Isätön perhe =tuuliajolla

Totta!

Minun isä kuoli kun olin lapsi ja äiti haukkui koko ikäni minua.
Tiedän miltä sinusta tuntuu. En minäkään saanut milloinkaan rohkaisua mistään.

Mutta mutta! Olet analysoinut nyt tilanteen, olet selvinnyt, kärsinyt. Mutta käännä tilanteesi. Ajattele että niin monella muulla on ollut vieläkin vaikeampaa.

Kyllä sinä selviät ja sinusta on tullut vahva.

Kun se on niin että meidän jokaisen on pärjättävä täällä. Toisille tulee huonommat "pelikortit", mutta kun oppii pelaamaan, niin pärjäävät hyvin silti.
Ei auta, että murehtii ja säälittelee itseään (voi olla tekosyykin), vaan että tarttuu toimeen ja pärjää! Tää on jokaisesta itsestään kiinni. Kun sinulla on ollut huono lapsuus, niin käännä se voimavaraksi!

Jos ei ole tyttöystävää, niin kipaisepa kirjastoon ja lainaa kirjoja "miten nainen valloitetaan" tai "Miten saan ystäviä" = klassikko: https://fi.wikipedia.org/wiki/Miten_saan_ystäviä,_menestystä,_vaikutusvaltaa

Eli lopeta kerralla nyt valitus, käännä purtesi, käännä suuntaa, hae tietoa, kyllä sinä saat tyttöystävän. Voithan vilkaista peiliinkin, käydä läpi vaatekomerosi, vaihtaa kampausta, keksiä jonkun harrastuksen (mikä tekee sinut jännäksi) ja sitten vaan hakemaan sitä tyttökaveria.
Ole sinä parempi isä sitten.

Eikun vain onnenpotku sinulle nyt!

No, mun isä oli sentään, mutta ujo ja hyvin hiljainen. Isähahmoksi voi tulla myös joku toinen henkilö, tässä tapauksessa meidän seurakunnan pastori. Nyt olen itse isä ja mulla on haaveena olla suvun Grand Old Man, joka pitää koko sakista huolen.

Olen samaa mieltä, isättömyys on kirous.

Joo, mutta eipä auta että jää voivottelemaan ja surkuttelemaan.
Tarttee itse järjestää asiat kuntoon. Kasvaa kaiken yli.

Jos haluaa tyttöystävää, niin pitää vain vihmeröityä. Tuolla ekavastauksessa on hyviä neuvoja.

Mitä sinä tyttöystävänsä tekisit? Järjestäisit vain itsesi liriin.

Jos aloittaja toivoo, niin ei sulla oo siihen mitään sanottavaa.
Anna neuvoja paremminkin.

Hmm...naisena vastaan (sanottakoon se heti tähän alkuun). Mun vanhemmat erosi, kun olin ihan pieni. Isälläni myös joku erikoinen persoonallisuus (lääkärinpapereissa lukee!) kuten aloittajalla. Erittäin vaikea, äkkipikainen ja pelottava. Tuli ja meni miten sattui, siis nää lastensa tapaamiset. Joskus tuli joskus ei. Kun olin teini hän ei enää tullut. Olin helpottunut. Mutta siis jännä juttu on se, että minulla (tyttönä) on ollut vaikea luoda seurustelusuhteita, mutta veljeni taas on ajallaan päätynyt avioon ja lapset sun muut talot ja työt - "hyvän elämän merkit" siihen päälle. Olen kuullut tutkimuksesta, että vastakkaisen sukupuolen läsnäolo lapsuudessa olis tärkeää. Tavallaan ihan järkeenkäypää, koska tulee vastakkainen sukupuoli tutuksi ihmisenä eikä minään ihme mörkönä tai outolaisena. Mutta samaa mieltä olen, että isyys kunniaan. Vieläpä hyvä isyys. Mulla tulee tippa linssiin aina kun sellaista näen. Omalla lapsellani ei ole isää ja mietin kyllä välillä olisiko hänellä vähemmän käytöshäiriöitä jos ois. Tilanne vain oli sellainen, että näin on parempi. Itse yritän keskittyä elämän hyviin asioihin, olla niistä kiitollinen. Pienistäkin jutuista. Ja itse "ottaa itseäni niskasta kiinni", jos haluan muutoksia elämään. Olisiko sun helpompi tutustua naisiin netissä? Jos siis ujous iskee kasvotusten. Hyvän kirjeenvaihdon edetessä voisit tuoda esiin tämän ujoutesi jolloin treffikumppani osaa siihen suhtautua.

Kyllä (yleensä) sellaisilla naisilla on rima korkeammalla miesten suhteen, joilla on ollut hyvä isä. Isän pitää käytöksellään näyttää tyttärilleen, että he ovat arvokkaita ja rakkaita ja vanhempien parisuhde on mallina lapsille siitä, millainen on "normaali parisuhde".

Lapsilla, joilla jo varhaislapsuudessa on ollut riitaisa koti, on heikommat mahdollisuudet menestyä omassa liitossaan. Ainakin eka, toka ja ehkä kolmaskin liitto päättyy eroon, mutta elämä opettaa.

Hyvässä himassa (en tarkoita rahaa vaan rakkautta) kasvaneet lapset onnistuvat elämässään paremmin.

äidilläsi- ja "viranomaisilla" on se persoonallisuushäiriö,
narsismi perättömin lausumin, selvityksin mm. tuomio-istuimessa vieraannuttaessaan, manipuloidessaan sinut tarkoitushakuisesti omasta isästäsi ja isän puoleisesta suvustasi