ettei tarvitse ikävöidä/ihastella myöhemmin muita. Ei kannata mennä yhteen sellaisen kanssa, johon ei ole todella rakastunut. Rakastuminen tuntuu sellaiselta, ettei haluaisi julkisestikaan pitää käsiään erossa siitä ihmeellisestä tyypistä. Haluaa vain olla hänen kanssaan ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta.
Valitkaa kumppaninne tarkkaan,
yhdenkokemus
17454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oletko itse kokenut sellaisen ?
Olisi se niin helppoa vain "valita" joku ihminen vierelle. Ei mikään ole niin yksinkertaista. Ei ihmisiä vain valita. Kyse on kemiasta ja yhteenkuuluvuudesta.
Joillekki jotka nyt on ONNELLISESTI yhdessä. On varaa ja feimiä. Huutelevat ny onnellisena kuinka ihmisiä vaan valitaan ja etsitään.
Otan mielummin neuvoja niiltä kotka on etronnut ja vieläpä aviosta, koska sitä näkee nykyään joka paikasssa.
Rakastuneena kieltämättä maailmaan ei oikein mahdu kuin yksi ihminen: se toinen ihminen.
Tavallaan kaikki muu on sellaista taustahälyä, valkoista kohinaa kun kaunis sävelmä soi korvissasi jonka soittajana toimii tuo henkilö. Etkä saa sitä maailman vaikeinta korvamatoa pois. Se ääni saa sinun sydämen sykkimään sen rytmin tahtiin, sen melodia saa tanssahtelemaan ja lyriikat lähes kyynelehtimään.
Mutta....kaikki ihmiset eivät kohtaa tuollaista rakkautta koko elämässään. Muistakaa että jos koette jotain tuollaista niin se on ainutlaatuista ja harvinaista.
Niin, mitäs sitten kun tapaat sen tyypin jota kuvailit? Rakastuu mutta hän ei sinuun? Mitä teet?
Särjet sydämesi ja jatkat matkaasi.
En tiedä mitä muut ajattelevat, mutta minä en rakastu helposti. Jos ajatellaan että rakastunut ihminen haluaa olla rakastamansa ihmisen lähellä ja kosketella, niin minulla ei ole ketään kohtaan sellaisia tunteita tai tarvetta. Ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Olenko sitten sillä tavalla erilainen, että minulle riittää ihastumisen tunne henkisellä tasolla, mutta minkään ei tarvitse toteutua. Ainoa asia mitä voisin harkita on ystävyyssuhde. Ehkä minulle riitti pitkä parisuhde rakkaudellisena kokemuksena lasteni isän kanssa. Nyt vanhempana muu on elämässä tärkeämpää. En ehkä osaa esittää tätä muille ymmärrettävästi, mutta yritän tehdä sen jokaiselle joka haluaa kuulla minun ajatuksiani.
Vaikka löytäisi sen itselle lähes täydellisen ihmisen niin aina se rakkaus/ihastus ei ole molemminpuolista elämän loppuun asti...
meidän yliopiston tietäjät tietävät kaiken paitsi rakkaudesta paskan verran yhtään
heillä on kaikki avaimet jotta tiede tukisi valintoja
mutta homot vain tekevät muita hommia
Sipilä käski panna Suomen kuntoon.
Laittaa pökköä pesään tai ulostaa moiset homot ulos.
Niin ja vaikka alussa rakastaisikin,niin elämän aikana ihmiset muuttuu,elämäntilanteet muuttuu,niin se rakkauskin saattaa loppua,ainakin muuttaa muotoaan.Ja kun itse ihminen muuttuu voi yhtäkkiä havahtua siihen,että haluaakin jonkun ihan muunlaisen ihmisen rinnalleen.Joskus voi olla että on luullut olevansa rakastunut ihmiseen,kunnes rakastuukin palavasti johonkin toiseen ja tajuaa ettei aiemmin koettu ollutkaan sitä mitä luuli.
Nimenomaan! Aina ei voi kasvaa yhdessä samaan suuntaan vaan toisinaan kasvetaan eri suuntaan.
Silloin etenkin kun ei ole mitään yhteistä.. Pitää olla yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja hauskoja juttuja.. Naurua ja lämpöä..
https://www.youtube.com/watch?v=br5EoYGIWR8
mut jos
Aloittajan ajatusmaailma on erittäin naiivi. En jaksa edes selittää...
Se on sellasta teinihömppää, koska rakastuessaan ihminen vasta onkin täysin sokea ja sitten kun hurmos haihtuu ja koittaa arki, miettii, että mihin ihmeeseen sitä tulikaan hurahdettua. Siinä hän kaivelee nenäänsä ja varpaanvälejä ottaen huikkaa väliin olutpullosta piereskellen äänekkäästi sipulipieruja ja sinä istut vieressä maha pystyssä ja sua alkaa oksettaa koko juttu...
Niin, kyllä se oikeastaan on teinihömppää... Vaikka rakkauteen uskonkin ja sitä arvostan. Ihmisiin sen sijaan kannattaa varautua pettymään.
Harkita kannattaa, mutta siihenkin voi jäädä loukkuun. Loppupeleissä et voi koskaan olla varma onko tämä se "oikein", ja kenet vielä kohtaat elämässä. Siinä mielessä rakastuminen on hienoa, että siinä vaiheessa ei pahemmin muut kiinnosta, varsinkin jos tunne on vahva ja on voimakkaasti tunteva ihminen, siinäkin on varmaan eroja.
Hullua kuitenkin kuvitella, että tunne, tai sinä, tai kumppanisi pysyisi samana vuodesta toiseen hamaan loppuun. Hah! Ainoa asia mihin voi hieman laittaa luottoa, on kumppanin tai sinun kyky ratkaista ongelmia ja sopeutua, ja selkärangasta löytyvä tahdonvoima sekä sitoutuva periaate. Nämä kyvyt selviävät tietysti vasta ajan ja koetuksen myötä, ei niitä voi oikein ennalta varmistaa.
Itsensä hoitamiseen ja tasapainoon, sekä nöyrään asenteeseen kannattaa opetella, jotta omalta puolelta voisi mahdollistaa suhteen onnistumisen.