Rouva Fortunan tytär Euforia

Hieno kirjoitus on kyllä! :)

Kiitos vaan kehuistanne, jos pitäydyn kuitenkin päivätyössäni.

Hei Pirkko!

Onnistuin olemaan parisen kuukautta ns. normaali ihminen ja pelasin oikeastaan vain perjantaisin muutaman rivin eurojackpottia. Oikeastaan pelaamisen haamu ei juurikaan kummitellut mielessä tänä aikana ja mielikin oli mitä mainioin.

Valitettavasti tässä kuussa sain käyttööni noin tuplamäärän rahaa mitä yleensä saan, joka johti väistämättömään eli mielettömään pelaamiseen. En tiedä mikä siinä on, mutta kun minulla on ylimääräistä rahaa, jolla voisi vaikka ostaa itselleen uudet talvikengät ja vaikka talvitakin, niin jokin pimeä voima ottaa valtaansa ja sitä huomaa olevansa pelaamassa. Kaikki investoinnit omaan hyvään tuntuvat mielettömän kalliilta (esim. 100e talvitakkiin), mutta saman summan häviäminen casinolle, ei tunnu missään. Kävin viime viikolla ruokakaupassa ja kauhistelin pakatessani ostoksiani ja tutkiessani kuittia, että valkosipuli (yksikyntiset) maksoivat 2,99e, meinasin melkein palauttaa ne! Saman päivän aikana hävisin 100e, valkosipulin hinta tuntui karmeammalta kuin tämä tappio, niin sekaisin minä olen.

Onnekseni ehdin maksaa sukulaisille velkoja, jotka ovat minua auttaneet ja jaksaneet katsella. Laskut ja vuokran sain hoidettua myös. Olen nyt hävinnyt parina päivänä 100e päivässä, toivottavasti saan lopetettua, kun on vielä jonkin verran rahaa jäljellä. Liian monta kuukautta tullut katseltua sitä kuuluisaa jääkaapin valoa ja hoettua "en pelaa" mantraa laihoin tuloksin.

Mikä siinä on kun aikuinen ihminen ei vaan opi? Jos jotain lohtua haen, olen kiitollinen, että olen tässä tilanteessa yksin. Onneksi ei ole lapsia, joiden vaate ja ruokarahat sitä pelaisi. Sitä en voisi kyllä antaa itselleni anteeksi. Jokatapauksessa häpeän itseäni ja häpeän tätä ongelmaani. Häpeän etten onnistu lopettamaan. Häpeän kuinka paljon olen elämäni aikana hävinnyt ja pelannut.

Kiitos sinulle Pirkko, että olet jaksanut rantautua tänne "spitaalisten" joukkoon, joiden ongelmasta kukaan ei tunnu välittävän.

numerokeno kirjoitti:

Hei Pirkko!

Onnistuin olemaan parisen kuukautta ns. normaali ihminen ja pelasin oikeastaan vain perjantaisin muutaman rivin eurojackpottia. Oikeastaan pelaamisen haamu ei juurikaan kummitellut mielessä tänä aikana ja mielikin oli mitä mainioin.

Valitettavasti tässä kuussa sain käyttööni noin tuplamäärän rahaa mitä yleensä saan, joka johti väistämättömään eli mielettömään pelaamiseen. En tiedä mikä siinä on, mutta kun minulla on ylimääräistä rahaa, jolla voisi vaikka ostaa itselleen uudet talvikengät ja vaikka talvitakin, niin jokin pimeä voima ottaa valtaansa ja sitä huomaa olevansa pelaamassa. Kaikki investoinnit omaan hyvään tuntuvat mielettömän kalliilta (esim. 100e talvitakkiin), mutta saman summan häviäminen casinolle, ei tunnu missään. Kävin viime viikolla ruokakaupassa ja kauhistelin pakatessani ostoksiani ja tutkiessani kuittia, että valkosipuli (yksikyntiset) maksoivat 2,99e, meinasin melkein palauttaa ne! Saman päivän aikana hävisin 100e, valkosipulin hinta tuntui karmeammalta kuin tämä tappio, niin sekaisin minä olen.

Onnekseni ehdin maksaa sukulaisille velkoja, jotka ovat minua auttaneet ja jaksaneet katsella. Laskut ja vuokran sain hoidettua myös. Olen nyt hävinnyt parina päivänä 100e päivässä, toivottavasti saan lopetettua, kun on vielä jonkin verran rahaa jäljellä. Liian monta kuukautta tullut katseltua sitä kuuluisaa jääkaapin valoa ja hoettua "en pelaa" mantraa laihoin tuloksin.

Mikä siinä on kun aikuinen ihminen ei vaan opi? Jos jotain lohtua haen, olen kiitollinen, että olen tässä tilanteessa yksin. Onneksi ei ole lapsia, joiden vaate ja ruokarahat sitä pelaisi. Sitä en voisi kyllä antaa itselleni anteeksi. Jokatapauksessa häpeän itseäni ja häpeän tätä ongelmaani. Häpeän etten onnistu lopettamaan. Häpeän kuinka paljon olen elämäni aikana hävinnyt ja pelannut.

Kiitos sinulle Pirkko, että olet jaksanut rantautua tänne "spitaalisten" joukkoon, joiden ongelmasta kukaan ei tunnu välittävän.

Lue lisää

Hei.

Kiitos kiitoksestasi. Aloitan kommenttisi loppupäästä, siitä ettei peliongelmaisten vaikeuksista kukaan tunnu välittävän. Tosiasia on, että peliongelmat räjähtävät käsiin, peliongelmaisten määrä lisääntyy kaiken aikaa. Paljon enemmän siihen pitäisi kiinnittää huomiota ja tarjota apua. Paljon enemmän siitä pitäisi puhua ja kirjoittaa.

Peliongelmat aiheuttavat niin paljon tuhoa. Ne vievät pahimmillaan työn ja kodin sekä mielenterveyden. Tilalle tulee vuosikausien talouspuolen, ihmissuhdeongelmat ja häpeän taakka, josta sinäkin puhut. On vaikea elää itsesyytösten ja häpeän sekä itseinhon kanssa. Siihen(kin) on saatavissa apua ja tukea.

Mietit mikset opi, mikset saa loetettua pelaamista. Koska kyseessä on vaikea riippuvuus, joka on sairaus, ihan kuin vaikkapa verenpainetauti tai diabetes tai päihderiippuvuuskin. Sairauteen haetaan ja on saatavissa apua. Jos sinulla on käsi murtunut, menet lääkäriin ja sitä kättä hoidetaan ja käyt tarkastuksissa, joissa seurataan onko luutuminen edistynyt. Kun on kyse peliriippuvuudesta (joka on sinulla ilmiselvää kertomasi perusteella, valitettavasti), kannattaa hakea apua ja tukea ja pysyä riittävän kauan hoidon ja tuen piirissä. Kurinalaisesti ja päättäväisesti. Ensimmäinen kerta on pahin lähteä liikkeelle asian kanssa, toinen kerta on helpompi. Vielä, peliriippuvuudessa on hyvin tavallista, että tapahtuu repsahduksia. Sille ei voi mitään, jos ne osuu omalle kohdalle. Mutta silloin voi tukeutua siihen, että on jo aiemmin ollut pelaamatta ....päivää, pystyn siihen uudelleen ja sen ylikin. Soita Peluuriin, ma-pe klo 12-18, ilmaiset puhelut ja kysy missä sinun lähelläsi on paikka mihin mennä. Ole itsesi puolella.

Siitä menetetystä rahasta sen verran, että toki se harmittaa, mutta siihen harmiin ei kannata jäädä, koska se raha ON mennyt, sitä EI saa takaisin. Sitä EI kannata saada pelaamalla takaisin, se ei onnistu. Kun se on mennyt, ei kannata juuttua siihen. Se on takana olevaa. Suuntaa katse eteenpäin, paljonko säästät, kun et pelaa! Mietit, että kunpa voisit olla pelaamatta niitä tällä hetkellä olemassa olevia ylimääräisiä. Entä, jos oikeasti menet ja ostat itsellesi jotain ilahduttavaa, silloin ne eurot mene pelaamiseen. Tai perustat uuden tilin, älä ota siihen verkkopankkitunnuksia, ja kysy joku sellainen tili "josta et saa" rahaa helposti käyttöösi. Ja säästä sinne.

Sanoit, että sinulla oli hyvä mieli, kun pystyit olemaan lähes pelaamatta. Tiedät, että pystyt ja haluat sen hyvän mielen takaisin. Sitä kohti siis.

Lämpimin ajatuksin,
Pirkko-pappi