Ihmisten tapa keskustella keskenään hämmentää minua. Nykyisin tuntuu siltä kuin kaikki ihmiset haastaisivat riitaa, kun yritän keskustella, ja olen yrittänyt etsiä syytä itsestäni. Olenko ehkä vihamielisen oloinen tai liian tuomitseva tai mitä milloinkin. Kuitenkin kun seuraan sivusta ihmisten keskustelua vaikka bussissa, niin se tuntuu olevan kaikkien kesken samanlaista. Tässä esimerkki:
Nainen kertoo vierustoverilleen: "Oltiin lauantaina lastenlasten kanssa ostoksilla kaupungilla ja lopuksi käytiin porukalla jäätelöllä."
Vierustoveri (nyreän näköisenä): "Minä en syö mitään jäätelöjä."
Siis mitä ihmettä? Kuka ensinnäkään kysyi tuon ihmisen mielipidettä jäätelöstä ja miten se liittyy koko asiaan?
Nainen 1 yritti vielä pehmentää tilannetta jatkamalla: "Niin no minäkään en oikein tule syöneeksi mitään perusvaniljajäätelöä, mutta on ihan mukava käydä joskus lasten kanssa maistamassa sellaisia erikoisempia annosjäätelöitä."
Johon vierustoveri: "Joo mutta en minä syö ollenkaan mitään sellaisia."
Eihän tuo nyt voi olla edes todellista, ja siitä huolimatta keskustelut tuntuvat ihmisten kanssa etenevän nykyään tuohon malliin. Olen aika hiljainen ihminen, koska olen väsynyt yrittämään tolkullisia keskusteluja, mutta kun yritän jostain aiheesta sanoa vaikkapa töissä keveään sävyyn jotakin, niin saan tuollaisen yllä olevan oloisen töksäytyksen usein vastaukseksi. Mikä ihmisiä vaivaa?
Toiseksi kuulin tänään takanani istuvien seuraavanlaisen keskustelun:
"Ajattele, meille on tulossa kesällä seitsemän kesätyöntekijää."
"Niin monta, oho."
"No kato tietysti pitää olla tuuraajia kun kaikki on lomilla. Voitko uskoa, kerroin tänään Sinikalle, että nimesin sen kaikkien niiden kummiksi."
"Kaikkien kummiksiko!? Mitä ihmettä, eikö se oo liian raskasta."
"No ei se mitään merkkaa, se on ihan nimellistä."
"Aa, okei."
"Mutta on se kummi sellanen henkilö jolta ne kaikki sitte ensi sijassa kysyy neuvoa."
".. Jaa, no onhan se sitte aika kuormittavaa.."
Mitä tuollainen tyyli oikein tarkoittaa? Ensin halutaan hämmästyttää toista, ja sitten aina kun tämä hämmästyy, vedetään takaisin. En kerta kaikkiaan käsitä. Ihmiset tekevät tuota koko ajan. Ensin valitetaan, miten jalkaa särkee niin ettei ole pystynyt nukkumaan kahteen viikkoon, ja kävelykin on melkein mahdotonta. Sitten kun vastaat siihen, että herraisä, kuulostaa pahalta, miten se niin kamalan kipeäksi on tullut, niin toinen sanoo että no ihan ok se on, kai se tästä. Eli siis mitä? Onko se jalka kamalan kipeä vai ei?
Pitkään tosiaan luulin, että vika on minussa, mutta kun yritin alkaa opiskella normaalia keskustelutaitoa salakuuntelemalla muita bussimatkustajia, niin tajusin, etten opi niistä mitään. Muuta kuin sen, että ilmeisesti tuollaista pitäisi vain oppia sietämään.
Nainen kertoo vierustoverilleen: "Oltiin lauantaina lastenlasten kanssa ostoksilla kaupungilla ja lopuksi käytiin porukalla jäätelöllä."
Vierustoveri (nyreän näköisenä): "Minä en syö mitään jäätelöjä."
Siis mitä ihmettä? Kuka ensinnäkään kysyi tuon ihmisen mielipidettä jäätelöstä ja miten se liittyy koko asiaan?
Nainen 1 yritti vielä pehmentää tilannetta jatkamalla: "Niin no minäkään en oikein tule syöneeksi mitään perusvaniljajäätelöä, mutta on ihan mukava käydä joskus lasten kanssa maistamassa sellaisia erikoisempia annosjäätelöitä."
Johon vierustoveri: "Joo mutta en minä syö ollenkaan mitään sellaisia."
Eihän tuo nyt voi olla edes todellista, ja siitä huolimatta keskustelut tuntuvat ihmisten kanssa etenevän nykyään tuohon malliin. Olen aika hiljainen ihminen, koska olen väsynyt yrittämään tolkullisia keskusteluja, mutta kun yritän jostain aiheesta sanoa vaikkapa töissä keveään sävyyn jotakin, niin saan tuollaisen yllä olevan oloisen töksäytyksen usein vastaukseksi. Mikä ihmisiä vaivaa?
Toiseksi kuulin tänään takanani istuvien seuraavanlaisen keskustelun:
"Ajattele, meille on tulossa kesällä seitsemän kesätyöntekijää."
"Niin monta, oho."
"No kato tietysti pitää olla tuuraajia kun kaikki on lomilla. Voitko uskoa, kerroin tänään Sinikalle, että nimesin sen kaikkien niiden kummiksi."
"Kaikkien kummiksiko!? Mitä ihmettä, eikö se oo liian raskasta."
"No ei se mitään merkkaa, se on ihan nimellistä."
"Aa, okei."
"Mutta on se kummi sellanen henkilö jolta ne kaikki sitte ensi sijassa kysyy neuvoa."
".. Jaa, no onhan se sitte aika kuormittavaa.."
Mitä tuollainen tyyli oikein tarkoittaa? Ensin halutaan hämmästyttää toista, ja sitten aina kun tämä hämmästyy, vedetään takaisin. En kerta kaikkiaan käsitä. Ihmiset tekevät tuota koko ajan. Ensin valitetaan, miten jalkaa särkee niin ettei ole pystynyt nukkumaan kahteen viikkoon, ja kävelykin on melkein mahdotonta. Sitten kun vastaat siihen, että herraisä, kuulostaa pahalta, miten se niin kamalan kipeäksi on tullut, niin toinen sanoo että no ihan ok se on, kai se tästä. Eli siis mitä? Onko se jalka kamalan kipeä vai ei?
Pitkään tosiaan luulin, että vika on minussa, mutta kun yritin alkaa opiskella normaalia keskustelutaitoa salakuuntelemalla muita bussimatkustajia, niin tajusin, etten opi niistä mitään. Muuta kuin sen, että ilmeisesti tuollaista pitäisi vain oppia sietämään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Haukotus….
Tarjosit näköjään vielä lisäesimerkin siitä, kuinka ihmiset nykyään vastaavat jotain, mitä ei edes kysytty.
Minulle tuo kertomani on suuri ongelma, koska se estää sosiaalisessa elämässä toimimisen, kun tuntuu, että minä en ymmärrä muita ihmisiä, eivätkä he minua. Tuntui pahalta lukea tuo vastauksesi.
Tämä koko internetti on täynnä julmia vihollisia, niille jotka alkaa tänne sisintään avaamaan. Mutta myös hyviä tyyppejä on jotka ainakin yrittävät auttaa, vaikkeivat välttämättä osaa sanoa oikeita sanoja.
En tiedä onko itsekin tulossa hulluksi vai mitä mutta tässä on nyt pari viikkoa kohta tuntunut aika kummalta välillä. Jotenkin luottamus mennyt ihmisiin. Toki yritän olla kohtelias muillekin, mutta nyt on tosiaan pari viikkoa ollut niin, että ympäröivä maailma vaikuttaa jotenkin sairaalta. Sitten niinä hetkinä kun tosissaan tuntuu siltä, tai esim. kun yritän kirjoittaa esim. tänne jollekin avuksi jotain, niin häiriöt saattaa hyökätä päälle ulkomaailmasta. Ihan kuin joku paha voima ottaisi ihmisiä valtaansa hyökätäkseen kimppuuni strategisesti.
Olen nähnyt niin sairasta ja ilkeää käytöstä tuolla kaupungillakin ja missä vaan, että vaikea tätä ihmiskunnan elämää on enää terveeksi sanoa, kun niin monet teot perustuu vihaan, kateuteen, ahneuteen ja pelkoon. On niin sairaita tyyppejä, että ei voi ajatellakaan. Eikä ne ole mitään murhamiehiä, vaan sosiaalisia suosittujakin tyyppejä... Ongelma onkin siinä, että mitä he tekevät niiden asioiden LISÄKSI. Hyvin ilkeitä asioita. Tämmöstä kriisiä täällä ;)
Elä elämää sen sijaan että salakuuntelet kulkuneuvoissa ihmisiä.
Et onnistunut saamaan pikku aiheeseesi/ongelmaasi yleiskiinnostavuutta.
Oletko sinäkin narsisti ?
Ota vähän rennommin, ei arkipäivän usein aika merkityksettömissäkin löpinöissä kannata takertua kaikkiin jonninjoutaviin "joriininjuuriin" !
Vattu.
Ei ole varaa mihinkään erikoisjäätelöihin. Olisiko pitänyt valehdella, että olen sitä tätä ja vielä tota syönyt? Hyviä ja ihania ovat! Voi kuinka kaikki saisivat näitä joka päivä?
Varmasti jotain köyhiä siellä bussissa. Luultavasti usea ihan työssä käyvä TES:in mukaisella palkalla täysiaikaisesta työssä.
Työttömät ei bussissa matkusta. Ei ole varaa kk-lippuun, ei kertalippuun.
Ei ole varaa kuin eliitillä varaa jäätelöllä käyntiin.
Olen ihan tavallinen arkinen ihminen, joka liikun normaalissa kaupunkiympäristössä arkiasioineni. En ole työssäni tai ulkona kulkiessani kohdannut mitään pahaa tai epäystävällisyyttä. Saatan joskus alkaa jutella jopa jollekin tuntemattomalle ihmiselle pari sanaa jossakin sopivassa tilanteessa sopivuuden rajoissa, vaikka marketin aulan penkillä tai kulkuvälineessä ja aina ihmiset ovat ystävällisiä ja ilahtuneita ja jatkavat mielellään kevyttä jutustelua. En ole koskaan saanut epäystävällisiä vastauksia. En yleensäkään ole todennut epäystävällisyyttä ympäristössä, jossa kuljen, avoimin iloisin mielin. Yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta näkee päivittäin ja sen seurauksia ja joskus yritän auttaa, vaikka mahdollisuuteni ovat pienet. Ystävällisen sanan voi aina sanoa ainakin ja kuunnella hetken.
Ken antaa hetken ajastaan, antaa hetken elämästään.
Se ei ole vähän apua tarvitsevalle. Oletteko kokeilleet ?
Onkohan se asennekysymys vai mikä, että jotkut kohtaavat (muka?) vain kauheutta, töykeyttä ja ilkeyttä ja kummallisia ihmisiä vai missä te oikein liikutte ?
Miten te suhtaudutte itse muihin ?
Arvostelevasti vai suvaitsevasti ?
Kyllä on ihmisellä ongelma. Mitään todellista ei sitten ole ?
Ihmisillä on nykyään huono itsetunto, aina pitää päteä älykkyydestään, paremmista elintavoistaan ja muusta turhasta. Sellaista se on..
Ehkä kannattais muuttaa... tai jotain
Aihe olisi todennäköisesti enemmän kotonaan psykologian kuin yksinäisyyden puolella.
-Mitä tuollainen tyyli oikein tarkoittaa? Ensin halutaan hämmästyttää toista, ja sitten aina kun tämä hämmästyy, vedetään takaisin.-
Mahdollinen selitys. Henkilö haluaa palauttaa toiselle kuvan kontrollista tilanteeseen, jolla on ensin asettautunut huomion kohteeksi. Pienellä tavalla tämä voi olla vain höyhenten pörhistelyä omassa turhamaisuudessa.
Ehkä jo alkuun ymmärsit asian oikein? Nyt sinun vaan pitää oppia hyväksymän se.
"
Pitkään tosiaan luulin, että vika on minussa, mutta kun yritin alkaa opiskella normaalia keskustelutaitoa salakuuntelemalla muita bussimatkustajia, niin tajusin, etten opi niistä mitään. Muuta kuin sen, että ilmeisesti tuollaista pitäisi vain oppia sietämään."
"Nainen kertoo vierustoverilleen: "Oltiin lauantaina lastenlasten kanssa ostoksilla kaupungilla ja lopuksi käytiin porukalla jäätelöllä."
Vierustoveri (nyreän näköisenä): "Minä en syö mitään jäätelöjä."
Siis mitä ihmettä? Kuka ensinnäkään kysyi tuon ihmisen mielipidettä jäätelöstä ja miten se liittyy koko asiaan?"
Tuo on niin totta! Luulempa sen johtuvan siitä, että ihmisillä on nykyään ääretön tarve saada tuoda oma mielipide julki. Isäni on juuri tuollainen. Esimerkkinä kun hänen veli lähti etelään vaimonsa kanssa niin hän totesi: "Vi__uako sinne lähtevät, hän ei lähtisi, siellä ei ole mitään hänelle". Teki mieli sanoa että kysyikö joku hänen mielipidettään, mutta sieltä voi vastaukseksi tulla nyrkistä...joten olen hiljaa mielummin.
Töissäkin sen huomaa kun kun vaikka kertoo että olin viikonloppuna räkätaudissa, niin kukaan ei enää pahoittele tai kysele miten nyt voit vaan vastaavat." niin meidän Villekin oli ja vieläkin kovassa yskässä"...
Näin se vaan menee 2000 luvulla, ketään ei kiinnosta mitä sulle kuulluu, kunhan saa oman mielipiteensä julki :(
Juuri tuosta syystä tämä minun mielestäni liittyy kaikista aihepiireistä nimenomaan yksinäisyyteen. Nykyisin tuntuu siltä kuin jokainen huutaisi sitä omaa näkemystään toisen juttujen päälle eikä luontevaa, normaalia vuorovaikutusta enää juuri kohtaisi. Ja yksinäisyyttä kokevien määrä on koko ajan kasvamassa.
Tällä palstalla yksinäisyys tuntuu monelle olevan yhtä kuin parisuhteen tai seksin puute, mutta minulle suurempi ongelma on se, että valtaosa päivittäisistä vuorovaikutustilanteista karahtaa kiveen. Kaipaan juttelua ja keskustelua sellaisena kuin se oli joskus kauan sitten.