Mikä on teillä 'nokkimisjärjestys'?
Tai mikä se teidän mielestänne kuuluu olla?
Onko koira pahnanpohjimmainen, tasavertainen kaveri vai kenties jotain siltä väliltä?
Mielipiteitä.
Tai mikä se teidän mielestänne kuuluu olla?
Onko koira pahnanpohjimmainen, tasavertainen kaveri vai kenties jotain siltä väliltä?
Mielipiteitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Koiruudet ovat tasavertaisia joissain määrin ainakin. Säännöt on selvät, eli ei nyt kuitenkaan ihan ihmisen tasolla pidetä, mutta yhtälailla järkytyn ja etsin apua jos koiralle sattuisi jotain kuin jos omille lapsille sattuisi. =)
en ole koskaan ajatellut millä paikalla koira on.
Se on koiran paikalla,ei alla ei päällä ei missään muualla kun koiran paikalla.
Koira tarvii henkisesti vahvan ihmisen,että sillä on hyvä olla koiran paikalla.
Voisi verrata ihmistä joka viedään eri kulttuuriin,kun omaksuu maan tavat on helppo elää.
Sama kun pentu tulee uuteen kotiin,sille pitää opettaa talon tavat,ei siinä tarvita nokkimisjärjästystä.Kun se oppii mitä saa tehdä ja mitä ei,sen elämä on helppoa ihmisen kanssa.
En oo tullut miettineeksi koko juttua, niillä kun on koiranpaikka. En oikein osaa ajatella niitä muuta kuin koirina, olkoonkin ihmisen parhaita ystäviä ym, eikä meillä koirillakaan oo ollut ongelmia sen oman paikkansa suhteen... No oikeestaan siinä vaiheessa nartulla oli, kun se pennuistaan erotettiin ja palasi kotiin. Täällä kun oli poitsu alkanut kontata sillä välin, niin ei neiti ollut ihan heti varma, että mikä kumma se karjuva menijä on. Samalla kun oli hävinnyt se mukava lattialla ollut vauva, jota oli voinut lipaista ohi mennen, eikä toi "vaihdokki" oikein innostanut meen neitiä:)
koira ei muodosta nokkimisjärjestystä. Nokkimisjärjsetys on kanojen juttu, ja sekin sellainen joka on kumottu aikaa sitten.
Koiran paikka on ola koirana, ilman sen kummempia järjestyksiä tai ajatuksia sosiaalisesta kiipeämisestä.
Oma on moka jos on antanut koiralle paikan ja se rupeaa näyttämään hampaitaan sulle siitä. Se siis alkaa puolustamaan saavutettuja resurssejaan, eikä silloin todellakaan ole kyse mistään dominoimisesta tai laumanjohtajuuden vapisemisesta.
Yksinkertaisin vastaus, turha sitä on isostaa.
minä määrään kaiken, luulisin. Jostain kumman syystä kuitenkin lapset, vaimo ja jopa koirat saavat useimmiten tavoittensa läpi ja minä tuskin koskaan.
Mutta SILTI OLEN KINGI. :-)
...oli ehdottomasti paras. Näinhän se yleensä menee.
meillä koira on "karvainen lapsi". toki on eroja lasten ja koirien pidossa, mutta kyllä ne suunnilleen yhtä rakkaita minulle on. ehkä kuitenkin koira on pykälän alemmalla asteikolla lapsista, jotenkin näin se on.
vaikeaa tällee määritellä tämmöstä....=)
kohdellaan tasavertaisina jokaista. Lapsikin on jo vuosia sitten "lentänyt pois pesästä", joten kyllä nämä ovat meille niitä karvaisia lapsia. Tosin kuri ja rakkaus kulkevat rintarinnan.
Ovat perheenjäseniä. Lapset ovat lentäneet jo omiin pesiinsä ja minulla on onneksi syli täynnä näitä ihania karvaisia halattavia ihanuuksia jotka vastaavat hellyyteen hellyydellä. Silti olen se pomo, mutta enpä ole tuulut miettineeksi vaikka olen niiden pää ken sitä päätä kääntää.
1.minä avo 2.kissat 3.vanhempi koira 4.pentu koira. ja lauma toimii!