Hiihtäjätytön haaveet todeksi osa 1

“Voi vittu, pitikö kaatua just tässä pihalla?” Soimasin itseäni ja kiroilin hiljaa. Miten entinen kilpahiihtäjä ei pysy pystyssä ja vielä ihmisten ilmoilla? Tosi noloa, että naapurin mies kolaa lunta tossa muutaman metrin päässä. Hän kuitenkin moikkaa iloisesti, eikä taida olla moksikaan. Pyllyä kuumottaa. En tiedä, onko se kaatumisen aiheuttama pakotus häntäluussa vai naapurin miehen tuijotus, kun suuntaan nopeasti ladulle.

Tuntuipa se hyvältä. Nimittäin ajatella, että sai osakseen myhäilyjä ja hymyjä tuntemattomalta mieheltä. Sitä samaa etsin hiihtoladulla kaikilta vastaantulevilta mieshiihtäjiltä. Tuo tiukkojen trikoiden ja maskuliinisen tasatyöntöliikkeen yhdistelmä on saanut minussa aikaan lämpimiä väreitä jo vuosia. Jotkut miehet hymyilevät silmillään, kun etsin katsekontaktia. Aina muljahtaa mahanpohjassa, kun katseemme kohtaavat. Mutta sitten hetki onkin ohitse ja latumme erkanevat toisistaan liian nopeasti.

Voikun saisi viettää lomaa jonkun vastaantulevan raavaan miehen seurassa. Eikä haittaisi, vaikka se olisi noita vanhempiakin partasuita. Ladulla ajatus katkeilee välillä, mutta minulla on jotain mitä odottaa: lenkin jälkeen pääsen saunaan ja saan rauhassa jatkaa tarinoita pääkopassani. Aion tänään saunoa yksin ja pitkään. Ehkä kosketella.

Täytän ensi kuussa 20 vuotta ja vieläkin vain mietin. Olen pyöritellyt omia pieniä tarinoita mielessä jo niin kauan, että kohta pakahdun. Tuntuu vähän hölmöltä: odotanko koko loppuelämäni, että jokin noista miehistä vain ottaa minut?

Lenkki on ohitse taas nopeammin kuin osasin odottaa. Haaveilu seksuaalisesta kontaktista ruumiillisen rasituksen aikana toimii aina ja sai minut taas flow-tilaan. Juuri flow-tila on suurimpia kiinnostuksen kohteitani psykologiassa, jonka opinnot aloitin puoli vuotta sitten. Minä pystyn sukeltamaan fantasioissani siihen pelottavan helposti.

Vasta kun pääsen suksilta pois, tajuan, että trikoot ovat märät nesteistäni. Toivottavasti naapurin mies ei ole enää pihalla, koska kosteus saattaa näkyä housujen läpi, mietin kun kävelen mäkeä ylös kohti pikkutien päässä olevaa mökkiä. Naapuri on asunut viereisessä mökissä jo muutamia vuosia, muttei ole ikinä minulle sen kummemmin puhunut, lähinnä hoitanut tieasioita vanhempien kanssa. Muistaakseni Kari nimeltään. Muita mökkejä ei ole lähellä.

Alapää tykyttää yhä, kun juttelen perheen kanssa kaakaomukillisen äärellä. Jes, suunnitelmani toteutuu, onnistun taas menemään viimeisenä saunaan. Ei ole kiire mihinkään, eikä pelkoa keskeytyksestä.

Mökillä on erillinen ulkosauna, rakennettu naapurin kanssa yhdessä. Se on sähkötön savusauna hieman kauempana mökistä. Juoksen sinne aina pienen metsäpalstan läpi. Riisun treenivaatteet, puen kylpytakin ja kipitän saunalle. Hetken päässäni vilahtaa uusi, erityisen aito ajatus: voikun saunalla olisi mies minulle. Vaikka se salaperäinen naapuri. Hämmästyn ajatusta aika kovasti ja karistan sen mielestäni nopeasti. Turhan villi fantasia.

Viimein pääsen saunaan, kiipeän lauteille ja alan hitaasti sormettamaan valmiiksi kosteaa pilluani. Mielessä pyörivät hiihtäjämiehet. Matkalla takaisin mökkiin törmään taas puita kantavaan naapurin mieheen. ”Posket punottaa, oliko hyvä lenkki vai saunako sen teki?” hän kysyi. Punastun ehkä vielä lisää, katson maahan ja hymähdän. Mökissä huomaan olevani uudelleen märkä.

Seuraavana päivänä muu perhe lähtee sukuloimaan toiselle puolelle Lappia. Minä saan luvan jäädä mökille, koska luen tenttiin. Pitkä rauhallinen viikonloppu siis edessä. Äiti ja isä hössöttävät vähän. ”Jos tulee hätä, mene sanomaan naapurin Karille”

Yöllä herään tuulen ryskytykseen. Lunta pyryttää ja kuulen, kun jossain kaatuu puu. Pelottaa, mutta uni tulee kuitenkin takaisin. Aamulla katson ikkunasta ja huomaan, että lunta on tullut paljon ja mökissä on hieman kylmä. Sähköt ovat pois päältä! Soitan nopeasti vanhemmilleni ja kysyn neuvoa. Samalla katselen ikkunasta: ”Tietäkään ei ole aurattu!”

”Laita takkaan tulet ettet palellu ja muista pitää pakkanen kiinni, kyllä sähköt palaa kohta. Vilkaise ikkunasta, onko se Karin auto pihassa.” äiti sanoo.
Siellä se näkyy, ajattelen huojentuneena. ”Kyllä tie varmaan kohta aurataan”, äiti vielä rauhoittelee.

Huomaan, että Karin hahmo liikkuu pihalla. Hän tulee koputtamaan ovea. Kävelen aamutakissa vastaan ovensuuhun.
”Onko sulta sähköt pois?” kysyy Kari mukavan matalalla äänellä.
Nyökkäilen vetäessäni aamutakin nyörejä tiukemmalle.
”Sulla on puita kuitenkin?”, hän vielä varmistaa. ”Sanottiin että tuolla on puita kaatunut, ne on parin kilometrin päässä jumissa auramiehet. Lämmitän saunan tänään, jos haluat käydä ottamassa löylyt, se on kohta valmis.”

Kiitän hiljaa ja suljen oven hämmentyneenä. Minä, Kari ja sauna. Huh, ajatus alkaa taas laukata.

Jatkuu: Hiihtäjätytön haaveet todeksi osa 2

Kommentteja, kiitos!