Oletteko miettineet milainen suhde teillä olisi ikävöinnin kohteen kanssa?
Minun kohdalla ikävöintini oikeastaan päättyi siihen kun tajusin ettei siitä oikein tulisi mitään. Kävisimme yhteen noin tunteiden tasolla, mutta olisi liian paljon erottavia tekijöitä kuten sosiaaliset piirit ja mm. se miten käsittelemme asioita että meistä oikeasti voisi tulla varsinaista paria.
Ehkä joku sanoisi että järki voitti tunteet, mutta lopulta joutuisimme toteamaan että tunteet olisivat päättyneet tai ohjanneet harhaan.
Olisiko teidän suhde onnellinen ja sopuisa? Onko teillä paljon yhteistä ja voisiko yhteinen tulevaisuus olla mahdollinen
Minun kohdalla ikävöintini oikeastaan päättyi siihen kun tajusin ettei siitä oikein tulisi mitään. Kävisimme yhteen noin tunteiden tasolla, mutta olisi liian paljon erottavia tekijöitä kuten sosiaaliset piirit ja mm. se miten käsittelemme asioita että meistä oikeasti voisi tulla varsinaista paria.
Ehkä joku sanoisi että järki voitti tunteet, mutta lopulta joutuisimme toteamaan että tunteet olisivat päättyneet tai ohjanneet harhaan.
Olisiko teidän suhde onnellinen ja sopuisa? Onko teillä paljon yhteistä ja voisiko yhteinen tulevaisuus olla mahdollinen
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kannata miettiä, jos oot jo noin hyvällä tiellä tunteittesi kanssa.
Olen tuota ajatellut. Ainakin tekisin töitä suhteen eteen enemmän ja olisin läsnä. Nyt pakenen tuota toista ihmistä, koska olen luovuttanut. Jos ihminen ei ala tiedostaa omia sisäisiä tukahdutettuja ongelmiaan, niin suhde ei juuri kehity ajan kanssa, vaan pari purkaa pahaa oloaan toisiinsa vuodesta toiseen ja luultavasti ero tulee vuosikymmenetän jälkeen, mutta silti riippuvuussuhde jatkuu.. Entinen vaimoni on joutunut kohtaamaan vaikeita asioita elämässään ja hän ei kykene/halua kohdata niitä, vaan on pysynyt samanlaisena ihmisenä 20 vuotta. Itse olen alkanut viime vuosina tiedostaa omia sisäisiä tukahdutettuja tunteita, enkä enää tarvitse väkivaltaista äitiä, jonkalainen entinen vaimoni on, enkä halua enää kontrolloida heidän elämää ja tekoja vaan olen kasvanut tai ainakin niin koen siinäkin. Haluaisin jonkinlaisen fyysisen suhteen ja kai se on laittanut miettimään. Jotenkin en koe, että kehitysmaasta tuleva pakolainen joka olisi riippuvainen minusta kasvattaisi minua ihmisenä ja haluaisin kokea tasavertaisen suhteen elämässni. Enkä tarvitse enää ystävää, joka juo ja panee, jonka kautta olen kai elänyt tai ainakin koen että olen ollut hänelle vain kuuntelija ja kuljettaja. Hän ei halua oikeasti viettää aikaa kanssani tai ole kiinnostunut elämästäni, jos siihen ei kuulu paneminen tai alkoholi. Kumma kyllä, hänen kumppani tai lapsi tuntuvat viihtyvän paremmin kanssani, kuin hän itse. Siis minkälainen olisi suhde kaivattuni kanssa. Ainakin joutuisin luopumaan sarkasmista ja hän joutuisi kohtaamaan hylätyksi tulemisen pelkoni. Yritän käsitellä asiaa ja jos koen että käytökseni vähentäisi läheisyyttä ja etäännyttäisi meidät, niin hakisin apua, jos emme kykenisi puhumaan aikuisten kielellä. Minun pitäisi siis opetella keskustelemaan aikuisten lailla, eikä pakenemaan ja puhumaan ''lapsen'' sanoilla. Nyt olen enemmän elämää nähnyt, ymmärrystä ja kokemusta omaavaa ja luulen ettei egoni enää voittaisi läheisyyden ja rakkauden tarvettani ja luulen että me voisimme viihtyä yhdessä, mutta olisi myös yhteenottoja. Enää puuttuu se kaivattu.
Ei, ei ja ei. En silti ole toiminut tavallasi. En ole järki-ihmisiä, ja tämä pätee monella tasolla 😄
Suhde ei voisi siis olla mahdollinen lainkaan? Miksi sitten ikävöit? vaikka kyse olisi tunteista.
No eikö muun muassa juuri silloin ikävöidä, kun suhde ei ole mahdollinen? En siis näe minkäälaista suhdetta enää käytännössä mahdolliseksi, siitä ei tulisi mitään, ei ole paljonkaan yhteistä kai, eikä suhde olisi sopuisa.
Tässä sitä ollaan siitä huolimatta.
Kuulostaa kyllä vähän omituiselta.
Semmoista se on, kun järki sanoo yhtä, ja tunteet toista. Suhde voisi olla teoriassa mahdollinen, mutta vain teoriassa. Suhteella nyt tarkoitan tässä sitoutumisen sisältävää suhdetta.
Eiköhän ne kaikki suhteet ole ylä ja alamäkiä täynnä. Sellaista on vaikea ennustaa mitä jossain tulevaisuudessa on kenellekin luvassa. En itse ole ennustajan lahjoilla varustettu.
uskon ja yritän toteuttaa suhteissani näitä ajatuksia vaikka uskovainen ihminen en muuten olekaan
"Rakkaus on kärsivällinen
rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi,
ei kersku,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää,
kaikessa uskoo,
kaikessa toivoo,
kaiken se kärsii."
Itselläni on suhteet olleet hankaliinkin oloihin nähden pitkiä ja minulta on kysytty kuin olon niinkin kauan jaksanut olla sellaisessa suhteessa. Toteutin tuota ajatusta. Yritin olla kärsivällinen ja suhtautua lempeydellä ja ymmärryksellä hankalaankin käytökseen, en halunnut etsiä omaa etua vaan meidän etua ja siksi yritin sovitella ja saada toistakin ymmärtään mikä käytös ei hyväksi meille jos yhdessä halutaan jatkaa. En myöskään jäänyt selvitetyistä kantaan kaunaa. uskoin että rakkauden edessä pitää uskoa lujasti ja olla sinnikäs, Toivoa parasta ja sen eteen olin valmis kärsimäänkin ilman että lähdin suhteesta jos toinen vaan oli mukana siinä yhteistyössä kanssani ja halusi yrittää korjata asioita
Ja minun entisillä oli suurempi tahto vielä kuin minulla itselläni.
Pidemmässä suhteessa se vuosien varrella vaihteli niin että oli hetkiä kun minun tahtoni oli murtua ja silloin exäni nousi puikkoihin ja hänen tahdonlujuudella noustiin suosta ja sitten oli hetkiä kun exäni tahto murtui ja minä nousin puikkoihin ja minun tahdonvoimalla mentiin suhteessa eteenpäin.
Toisessa suhteessa oltiin tasaväkisiä ja molemmilla yhtä kova tahto päästä yhdessä eteenpäin. Suhteet eli sen kaarensa mitä eli koska molemmat oli mukana ja vaikka erimielisyyksiä oli yhdestä asiasta oltiin samaa mieltä. Haluamme jatkaa suhteessa ja haluamme toimia yhteistyössä suhteemme eteen eikä oman edun eteen.
Meillä oli me henki ja taistelutahtoa. Jos toinen olisi ollut haluton ratkoon ongelmia yhteistyössä ja selvitteleen asioita se olisi kaatunut heti koska suhde ei pysy kasassa yhden vahvalla tahdolla ja halulla.
Suhteeni kaatuivat siinä vaiheessa kun minun tahtoni loppui ja en enää halunnut jatkaa yhteistyötä meidän parasta ajatellen vaan aloin ajatteleen "minun parasta"
Miesteni tahdot olisi vieneet vielä monta vuotta pidemmällekin ja heillä olisi ollut halua yrittää setviä asioita, minulla turnajais kestävyys loppui enkä enää nähnyt yrittämisessä järkeä.
Minusta ehkä hienointa minun entisissä (vaikka moitteitakin voisin antaa) oli se että he olivat uskollisia, rehellisiä, vahvatahtoisia ja yhteistyöhalukkaita.
Hyvin osasin heistä arvata että heillä on tai on ollut pitkiäkin suhteita. Toisella on jo kaksi meidän suhteen mittaista (7 v) suhdetta ja toisella yli 10 v suhde. Sillä tahdonlujuudella sen uskon sillä jos vain toinenkin yhtä jäärä niin pitkälle suhde kestää.
Monet ikisinkut ovat lyhyissä suhteissa vain koska heillä ei ole taitoa pelata me hengellä eikä tahdonlujuutta ole. Kun vastoinkäymiset alkaa luovutetaan eikä haluta riitoja selvitellä, puhua asioita selviksi.
Eihän sellaisella suhteella ole tulevaisuutta joka perustuu siihen että kun on kivaa olla yhdessä mutta toinen on ihan mälsä ja haluan eron heti kun tulee erimielisyys.
Ne on teinien juttuja.
Jos on jo noin vahvat ennakkokäsitykset eihän siihen toinen ihminen mahdu omana itsenään.
Sehän se on ja vielä jos se käytös on sitä että "ei tästä mitään tule ja tuo pn perseestä, minä olen perseestä, me ollaan perseestä, koko asia on perseestä."
Exäni oli viisasmies ja minulla oli joskus depikseen liittyviä pessimisti kausia ja se sanoi kerran sitten minulle seuraavaa:
"Tajuatko sä että tuo on itseään toteuttava ennustus. Sä kun asennoidut noin sä ohjaat itse käytökselläsi huomaamatta asiaa sitä ennustetta kohden. Ajatuksesi ohjaavat käytöstäsi. "
Minusta exäni oli maailman tunteetomin ja julmin ihminen kun sanoi minulle niin eikä voinut vaan ottaa syliin ja lohduttaa ja tukkia turpaansa, lunnistus kritiikiltä. Nyt kuitenkin tajuan tuon hänen idean, jossa oli hyvä tahto ja tarkoitus vaikka silloin tuntui että tuo mies on tunnekylmä kun kritisoi silloinkin minua kun olen itkuisena masennuksessa