Eräs ongelma on vaikuttanut siihen, että en ole koskaan seurustellut yhdenkään miehen kanssa. Minulla on nimittäin niin huono itsetunto kasvojeni takia. Muuten olen sinut asian kanssa, mutta seurustelun suhteen tämä huonoitsetuntoisuus iskee. En vain usko, että joku voisi olla minusta kiinnostunut vakavissaan. Siksi työnnän kaikki miehet pois enkä päästä ketään lähelle. Eikä kukaan ole ollut kärsivällinen tai tuntunut ymmärtävän tätä asiaa. En usko, että seurustelen koskaan kenenkään kanssa tämän ongelman takia. Yhden yön juttuja en myöskään harrasta, joten minkään sortin läheisyydestä minulla ei ole kokemuksia. En esimerkiksi tiedä miltä tuntuu, kun joku nukkuu vierellä. Tämän ongelman tajuaminen on tehnyt minut hyvin surulliseksi, mutta ehkä opin ajan myötä hyväksymään sen tosiasian, että olen tulevaisuudessa aina yksin.
Minulla on sellainen ongelma
erikoiset_kasvot
17665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
" Siksi työnnän kaikki miehet pois enkä päästä ketään lähelle. Eikä kukaan ole ollut kärsivällinen tai tuntunut ymmärtävän tätä asiaa."
Kuulostaa aika lailla mahdottomalle tilanteelle miehenä ajateltuna.
valitettavasti miehet kokevat tuolloin että et ole heistä kiinnostunut eivätkä jaksa odotella pakkeja jotka tulevat sitten myöhemmin kun niin päätät.
Niin kai se on. Siksi olenkin luopunut kaikenlaisista sosiaalisista riennoista. Olen luovuttanut. Kai toivoin joskus, että kohtaisin jonkun joka ymmärtäisi ja näkisi.
Toivot mahdottomia.
Odotat sitä että toinen löytää sinut periaatteessa kotoasi jonka jälkeen hän odottelee kehuen sinut taivaisiin että tulisit ulos kuorestasi.
Sanoin toivoin eli en toivo enää. Toivoin sen ihmisen kohdalla, jota täällä kaipaan. Olen ollut illanvietoissa ja yöelämässä, mutta en ole enää. En vain jaksa enää kerta toisensa jälkeen pettyä siihen, että toinen ei ymmärrä, millaista on olla minä. En halua kehuja, haluan vain ymmärrystä.
Trollikooste muista viesteistä.
Ihan omista ajatuksistani olen koonnut.
Sitten täällä on menossa yksinäisten rumien naisten kokoontumisajot.
Voi olla. On minua joskus kauniiksi sanottu, mutta en usko siihen, koska kasvoni ei ole normaalit.
Olen ainakin miehenä aina pitänyt persoonallisimmista kasvoista. Klassisen kauniit kasvot ovat toki sievät, mutta persoonalliset kasvot ovat mielenkiintoisemmat. Se mitä odotan kasvoilta on kuitenkin ilmettä, hymyä ja sitä että nainen ei olisi kovin paljon ylipainoinen.
Hienoa, että sinä pidät myös persoonallisemmista. Olenko sitten niin itsepäinen vai onko arvet niin syvät, etten ole vielä onnistunut hyväksymään itseäni, en tiedä. Syyllistää sinun ei silti minua tarvitse. Tiedän kyllä, että olen tämän asian takia ajanut tärkeät ihmiset pois. Huono itsetunto ja epäusko on vaikuttanut käytökseeni ja käytökseni on saanut miehet luovuttamaan. En osannut tulla kaipaamani ihmisen kohdalla ajoissa ulos kuoresta.
En oikein jaksa uskoa että sun kasvot on niin erikoiset että niistä haittaa olisi. Toisekseen meissä kaikissa on vikamme ja voisin kertoa omistakin kasvoista miehenä jotakin. Ero on kaiketi siinä etten välitä. Joku on pitänyt komeana, joku hieman rumana, joku ei välitä lainkaan, osa pitää vähän jne.
Jos tuo mies pitää sinusta muuten niin unohda ne kasvot. Sun pitää löytää Ihmisiä isolla I:llä jotka eivät välitä tuollaisista asioista tai pitävät juuri sinun kasvoista.
Joillakin naisilla on vähän iso nenä tai voimakkaat leukaperät tai jotain muuta ja minä miehenä tykkään just sellaisista esimerkiksi.
Pahinta on itsensä sulkeminen pois ja samalla myös kasvojensa sulkeminen vaikkapa hymyltä.
Yksittäisestä miehestä eli kaipauksesi kohteesta on tietysti vaikea sanoa mitään, voihan olla että teidänkin juttunne olisi kiinni jostain muusta kuin kasvoista? Jos yhden tai kahden asian antaa rajoittaa elämäänsä noin niin ei siitä tule mitään.
Harmillista että tullut kuorestasi ulos jos et näe enää kaipauksesi kohdetta. Tietysti on aina mahdollista ottaa yhteyttä jos vielä tuntuu siltä ja ikävöit. Eihän sitä koskaan tiedä.
Kyllä ikävöin häntä vieläkin. Olen yhteydenottoa miettinyt. Olisinko valmis olemaan avoin? En ole varma. Kaipaako hän minua? En oikein usko.. Ehkä hänen on parempi ilman minua.
Parempi kun ei ketään koskaan
Kultaseni, kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä. Et edes huomaa välttämättä sitä mikä toisen silmää miellyttää. Älä karkota muita pois, rakasta niin sinua rakastetaan. "unohda" kasvosi ja näytä itsesi, miten kaunis oletkaan.
Ajan myötä sen oppii tajuu
Paitsi jos on kiusattu ja haukuttu niin silloin ei välttämättä opi koskaan.
Syy on siis minussa, joka en osaa nukkua edes hyvintuuletetussa makuuhuoneessa. Ongelma lepää siinä tyynyn päällä. Tarkemmin sanoen syy on minun ... mutta itselleni on valjennut elämästä monta suurta oivallusta öiseen aikaan. Moni asia on loksahtanut mielessäni paikalleen juuri pikkutunneilla.Välillä aiheuttaa päänvaivaa se, että tulee mietittyä, eikö se ole outoa ensimmäisen tyttöystävän kanssa lyöttäytyä yhteen loppuelämäksi.Tyttö on kyllä ihan kunnollinen, kiltti, mukava, hauska, luotettava ja vielä tosiaan tahtoo sitotutua ja arvostaa nimenomaan sitä, että ei oo hirveitä nais-
listoja takana. Hän on niin ihana mulle ja semmonen läheisyysihminen, joka tykkää esim. halata.Ja mites sitten semmoinen,kun mietin, että tuon kanssa menen vielä joskus naimisiin,emmehän me toisiamme vielä täysin tunneta eikä tulevasta kukaan tiedä.No, yöllistä käyttäytymistä ei kannata muuttaa yöllä. Enemmän merkitystä on sillä, mitä tekee alkuillasta.