Joo tosiaan olen 18 vuotias mies ja kärsin erikoisista oireista joita ovat: jalkojen ja käsien voimattomuus, korkea ja voimakas syke joka tuntuu kokoajan vatsassa, väsymys, itkuisuus, puutumiset, rintakivut, pelästymiset hereille, rytmihäiriöt ymsyms.. Voiko tälläiset johtua paniikkihäiriöstä taikka ahdistuneisuudesta? Sydän ja keuhkot tutkittu joten niissä vikaa ei pitäisi olla. Tuntuu että sekoan kohta lopullisesti. Apuja?
paniikkia/ahdistusta vai jotain vakavampaa?
apui
18386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onko elämäntilanteesi stressaava, ahdistusta aiheuttava ? Paljon ratkaisemattomia asioita tai ongelmia ? Tämä ei ole mikään diagnoosi, mutta jonkinlaiselta stressihäiriöön, ahdistukseen tai paniikkihäiröön oireillasi on samankaltaisuutta.
Tunne, että "sekoan kohta lopullisesti" on aika tuttu paniikkihäiriössä, joka on siis oire
erilaisista henkisistä vaikeuksista. Syyt voivat olla moninaiset kuten oireetkin.
Kauanko tilanteesi on jatkunut ? Oletko tietoinen sen alkamisajankohdasta ?
Milloin nämä tuntemukset tulivat ja mitä oli tapahtunut elämässäsi ?
Oireet voivat tulla paljon myöhemminkin kuin niitten aiheuttajat.
Pitkään jatkunut huono elämäntilanne esimerkiksi voi olla ensi alkuun siedettävä,
mutta kaivertaa mieltä ajan mittaan, jolloin alkaa oirehtia. Useinhan ei ole kysymys
mistään yhdestä asiasta, vaan on monen asian summa, että alkaa voida huonosti.
Et sekoa ! Älä pelkää sitä, se on reaktio, kun ei tiedä mitä oikein on tapahtumassa, hallitseeko tilanteen. Asioilla on tapana järjestyä :)
Kiitoksia vastauksesta :) Tuota panikointia on ollut jo vuoden päivät ainakin, mutta muut oireet alkoivat joulukuussa lisälyöntien takia koska olen todella pahasti luulosairas. Elän kokoajan pelossa ja tarkkailen sykettäni eikä sitä edes tarvitse hirveämmin tarkkailla, koska tunnen sen vatsassa kokoajan. Mulla on myös rintaranka ja niskat tosi jumissa joten voisivatko ne aiheuttaa tälläisiä oireita? En pysty tekemään enää mitään koska pelkään, että pumppu pettää taikka syke nousee liian korkealle. Tuntuu, että lääkärit ei oikeen ota todesta enkä saa lähetettä psykiatrillekkaan.
Kun omat elämän ongelmani pahenivat, menin henkisesti niin jumiin, että aloin juuri sinun laillasi pelätä esim sydämen prakaavan, koska henkinen tilani aiheutti sydänoireita ja lähes kaikkea mahdollista mitä ylihuolestunut ahdistunut ihminen pystyy kuvittelemaan. Havaitsin sellaisen asian, että jännitän niin kovasti myöskin kaikkea, että vartaloni on aivan jännittynyt, niskani ja rintarankani on ihan jumissa, niskan jumi taas aiheuttaa sen, että verenkierto ei jumiutuneissa lihaksissa oikein pelaa. Eli pää tuntui omituiselta usein ja pelkäsin pyörrynkö vai kuolenko.
Kuvaamasi tilanne on tuttu noidankehä. Sitä on ihan lamaantunut eikä uskalla mitään.
Juuri päinvastoin pitäisi toimia.
Pitää tehdä ihan mitä vain, mikä saa ajatukset pois oman kropan tarkkailusta ! Jotain mieluisaa, jossa unohtaa oman itsensä. Mitä useammin sen pystyy tekemään, sen nopeammin oireet alkavat helpottaa.
Aluksi voi joutua pakottamaan itsensä johonkin puuhaan tai vaikka ulos kävelemään (luontopoluille, mihin vaan). En ole erikoisemmin kuntoiluihminen, enemmän lukutoukka, mutta kävely luonnossa (metsässä) rauhoittaa minua ja monia muitakin. Se on paikka, jossa kukaan ei vaadi sinulta mitään, saat olla oma itsesi kaikessa rauhassa.
Vastapainoksi on hyvä myös olla ihmisten seurassa jossakin. Siis yksi "lääke" on tehdä jotain, mitä vain. Ei saa lamaantua ja jäädä itseään tutkiskelemaan.
Sydämesi ja keuhkosi on lääkäri tutkinut, eli kyllä ne kestävät ! Luota siihen !
Sydämen eteenhän esimerkiksi täytyy tehdä työtä, että se jaksaa tehdä työnsä meidän eteemme, joten liikkeelle vaan ilman pelkoa ! Ei tartte juosta "hiestä märkänä ikenet verillä" niinkuin jotkut hikipinkokuntoiijat, vaan omaa tahtia itselle sopivaa liikkumista/kulkemista ja omia mieluisimpia harrastuksia tai tekemisiä.
Se kierre on katkaistava, että ajatukset ovat koko ajan omassa itsessä ja kropan tarkkailussa !
Tiedät kyllä omat keinosi !
Aloita huomenna vaikka yhdellä jutulla ja vaikka puoli tuntia tai vartin !
Kaikki aktiivisuus on askel eteenpäin !
Mene hvyillä mielin rauhoittuneena nukkumaan ja nuku rauhallisesti !
Asioilla on tapana järjestyä :)
Elämä voittaa !
Kirjoittele taas, kun jaksat ja huvittaa !
Helpottavaa kuulla, että jollakin muulla on ollut samoja ongelmia kun minulla ja selvinnyt niistä. Huomenna lähden heti kävelylle ja yritän tyhjentää mieleni. Kiitoksia sulle ihan älyttömästi kun jaksoit vastata noin kattavasti :)
Mikä sydäntutkimus sulle tehtiin ja paljonko sun syke on ja verenpaine ?
Onko syke aina korkeahko ?
Mitä itse ajattelet, sairauksien pelkoko sulle aiheuttaa sairausoireita ?
Kumpi tuli ensin, pelot vai oireet ?
3 eri lääkäriä on kuunnellut sydämeni ja keuhkoni, 3 kertaa otettu EKG joista yksi otettiin tiheälyöntisyys kohtauksen yhteydessä ja lääkäri sanoi olevan sinustakykardia, muissa nauhoissa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Leposyke 70-100 se riippuu vähän tilanteesta ja verenpaine 125/66 melkein aina.
Uskoisin, että pelko aiheuttaa nimenomaiset oireet, mutta niistä on vaikea päästää irti. Lähinnä oireet alkoivat ensin, sain yöllisen takykardia kohtauksen joulukuussa jota pelästyin aivan älyttömästi, siitä sitten alkoi lisälyönnit josta pelot vaan lisääntyi. Nyt lisälyönnit vähentynyt, mutta tilalle tullut voimakas syke joka on pahimmillaan nukkumaan mennessä.
Jollekin lekurille pitäis ehkä mennä uudestaan. täytyy tommosiin oireisiin apua löytyy oli mitä oli,jostain ne johtuu.
Ensi viikolle yritän taas varailla omalääkärille aikaa, josko se sitten antaisi lähetteen psykiatrille. Siitä voisi olla apua paljon.
Hei ! Toivottavasti yösi meni mahdollisimman hyvin ! Kirjoitit, että illalla syke on pahimmillaan. Se on luonnollista ja tuttua…. Jos on jonkunverran saanut yöllä nukutuksi, aamulla olo on vähän rauhallisempi. Päivän mittaan ehtii hermostua monta kertaa ja iltaan mennessä oireita onkin ehtinyt pakkautua enemmän kuin tarpeeksi. Tuntuisi, että olisi jotenkin saatava selvitettyä, kummasta on (enemmän) kysymys) elimellisestä korkeasta sykkeestä (ajoittain?) vai paniikkihäiriöstä.
Molemmista on ainakin yhdessä artikkelissa kirjoitettu Hyvä Terveys-lehdessä.
Olet ehkä jo lukenutkin sen, jos et, pistäpä googleen otsikko:
mikä sekoittaa nuoren sydämen sykkeen
Palataan luettuasi jutun antoiko se mitään uutta selventävää ?
Ihan hyvin sain nukuttua, mutta voimakas ei nopea pulssi taas viivytti nukahtamista. Tällä hetkellä olo on ihan hyvä, aattelin lähteä kaverin kanssa vähän käveleen ja jutteleen. Olen lukenut joskus tuon artikkelin, mutta nyt tarkemmin ja sieltä löyty ihan järkevää tekstiä :) Nyt aattelisin, että tuo kova syke saattaisi johtua stressistä mikä vaan kasvaa kokoajan kun aattelee omaa sykettänsä ja oloa.
Kiva, että tuntuu edes vähän paremmalta !
En itsekään ole täysin päässyt oireista, mutta pärjään niitten kanssa kohtuullisesti.
Minulla on ainakin kahta lajia, rytmihäiriön tapaisia ja paniikkihäirötykytyksiä.
Päivääkääkään en ole lääketiedettä opiskellut, eli olen "juntti-einari"-googlaaja vain, oireita helpottavaa tietoa etsivä, että korjatkaa kuka hyvänsä, jos olen ihan väärässä:
Luettuani asiasta olen tullut senkaltaiseen käsitykseen, että sydämen sinussolmuke eli sydämen luontainen tahdistin on yksi avainasia tykytyksiin. Siihen vaikuttaa voimistavasti esimerkiksi paniikkihäiriö. Paniikkihäiriö johtuu äkillisestä adrenaalikuohusta eli sen aiheuttamista ruumiillisista reaktioista.
Olisi hyvä tietää ja muistaa, että adrenaali hajoaa ja imeytyy 3-5 minuutissa. Heti sen jälkeen olo alkaa helpottua pikkuhiljaa.
Kotikonsteja paniikin alkamisen ehkäisyyn on esimerkiksi juoda lasillinen kylmää vettä tai valella kylmää vettä kasvoille. Syytä en ole kirjoituksista löytänyt, miksi sen sanotaan auttavan, mutta ainakin joskus se lievittää oireita/tykytystä. Pohdin että kun kaikki hermot kehossamme ovat yhteydessä toisiinsa, ehkä kylmä vesi ruokatorvessa ja vatsassa turruttaa sydämen hermojakin siinä lähellä, sitä sinussolmukettakin ?
Arvailen vain, koska olen huomannut, että esim. joskus kiireessä hotkitut vähänkään isot ruoka-annokset aiheuttivat "verenkiertohäiriöitä" pariksi tunniksi, raskasta tykytystä. Syön nyt "liian" pieniä annoksia (mutta 1-2 enemmän vrk:ssa) Ruokailun jälkeisiä tykytyksiä ei ole sattunut tulemaan aikoihin.
Omakeksimiä apuja kannattaa kehittää, ihan millaisia vain.
Jos vähänkään tuntuu, että kohta "kajahtaa" taas tykytys päälle hoen rauhallisesti ja hitaasti "mantraa":
R a u h o i t u. R a u h o i t u. E i o l e m i t ä ä n h ä t ä ä. R a u h o i t u.
Joskus onnistun estämään tykytyksen tulon tai se ei tule niin voimakkaana ja saan sen laantumaan.
Jokainen voi keksiä oman mantransa !
Luin, että tilastollisesti ihmiset, jotka nukkuvat vasemmalla kyljellä saavat yöllä tai aamulla tykytyksen hie-man useammin kuin oikealla kyljellä nukkuvat.
Oireeni ovat vähän eteisvärinätyyppisiäkin, joka alkaa vasemmasta kammiosta, paremminkin eteisestä, ymmärtääkseni. Aloin nukkua rennon vapaassa asennossa (ei sykkyrässä) oikealla kyljellä, en makaa enää sen vasemman kammion päällä ja on sekin auttanut, vähentänyt tykytyksiä.
En tiedä, mikä oikeasti on auttanut, onko se "usko" siihen, että joku asia voi auttaa, mutta ihan sama mistä rauhoittuu ! Kunhan rauhoittuu, eikö vaan ?
Iltamantra voisi olla:
Rauhoitu. Yö on nukkumista varten. Ei tarvitse murehtia yhtään mitään. Nukkua vain. Rauhoitu.
Itseään kannattaa psyykata :)
Vaikka kuinka kummallisilla keinoilla. Ei meidän aivoja kukaan pysty lukemaan, mitä me hassuaja mielikuvia me päässämme väännellään…kunhan se auttaa meitä itseämme !
Itse asiassa kai juuri ennaltaehkäisevät "varotoimenpiteeni" ovat auttaneet minua sen verran, että olen (onnellisessa) luulossa, että voin hallita asiaa jonkun verran ja se taas puolestaan rauhoittaa minua. Juon päivän mittaan silloin tällöin lasin kylmää vettä - varmuudeksi, että se sinussolmuke pysyisi rauhallisena. Liekö mitään tehoa, hahhah.
Ruokani ja kahvini nautin miedon lämpinä, en koskaan mitään kuumana. Silläkään on tuskin mitään merkitystä (nauran itselleni), mutta en halua antaa mitään impulsseja sinussolmukkeelle.
Moni, moni muukin asia tietysti vaikuttaa sydämen toimintaan.
Riippuen tykytyksen syystä aina siihen ei voi vaikuttaa. Sinulla tuntuu leposyke olevan hieman korkea (?) joskus "ihan normaalisti". En oikein tiedä tarkkaan mikä
sykehaitariviitearvo on, mutta kun oma sykkeeni on 80, on jo vähän vaikea olla.
Mantroja on jo alettava hokea ja juotava se vesilasillinen :)
Voi juoda useammankin, mutta ei peräkanaa, paljon kylmää juotavaa kerralla ei tee sekään hyvää sydämelle.
Yksi lukemani keino pysäyttää tykytys on hengityksen pidättäminen.
Se ja kylmän veden juonti on ihan lääkäreitten neuvomia kotikonsteja.
En ole pystynyt koettamaan pidättää hengitystä.
Sydämeni ultrattiin (ultraäänitutkimus) kolmisen vuotta sitten. Ei löytynyt vikaa.
Tieto helpotti paljon, oireet väheni huomattavasti. Se oli psyykinen vaikutus tietysti, ei tarvitse olla siitä huolissaan, että sydän prakaa.
Terveyskeskuksesta en päässyt millään sydänultraan. Maksoin itse yksityisellä.
Hermot meni pelätessä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tuttua…?
Meillä suvussa (äiten puolella) kaikilla aika tiheät sykkeet joten se on ihan sukuvika vissiinkin :D Olen itse myös testannut Valsalva-manööveriä eli puhaltanut 30 sekuntia täysiä pulloon jolloin syke rauhottuu. Kuulemma tuo kylmän veden juominenkin auttaa. Aion itsekkin vielä mennä sydämen UÄ jonka jälkeen lopetan stressaamisen jos siellä on kaikki ok siis. Onko hintavaa touhua mennä yksityiselle ja siitä ultraääneen? Olen myös propraleja napsinut välillä kun serkkuni sai niitä psykiatrilta, helpottaa olotilaa huomattavasti, mutta lääkäri jostain kumman syystä ei niitä minulle suostunut määrään vaikka kysyin ja sanoin, että helpottaa oloa. ''?''
On muuten mullekkin tuttua tuo, että jos syö nopeasti ja paljon niin sen jälkeen sydän paukuttaa tonnia. Tosin alkaa tässä itseäkin jo vähän naurattaan tämä stressaaminen koska 3 eri lääkäriä kuunnellut ja tutkinut sydämen ja vatsa-aortan ja ei mitään vikaa ikinä ole niin miksi stressaan? Ihmismieli on erikoinen.. :<
Totta puhut, ihmismieli on erikoinen !
Minäkin yritän muistaa (ainakin useimmiten) olla "normaali", suhtautua "normaalisti" oireisiini.
Tavoitteeni on ollut murtaa ruumiillisten oireitten ja katastroofitulkintojen välinen yhteys.
Ahdistukseen ja paniikkiin alttiilla ihmisellä kun on krooninen taipumus tulkita hiukankin poikkeavat ja epämukavat ruumiilliset tuntemukset katastrofaalisella tavalla:
Sydämentykytys = tuleva sydänkohtaus
Huimaus = tajuttomuus
jne.
Muutkin ihmiset tuntevat niitä, mutta eivät tulkitse samoin.
Kun elämää haittaavia oireita on, ne on kuitenkin syytä tutkituttaa,
kaikki ei aina ole luulosairautta.
Henkisten oireittensa kanssa keikkuu kuitenkin ajoittain laidasta laitaan,
vaikka olisikin tutkittu.
Mielenrauhaa sinulle !
Lääkkeistä ja muusta myöhemmin, mutta tieto, joka ehkä odotat, on se sydämen UÄ ja sen hinta. Se vaihtelee tietysti vähän lääkärikeskuksesta riippuen.
Onkohan paikkakunnallasi vaihtoehtoja ?
Sain ajan seuraavaksi päiväksi, kun päätin että nyt menen ensimmäiseen paikkaan, mistä ajan saan, sydän riuhtoi sen verran pahasti. Se sattui olemaan kalleimmasta päästä lääkärikeskus pääkaupunkiseudulla. Hintaerot ei tosin ole kovin suuret.
Pyysin ajan kardiologille, joka samalla käynnillä voisi tehdä UÄ-tutkimuksen.
Niin se meni kaikki yhdellä käynnillä. Alle tunnin.
Ihan tarkkaan en muista hintaa, aikaa on jo siis kolmisen vuotta, mutta muistini mukaan kardiologin vastaanotto tutkimus teki yhteensä jotain 350-390€.
Kardiologin taksat on suunnilleen samat eri paikoissa, tutkimuksen hinta voi heittää enemmän. Lääkärikeskuksien nettisivuilla on yleensä aina tutkimusten hinnat ja lääkärien vastaanottohinnat. Tai soittamalla saa tiedot, että voi vertailla. Kannattaa vertailla. Monta kymppiä voi "säästää". KELA ei korvaa juuri mitään yksityisistä tutkimuksista, ehkä vitosen.
Itse asiassa nauratti kerran, kun lasku lääkäristä ja tutkimuksesta oli 280€ KELA-alen jälkeen, mutta loppulasku oli enemmän eli 295€, koska laskun "käsittelykulut" eli ns. toimistomaksu tuli päälle. Siitä ei saa KELA-alea.
Sitten oikealle kyljelle makoilemaan :)
PS. Sen verran vielä, että seuraavana päivänä, kun lääkäriaika oli, sydänoireet oli ohi
(Murphyn laki) että tutkimuksesta ei saanut täyttä hyötyä, mikä mättää, mutta selvisi kuitenkin, että mitään elimellistä vikaa ei silloin havaittu, sydän oli ok ja sen toiminta silloin.
Siinä tulee tutkittua paitsi sydän, sydämen ympäristön verisuoniakin.
Hinta on aika "suolainen", mutta tutkimus on mielestäni sen arvoinen, jos oireita on ja ne "hulluksi" tekee, eikä terveyskeskuksen kautta asiat etene.
Selvä, pitänee soitella lääkärikeskuksia läpi ja kysellä toimenpiteen hinnasta, vaikka tuskin nyt hirveitä eroja on. Kysyn vielä omalääkäriltä ensi viikolla, että saisiko häneltä mitään lähetettä ultraan. Lisäksi muuten tuli sellainen mieleen, että aika usein mahassa muljuaa taikka tuntuu kun sielä porisisi joku.. hieman vaikea selittää. Joskus monta vuotta sitten lääkäri epäili palleatyrän alkua, mutta homma jäikin sitten siihen kun ei mitään oireita enään ollukkaan. Pitää myös lääkärille mainita tuosta josko se voisi jotenkin liittyä näihin oireisiin. Ja joo, nuo KELAn korvaukset on jokseenkin naurettavia välillä.
Terveyskeskuslääkärit (=yleislääkärit) on aika varovaisia kirjoittamaan erikoislääkäreitten alueisiin kuuluvia lääkkeitä. Pitäisi tutkia ensin huolellisesti.
Kun menet sydän UÄ-tutkimukseen, pyydä kardiologilta lääkettä, minkä hän katsoo parhaaksi (ja tarpeelliseksi) sinulle.
Ainakaan pääkaupunkiseudulla ei pääse kunnalliselle psykiatrille suoraan.
Ensin täällä ohjataan (terkkarin) psykiatriselle hoitajalle keskustelemaan (1-10 kertaa), jonne kannattaa mennä, vaikkei siitä paljon hyötyä olisikaan.
Saapahan jutella - yksikseen - seinille… Se oli oma kokemukseni.
Hoitaja ei puhunut oikeastaan mitään. Mulle ei ollut siitä mitään hyötyä.
Saan mä kotonakin puhua seinille…. Jossain muualla voi kohdata paremman, toivon ! Niitten koulutus ei riitä. Se on sairaanhoitajan koulutus täydennettynä parilla muutaman viikon "erikoistumiskurssilla", jotka voi suorittaa suunnilleen missä vaan. Ei anna minkäänlaista pätevyyttä mielenterveysasioihin.
Hyvä kaveri voi olla paljon parempi "psykiatrinen hoitaja" !
On parempi kuitenkin olla"nöyrä ja yhteistyökykyiseltä" näyttävä ja mennä psykiatriselle hoitajalle oman etunsa takia, jos ehdotetaan, jos vaikka joskus myöhemmin pääsisi sitten psykiatrillekin :)
Toivon, että jossain muualla Suomessa on helpompaa päästä (kunnalliselle) psykiatrille.