Onko elämässänne sattunut mitään outoja sattumia tai kohtalolta tuntuvia kohtaamisia?
Kohtaloako?
tyyni.koski
221075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei oo. Mitään semmosta ei oo olemassakaan.
Ai onko? Mitään muuta ei tunnu tapahtuvankaan.
On ihastuin syksyllä 2013 erään muusikon lauluun radiosta ja puolivuotta myöhemmin häntä jo sattumalta pussailin. Kuinka söpöä.
On, todella outoja..
Viestejä, kuvia, jotain mikä tuntui niin tutulta ja kuvassa oleva mies tuntui kuin olisin katsonut itseäni.. Tai ainakin todella tuttua kuin olisin ollut siellä. Musiikkia joka kosketti..
Kaikkia mukavia keskusteluja, , sattumaako vaan?
Aluksi oltiin miehen kanssa ihan erillään, sitten puoliksi näkyvillä ja nykyään ihan näkyvillä. Monta vuotta tähän näkymiseen meni, mutta nykyään tiedän hänet ja hän minut. Tavallaan kaikki muistot tuli yhteen ja totesin vain mielessäni, että tämänhän miehen minä jostain tunnen. Jotenkin niin tuttu, mutta silti tuntematon. Hän muistuttaa monia ihmisiä menneisyydestäni ja lisäksi tunsin jotain ihmeellistä häneen ensimmäisellä silmäyksellä. Jotain, että hänessä on jotain samaa kuin minussa ja ajattelin, että hän on tuo ihmeellinen mies. Lähemmäksi päästyäni olin jo ihan jossakin muissa maailmoissa. Hänen silmänsä loistivat ja näin hänen sielunsa kauneuden. Näin sen samankaltaisuuden meissä. Siitä lähtien hän varasti ajatukseni ja olen vain ajatellut häntä. Katsonut kaikkialle häntä ja miettinyt, kuka hän on. Miksi kohtalo toi meidät juuri nyt lähekkäin. Kaikki ne oudot kohtaamiset ja törmäämiset eivät voineet olla vain sattumaa.
On paljonkin.
lankavyyhdin kun selvittää,huomaa erikoisten tapahtumien ja kohtaamisien liittyvän
tiukasti toisiinsa.Uskon vahvasti kaikella olevan hyväkin tarkoitus, kun sen oivaltaa.
Miellän kohtalolta tuntumisen kohtaamisen määritelmäks sen että siitä tosiaan seuraa jotain todella hyvää ja positiivista, tai merkityksellistä.
Ei ole osunut kohdalle. Ehkä pian osuu :)
Kun tapasin hänet oli kohtalla osuutta asiaan.
eräs kohtaaminen jäi mieleen merkityksellisenä
Minä näen monestikin unessa, tulevia tapahtumia kuten esimerkiksi veikkauksen keno-pelin voittonumeroita :)
On aivan totta.
Tälläinen tapahtuma jostain putkahti mieleen,tapahtui armeijan aikana.Oli sunnuntai-ilta,olin palaamassa varuskuntaan linja-autolla.Istuskelin linja-auton etupäässä, varusmies ystäväni kanssa,olin hieman väsynyt loman aiheuttamasta traumasta ja meinasin nukahdella välillä.Sitten jotenkin havahduin ääniin takanani ja käännyin puolittain katsomaan, minkälaiset tytöt siellä juttelee toisilleen.Kaksi tyttöä siinä istui, ja toinen luki karvista sitä sarjakuvalehteä.Hieman siinä piristyin kun tytöt vaikutti iloisilta ja juttelun haluisilta.Kyselimme toisiltamme asioita ja tytöt kertoivat olevansa opiskelemassa samassa kaupungissa,muistelisin että sairaanhoitajiksi.Itse kerroin olevani luutnantti,en ilkeyttäni vaan kun en halunnut kertoa olevani vaan pelkkä sotamies.Olen sitä hävennyt jo vuosia,varsinkin kun se tyttö, joka enemmän mieleeni oli,vaikutti ja tuntuikin todella ihanalta ja semmoiselta herkältä ja mukavalta.Se linja-auto matka päättyi aikanaan ja tyttö tietysti jäi mieleen.Mutta tapahtumat alkoivatkin seuraavana sunnuntai-iltana,olin taas palailemassa lomilta ja istuin taka osassa tällä kertaa.En ollut huomannut tyttöä linja-autoon noustessa ja yllätys oli aikamoinen, kun lähellä määränpäätä ,näin tytön kävelevän taka osaa kohti, hymyilevin katsein.Muistan sen vielä hyvin elävästi,olihan hän ollut mielessäni useinkin,Ihana hymy,kauniit tummat hiukset ja katseli minua kohti jotenkin niin hiton söpösti ja leikkisästi.Kohdallani, tyttö pysähtyi ja ojensi minulle karvinen- lehden.Olin aivan ymmälläni,ajattelin sitten että tyttö ehkä halusi antaa sen minulle loppumatkan lukemiseksi.Yllättyneenä kääntelin karvista käsissäni, kunnes havaitsin että takasivulle oli kirjoitettu mustekynällä jonkinlainen viesti.Se oli kirjoittanut sen minulle,sillä se ilme,tajusin ettei nyt kukaan noinvaan puolitutulle karvisen lehteä tarjoa.Oikeastaan tämä oli tarinan kaunein osio,sillä tämä oli viimeinen kerta kun enää näimme toisiamme.Soittelimme muutaman kerran ja sovimme tapaavamme,ensimmäisellä kerralla en päässyt lähtemään varuskunnasta,ja toisella kerralla päätin että nyt lähden.Olimme hiihtämässä yksikkömme kanssa ja kun olimme mielestäni sopivan lähellä sitä, asuntoa missä tyttö asui,Otin sukset pois jaloista,nostin ne olkapäille ja lähdin tapaamaan tyttöä.Kävelin jonkin matkaa tietä pitkin niitten suksien kanssa ja ihmiset katseli vähän siihen tyyliin että olenkohan eksynyt.En todellakaan,tiesin ihan tai ainakin melko tarkkaan mihin olin menossa.Sitten löysin talon jossa tiesin tytön asuvan,asetin sukset seinustalle ja siirryin porraskäytävään.Taululta löysin tytön ja sen kaverin sukunimet,taisi olla toisen kerroksen asunto.Nousin toiseen kerrokseen ja pimpotin ovikelloa,Hiki valu otsalla ja yritin miettiä mitä sanoisin,jännitti ihan valtavasti,olihan se ensimmäinen kerta kun kohtaisimme muualla kuin linja-autossa.Oven tuli aukaisemaan tytön kaveri,olin hieman helpottunut.Pyysin siltä kaverilta aluksi vettä, kun oli ihan kamala jano,ja se jännittäminenkin kuivatti suuta.Kaveri hieman ihmetteli varusteitani,mutta kun kerroin että tulin vain piipahtamaan,hän näytti ymmärtävän.Sitten hän kertoi minulle,että tyttö oli joutunut palaamaan takaisin kotiinsa,muistaakseni jonkilaisen sairasjutun takia.Tyttö ei enää koskaan,ei ainakaan minun tietämän mukanaan palannut sinne opiskelemaan.Mutta vaikka olin surullinen,koin yhden armeija-aikani mukavimman kokemuksen,heti tämän surullisen tapahtuman jälkeen.Yksikkömme kapteeni kutsui minun luokseen ja kertoi sen uutisen henkilökohtaisesti.Olin saanut 12 päivää häkki komennusta, luvattomasta reissusta.Ei se minua harmittanut,enemmän ajattelin sitä tyttöä.Häkkikomennus oli mukavin kokemus armeijassa,Sain nukkua riittävästi,joku nainen toi hyviä kirjoja,suurin osa tosin hyvin kristillisiä,ja ehkä parhaimpana kanttiini tyttö toi kärryillä maailman parhaimpia lakuja.Ja pääsi sieltä aina tupakallekin kun halusi ja joku vartiomiestä lähti aina mukaan tupakkakaveriksi.Onko tämä sitten kohtaloa,sen kun tietäiskiin.Mutta minulle ne on mielessä mukana,sen tytön kasvot,silmät,nenäkin,hiukset ja kaikki.
Ja mieleen jäi omaelämänkerrallinen teos: juokse poika, juokse.Se löytyi sieltä kirjastovaunun ylähyllyltä,varmaan ollut yksi suosituimmista.Kuuluu kristilliseen kirjavalikoimaan,vaikka on jännä ja mielenkiintoinen kirja.Kertomuksessa tukkijätkät saapuvat työreissultaan erään maatalon pihaan,yksi niistä tukkijätkistä jää vähän jälkeen toisista,ei ole niin riehakkaalla päällä.
Muut vaan rientävät kylille,mutta tämä yksi aivan kuin vaistoaisi että jotain on määrätty tapahtuvaksi.Hetken jätkä pellolla ihmetelleenä,huomaa silmäkulmasta liikettä vasemmalla puolellaan.Sieltä ilmestyi kaunis nainen kuin taiottuna jätkän eteen.Jätkä hämmentyi tästä niin että vain tuijotti naista ja laski suustansa tarinaan mikä ei liittynyt hetkeen eikä aikaan.Hetken näin he olivat,kunnes kaunis nainen katosi kuin taiottuna.Jätkä katseli tyhjää kohtaa pellossa ja ajatteli liian kauniin hetken johtuneen työrasituksesta ja huonosta nukkumisesta.Kohtaaminen jäi jätkän elämään hyvin vahvasti ja siitä sairaana ja kuumeessa usein houri.Jätkä eleli tarinassa aika vanhaksi eikä muitten tukkijätkien lailla lopettanut työtänsä,vaan kuoli hukkumalla.
Lapsena luin samaisen kirjan löytyi kotini kirjahyllystä. Oli jännä, perustui tosi tapahtumiin. Kotini ei tosin ollut hengellinen. Toinen mielerni jäänyt kirja lapsuudestani oli vanki nimeltä Papillon, jännä sekin.
Jännä oli tuokin sinun kertomuksesi.
Itselleni ei ole tapahtunut kohtalokkaita kohtaamisia, muutoin erikoisia tapahtumia kylä. Voisi nousta porukalla tukka pystyyn jos kertoisin ja suurin osa ei uskoisi.
Näissä tarinoissa oli johtolankana että elämässä kannattaa yrittää kahdesti,ensimmäisellä kerralla ei mitään,toisella kerralla kaikki, mitä mies voi toivoa eikä tarvitse jäädä kuumeeseen hourimaan.Ja huonoimmillaankin kauniit muistot.
Ja kun täällä joskus kysellään nimikirjaimia, niin ensimmäisen tarinan kirjain on S, toisen tarinan kirjainta en osaa sanoa,puhutteli syvemmällä tasolla ja lähti niin kiireesti että unohti esittäytyä.Sovitaan vaikka C.
Ja kun siirryin muistelemaan erikoisia,kohtalon omaisia asioita, tuli mieleen eräs matka,olin intiassa lomareissulla useampi vuosi sitten.Menin käymään intialaisessa, hyvin pyhässä kaupungissa Varanasissa.>Karmeen hajuinen kaupunki,mutta jollain lailla hyvin mystinen paikka.Siellä törmäsin todella kauniiseen Intialaiseen naiseen hotellin aulassa.Tutustuin naiseen ja nainen lupasi lähteä oppaaksi seuraavaksi päiväksi.Aamulla istuimme hotellin aamiaispöydässä vierekkäin ja muistan jotenkin hämärästi, että se oli omalla tavalla ensimmäinen hetki kun tajusin miten ihania naisia maailmassa voi olla.Nainen hymyili ja kujeili kanssani,se tuntui uskomattoman hyvältä.Päivän kierreltyämme kaupungilla,söimme yhdessä ja teimme leikkimielisiä asioita.Päivällisellä nainen kysyi,keskusteltuamme heidän onnea tuottavasta kirjaimestaan,että minkälaisesta naisesta itse mahdollisesti pidän.Hämmennyin suorasta kysymyksestä ja taisin hieman punastua kun katsoin naista.Olin siis jo aikalailla ihastunut häneen ja noin suorasukainen kysymys hämmenti kovasti.Hetkisen siinä kiemmurreltuani, kasasin itseni ja sain naiselle jotain..I have a lively interest i,,sanottua.Hyvät yöt sanottuamme,sovimme että tapaamme aamiaispöydässä.Nainen ei koskaan saapunut aamiaispöytään,ei edes mitään viestiä.En ymmärtänyt tilannetta.Palasin matkoilta ja olen kaivannut naista ja hetkiä naisen kanssa.Jotenkin tiesin tilanteen hankaluuden mutta kun toista oppi pitäämään maailman ihanimpana naisena niin siitä ei ole aivan helppo käsitellä.Tiedän tämän olevan kohtalon johdatusta,miksi muuten kaikki?
oli ja meni taas vuosikymmeniksi
Uskon ,että tietyt ihmiset tulevat elämään sopivalla hetkellä joko käymään hetkellisesti tai pidempään,kait sillä joku tarkoitus on?
On, moniakin. Ne on kuitenkin niin yksityisiä kokemuksia etten pysty niitä nyt tässä kertomaan, valitettavasti.
Täysin vieras nainen kadulla tuli vastaan ja kysynyt minulta: "Onko minulla antaa hänelle jotain?"
Minä siihen: "Ei! Pitäiskö olla? Tunneks mä sinut jostain?"
Hän sanoi, että oli nähnyt minut unissa ja minun piti antaa hänelle ruskean värisen kirjenkuoren, missä on tietoa hänen äidistä kuka on kuollut vuosia sitten!
Olin järkyttynyt! Hän ei tunne minut ja minä en tunne hänet, mutta on nähnyt minut unissa ..
Kyllä, ajattelin häntä tulevaksi, ja kas kummaa, kerkesin vatsan jännittämään, ja kas kas..Kyllä, juuri kun aioin pieraista, niin pieru jo tulikin.
Nyt mietinkin, onko tämä jokin onnekas sattuma vai kohtaloa, kun kaikki meni niin nappiin.