Kesäni mansikkatyttöjen seksileluna

Muistan vielä hyvin tuon helteisen kesän joskus 80- luvun loppupuolelta, olin taas hiipinyt puskiin kiikaroimaan kahta herkullisen näköistä naista jotka ahersivat päivisin auringon paahteisella mansikkamaalla kevyissä kesämekoissaan.
Nuo kaksi rehevää naista olivat ehkä vähän yli kolmekymppisiä, siis minusta vanhoja, mutta kuitenkin heidän iloiset naurunsa ja estottomat puheensa kiinnostivat minua.

He juttelivat paljon seksistä, eikä runkkaamisesta puhuminekaan ollut heidän suusta yhtään luonnottomalta kuulostava aihe.

Olin jo aamusta asti ollut metsässä kiikaroimassa kun he pyöräilivät iloisesti höpöttäen ja nauraen kohti mansikkamaata.
Kesähameet satulan yli hulmuten he polkivat hiekkatietä ja katselin kiihottuneena heidän lantionsa keinuntaa satulaa vasten.

Kun he olivat saaneet pyöränsä aseteltua puun runoja vasten varjoon ja astelivat kohti mansikkamaata, minä hiivin heidän pyöriensä luokse ja varovasti kumarruin nuuskimaan lähinpänä olevan pyörän satulaa.
Satulassa tuntui pepun tuoksu vahvana, siirsin nenääni etuosaa kohti ja siinä tuntui kiiman ja kirpeän pissan tuoksua...

Varovasti hiivin toisen pyörän luokse ja painoin nenäni sitä vasten, siinä oli sellainen kankainen pehmuste, vedin syvään henkeä ja pepun kohdalta tulvahti nenääni vahva paskainen pierun haju. Ilmeisesti siihen oli päässyt aamuista vahvaa kaasua aimo annoksia, kuvittelin hetken miltä olisi tuntunut jos olisi itse ollut siellä satulan tilalla, varmaan olisi ollut tukalaa kuunnella tyttöjen iloista naurua siellä hameen alla, mistä ei pakomahdollisuuksia olisi ollut...

Aika pysähtyi enkä enää saanut nenääni irti satulasta vaan haistelin vahvoja aromeja vuoroin etupäästä ja vuoroin pepun kohdalta, käteni hakeutuessa housuihini, vetäen sieltä kovan pojankullini päivänvaloon.

Havahduin ikävältä kuulostavaan räpsähdykseen, tytöt olivat hiipineet takaisin ja toinen otti minusta kuvan kun nenäni nuuski innoissaan satulaa ja paksuna seisova kaluni oli kädessäni, kiimatippoja kärjestään valuen.

Voi sinua poika parka, tsot tsot..., tämä tulee sinulle vielä hyvin kalliiksi, tytöt sanoivat melkein kuorossa.
En varmaan ikinä unohda heidän voitonriemuisia kasvojaan ja heidän hymyjään.
Vanhoiksi, yli kolmekymppisiksi naisiksi, siinä posket punoittaen ahdinkoani katsellessaan, he näyttivät hyvin kauniilta, sekä hyvin onnellisilta.
Mutta heidän kauniit kasvonsa näyttivät myös hyvin uhkaavilta, jääpuikot karsivat selkääni kun kuvittelin miten tästä uutisoidaan ja juoruttaisiin pitkin kesää....

Nyt oli minun vuoroni jäykistyä, samalla kun äsken niin uljaalta ja vahvalta tuntunut kyrpäni kutistui pieneksi ja orvoksi, pelkäksi nakiksi, joka yhdessä kanssani häpesi syvästi olemassa oloaan...