ajokotin menetys

Optikoita koskee todellakin Tieliikennelain 73 a § (113/2004) mukainen ilmoitusvelvollisuus. Optikon on ilmoitettava poliisille, jos hän toteaa tutkittavan näkökyvyn heikentyneen niin, etteivät ajokorttiluvan mukaiset näkövaatimukset täyty. Ilmoitusvelvollisuus on voimassa ns. 45-vuotistarkastuksen yhteydessä.

Hyväksyttävään ajokorttinäköönhän kuuluu:
- näöntarkkuus korjattuna vähintään 0.5 (tai vain toista silmää käyttävällä vähintään 0.6)
- vaakasuora näkökenttä vähintään 120 astetta (tai vain toista silmää käyttävällä tämän silmän näkökenttä normaali)

Laaja/normaali näkökenttä on erityisen tärkeä liikenteessä, ja näkökentän suppeneminen reuna-alueilta vaikeuttaa ns. liikkumisnäköä. Yksinkertaisesti: jos et näe, että reuna-alueilla tapahtuu jotain, niin miten pystyt reagoimaan siihen? Vaikka voisikin kuvitella, että puutteellisen näkökentän voisi korvata päätä kääntelemällä, niin yleensä ihmisen hermosto kuitenkin toimii niin, että mitä ei aistita, sitä ei ole olemassa. Tarvittaisiin joku kuudes aisti kertomaan, että nyt kannattaa katsoa tuohon ja tuohon suuntaan. Ja liikenteessä pärjääminenhän kun ei aina edes ole omasta toiminnasta kiinni, vaan täytyy pystyä reagoimaan muiden tielläliikkujien päähänpistoihin.

Omasta ja muiden turvallisuudesta kortin pois ottamisessa siis on kyse. En valitettavasti tunne poliisin käytäntöä tässä asiassa, joten kortin takaisin saamista sinun pitää kysyä kuntasi poliisilaitokselta. Kuvittelisin, että jos näkökenttäpuutos olisi tilapäistä, esim. sairauden aiheuttama, niin myös "ajokielto" olisi väliaikainen. Jos taas puutteet näkökyvyssä ovat pysyviä, niin valitettavan todennäköisesti myös ajokortittomuus.

Pään/silmien kääntäminen ei riitä kompensoimaan näkökenttäpuutosta, sillä kun näkökenttäpuutos on tarpeeksi suuri, voi vaikka risteyksestä tuleva auto tai tielle tuleva ihminen tms. jäädä näkemättä - tähän riittää se, että ei huomaa katsoa "oikeaan" suuntaan sekunnin tai parin ajan. Eli silmiä jatkuvasti kääntämällä ei voi kompensoida näkökentän puutoksen aiheuttamaa toiminnanvajausta liikenneturvallisuutta vaarantamatta. Eikä kyse ole siitä, ettetkö kykenisi ajamaan autoa turvallisesti - ihmishenki on sen verran kallisarvoinen, että johonkin se raja on vedettävä. Myös visusrajat ovat sellaisia, että huonommallakin näöntarkkuudella voisi vielä suhteellisen turvallisesti ajaa, mutta riskit kasvavat ja johonkin se raja valitettavasti on aina vedettävä. Itse pidän näkökenttäpuutosta (etenkin mikäli on molemmassa silmässä samalla näkökentän alueella) vaarallisempana kuin näöntarkkuuden yleistä alenemista.

Ajokortin voi saada takaisin, mikäli ajokykyä rajoittava tekijä on poistunut tai parantunut siinä määrin, että ajokortin myöntämiselle vaaditut ehdot täyttyvät.

Näkökenttäpuutokset valitettavasti ovat usein pysyviä luonteeltaan, tosin esim. aivoverenkiertohäiriön (aivoverenvuoto/infarkti) seurauksena syntyneet näkökenttäpuutokset saattavat 1-2 kk kuluessa tapahtumasta ainakin osittain pienentyä tai parantua (tällöin itse näkörataan ei siis ole syntynyt vauriota vaan toimintahäiriö esim. ympäröivän kudoksen turvotuksesta johtuen joka sitten palautuu turvotuksen vähetessä). Myös aivokasvaimen painaessa näköratoja saattaa esiintyä näkökenttäpuutosta, joka paranee kun kasvain poistetaan ellei ole ehtinyt kehittyä vauriota ratoihin.