Vanhemmat ovat tehneet aikanaan suuren työn maatilansa eteen ja sukupolven vaihdos häämöttää tulevaisuudessa. Askarruttaa kovasti pakostakin tulevat suuret investoinnit. En ole lainkaan varma jaksanko ryhtyä koko hommaan ja toisaalta tuntuu loukkaukseta vanhempia kohtaan jos suuntaan muulle alalle. Veljeni ei ainakaan meinaa jatkaa enkä minäkään ole varma, se olisi tilan loppu. Muilla samoja ajatuksia?
Sukupolven vaidos askarruttaa
jatkajako
3652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pida tilasta huolta. Viljelyn ei tarvitse olla aktiivista. Metsaa voit hoitaa lomallasi palkkatyosta. Pellot voi aina vuokrata. Itse teen nain. Kun muut suuntaa mokeille makaamaan, grillaamaan ja juopottelemaan, mina tartun raivaussahaan. Kunto paranee, vaimon kanssa ei tarvitse tapella ja ehka lapseni saavat joskus tuottoakin metsasta. Kallis harrastushan tama on, perintoveroa maksoin (netto)palkoistani kaupungissa ja kuluja tulee joka vuosi metsasta ja kiinteistoista. Tata tilannettani silti jaksetaan kadehtia ja vaatia kiinteistoveroa ylos tallakin palstalla. Maksan tietysti myyntivoiton veroa jos joku paiva puitani paasen myymaan. Taitaa tosin menna 80-100 vuotta puun kasvaessa tukiksi ja siina jo joutuvat lapsenikin maksamaan perintoverot viela kerran.
Oli minulla aikoinaan samoja ajatuksia. Myöhemmin kun ikää on kertynyt huomasin että sitä asiaa on turha kiirehtiä. Nyt olen ollut kaupungissa töissä ja asumassa jo yli kymmenen vuotta eikä sinne tilalle ole vieläkään kiire. Vanhemmat ovat tavallaan valmistelleet asiaa. Karjaa ei ole enää. Peltoja vain viljelläään.
Tällä tavalla minäkin tulen tilanpitoa jatkamaan. Teen vain peltotöitä tai osan niistä annan vuokralle. Todennäköisesti jatkan asumista kaupungissa. Töissä on kuitenkin pakko käydä ulkopuolella joten tilalta on älytöntä kulkea päivittäin. Sitä en vain tiedä mitä teen asunnolle siellä maalla. Saisiko sen vuokrattua ettei tarvii kylmäksi jättää.
Moraalinen puoli, vanhempien työn jatkaminen on sitten eri asia. Meillä vanhemmat itsekin näkevät sen että tilalla ei yksistään eläisi, (25ha 100ha) joten mitään odotuksiakaan ei ole asetettu.
Ymmärrän tilanteesi täysin. Itse olin saman tilanteen edessä joitain vuosia sitten. Tällä hetkellä teen täyspäiväisesti palkkatyötä, mutta myös peltoviljelyä on harrasteltu. Olen tietoisesti pitänyt tilan koon niin pienenä, että voin tehdä myös palkkatyötä. Ehkä jatkan vielä viisi, ehkä kaksikymmentä vuotta viljelyä, kuitenkin se on merkittävä osa tuloista tällä hetkellä.Olen erikoiskasvinviljelypuoella, joten näin se vielä nippa nappa onnistuu. Karjataloudessa siitä ei tule mitään.
Älä vedä itteesi liian tiukoille, kumpikaan ratkaisu ei välttämättä tunnu hyvältä, ei voi aina miellyttää kaikkia. Ei palkkatyössäkään ole nykypäivänä helppoa; aina vaan saa painaa tiukemmin palkkansa eteen. Tsemppiä!