Lapset

niin minäkin ennen ajattelin,siihen asti kun sain oman lapsen... Nyt tiedän mikä lahja oikeasti on!
ja taiteilijan voin sanoa että maailman paras taiteilija on äiti,hän kun luo sisällään maailman kauneinta taidetta...

se oli kun ensimmäisen kerran kun kuulin nuo sydämen lyönnit,näin ensimmäisen ulträänen,tunsin ensimmäiset potkut...nämä on näitä asioita jota saa sydämen pakashtumaan...jopa minunkin kylmän ja turran sydämen...mutta sitten kun supistukset alkavat,ja kivut ja kaikki,unohdin nuo "ihanat tuntaat" inhosin,lasta joka kasvoi sisälläni,inhosin sitä miestä joka tämän teki minulle,inhosin kaikki ne kuukaudet joita olin joutunut kärsimään ilmän yöelämääni ja ennen kaikkea ELÄMÄÄNI,sitten kun pää oli pihalla,minua nauratti..en ollut tuntenut mitään niin typerää... mutta sitten poikani tupsahti maailmaan,ja vaistomaisesti kurkotin ja otin pojan syliin vaikka kätilö ei katsonut oliko poika kunnossa edes vielä...
Toivotin häntä tervetulleeksi tähän sairaan maailmaan,mutta lupasin tehdä kaikkeni että hänellä olisi hyvä,terve,tasapainoinen ja rakastettu elämä...
ja näin minä täällä kotona rakastan tätä elmää. jossa me molemmat viihdymme...

En ole enään katkera,en ole enään vihainen,en ole enään kiukkuinen ja agressiivinen...
olen täynnä rakkautta ja tunnen ensimmäistä kertaa kuinka elän!

Muistatkohan, että olet ollut joskus...vai oletko ehkä vieläkin, lapsi. En ymmärrä mistä olet saanut päähäsi, että lapsista voisi yleistää tuollaista.
Lapset sitäpaitsi käyttäytyvät juuri niinkuin heitä on kasvatettu. Lapsen (jatkuva) huono käytös kertoo vain huonoista vanhemmista!

Onneksi kaikki lapset eivät ole samanlaisia kuin sinä, Iiz.

Olethan itsekin ollut lapsi! Lyhyt on muistisi. Olisitko lapsena pitänyt siitä, jos sinua olisi pidetty kuvottavana? Ehei, olisit saanut siitä trauman! Mietipä vähän asioita.