synnytyksen kulku?

juu, muakin kiinostais kovasti tällaiset tiedot.. mutta jos sanen viestiisi lisätä yhden mielenkiintoisen kysymyksen: missä asennossa synnytitte, ja oliko moitittavaa, vai suosittelettekos? T:iina

Olen kuullut että sairaaloittain käytännöt hiukan poikkeaa toisistaan, mutta pääsääntöisesti kai kaikki synnärille tulevat äitit ensin otetaan vuorotellen (jos sattuu tulemaan ruuhka), yksi kerralla vastaanottohuoneeseen "tutkimusplintille", jossa vastaanottava kätilö laittaa äitin vatsan päälle piuhat joiden avulla voidaan seurata supistusten laatua ja vauvan sydämen sykettä. Samalla (en muista tarkalleen oliko samlalla, mutta muistaakseni oli) kätilö tutkii äidin alapään tilanteen eli onko kohdunkaulaa jäljellä jne. Sen jälkeen äiti saa käydä suihkussa ja vaihtaa ylleen sen iki-ihanan sairaalapyjaman. Sen jälkeen joko jäädään hetkeksi odotushuoneeseen odottelemaan (jos kovasti ruuhkaa) että pääsee perhehuoneeseen tai suoraan synnytyssaliin tai mennään suoraan.

Sitten huoneeseen päästyä äiti laitetaan aina välillä taas niihin "piuhoihin", joiden avulla kätilöt pystyy muistakin huoneista käsin seuraamaan äidin ja vauvan vointia. Ja vaikka olisikin rauhallista niin kyllä kätilöt jättää äitiä paljonkin yksikseen ja käy välillä katsomassa tilannetta. Kun äiti rupee oleen tosi kivulias alkavat kätilötkin ramppaamaan useimmin huoneessa.

Kipulääkettä saa jos pyytää. Joissakin sairaaloissa ei kipulääkettä annettaisi kirveelläkään, että jos siltä tuntuu on vaadittava sitä ettei uupuisi liikaa. Syyksi sanovat että ensisynnyttäjän supistukset saattavat herkästi kadota tai muuten vain synnytys pitkittyä niin, että äiti ei jaksa.

Itse ponnistin sillä perinteisellä selinmakuulta, puoliksi istuvassa asennossa sängyllä ja oli mielestäni paras kun välillä sai ojentua takaisin selälle ja hakea sitä kautta voimia seuraavaan uskomattoman kivuliaaseen ja kovaan punnaamiseen. Avautumisvaiheen keinuin keinutuolissa joka oli minun kannalta paras, koska supistukset olivat mahan puolella ja mikään muu edes kävely ei auttanut.

Ja kun vauva syntyy laittaa kätilöt sen heti nielun tarkistamisen jälkeen äitin rinnalle jos kaikki vaan on hyvin. Siinä sitä onkin sitten ihmettelenmistä! Vauva tuoksuu muuten sitten jännälle..;)

Niin unohdin kertoa omat kokemukset siitä et mun synnytys alko niin et heräsin yöllä kotona lapsivesilammikosta viikolla 38 6. LImatulppa oli lähteny 38 4. Sit soitin synnärille et onko kiire ja ne sanoivat että jos napanuora ei roiku ulkona niin ei ole.

Ja siinähän sitten rauhassa pakkailtiin, mutta sitten iski paniikki kun normaalisti virkeä vauveli ei liikkunut ja niin sitten lähettiin 2 min ajomatkan päähän renkaat ulvoen. Sielä kätilö nauroi vaan että missä lapsi sielä kohdussa liikkuisi kun lapsivesi on valunut ja valuu kaiken aikaa suoraan ulos. Sielä sitten oltiin plintillä piuhoissa (valistakaa jotkut sitten jossain vaihees mitkä niiden piuhojen oikeat nimitykset!!), jonka jälkeen sain mennä odottelemaan huoneen vapautumista siihen odotushuoneeseen iso vaippa housuis kun lapsivettä virtas vähän väliä alapäästä. Sielä odoteltiin n. 30 min niin alko supistukset kovina menkkakipuina, jotka sitten 30 min päästä siirtyivät selästä mahan puolelle ja se oli menoa.

Kipulääkettä en meinannut saada minkäänlaista kun en jaksanut paljoa puhua kun jatkuvasti oksetti. Sain kuitenkin Petidineä (piikki reiteen), joka vaikutti n4 t todella rentouttavasti ja epiduraalikin meni ohi kun oli kärvistellyt turhaa itkseni ja pyysin vasta kun olin jo auki liikaa eli yli 6cm. Kohdunkaulapuudutuksen sain hetken päästä joka kans oli kuulemma liian myöhään eli 7cm auki. No ei kuitenkaan jäänyt traumoja, koska nopeasti noi asiat unohtuu kun palkkana on niin ihana lahja ja muutenkin ne kivut on vaan hetkellisiä ja sen tuntee että ne auttaa ja vie aina vaan lähemmäksi ns. maalia.

Rupee itteeki taas jännäämän, koska pian se on taas edessä, nyt 20 2. ;)

Siitä saako pitää omaa yökkäriä niin en tiedä yhtään...