Kertokaa kokemuksia .
Koira 1,5 vuotias kääpiöwillis, alkoi pissaamaan verta viime lauantaina, virtsa aivan ruskean punaista, voitte vaan kuvitella miten mieheni kanssa säikähdettiin ko. tapatumaa. Siitä koira suoraan päivystykseen, pissaus kauhaan ja virtsa tutkimukseen. Olin jo melko varma että pojalta munuaiset pettäneet.
Eläinlääkäri tutki virtsan ja ei kuulemma voinut nähdä kunnolla kun oli niin tumman punaista, siitä sitten eturauhasen tutkimus ja kuume, poika pani vähän hanttiin joten päädyttiin rauhoiutukseen.
Siinä sitten peräreijän kautta tutkittiin, otettiin verikokeita ja ultrattiin eturauhanen ja virtsarakko.
Mitään ei löytynyt ja lopputulos oli että poika on hormoonihiiri, Tardak-piikki ja suositus kastraatioon.
Nyt on mennyt viikko piikistä ja ei enää pissaa verta, se kyllä loppui jo ekana iltana siitä piikistä. Mitään käytökseen vaikuttavaa en ole vielä hänellä huomannut,paitsi ruoka maistuu, eikä yhtään ole oksentanut tyhjän mahan vaahtoa. Aikaisemmin ihmettelinkin miten elää kun ruoka ei maistunut näykki jotakin , mutta verikokeissa oli kaikki kunnossa mitään puutosta ei ollut.
Siis kastraatio edessä lääkärin suositus, koska vaiva uusii joka kevät ja vanhemmiten eturauhanen alkaa vaivaamaan kuulemma tosi paljon.
Mitä mieltä kertokaa kokemuksia tai mielipiteitä.
Koira 1,5 vuotias kääpiöwillis, alkoi pissaamaan verta viime lauantaina, virtsa aivan ruskean punaista, voitte vaan kuvitella miten mieheni kanssa säikähdettiin ko. tapatumaa. Siitä koira suoraan päivystykseen, pissaus kauhaan ja virtsa tutkimukseen. Olin jo melko varma että pojalta munuaiset pettäneet.
Eläinlääkäri tutki virtsan ja ei kuulemma voinut nähdä kunnolla kun oli niin tumman punaista, siitä sitten eturauhasen tutkimus ja kuume, poika pani vähän hanttiin joten päädyttiin rauhoiutukseen.
Siinä sitten peräreijän kautta tutkittiin, otettiin verikokeita ja ultrattiin eturauhanen ja virtsarakko.
Mitään ei löytynyt ja lopputulos oli että poika on hormoonihiiri, Tardak-piikki ja suositus kastraatioon.
Nyt on mennyt viikko piikistä ja ei enää pissaa verta, se kyllä loppui jo ekana iltana siitä piikistä. Mitään käytökseen vaikuttavaa en ole vielä hänellä huomannut,paitsi ruoka maistuu, eikä yhtään ole oksentanut tyhjän mahan vaahtoa. Aikaisemmin ihmettelinkin miten elää kun ruoka ei maistunut näykki jotakin , mutta verikokeissa oli kaikki kunnossa mitään puutosta ei ollut.
Siis kastraatio edessä lääkärin suositus, koska vaiva uusii joka kevät ja vanhemmiten eturauhanen alkaa vaivaamaan kuulemma tosi paljon.
Mitä mieltä kertokaa kokemuksia tai mielipiteitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itseasiassa noita urosjuoksujen aikoja on vähintään kaksi. Syyskesästä alkaa toinen rumba. Kun koira ikääntyessään rauhoittuu, niitä tulee itseasiassa vielä useampia, mutta ne on lyhyempiä, vain viikon-parin tai vain muutamien päivien mittaisia. Aina kun joku herkkupersenarttu sattuu olemaan kiimassa niin sitä sitten nuuskutellaan jälkien perässä josko daami löytyisi. Ja tietenkin ne omat merkit opastukseksi joka mahdolliseen aitaan ja tolppaan. Sekä hunajat nuollaan tarkasti pois kilpakosijoiden eksyttämiseksi.
Elikkä omaani en ole silponut vaikka hormoonihiiri olikin nuorena. En vain yksinkertaisesti voinut tehdä sitä. Muutama naapuri on kastroinut. Heistä ainakin yksi on sanonut että eipä olisi kannattanut.
Tuo verinen pissihomma kyllä sitten saattaa olla sellainen että tapauksessasi silpominen on ymmärrettävää.
Virtsan punaisen värin voi aiheuttaa myös ravinto, esimerkiksi punajuuri. Ihmiselläkin.
Nythän sinulla ap ei ole mitään näyttöä siitä, punaisuuden syystä. Kokeilepas vaikuttaako ruokavalio asiaan.
On otettu huomioon ja el mukaan suurentunut eturauhanen syynä. Virtsan viljelyssä ei bakteereita joten ei tulehdusta. Koira allergiansa vuoksi omalla ruokavaliolla joten punaisuus ei siitä johtunut. En ole tyhmä. 7 koiran kokemuksella. Jotka hoidettu ja eläneet pitkän elämän, mutta vastaavaan verivirtsaan en ole ennen törmännyt.
Meillä uros oli 7v, kun alkoi verta tiputella,eturauhanen suurentunut.Sillä kokeiltiin myös tuo pistos, ja kun se auttoi, kastroitiin sitten myös koira.Luonteeseen ja käytökseenhän se leikkuutus ei vaikuttanut mitään.Eli koira oli ihana oma tsensä, paitsi, ei enää merkkaillut niin paljoa, eikä juoksuaikaiset nartut häirinneet vuoden päästä enää mitenkään sen oloa.Koira pääsi siis helpommalla, kun sen ei enää tarvinnut stressata narttujen juoksuista, ja narttujahan täällä riittää.Koira siis keskittyi lenkeilläkin enemmän omistajan kanssa touhuamiseen, kun ei enää hajut niin vieneet.Meillä siis pelkästään hyviä kokemuksia katroninnista.Ja se meillä tehtiin ihan terveydyllisistä syistä, että koiralla elämän laatu olisi parempi, ja veren vuotaminen/jatkuva eturauhasongelma loppuisi, ja niin siinä myös kävi.
En kyllä näe mitään järkeä uroksen jatkuvasta stressaamisesta juoksuisten narttujen vuoksi, jos ei ole jalostusyksilö kyseessä, kun ei jalostuksessa käytetä,joutaahan nuo leikkuuttaakkin.Sama nartuilla, kohtutulehdukset menee kohdun poiston mukana.Jos koira ei ole jalostus yksilö, mitä niistä juoksuistakaan kärsimään, eikä tule ainakaan kohtutulehdusta eikä vahinko penikoitakaan.