Tiedän vastaavia tarinoita tusinan verran. Kaikille on yhteistä se, että liiton ansiosta puolison ei tarvitse tehdä mitään, nainen käy töissä, nainen huolehtii perheestä, nainen osoittaa olevansa itsenäinen pohjoismaalainen nainen, joka ei kaihda vastuuta. Mies päätyy todella nopeasti omanmaalaisten kanssa porukoihin paikallisiin kahviloihin aikaa viettämään, kotoutuminen ja etenkään uuden kotimaan kielenopiskelu ei onnistu mitenkään, koska kotona kielenä on bad english ja kavereille voi puhua äidinkieltään. Nainen maksaa miehen joutenolon, koska Suomi on niin tyly maa, että ei anna yhtään mitään (paitsi asumistukea, kotoutumisrahaa, ilmaisen opiskelupaikan jne.). Mies käy lomilla vaaralliseksi luokitellussa kotimaassaan, saattaa viipyä kuukausia.
Kuluu 10 vuotta, mies haluaa eron ja pian sen jälkeen Suomeen saapuu uusi vaimo entisestä kotimaasta. Kielitaidoton oman kulttuurinsa kasvatti. Entinen vaimo huolehtii, että sossun tuki tulee täysimääräisenä haettua, pitäähän rakastaan auttaa.
Kuluu 10 vuotta, mies haluaa eron ja pian sen jälkeen Suomeen saapuu uusi vaimo entisestä kotimaasta. Kielitaidoton oman kulttuurinsa kasvatti. Entinen vaimo huolehtii, että sossun tuki tulee täysimääräisenä haettua, pitäähän rakastaan auttaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muuten täysin samaa ajattelen. Mutta tuosta ajasta olen eri mieltä. Tuskin 10 vuotta yhdessä. Vain se aika, että saa pysyvän oleskeluluvan 4-5 v. Uskon että näiden naisten puolelta onkin rakkautta. Olen nähnyt läheltä monta tapausta, nyt heillä jokaisella on omasta maasta tuotu vaimo ja suomalainen jätetty. Entiset vaimot ei kuvioissa.
Suomalaiset keski-ikäiset naiset on niin sinisilmäisiä. Mutta kun tää meidän juttu on erilainen. Tiedän yhden tapauksen suomieukko 30v vanhempi ulkomaalaista poikaa. No tietty kun luvat taskussa ero ja omasta maasta eukko ja perhettä perustamaan. No suomieukko yksin. Onpahan jotain muisteltavaa.
Kas näin:
http://torikahvila.keskustelu.info/viewtopic.php?f=5&t=16535