Asteikolla 1-10

Korkeintaan 1.

10 koska luotamme kympillä

Rakas niin se plus unohtui
Älä nyt jumalauta suutu

0 sanoo j-miehen salarakas

Tuolla asteikolla: -1 000 000 000 000 000 000 000

Hikee pukkaa jo pölvästillä ohimoille, keksii keksii jaksaa jaksaa tarinoi tarinoi

8- vain

Kuinka kiinnostavana J-miestä pitäisi pitää? Riittääkö että kutsuu Hänet luokseen täällä vai pitääkö laittaa tekstiviesti?
En laita. Asteikolla 1-10 kuinka narsistisina sitä voisi pitää J-miehen "salarakkaalta"?

Joo, kun me tavattiin olin naimissa. Ja kun sulla oli väkivaltainen alkoholistimies halusin auttaa sua, kun tunsin itseni tarpeelliseksi. Ja sun sanoja lainatakseni, mehän oltiin fuckbuddy, ei me seurusteltu. Yhtäkkiä aloin kelata koko kuvioo, elämääni ja tajusin etten ole tälläinen ihminen. Kuulostaa omissakin korvissa hirveelle paskapuheelle, mutta en halua salarakasta, varasuhdetta, varanaista, rahanaista, panonaista vaan haluan rakastaa ja olla pelkäämättä läheisyyttä ja hylätyksi tulemista. Toki, olen näköjään valmis rakastamaan ehdoitta, vaikka toisella olisikin jotain, mutta en koe enää oikeutta vaatia mitään vastineeksi vaan haluan vain antaa hänelle itseni. Yritin kontrolloida sua seksillä, hallita ja vahtia sun panoja. Se ei ole millään mittarilla tervettä, enkä ole, enkä halua olla sellainen ihminen, joka on omien pelkojensa ja tukahdutettujen tunteiden orja. Sä sanoit mua helläksi,mutta en tuntenut itseäni hyväksi, rehelliseksi ja onnelliseksi ihmiseksi vaan mua riivasi omat demonit. jotka näin sun kautta. Jos haluaa rakastaa ja arvostaa toista ihmistä, niin ensiksi pitää uskaltaa katsoa itseään peilistä ja olla rehellinen itselleen ja läheisilleen. Ei ole montaa ihmistä, joita en uskalla katsoa silmiin. Ei ole ihmistä, jonka edessä pääni taipuisi häpeästä. Paitsi sinä. Häpeän itseäni että ryhdyin seksisuhteeseen ihmisen kanssa, jolla on vaikea mielenterveyden häiriö ja kuka on sen takia työkyvytön. Toki suljin kai silmäni. Ja se mitä tein sulle ja syytin sua mun omista sisäisistä demoneista. Sanoin sulle että ole armollinen itsellesi. Ymmärrän nyt miksi sanoin niin. Mun on vaikea hyväksyä sitä että lähdin leikkiin kanssasi, enkä ole kertonut asiasta tarkemmin kenellekään, enkä tule kertomaan. Sanoin ettei ihminen muutu kun tavattiin. Mutta en ole enää se sama tyyppi jonka tapasit 5-6 vuotta sitten. En osannut asettua sun asemaan lainkaan, enkä ymmärtää minkälaisessa elämässä elät. Nyt tunnen että olen valmis luopumaan egostani,nöyrtyä ja kuunnella toista ja hänen tunteitaan. Ja olla hiljaa, kun hän ei ole valmis niistä puhumaan tai kipuilee. Toki olen täynnä vielä vikoja, mutta nyt osaan jo tunnistaa omia sisäisiä kipuja ja olla armollisempi itselleni. Kaikissa meissä on vikamme. Itse olen kai läheisriippuvainen, tunnen pakonomaista tarvetta ajaa ihastuksen ohi ees taas ja välillä ahdistaa kun haluisin nähdä hänet jne. mutta ois pitänyt tajuta enemmän sun jamasta. Vasta kun näin sun tupeepäisen inssin kanssa salilla ja tajusin että siellä oli monta muutakin miesystävää, sekä että sulla oli tarve viedä ystävien miehiä ja elää heidän elämää, niin aloin ymmärtää miten vaikeeta sulla on ja sitten aloin lukea niitä kirjoja joita sullekin lähettelin. Siinä samalla tajusin itsestänikin paljon. Kiitos kaikesta.