Vuosi seurustelua takana ja sänky on kylmä kuin pakastin.Mitään ei tapahdu,ei ole tapahtunut pitkiin aikoihin..torjuminen sattuu niin paljon että mieluummin en tee aloitettakaan enää.Mies sanoi että minun täytyy vaan rohkeesti ottaa ohjat käsiin,mutta joskus niin tehnyt ja vastaus on että ei nyt/huomenna jne...tai joskus ei vastaa mitään kun olen ehdottanut rakastelua.Kaikki asiat vain kuulemma painaa mieltä.Paskat sanon minä! Jos jo näin tuoreessa suhteessa on haluttomuutta ei se tule mihinkään muuttumaan,ei vaikka kaikki huolet poistuiskin,tulee vaan uusia tekosyitä tilalle.Enää en jaksa edes asiasta puhua,olen vaan hiljaa ja oikeasti rupeaa vaikuttamaan henkiseen kuntooni.Olenkin ruennut miettimään kuinka kauan haluan elää "kämppiksinä"...itse olen seksuaalinen ihminen ja en ymmärrä miksi minun pitäisi kärsiä siitä että mies ei edes halua yrittää haluta.Sille kelpaa näköjään hyvin että itken itseni uneen kun läheisyyden puute sattuu niin helvetin paljon!!!!!
Turhaa
yritystä
1631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on aika samankaltainen tilanne.
Naiseni ei halua minua, eikä halua edes yrittää.
Minulla on kovat halut seksin suhteen, toisella ei.
Ymmärrän että aina ei haluta mutta se kaikista satuttavin asia on se, että toinen ei halua ollenkaan seksiä kanssani ja vielä sanoo sen.
Sama kun sanoisi rakastavansa toista ja toinen ei vastaa siihen mitään! Niin minä sen asian tunnen.
Puolisoni sanoo asiaan, että häntä ei vain kiinnosta. En saa yrittää, muuten se ahdistaa.
Jos yritän väärällä tavalla, se ahdistaa.
(liekö oikeaa tapaa olemassakaan?)
Jos yritän harvoin, olen valmiiksi jo ylikierroksilla ja jos saan kieltäytymisen, loukkaannun pahasti.
Sen kerran kun seksiä harrastamme, se sujuu hyvin.
Molemmat nauttivat.
En ymmärrä.
Olen ajatellut että tämä nainen olisi se elämäni nainen. Rakastan häntä suunnattomasti, mutta hän satuttaa minua noilla asioilla niin paljon että olen harkinnut eroa.
Eroa tai pettämistä.
Joko elän loppuelämän vähäseksisessä ja etäisessä rakkaus-suhteessa ja haen läheisyyttä ja hellyyttä muuualta, tai sitten eroamme.
En tiedä.
Sen tiedän, että en ole onnellinen. Rakastan Häntä, haluan että Hän on onnellinen ja teen paljon asioita sen eteen. Mutta Hän ei halua yrittää parantaa tätä ainoaa isoa asiaa mikä minua kaivaa.
Se tekee minut vihaiseksi ja katkeraksi.
Uskon että Hän rakastaa minua, mutta minulle ei riitä se että rakkautta ilmaistaan pitämällä koti kunnossa tai laittamalla aamupalaa aamulla.
Haluaisin että se riittäisi, mutta se ei riitä.
Rakkautta on se että asetetaan toisen haaveet ja toiveet omien edelle. Edes joskus.
Sanotaan toiselle että rakastan sinua ja haluan sinua.
Olisin tyytyväinen siihen että Hän edes joskus ehdottaisi minulle seksiä. Ja että seksielämä sujuisi ongelmitta, sen enempiä murehtimatta.
Olen koko elämäni elänyt suhteissa joissa tuo asia on itsestäänselvyys. Ja se on aina ollut itsestäänselvyys että molemmat haluavat toista.Edes joskus.
Pahalta tuntuu olla se ainoa joka haluaa.
En halua olla pelkkä puoliso.
Tai pelkkä kaveri.
Tai pelkkä kämppäkaveri joka saa hyvänyönsuukon joka toinen päivä.
Koska sitähän se on jos välillä ei ole seksuaalista jännitettä.
Tai sitä ei edes haluta.
Olemme puhuneet näistä asioista, mutta mikään ei ole muuttunut, paitsi se, että seksi alkaa olla hänelle vielä enemmän ongelma.
Alan olla epätoivoinen.
En halua pettää, sitä en ikinä ole tehnyt.
Enkä haluaisi erota Naisesta jota rakastan.
Mitä voin enää tehdä. Miten voin saada toisen haluamaan? Miten voin saada toisen haluamaan minua edes joskus ja sanomaan sen?
Haluan saada suhteeni toimimaan.
Haluan elää onnellisessa, lämpimässä parisuhteessa elämäni loppuun asti.
Yksinkertaistako? --> ei...
Ajatuksia ihmiset?