oon monesti miettinyt mikä tarkoitus elämällä on... kenen pelinappuloita me ollaan?
me synnytään kärsitään ja kuollaan pois! mitä sen jälkeen? tiedän että KENENKÄÄN elämä ei ole ruusuilla tanssimista,joten teille (kaikille) esittäisin kysymyksen eli: miten te jaksatte? mistä saatte voimaa jaksaa? mun voimanlähde on se että olin todella lähellä menettää mutsini... eli se yritti tehdä itsarin... siitä lähtien olen ajatellut että vaikka mutsi pystyisi jättämään elämän,mut,veljeni jne. niin mä en ikimaailmassa pystyisi tekemään sitä mutsille!!! joten kun on hankalaa niin (vaikka se kuulostaakin joskus "mahdottomalta") odottakaa niin kyllä se syy elää löytyy!!! -kiitos jos jaksoitte lukea tämän "romaanin"! :)
me synnytään kärsitään ja kuollaan pois! mitä sen jälkeen? tiedän että KENENKÄÄN elämä ei ole ruusuilla tanssimista,joten teille (kaikille) esittäisin kysymyksen eli: miten te jaksatte? mistä saatte voimaa jaksaa? mun voimanlähde on se että olin todella lähellä menettää mutsini... eli se yritti tehdä itsarin... siitä lähtien olen ajatellut että vaikka mutsi pystyisi jättämään elämän,mut,veljeni jne. niin mä en ikimaailmassa pystyisi tekemään sitä mutsille!!! joten kun on hankalaa niin (vaikka se kuulostaakin joskus "mahdottomalta") odottakaa niin kyllä se syy elää löytyy!!! -kiitos jos jaksoitte lukea tämän "romaanin"! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen miettinyt. Ja päätynyt samaan johtopäätökseen että en voisi tehdä mitään itselleni vaikka missään ei ole mitään järkeä , sillä välitän läheisistä ihmisistäni liikaa. Mäkin oon miettiny että jos menettäisin vaikka isä tai äidin niin olisin surun murtama.. miltähän heistä mahtaisi tuntua jos menettäisivät vaikka mut? En halua edes kuvitella.. Jos mun iskä jaksaa kovine työpaineineen tätä elämää niin kyllä mäkin jaksan. Se on kokenut elämässään niin paljon väärinymmärrystä vaikka ei ole koskaan halunnut kenellekään mitään pahaa , päinvastoin.
Se on sanonutkin että sen sielu on kuollut ja siitä on tullut tunteeton olio joka tekee vaan päivästä toiseen töitä. Mä en käsitä miten se jaksaa.. Mutta mulla ei todellakaan ole syytä valittaa vaikka joskus kyllä ahdistaa ja pahasti.
Hyvät jatkot vaan sulle ja yritetään pärjäillä :)
No..mä ajattelen aika lailla niin kans etten mä vois jättää muita tänne mua suremaan..tiän et se ois jotain tosi kauheeta,vaikka meidän perheessä ei olla mitään sellasesta puhuttukaan...ni mä vaan tiedän sen!
Ja sit se..et mä olen sellanen ihminen et mä hyväksyn aika helposti asiat niin kuin ne on..
Jos mulla on joku asia huonosti,ni en mä jaksa stressata sen takii niin kovasti..jos joku asia ei onnistu,ni ei se oo maailmanloppu,vai onko?
Mä saan voimani uskosta. Kun Jumala on turvana, ei maailmasta ole vastusta. Rukouksella on ihmeellinen voima, ja ikäviltäkin tuntuvissa asioissa piilee siunaus. Pakko tunnustaa, että ilman Jeesusta mä en jaksais elää.
Kaikkien hymyt...
maailmassa on aina jotain uutta! minä olen saanut aina siitä voimani kokeilen kaikkea hullua ja jopa hengenvaarallisia ta jopa laittomia pieniä adrenaliinin nostatuksia. mulla on kanssa ollut lähellä ettei perheeltä ollut aivot pellolla:/