Noniin. Joidenkin lukemieni juttujen (ei vain tällä palstalla, vaan muuallakin), olen tullut siihen tulokseen, että monet täällä kirjoittavista aikuisista eivät näe minkäänlaista henkisen tason eroa esimerkiksi 4- ja 14-vuotiaan välillä.
Ja mistä niin päättelen?
-Täällä jollakin palstalla (olisiko ollut isien jutuissa) oli poika, joka kirjoituksessaan käytti muutamia 'vaikeita' sanoja, kuten psykiatrinen ja huoltajuuskiista. Itse en näe näissä sanoissa mitään ihmeellistä, itse olen käyttänyt vastaavia sivistyssanoja vaikka kuinka kauan, mutta pojallepa tuli aikuisilta kymmenittäin viestejä tyyliin ''et voi olla 14!! 14-vuotiaat eivät osaa tuollaisia sanoja!!'' Hohhoijaa. Millaisia sanoja me sitten osaamme? Ättä ja isi?
-Joissain muissakin huoltajuusasioita koskevissa keskusteluissa ollaan oltu vakaasti sitä mieltä, että 14-vuotias on vielä niin pentu, ettei voi itse päättää mitään, eikä kertoa mielipidettään esim. siitä kumman vanhemman luona haluaa asua? Herätkää jo, kolmen vanhan voi ehkä lahjoa karkilla sanomaan ''iskä on tyhmä, haluun asuu äiskän kaa!'', mutta ei tämän ikäistä. Tai ei ainakaan minua, tai ketään tuttujani. Tyhmiähän on toisaalta joka ikäluokassa?
-Sitten on vielä sellainenkin asia kuin nuortenkirjat, joiden tasosta en tietenkään teitä voi syyttää. Joka kerta kun niitä yritän lukea, tulee sellainen olo ''miten kukaan jaksaa lukea tällaista?'' Päässäni pyörii HIEMAN muitakin asioita kuin iih kumpi nyt pääsee seuccaa Ilarin kaa onxe Aamu vai sit se Inka!!!! Ja silti, kun jo 11-vuotiaana (ja vielä ikäistäänkin nuoremman näköisenä) marssin kirjastontädin luo lainaamaan kirjoja kuten Pariisin Notre-Dame 1482, sain ERITTÄIN ankeita katseita osakseni, ja kun parin päivän päästä (luin sen nopeasti) palautin sen, sama täti nähtävästi muisti minut, ja 'ystävällisesti' ilmoitti: ''Voivoi, se taisi olla hieman ankeaa tekstiä kun nyt jo palautit? Kuvakirjat on muuten tuolla alhaalla!'' Eikä onneksi edes suututtanut.
En oikein tiedä mihin pyrin tällä. Haluaisin kai teidän isien ja äitien ottavan kantaa tähän; miksi muka älykäs, sivistyssanoja käyttävä ja 'aikuisten' romaanien lukemisesta ja muistakin maailman asioista kuin Britneyn raskaudesta kiinnostunut 14-vuotias, on kummallinen? Niin kummallinen, että automaattisesti oletetaan toisessa päässä olevan aikuinen? Minkälaisia teinejä te sitten olette nähneet? Lukutaidottomia.
Olisin kiitollinen jos joku edes vastaisi, mutta samapa tuo jos ette.
Toivoisin silti, että edes joku tämän tekstin perusteella karsisi ennakkoluulojaan nuoria kohtaan. Kaikki eivät ole samanlaisia.
Ja mistä niin päättelen?
-Täällä jollakin palstalla (olisiko ollut isien jutuissa) oli poika, joka kirjoituksessaan käytti muutamia 'vaikeita' sanoja, kuten psykiatrinen ja huoltajuuskiista. Itse en näe näissä sanoissa mitään ihmeellistä, itse olen käyttänyt vastaavia sivistyssanoja vaikka kuinka kauan, mutta pojallepa tuli aikuisilta kymmenittäin viestejä tyyliin ''et voi olla 14!! 14-vuotiaat eivät osaa tuollaisia sanoja!!'' Hohhoijaa. Millaisia sanoja me sitten osaamme? Ättä ja isi?
-Joissain muissakin huoltajuusasioita koskevissa keskusteluissa ollaan oltu vakaasti sitä mieltä, että 14-vuotias on vielä niin pentu, ettei voi itse päättää mitään, eikä kertoa mielipidettään esim. siitä kumman vanhemman luona haluaa asua? Herätkää jo, kolmen vanhan voi ehkä lahjoa karkilla sanomaan ''iskä on tyhmä, haluun asuu äiskän kaa!'', mutta ei tämän ikäistä. Tai ei ainakaan minua, tai ketään tuttujani. Tyhmiähän on toisaalta joka ikäluokassa?
-Sitten on vielä sellainenkin asia kuin nuortenkirjat, joiden tasosta en tietenkään teitä voi syyttää. Joka kerta kun niitä yritän lukea, tulee sellainen olo ''miten kukaan jaksaa lukea tällaista?'' Päässäni pyörii HIEMAN muitakin asioita kuin iih kumpi nyt pääsee seuccaa Ilarin kaa onxe Aamu vai sit se Inka!!!! Ja silti, kun jo 11-vuotiaana (ja vielä ikäistäänkin nuoremman näköisenä) marssin kirjastontädin luo lainaamaan kirjoja kuten Pariisin Notre-Dame 1482, sain ERITTÄIN ankeita katseita osakseni, ja kun parin päivän päästä (luin sen nopeasti) palautin sen, sama täti nähtävästi muisti minut, ja 'ystävällisesti' ilmoitti: ''Voivoi, se taisi olla hieman ankeaa tekstiä kun nyt jo palautit? Kuvakirjat on muuten tuolla alhaalla!'' Eikä onneksi edes suututtanut.
En oikein tiedä mihin pyrin tällä. Haluaisin kai teidän isien ja äitien ottavan kantaa tähän; miksi muka älykäs, sivistyssanoja käyttävä ja 'aikuisten' romaanien lukemisesta ja muistakin maailman asioista kuin Britneyn raskaudesta kiinnostunut 14-vuotias, on kummallinen? Niin kummallinen, että automaattisesti oletetaan toisessa päässä olevan aikuinen? Minkälaisia teinejä te sitten olette nähneet? Lukutaidottomia.
Olisin kiitollinen jos joku edes vastaisi, mutta samapa tuo jos ette.
Toivoisin silti, että edes joku tämän tekstin perusteella karsisi ennakkoluulojaan nuoria kohtaan. Kaikki eivät ole samanlaisia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Pikku virhe tuossa alussa.
''Noniin. Joidenkin lukemieni juttujen (ei vain tällä palstalla, vaan muuallakin) PERUSTEELLA olen tullut siihen tulokseen, ...''
Ja tehdään nyt vielä hymiö, jotta vakuuttuisitte aidosta teineydestäni;
:>
palsta ei ole paras paikka analysoida aikuisten älykkyyttä.
:D
Sanojen osaamisesta ja niiden merkityksistä sen verran, että viisivuotias poikani mm. tietää helikopterin olevan pyöriväsiipinen lentokone. Muut ovat sitten kiinteä- tai kääntyväsiipisiä. Kuinka moni aikuinen tuotakaan tietää, on arvoitus.
..analysoinutkaan?
Haa, hassupoika sinulla. :>
Kirjoituksessasi oli paljon totta. Myönnän itsekin syyllistyneeni siihen, että en ole tarpeeksi kuunnellut nuortani (16v).
Ilmankos saan välillä kuulla, että en ole enää 5v.
Olen ajatellut asian niin, että vanhemmille (ainakin minulle) oman lapsen kasvaminen pikkuhiljaa aikuiseksi ja sitä kautta myös kotoa pois muuttaminen on henkisesti vaikea asia. Tuntuu siltä, että haluaisi oman lapsensa vaan aina olevan lapsi...
En tiedä saitko mitää ajatuksistani, mutta toivottavasti sait ja pysytyt ajattelemaan asiaa myöskin vanhemman näkökulmasta.
..ja ymmärrän minä. :> (Voiei, hymiö taas.)
ja odotas vaan kun tulet nelikymppisten sarjaan. Sitten sinun oletetaan olevan jo toinen jalka haudassa ja täysi kalkkis ;-).
Kivempi on olla ihminen, joka osaa käyttää aivojaan kuin että vaipuisi automaattisesti siihen massaan, johon sinun oletetaan kuuluvan.
Vaikutat ihan järkevältä ja fiksulta nuorelta. :)
..suhtautua''vanhoihin'' ennakkoluulottomasti; eikä se oikeastaan vaadi edes suurta yritystä. Ulkonäkö ja ikä eivät ainakaan minulle kerro ihmisestä mitään, tärkeät asiat ovat korvien välissä. (Apua, olen kliseinen.)
Massaan en ikinä aio vaipua.
en kuulu tuohon "vanhojen" sarjaan. Kliseissä piilee usein suuria totuuksia jos niitä malttaa kaivella vähän syvemmältä.
Kivoja hymiöitä sulla!
että se on vahvasti asenteesta kiinni, onko vanha vai nuori. Ja huomaa; ''vanha'' taisi olla lainausmerkeissä.
Voiei, älkää kommentoiko hymiöintejäni. Häpeän.
Nuoriin suhtaudutaan moniaalla rikollisen halveksivasti/alentuvasti/alentavasti. En ole enää niinkään nuori, mutta näytin(tän?) pitkään kohtalaisesti ikäistäni nuoremmalta ja siinähän sitten pääsi aitiopaikalta seuraamaan, miten suhtautuminen muuttui vilauksessa, kun ilmeni todellinen ikäni. Vastenmielistä. Noh, minkäs teet. Tunnen monia alle kymmenvuotiaita, jotka ovat selvästi useilla tavoilla täysipäisempiä kuin nk. aikuiset keskimäärin. Kuten myös tunnen useita viisikymppisiä, jotka ovat henkisesti selvästi nuorempia kuin parikymmentä vuotta nuoremmat kansalaiset keskimäärin. Koen suurena rikkautena saada pitää tällaisia ihmisiä ystävinä.
Pidä vain pintasi ja (esim.) lainaa ja lue kaikki mitä ikinä tuntuu kiinnostavalta. Sen hauskempaa nähdä ihmisten reaktioita mitä nuorempana kiikutat tiskille Bourdieuta, Dostojevskia tai vaikkapa valikoiman klassista psykologista kirjallisuutta. Tai kuten itse teen par'aikaa: samalla yöpöydällä Beckettiä, Hasekia, Frommia, Canettia, Kawabataa ja pino vanhoja nuorten seikkailukirjoja.
En ainakaan itse mielestäni pidä nuoria "tyhminä", kypsymättöminä vain. Minunkin tyttäreni on lukenut ns. "aikuisten kirjallisuutta" jo kymmenvuotiaasta asti ja osaa varmasti sivistyssanoa enemmän kuin minä, vieläpä ymmärtääkin niitä. Kirjanoppineisuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin elämänkokemus!
Onneksi nuorissa ihan niin kuin aikuisissakin on erilaisia ihmisiä, sinä jo noinkin nuorena osaat keskustella asioista kypsästi. Kaikkea hyvää sinulle.
Minä ainakaan en pidä nuoria tyhmänä. Minä pidän nuorisosta - itsellänikin on kaksi nuorta, mutta onhan se totta, että nuortenkin joukkoon mahtuu monenlaista "älykkyyttä". Jotkut ikäisesi lainaavat kirjastosta pelkkiä sarjakuvia, jotkut taas eivät lue ollenkaan. No ei se lukeminen ja lukemattomuuskaan ainut "älyn" mittari ole. Sydämen sivistystä voi olla, vaikkei lukemista harrastaisi ollenkaan. Aloin itsekin aikanaan käydä kirjastossa aikuistenosastolla hyvin varhain ja käsiin tarttui sellaisiakin kirjoja, jotka eivät ihan kolahtaneet. Itse kirjastontätinä olen kyllä erityisen tyytyväinen, jos nuoret lainaavat vaikka juuri näitä klassikoita, enkä taatusti mene esittämään kommentteja kirjavalinnoista, en suuntaan enkä toiseen. Muuten, olen kyllä nähnyt suurinpiirtein lukutaidottomia teinejä, mutta myös aikuisia. Ikävä kyllä, varsinkin luetun ymmärtämisen taito puuttuu yllättävän monelta aikuiselta (on tullut eräänkin kerran ilmiö vastaan näitä palstoja lueskellessa).
Se minua totisesti varsinkin näissä huoltajuuskiista-asioissa ihmetyttää, jos nuoren mielipidettä ei oteta huomioon. Kyllä 14-vuotias ja paljon nuorempikin taatusti tietää, kumman vanhemman luona haluaa olla. Olet oikeassa, eivät nuoret ole lahjottavissa, mutta tuntuu siltä, että monet aikuiset ovat.
En minä näe sinua ja kaltaisiasi mitenkään kummallisina, mutta en pidä kummallisina myöskään näitä Britneyn elämänkäänteitä seuraavia. Nuorten joukkoon mahtuu monenlaisia persoonia, onneksi. Hyvä kirjoitus sinulla. Kiitos siitä.
Voi jos asiat olisivatkin niin yksinkertaisia että me äidit pidettäisiin lapsiamme viisaina tai tyhminä. Meillä vaan on suojeluvaisto lapsia kohtaan. Se suojelu tuntuu ainakin omasta 14-v:stäni välillä tosi ärsyttävältä, koska hänelle ei koskaan voi tapahtua mitään pahaa. Omat lapseni osaavat ja tietävät niin paljon enemmän jo nyt. 12-v tietää tietokoneista 95 % enemmän kuin minä ja 14-v antaa rakentavaa palautetta ulkonäöstäni. Siksi myös kysyn hänen mielipidettään. Lapset ja nuoret ovat ihanan viisaita ja tietävät paljon, mutta joskus myös me vanhemmat saatamme tietää ja muistaa :) asioita, joilta haluamme suojella omia rakkaitamme
...että ihminen on viisaimmillaan 13-16 vuotiaana. sen jälkeen alkaa vanhemmat tuntua paljon viisaammilta kun ennen, itse vaan tyhmenee.
:)
Usein muistan kuinka tunsin lapsena että aikuiset pitävät minua paljon tyhmempänä mitä oikeasti olenkaan ja se loukkasi tosi pajon.
Lapsuuden jutuista olemme myös mieheni kanssa jutellet silloin tällöin kun olemme "intoutuneet" muistelemaan mennyttä elämää (= hän myös kertoi kuinka useasti tunsi lapsena että aikuiset pitävät häntä tyhmempänä kuin hän on.
Kun katselee nykyajan lapsia niin ne osaavat jo ihan pienenä hirveesti asioita. Hämmästyin kun 3 vuotias osasi jo kaikki kirjaimet ja numerot ja osasipa jopa laskeakkin esim. 1, 2 , 3 poikaa ja yksi, kaksi, kolme , neljä, viisi tyttöä.
Osasipa jopa sanoa että H on minun kirjanin (sillä hänen nimensä alkoi H:lla )
Ja sanoi että: jos äästä otetaan pilkut pois se on aa..
että ei lapset ihan tyhmiä ole vaikka kovin pieniä vielä ovatkin. he kyllä ymmärtävät ihmeenpaljon asioita -enemmänkuin arvaisi uskoakkaan....
t. eräs lastenparissa työskentelevä...
Nyt mielenkiinnosta ajattelin tulla katselemaan mitä täällä kirjoitellaan ja sinun sivusi olivat ensimmäiset jotka avasin.
Meitä aikuisia on yhtä monta persoonaa, kuin itse ihmistä (niin muuten myös nuoria). Ystävälläni on ollut aina hyvin tasaisen rauhalliset tytöt jotka kehittyvät ikäistään nopeammin. Meillä on ikäistään lapsellisemmat luonteeltaan tempperamenttisemmat tytöt. Niinpä emme voi lainkaan verrata nuorten maailmoita tai kasvua. Silti koemme, että kaikki nuoret ovat vaikka heitä ei voi kaikissa asioissa samalle viivalle asettaakaan (ei aikuisiakaan), ovat aivan yhtä arvokkaita ja omallaan tavallaan fiksuja.
Niinkuin tyttärillemme, niin meillekin tämä heidän itsensä etsiminen ja kasvaminen on ollut hieno ja kova kasvun paikka. Vähän väliä saan ihmetellä kuinka hienosti he osaavat ajatella ja toimia toisten ihmisten kanssa ja miten paljon he tietävätkään. Mutta... tyttömme tietävät myös sen, että joskus he äkäpäissään toimivat todella lapsellisesti ja vajoavat käytöksessään todellakin uhmaikäisen tasolle. MUTTA -milloinpa me aikuisetkin emme tekisi niin....
Valitettavasti joissakin perheissä, ei aina jakseta lasten kanssa ja annetaan heille liian aikaisin liian paljon vapautta ja silloin sattuu ja tapahtuu ja tästä varmaan syntyy yleinen kuva siitä, että nuoret on "hankalia".
Minusta nuoruus on hieno vaihe elämässä ja muistelenkin lämmöllä omaa nuoruuttani ja mielelläni "taistelen" omien tyttöjeni kanssa. Biologisten tyttöjemme murrosikä kun on itse asiassa pienimpiä "ongelmia" mitä lapsilla voi olla, sen olen saanut huomata, kun meillä on sijoituksessa on todella rikkinäisiä lapsia. Saa nähdä mitä olen mieltä, sitten kun nämä sijoitetut lapset ovat käyneet läpi murroksen kuohut...
Voimia! Tsemppiä!