänet. Sanoin tälle kaverille, että minä en hylkää sua. Ja sulla on oikeus tulla meille kotiinkin, vaikka se on vanhoillislestadiolainen. Olemme käyneet useita kertoja minun kotonani kaverini kanssa, eikä koskaan ole ollut mitään painostusta. Isä ja äiti kunnioittavat minun päätöstäni ja sitä, että mun kavereina saa olla kuka tahansa. Ja kylään saa tulla kuka tahansa, kunhan ei loukkaa vanhempien vakaumusta.