Luoja auta!

Tuli oltua kuukausi pelaamatta, syy tähän oli hyvin yksinkertainen; ei ollut rahaa pelata. Rahapelit eivät pyörineet oikeastaan ollenkaan mielessä tänä aikana, mutta kuinka ollakaan kun sai taas rahaa, huomasin olevani taas pelaamassa (vaikka aikaisemmin jääkaapin valoa ihailessa tuli vannottua, ettei enää ikinä pelaa).

Viikko mentiin -0, tänään tuli 40e takkiin! Ei ehkä iso raha toisille, minulle on. Olen kokeillut lopettamista, en siihen pysty. Pelikielto pankkikorttiin ym. eivät auta yhtään koska automaatista saa aina rahaa. Lopettaminen olisi unelma, mutta se tuntuu hyvin utopistiselta haaveelta. Peluriin soitettu ja ajat menevät todella pitkälle, käskettiin soittamaan uudelleen myöhemmin.

En oikeastaan edes tiedä miksi pelaan, kai siitä on tullut minulle samanlainen harrastus kuin jollekin toiselle vaikkapa kuntosalista. Jos oikein syvältä ruopataan, niin varmasti taustalla on yksinäisyyttä, jännityksen hakua jne. Pelaaminen aiheuttaa kaikki mahdolliset tuntemukset hyvästä huonoon (tunteiden vuoristorata). Rehellisesti peliongelmaani tarkasteltuna, koen että ainoa keino minulle irtipääsyyn olisi edunvalvoja, joka valvoisi rahojani/rahankäyttöäni. En rehellisesti usko, että tulen muuten koskaan pääsemään irti.

Olen tekopyhä ahne ihminen, kun voitan rahaa en ole täällä valittamassa, mutta kun häviän tiedostan ongelmani. Olen kateellinen ihminen, kadehdin muiden voittoja ja haaveilen voittavani suuren summan rahaa, joka taikoisi sitten elämäni paremmaksi. Todellisuudessa jos voittaisin, voittohuuman seurauksena ahneuteni kasvaisi ja pelaisin varmaan voitonkin kokonaan.

Uskon Jumalaan ja koen pelaamisen suoraan sanottuna saatanallisena touhuna ja sitähän se onkin. Perkeleen touhuja, joka tuhoaa pelaajan lisäksi myös hänen lähipiirinsä. Mutta mitäköhän sitä tekisi?