Hyvää huomenta yhdelle miehelle ja kohta tulen kirjoittamaan hänestä kaikkea pahaa, koska tunnen itsessäni taas yhden oireistani ja se vaikuttaa tähän miten näen hänet ja miten koen itseni.
Taas se alkaa
häiriövikainen
13471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Rajatilahäiriö?
Näet hänet vuorotellen ihailtavana ja hoivattavana ihanana enkelimiehenä kun taas toisinaan jonkinlaisena epäluotettavana munattomana sika epämiehenä?
Luulisin näin. Ei hän ole tehnyt minulle mitään pahaa ja silti nimittelen häntä pienistäkin asioista. Ei hänessä ole mitään väärää, mutta en mahda mitään tälle mielelleni. Jos minulle sanoo vastaan jotain itseäni koskevaa syytöksiäni vastaan tai jättää sanomatta mitään eli tavallaan hylkää minut niin saatan loukkaantua verisesti. Se vain korostaa näitä piirteitä. Usein olen oireeton, mutta sitten saatan yhtäkkiä tuntea, että nyt taas tuli tämä tyhjä tunne eli oireet tulee esille. Se on jokin ärsyyntyminen sisälläni ja jokin viha ja myös se, että olen yksin muiden ihmisien lähellä sattuu minua todella paljon. Usein olen todella julma ihmisille, jotka saavat minut tuntemaan jotakin rakkautta tai ihmisille joita pidän minua huonompana. Yritän aina paeta tilanteita ja keksin aina tekosyitä, että näin kuului käydä ja että olemme eri kategorioissa eli ihmisien luokittelu ja itseni pitäminen hyvänä on vain tapani selvitä. Jotenkin se, että joku toinen ihminen tulee siihen ja pilaa kaiken on minulle todella vaikeaa hyväksyä. Siksi olen tottunut pärjäämään yksin, kun ei tarvitse kuluttaa mieltä toiseen ja näyttää itsestäni sitä huonoa puoltani eli tätä häiriötä.
Kyllä tuo rajatilahäiriöltä näin palstadiagnoosina vaikuttaa. tuntenut bipolaarisia, muita persoonallisuushäiriöisiä, ainakin yhden psykopaatin jne.
Täytät vain sitä tyhjyyden tunnetta itsessäsi sillä että mielipiteesi ihmisistä vaihtelee. Otat välillä kylmäävää etäisyyttä jolloin voit olla nähtävästi myös "itsevarma" jopa todella ilkeäkin kunnes taas välillä olet täysin päinvastainen ja pidät jotakuta ihmistä empaattisesti "lähelläsi".
Pahinta noissa tapauksissa tietysti on että tulet pilaamaan itse ne ihmissuhteesi jopa niiden kanssa jotka oikeasti ovat hyväsydämisiä ihmisiä ja tulet todennäköisesti satuttumaan heitä tai pahoittamaan heidän mielensä.
Tunnetko surua, katkeruutta tai depressiota tai onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?
Joillakin noi itsetuhoiset ajatukset suuntautuvat seksiin ja sen tyyppiseen seksuaaliseen käytökseen joka tuhoaa sitten muita rakentavampia ihmissuhteita.
Saanko kysyä millaista ihmistä kaipaat? Onko hän hyvä mies vai ehkä hyväksikäyttäjä itse?
Millä tavoin muuten haukut tai vähättelet tuota miestä? Onko hän antanut aihetta haukkuihin vai tiedostatko että ne ovat ihan tuulesta temmattuja?
Tavallaan tunnen kaiken itsessäni muiden ihmisien kautta ja kun olen oikeasti oma itseni niin kukaan ei tunnista minua. Vain pari ihmistä tietävät todella ja muilla on tullut käsityksiä, että eivät tunne minua. Tavallaan olen tottunut piilottamaan oman itseni ja oireeni muilta, koska en halua olla yksin ja minua tuskin hyväksyttäisiin, jos haukkuisin kaikkia heti ja näyttäisin kuinka minua sattuu. Olen jo pilannut ihmissuhteita, mutta olen myös onnistunut pitämään joitakin ihmisiä. Olen niin sanotusti aika lievästi häiriöinen, koska pystyn samalla elämään normaalisti eikä minusta voisi ajatella tälläistä häiriötä, mutta yksinollessa hylättynä tai jonkun kääntäessä minulle selän se tunne tulee esille oli siinä kuka vaan edessä ja itse olen tottunut vain kätkemään sen tunteen sisälleni ja raivoamaan sen myöhemmin itsekseni ja lopulta itken syyttäen itseäni kaikesta. En oikeastaan tiedä milloin tunnen ja mitä. Kaikki riippuu mitä ympärilläni tapahtuu ja tunteet vaihtelee ääripäästä toiseen melkein hetkessäkin, jos joku oikein onnistuu satuttamaan. Itseäni en kuitenkaan satuta ehkä henkisesti, mutta en ikinä fyysisesti vaikka haluaisinkin. Itselläni enemmänkin tulee pelkotila läheisyydessä ja sen vuoksi kaikki toiminnot jäävät vain ajatuksien tasolle. Hän on varmaan ihan kunnollinen mies ja saatan vain haukkua häntä joskus itse jos hän on tehnyt jotain tai muodostan mielessäni hänestä joitakin johtopäätöksiä.
Mitä opin naisesta menneisyydestä jolla epäilin olevan rajatilahäiriö oli se että hänen lähelleen oli vaikea päästä. Jotenkin hän suojeli esimerkiksi minua itseltään koska piti minusta. Hän toimi aina oimituisesti kun kiinnostui jostakusta miehestä (tiedän koska kuuntelin hänen juttujaan ja yritin auttaa). Hän oli hyvin passiivinen, mutta samalla saattoi yrittää "vietellä" miestä. vähän kuin leikitteli tällä, sitten haukkuen kun mies ei toiminutkaan kuten hän odotti. Miehet kyllästyivät ja nainen etsi vapaata seksiä jostain muualta "kostaen" näille miehille.
Toiminnassa ei ollut päätä eikä häntää eikä hänestä koskaan saanut selville että halusiko hän oikeasti suhteen näiden miesten kansas vai ei. Oliko se vain hänen pään sisällä tapahtuva peli tai tunnetila.
Jossain vaiheessa minullekin alkoi riittää ja lopulta hän pani välit poikki täysin mitättömän asian takia.
Se mikä naisessa oli huolestuttavaa oli hänen kaverinsa joissa oli piirteitä mm. narsismista ja osa heistä oli epämiellyttäviä. Nainen kuunteli näiden kavereiden mielipiteitä toisinaan ja omi niitä mielipiteitä joistakin ihmisistä suorastaan sairaalloisuuteen asti. Joku ihminen saattoi muuttua kivasta ihmisestä täydeksi luuseriksi puolessa tunnissa.
Nuo tukevat ihmiset ovat tärkeitä jos kärsii noista häiriöistä, mutta jos joku ihminen ei ymmärrä sitä, käyttää sitä hyväksi tai nuo ihmiset ovat itse ilkeitä niin se pahentaa sen häiriön aiheuttamia asioita.
Itse olen kuitenkin vain onneksi lievä tapaus. Aina kun katkaisen välit vihallani tai muuten hiljaisuudella se johtuu usein siitä, että minua on satutettu tai ihminen ei ole siinä mielessä minulle sopiva. Usein ihmisellä voi olla semmoisia luonteenpiirteitä mitkä koen uhkaavaksi minulle ja pelkään, että minua satutetaan ja sen perässä satutan toista todella loukkaavasti. Minun kanssani voi olla normaalisti, jos pystyn luottamaan ihmiseen ja toinen ei ole kiero, hylkäävä tai selkäänpuukottava ihminen. Eniten pidän turvallisuusesta ja pyrin olemaan ihmisille kunnioittava jos he ovat sitä myös minulle. Kuitenkin ihastuessani minulla on pelkoa ja silloin omat tunteenikin pääsevät voimaan päätöksessäni päästä "karkuun". Silloin oireeni saattavat tulla esille ja estää sen lähelle pääsemisen. Kuitenkin pahiten minuun sattuu loukkaamiset ja hylkäämiset. Ymmärrän itse miksi tuo kuvailemasi henkilö toimi tuolleen. Itse vain toivoisin, että kohdalleni tulisi mies jolla olisi tarpeeksi rohkeutta murtautua kaikkien näiden kuorieni alle vaikka väkisin eikä hän välittäisi siitä, että työntäisin häntä pois. Hän ei pelästyisi minua vaan saisi minut kertomaan kaiken hänelle. Kuitenkin ihminen johon tietää pystyvänsä luottamaan. Sellainen mies pääsisi kuorieni lävitse ja sellaisen miehen voisin päästää lähelleni, sekä häntä voisin rakastaa.
--Minun+kanssani+voi+olla+normaalisti,+jos+pystyn+luottamaan+ihmiseen+ja+toinen+ei+ole+kiero,+hylkäävä+tai+selkäänpuukottava+ihminen.+--
Varmaan se on sitten sitä. Se luottaminen perustuu vain rakkauteen ja vihaan eli jos toinen tekee jotain kieroa minulle. Normaalisti jos toinen ei herätä isoja ääripää tunteita pystyn luottamaan helposti. Sen vuoksi toisen olisi hyvä ymmärtää minua, jotta pääsisin irti siitä lukosta. Ehkä tekstisi on liian yleistävä, että asia on juuri näin vaikka se ei ole kuitenkaan niin. Minullakin on joitakin vainoharhaisia ja ehkä hieman syyttäviä ajatuksia hänestä, mutta vain kun oireet tulevat esiin ja joskus saatan vaatia ihmisiä ja arvostella heitä sen perusteella. Olen kamppaillut jo itseäni vastaan ja tulen aina niin tekemään. Kaikesta huolimatta olen kohdannut kaiken rohkeudella ja pettymyksistä tulen aina nousemaan takaisin ylös. Joskus kohtaan oikean ihmisen minulle ja ehkä se on hän ei voi ikinä tietää. Palstalla olen, koska puran omia tunteitani.
Niin eli ilmeisesti olet taas se työpaikan mies. Ja kirjoittelelet naisena
sulla näkyy olevan ihan oma häiriö siellä
Naiset...
Miehet..