Siellä missä me tavattiin

Rakkauden menettäminen on kuin pieni kuolema. Sitä kohtelee noita kohtaamispaikkoja kuin pieniä hautakumpuja.

Ikävältähän se tuntuu.

AP, tiedän mitä tunteita käyt lävitse, itselleni on joskus ollut semmoin omituinen taipumus, näin muistaa kunnolla yksityskohdat
Harmi kun teijän juttu meni metsä, tsemppiä =)

Itsellä sama tilanne myös, muistelen lämmöllä ja kaipaus on myöski kova, mutta tilanne on see mikä on :/

Ei kaikki eteenpäin mene. Paikoilla junnaa tunteet. Hänestä ei tietoa. Koko ajalta, olikoha edes varattu, niin usein näkyi odottamattomissa paikoissa

S. Siinä on sitä jotain.

Arvaa vain kuinka kaihoten katselen niitä paikkoja joissa olen ollut sinun kanssasi. En todellakaan ole päässyt eteenpäin vaikka vois luulla.

Ap. Vois vaikka valaista tyhmää kansaa missä tai mitä ne paikat on mihin liittyy muistoja?

Mä en vois mennä lähellekään paikkaa jossa kohtasin tämän ihmisen. Ajatuskin sinnepäin menemisestä on mahdoton. Onneks ei tarvi!

Aloittaja pääsisi parhaiten eteenpäin kun sanoisi se mitä ajattelee toiselle. Oli reaktio sitten mitä tahansa, niin sen jälkeen on helpompi jatkaa. Tietämättömyys ja asioiden jossittelu omassa päässään syö ihmistä.

Uskaltaako aloittaja kertoa että mikä mahtaa olla se paikka? Kenties voisi auttaa jos et sitä henkilöä tämän palstan henkilöiden seasta.

Sama.. En halua käydä paikoissa, missä meillä oli hauskaa.. Ehkä jonain päivänä.. Muttei vielä..

En avaa enempää missä kohtasimme.
Olimme paljon yhdessä ja juttelimme. Minä menin ihastumaan ja sinäkin tunsit jotain minua kohtaan.
Se oli hullun hommaa, mutta aika ihanaa.
Lopputulemaa en välittäisi muistella koska syytän siitä itseäni.
Se mitä ajattelet nykyään on minulle suurin piirtein selvää. Olet mennyt eteenpäin. Toivottavasti muistat kuitenkin tytön, joka oli höpsö ja ajattelematon.

kesällä kävin muistoja herättävässä paikassa.