Miten paljon huutelin perääsi, olen lähettänyt viestiä ja kaivannut..et vastannut... Enää
Voi sinua mies, miten paljon susta tykkäsinkään ja sydämeni valitsi jostain syystä sinut..
En epäile etteikö sinussa olisi ollut sitä kaikkea..
Tai etteikö minussa ollut sitä kaikkea..
Mutta kaikella kunnioituksella meissä ei ollut toisillemme sitä kaikkea, mitä kaikkea? Sitä mitä odotimme toisiltamme..
Mussa ei ollut naista pitämään sinua ystävänä eikä sinussa miestä ottaaksesi minut ystäväksi..
Jostain olisi pitänyt luopua, haaveistako? Unelmista? Jalasta? Mistä?
Ehkä olin päällekäyvän ahdistava ja liian halukas ja rakastunut ystäväksi..liian sekaisin ja suljin kaiken sisälleni..
Kun olisi ollut oikea aika avata suu, en pystynyt.
Ehkä olit liian pettynyt ja murrettu jo entuudestaan..
Ehkä olimme väärät toisillemme..
Ehkä pelkosi asettua aloilleen oli liian suuri.
Ehkä haluni olla sinun oli liian suuri..
Ehkä, kuka tietää?
Ehkä kuitenkin vielä tapaamme joskus ja silti edelleen tykkään mutta tuskin niin paljon että luopuisin mistään, edes järjestäni.
Hullua miten edelleen särjetyn sydämen sisällä on kuitenkin lämpöä ja aikaa lähettää hänelle kauniita ajatuksia ja toivoa että en aiheuttanut traumoja.. Ainakaan kovin pahoja :)
En ole muuten millään tavalla viallinen, olin malttamaton. Miksi? Koska herkku viedään pois.. Siksi
Voi sinua mies, miten paljon susta tykkäsinkään ja sydämeni valitsi jostain syystä sinut..
En epäile etteikö sinussa olisi ollut sitä kaikkea..
Tai etteikö minussa ollut sitä kaikkea..
Mutta kaikella kunnioituksella meissä ei ollut toisillemme sitä kaikkea, mitä kaikkea? Sitä mitä odotimme toisiltamme..
Mussa ei ollut naista pitämään sinua ystävänä eikä sinussa miestä ottaaksesi minut ystäväksi..
Jostain olisi pitänyt luopua, haaveistako? Unelmista? Jalasta? Mistä?
Ehkä olin päällekäyvän ahdistava ja liian halukas ja rakastunut ystäväksi..liian sekaisin ja suljin kaiken sisälleni..
Kun olisi ollut oikea aika avata suu, en pystynyt.
Ehkä olit liian pettynyt ja murrettu jo entuudestaan..
Ehkä olimme väärät toisillemme..
Ehkä pelkosi asettua aloilleen oli liian suuri.
Ehkä haluni olla sinun oli liian suuri..
Ehkä, kuka tietää?
Ehkä kuitenkin vielä tapaamme joskus ja silti edelleen tykkään mutta tuskin niin paljon että luopuisin mistään, edes järjestäni.
Hullua miten edelleen särjetyn sydämen sisällä on kuitenkin lämpöä ja aikaa lähettää hänelle kauniita ajatuksia ja toivoa että en aiheuttanut traumoja.. Ainakaan kovin pahoja :)
En ole muuten millään tavalla viallinen, olin malttamaton. Miksi? Koska herkku viedään pois.. Siksi
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja perheelle terkut
Ei ole perhettä :)
Mutta kiitos ja samoin!
Onko lääkkeet loppu?
Ei, en käytä lääkkeitä.
Pitäiskö?
Mieluummin hoidan syytä kuin oireita.. Syyn hoitoon ei ole lääkettä tässä tapauksessa ja oireiden turruttaminen lääkkeillä eivät auta korjaamaan todellista vauriota vaan sysää sivuun.. Enkä ajatellut syödä lääkkeitä lopun elämääni, enkä myöskään halua lääkkeistä koituvia ongelmia, riippuvuus, apaattisuus ja jatkuva hyvänolon tunne..
Ei tunnu hyvältä elämältä jos se on pilleripurkin varassa.
Mikä herkku?
Sydämen muotoinen kakku, jota olisin lusinut elämäni loppuun asti :)
Parempi vain siten, ei kenellekkään ellinkautinen tee hyvää.
Oletko E.... näin unta jossa välttelit minua, mutta lopuksi otit sänkyysi.
Ei E
miksi kommentoit!!
Kirjoitettu :) saattaapi olla että joku noista ehkä vaihtoehdoista osuukin.
Niitä ehkä vaihtoehtoja on enemmän...
Nuo nyt tuli ensimmäisenä kirjoittaessa mieleen..
Ehkä niitä on liikaa jotta mikään yksinään olisi syy.
Kyllä tarinan niputti niin moni asia jonka yhteenvetona sanoisin että kaikin puolin tuhoon tuomittu rakkaus jo alkaessaan.
Paskaa täällä minkä ehtii. Voi kuinka ihanaa!