Rakastatteko kaivattuanne kaivattunne vai itsenne takia?
Onko rakkautenne itsekästä vai epäitsekästä?
Miksi haluatte joltain vastarakkautta ?
Onko rakkautenne itsekästä vai epäitsekästä?
Miksi haluatte joltain vastarakkautta ?
Perimmäinen kysymys
ItsekäsVsEpäitsekäs
26481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mielestäni tuo kaipaa vielä tarkennusta.
Onko rakkautenne pelkkä tunne vai sisältää tekoja?
Koska lopulta se välittäminen toisesta teoin ja sanoin, sekä kiinnostuksen osoittaminen eli yksinkertaisesti tunteiden siirtäminen toiminnan kautta on ratkaiseva tekijä.
Muuten rakkaus on pelkkää haaveilua eikä todellistu toiselle ja ei vahvista yhteistä tunnesidettä, toisinaan voi jopa katkaista sen.
Rakkaus syntyy yhteistoiminnasta molempien osapuolten välillä eikä niin että erikseen molemmat ovat yksipuolisesti ihastuneita tai rakastuneita eivätkä osoita sitä toiselle.
"mä tykkään olla rakastunut ja rakastan häntä" ei nyt vie kovin pitkälle. Siinä ei sitten paljon auta valittaa jos toinen vaikutta kylmälle eikä vaikuta tuntevan samoin jos hän ei koe että rakastatte.
http://www.kuudesaisti.net/henkinen-polku-kategoria/8-erilaista-tapaa-rakastaa
Tapoja rakastaa
Kyllähän se on molempia pakosta, mutta tosi rakkaudessa pyrkii ajattelemaan toisen parasta, se menee omien himojenkin ohi.
http://www.voice.fi/suhteet/oletko-rakastunut-vai-onko-kyse-vain-kiintymyksesta-erota-tunteet-toisistaan-81424
Rakkaus vai kiintymys
Hän on ihana ja kiltti, rakastettavan suloisen halittava.
Hyvin sympaattinen ja suurin mysteeri.
Mutta en tiedä, en hylkäisi häntä vaikka hän ei halua olla läheisessä suhteessa, autan aina ja ilman taka-ajatuksia haluan olla hyödyksi jos voin.
Saatan rakastaa häntä enemmän kuin ketään koskaan. Enkä tiedä miksi..
Et silti ole valmis täyttää hänen toiveitaan?
Jos hän jotain pyytäisi. Tekisitkö sen mitä hän kaipaa tullakseen onnelliseksi vai puhutko suuria lupauksia lämpimiksesi?
Niin, rakastan häntä mutta en uskalla enää tehdä mitään, enkä kertoa juttujani enkä kysellä kuulumisia.
Olen jo munannut koko jutun..
Ja ohitseni lipui hän, koska hän ei halunnut..
Aika julmaa jollain tapaa.
Mutta ei se mitään..
En tyrkytä enkä vaadi.
Rakkaudessa ei sellaista tunneta, otetaan vastaan mitä annetaan.
Kaikista tärkeintä olisi se että pystyy tuntemaan sen että on tervetullut ja mieluista seuraa. Että voisi nauraa yhdessä..
En usko että täyttäisit yhtään hänen toivettaan vaikka hän pyytäisi jotain. Vaikutat minäminäminä ihmiseltä
Jos hän vaikka pyytäisi munaamisestasi anteeksi pyyntöä. Tuskinpa täyttäisin sitä toivetta. Nämä on vain näitä tyhjiä sanoja palstoilla
"Kaikista tärkeintä olisi se että pystyy tuntemaan sen että on tervetullut ja mieluista seuraa."
Tässä on se mitä haen juuri naisesta. Se mistä muuten viehättyy toisessa on toissijaista koska jos tuo ei suju niin on ihan sama miten isot tissit naisella on, miten tiukka pillu tai mikään muukaan.
Jos tulee tunne että toinen työntää luotaan pois eikä voi jutella vapautuneesti niin se on geim ouver.
Sen takia esimerkiksi baarissa se muija joka on mukamas kaunein ylpeänä ei sytytä eikä myöskään se kaino seinäruusu vaan se johon on helppo ottaa kontaktia tuntien että voi löytyä jotain yhteistä kontaktipintaa.
Jos sulkee toisen pois niin se aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin tunteiden kuolemisen.
Jos lyöt toimen torjuu
Jos
Petät toinen torjuu
Jos valehtelet toinen torjuu
Jos varastat toinen torjuu
Jos vihaat ja haukut toinen torjuu
Oletko ollut lähellä pyytämisen arvoinen ? Ansaitsetko sen?
Rakkautta ja hellyyttä ei voi varastaa
En ole pettänyt, valehdellut, vihannut, haukkunut naisia joita kohtaan olen jotain tuntenut.¨
"Oletko ollut lähellä pyytämisen arvoinen ? Ansaitsetko sen? "
Totta vitussa olen. Olen aina tehnyt parhaani asioiden eteen, joskus "kömpelösti" mutta silti.
Entäs itse? Oletko äkäröinyt ja pelleillyt?
Kyllä.. Jätin rauhaan. Uskon sen tekevän hänet onnelliseksi.
Kyllä minut on suljettu pois jo alkumetreillä..
Siihen katosi kontakti, vaikka niin rohkeasti uskalsin kertoa tunteistani ja ehkä vastaanotto oli hailakkaa ja jotenkin olin haavoittuva hänen edessään.. Enkä osannut olla normaalisti, tiettyjen pelkojen vallitessa ympärillä.
Olihan mulle heti sanottu että dumppaan sut jos..
Se kummitteli mielessäni koko ajan.. Pelko ja epävarmuus..
En luottanut itseeni
http://www.viikonloppu.com/?p=74621
Rakastat itsekkäästi. Odotuksia ja vaatimuksia, ja hylkäämistä kun toinen ei ole marionettinukkesi täyttämässä kaikki toiveesi juuri oikealla tavalla
Haluat kauko-ohjattavan robotin
Mut ei se mitään..
On huomattavasti helpompaa olla se kuka saa valita kuin se ketä arvioidaan ja tutkitaan mitä vikoja mahtaa löytyä ja onko toi rakastettavan arvoinen..
Niin siltä tuntui, suurennuslasin alla..
Olisi pitänyt loistaa mutta sulkeuduin entisestään.
Taidan olla artikkelin mukainen ja sun sanojesi vastakohta.
Mutta jatka luulottelua.
Kyllä, minulla on odotuksia ja vaatimuksia että nainen toimii kuten artikkelissa lukee. Jos ei kykene niihin niin ei osaa rakastaa.
Hylkään sellaiset alta aikayksikön. Jyvät karsitaan akanoista. Rakastavat rakastettavat karsitaan turhista turhakenaisista.
Hyvä kirjoitus.
Tuon perusteella hän ei rakastanut minua, mutta minä häntä..
Haluan että hän voi hyvin..
Mutta voin hyvin vaikkei hän elämässäni olekkaan.
Mutta kaipaan, itsekkäästi kaipaan.
Minulla oli tarve päästä lähelle, mutta ajauduinkin kauemmas.
Otan kantaa tähän keskusteluun sen verran että minusta rakkaus on toisen kohtelua armollisesti ja sopusoinnussa itsensä rakastamisen kanssa
Itselleen hyvää haluava ihminen osaa vaatia suhteessa hyvää itselleen ja laittaa rajoja pahalle jotta saisi toimivan onnellisen suhteen aikaiseksi
Toisen rakastamista se on samalla koska siinä ajatellaan parisuhteen kestävyyttä ja jos itse ei saa sitä mitä tarvitsee suhteelta suhde ei kestä pitkään
Itselleni rehellisyys ja luottamus on suhteen perusta ja pytin siihen itse aina kympillä joten se on asia jota pyydän ja kaipaan myös toiselta tullaksesi ja ollakseni suhteessa onnellinen ja sen avulla tunnen suhteessa turvaa.
Jos kumppani ei pysty tai halua antaa minulle sitä asiaa vaikka tietää että se tekisi minusta ja meistä onnellisen hän ei ajattele suhteen parasta eikä rakasta minua
Lisään vielä että parisuhteissa yleensä toinen on ns. hallitsevampi osapuoli.
Hän tuo esille dominoivasti omia vaatimuksiaan ja toiveitaan kumppanin käytöksen suhteen.
Suhteen toinen osapuoli on usein mukautuva ja hiljaisempi. Hänelle voi olla vaikeampaa ilmaista vaatimuksiaan,toiveitaan ja tuoda itseään esille.
Hän saattaa ilmaista toiveitaan varovaisemmin taikka hiljetä niistä kokonaan kunnes asiaa tiedustellaan.
Jos tämä hiljaisempi ja mukautuvampi ei saa suutaan auki ja tämä dominoivampi vain latelee vaatimuksiaan jää tämä toinen täysin huomiotta ja voikin olla salaa hyvin onneton oman saamattomuuden ja kumppaninsa itsekkyyden/huomioimattomuuden takia.
Dominoivampi voi kuvitella että kumppaninsa tulee onnelliseksi samoist asioista kuin hän, mutta se ei pakosti pidä paikkaansa ollenkaan, siksi sitä pitää kiinnostua kysymään sen sijaan että kertoo vain mitä itse haluaa ja kaipaa.
Jos toista rakastaa näitä asioita kiinnostuu kyseleen sen sijaan että lataa vain listan vaatimuksia toiselle siitä mitä itse odottaa ja haluaa
Kaikkihan lähtee luottamuksesta jos kyse on yhtään vakavammasta suhteesta tai sen alusta. Ilman luottamusta ei ole mitään. Ihminen tarvitsee tietyn perusturvallisuuden jotta tunteet voivat kehittyä.
Alussa voi olla "Jännää" ja tuntua mielenkiintoiselta toinen, mutta pitkälle sillä ei pötkitä. Molempien pitää saada tunne tietystä turvasta että heidän tunteitaan ei loukata.
Jos kyse on pelkästä hässimisestä jne. niin tällöinhän sellaista hakeva tuskin erityisesti loukkaantuu mistään koska ei ole varsinaisesti mitään menetettävää. Ainahan löytyy joku toinen hässittäväksi.
Valitettavasti olen huomannut että naisten passiivisuus vähentään minua omaa tunnetilaani naista kohtaan huomattavasti jolloin muutun etäisemmäksi ehkä kylmemmäksi ja välinpitämättömäksi vaikka alussa yritän luoda yhteyttä naiseen. Ei pitäisi ehkä luovuttaa niin nopeasti, mutta minäkin tarvitsen tuon luottamuksen ehkä enemmän kuin keskivertomies.
Luottamus rakentuu ajan saatossa, mutta vaatii sen että käytös on toiselta luotettavaa.
Ei voi vaatia toista luottaan itseensä jos ei puhu totta eikä ole luottamuksen arvoinen. Kaikki lähtee siitä että toimii, puhuu rehellisesti.
Sanojahan voi väännellä ja väittää olevansa mikä vain ja missä vain mutta onko se totta? Jos ei ole niin voiko silloin pyytää toista luottamaan, kun toinen ei luota syystä ?
Minulla ainakin on niin että minun kiinnostus olla suhteessa/olla mieliksi tai millään tavalla ko. ihmisen läheisyydessä henkisellä tasolla hiipuu hiipumistaan mitä enemmän huomaan merkkejä epärehellisyydestä.
Ei halua antaa itsestään osia haavoitettavaksi kun huomaa että toinen käyttää sitä kaikkea luottamusta väärin ja haavoittaa heti tilaisuuden tullen kun huomaa että toinen haluaa hyvää hyvyyttään uskoa toisen sanoja ja vilpittömyyttä tarkistelematta faktoja mistään.
Läheisyys ja avautuminen sekä rakkauden ja kiintymyksen näyttö asettaa ihmisen haavoittuvaan tilaan ja väärinkäyttöjen/hyväksikäyttöjen uhriksi.
Epärehellisyyden havaittua ihminen alkaa suojaamaan itseään näiltä asioilta ja sydämen haavoittumisen mahdollisuudelta sillä ettei anna noita asioita itsestään. Pitää itsensä kuoressa suojassa koska huomannut että sille on tarvetta. Toinen pelaa vilunki peliä ja vaara olemassa että haavoitetaaan.
En ole eri mieltä vaan täysin samaa mieltä.
Eräs juttu jota naisessa tarkkailen on se että suhtautuuko nainen tunteella tiettyihin asioihin ja ovatko nuo tunteet rakentavia ja positiivisa sekä eheyttäviä vai päinvastaisia eli tuhoavia, negatiivisia ja rikkovia.
Esimerkiksi luottamus suhteen alussa pitää pyrkiä palauttamaan heti kivoilla sanoilla ja mukavalla suhtautumisella sekä teoilla. Mutta sen vaistoa jos toisen toimintatavat ovat epäselvät. Vaikka henkilö ei vielä tietäisi tuleeko suhteesta mitään varsinaisesti niin jos suhtautuminen asioihin ja toiseen on että kun toinen toimi tietyllä tavalla niin negatiivisesti voi toimia sen jälkeen ihan vain kiusaksi tai kostoksi niin ei se mitään luottamusta rakenna.
Jos epämääräisyys, väärinkäsitykset ja epäluuloisuus yritetään paikata häröilemällä vain lisää eikä selvittämällä asioita niin en usko että ainakaan minä pystyn suhteeseen sellaisen henkilön kanssa.
Joskus aikoja sitten esimerkiksi suhteen alussa nainen kävi juttuja läpi kavereiden kanssa täysin omituisella tasolla jo vaikka ei oltu varsinaisesti yhdessä eikä keskustellut niistä minun kanssa. En ymmärrä moista lainkaan kun kyse on kahden ihmisen välisestä suhteesta eikä mistään party-kuka-on-kenenkin-kanssa-leikistä.
"Sanojahan voi väännellä ja väittää olevansa mikä vain ja missä vain mutta onko se totta? Jos ei ole niin voiko silloin pyytää toista luottamaan, kun toinen ei luota syystä ? "
Niin onko se syy totta vai onko se kuviteltua?
Kyllä, tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Valitettavasti olen kuullut joltakin naisesta että olen muuttunut tällöin juuri etäiseksi kun olen alkanut suojaamaan itseäni toisen toimiessa kaiken avoimuuden ja luottamuksen vastaisesti.
Henkilökohtaisesti ihmettelen juuri sitä miksi miehen tulee asettaa itsensä alttiiksi kaikelle kun nainen vain tsekkailee tilannetta ja toimien vielä niin että epäluulo vain kasvaa molempien välillä eikä päinvastoin.
Ei tarvi jos molemmat rehellisiä koko ajan , silloin luottamus kehittyy ihan luonnollisesti hiljalleen. Suhdehan ei ole mikään kilpailu. Jos kilpailet kumppanisi kanssa niin homma sisarus ja nahistele sen kanssa että "miks toi sai isomman jäätelöpalan kun mä" tai "miksi tolla on yksi lihapulla enemmän kuin mulla" taikka "miksi toi saa olla äitin sylissä mut mä joudun käveleen" nahisteluja.
Itsekäs kypsymätön rakkaus kilpailee asioista kumppanin kanssa kuin sisarsuhteessa.
Itselläni on vaikea luottaa muihin mutta mun suurimpia osoituksia siitä että haluan luottaa toiseen on nimenomaan se että en kyttää, stalkkaa ja tarkistele toisen sanojen paikkaansa pitävyyttä mistään vaan haluan luottaa että kun minulle minun "rakas" jotain sanoo se pitää paikkansa koska hän haluaa minulle hyvää ja rakastaa minua.
Minun itseni suhteen suurin luokkaus aikanaan oli se että kun minuun ei luotettu kumppanini aikasempien suhteiden takia. Minun menoja, ostoksia, kuitteja, tekemisiä tms tarkisteltiin ja kyttäiltiin. Se oli suuri loukkaus minua kohtaan ja otin sen tosi raskaasti, siksi itseltäni suurin osoitus halustani yrittää luottaa on se että en tarkistele ja vakoile vaan yritän uskoa toisen sanoja.
Se taasen olisi todella raju takaisku minulle jos yritykseni luottaa kokisikin kolauksen ja sanat joihin olen halunnut luottaa osoittautuisikin valheiksi ja selviöisi että tosiasiassa minun olisikin pitänyt kytätä, vakoilla ja selvitellä sanojen paikkansa pitävyyttä ja olla luottamatta.
se olisi kova paikka koska yritykseni olisi silloin tuottanut todisteen jälleen siitä ettei pidä luottaa
Hänen avulla opin rakastamaan itseäni. Hän on antanut jo paljon. Toivon että hän on saanut jotain minulta.