olla näin paskana toisen ihmisen ja yksipuolisten tunteiden vuoksi. Onko täällä muitakin hajalla olevia?
Ei ihmisen pitäisi
Hajallajarikki
321318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kyllä on............
<3
https://www.youtube.com/watch?v=sTPzFxrasbQ
Täytyy oivaltaa, että se toinen on mitätön ihmisjäte. Enää vituttaa, että kaltaisensa kuluttavat yhteistä ilmaa.
On, ainakin yks nainen täällä! Joskus sitä vaan menee hajalle toisen ihmisen takia.. tullut juotua muutaman kerran överit useamman kerran, vaikka normaalisti otan aina kohtuudella..
Samoin. Övereitä tullut vedettyä nyt useampaan otteeseen, olen myös nainen.
Voi teitä, täältä myötätuntohalit jos se yhtään helpottaa.
On silleen, että menneisyydessä asiat oli noin. Nyt pahin on takana. En ole enää hyppäämässä katolta vuokseen, jos suot ilmaisun. Enää jaksan surra maksimissaan pari päivää edesottamuksiaan, mitä ne sitten lienevätkään loppujen lopuksi. Jospa joskus pääsen kokonaan irti. Elämässä on muutakin ja muitakin kuin joku helkkarin jästipäinen äijä. 💩
Ei koska tunteet ei yksipuolisia mies vaan vittumainen kyrpä valehtelija joten enemmänkin tunnetila on vitutus
Joskus. Varsinkin iltaisin kun aikaa ajatella. Tosin pahimpia ovat ne hetket kun se toinen on siinä lähellä, mutta silti valovuosien päässä.
kyl ihmisen omien tunteidensa käsittelykyvyssä täytyy olla jotain pahasti vialla, jos menee ihan paskaksi siitä kun tulee ero, tai tulee jätetyksi. Ihminen jos on terve ja tasapainoinen kykenee pääsee jaloilleen nopeasti eikä vittu jää ap:n kaltaisesti märisemään jotain menneen talven lumia.
Toiset ovat herkempiä kuin toiset ihan luonnostaan! Ja toiset kiintyy todella vahvasti jolloin irti päästäminen sattuu todella paljon. Se ei tarkoita sitä että olisi jotenkin mieleltään sairas tai täysin epätasapainoinen.
sairasta ripustautumista sano mä.
Voihan vittu mitä pskaa. Esimerkiksi (avio)ero voi olla kauheinta, mitä ihminen on koskaan kokenut. Sitä on verrattu jopa läheisen ihmisen kuolemaan. Koska jollain tasolla se sun ihminen kuolee sulle, kun se ei ole enää sun elämässä.
Jos joku pääsee oikeinkin nopeasti jaloilleen "eikä jää märisemään", sillä on luultavasti jotain outoa tunne-elämässään. Älä yritä tehdä epänormaalista normaalia tai päinvastoin.
Taidat ollakin ihan tunteeton tapaus😨.
Minä miellän ripustautumisen sellaiseksi, että ripustautuu suhteessa toiseen niin paljon ettei toisella ole omaa tilaa ja kaikkea tekemistä kytätään. Se, että tärkeän ihmisen menetys sattuu ei ole ripustautumista. Se on sitä että siitä ihmisestä välittää todella paljon.
ripustautumista se on, jos suhteen päättymisen jälkeen jää velloon pahaan oloonsa ja eron aiheuttamaan tuskaan ja syyllistää toisen osapuolen siitä ettei suhteesta tullutkaan mitään. Sairasta sanon mä.
Kuka tässä on puhumut toisen osapuolen syyllistämisestä mitään?
Sinustako siis vilpitön ikävä on sairasta? No, toivottavasti kukaan ei sitten koskaan ikävöi sinua vaan jatkaa vihellellen matkaansa. Miksi muuten ikävä-palstalla, jos noin ihmisten ikävät nakertaa vai kateuttako huutelet, kun ei sinusta kukaan tarpeeksi välitä?
Aikansa kutakin. Nyt kohti uusia seikkailuja ;)
Miksi toisen ihmisen yksipuoliset tunteet ahdistaisivat? Minua on ahdistanut, kun ihminen josta välitän aidosti haluaa olla kanssani. Se on helvetin ahdistavaa ja stressaavaa. Siksi pakenen kaikkea sellaista ja rakentelen fantasioita joita en oikeasti halua kokea. Nyt kun näen sen toisessa, niin se on pelottava, ahdistava ja kamala kokemus. Enkä tiedä miten ottaisin sen tuskan ja pelon (stressin ja ahdistuksen) pois. En osaa tehdä mitään enkä sanoa mitään. Pelottaa kysyä yksinkertaisintakin asiaa.Pahinta on että rakastan häntä ja haluan häntä enemmän kuin mitään ikinä. Enkä halua enää paeta vaan ottaa vastuun tunteistani.
Tarkoitatko tuolla "nyt kun näen sen toisessa" sitä, että ihastuksen kohteesi toimii kuten sinä ja pakenee myös?
En tiedä mitä tuo edellinen tarkoitti tuolla mutta tuo teksti oli sellaista että se olisi ihan hyvin voinut olla mun kirjoittamaa. Ja mun tapauksessa se menee hyvin pitkälti noin niinkuin kysyit :|
Kyllä meitä on. Miehiäkin. Pahinta on, että häntä ajattelee aamulla herätessään ensimmäisenä, illalla viimeisenä nukkumaan mennessään ja yöllä herätessään kesken unien. Päivälläkin häntä ajattelee usein ja miettii, mitä sanoisi hänelle kohdatessa, miten hän käyttäytyisi ja vastaisi.
Raastavaa on se, ettei hän ole kertonut tunteistaan, ei torjunut, eikä myöntänyt. Hän vain lopetti yhteydenpidon, kun kerroin omistani.
Ei tällaista paskaa oikeasti jaksa. Olisi edes antanut suoraan pakit, olisi paljon helpompaa.
Ei se välttämättä helpota, että toinen sanoo, että et kiinnosta pätkän vertaa. Seuraavaksi sitä vain hämmästelee, miten toinen voi olla noin törkeä. Itselleni ei ole juuri noin sanottu, mutta asia on tullut enemmän kuin selväksi muuta kautta. Sitä on hierottu mun naamaan.
Tekee vain niin kipeää, ettei kelpaa. Kyllä se on jo sillä selvä, ettei se sun nainen vastaa sulle. Toivottavasti ei vastaakaan koskaan, tämä pelkästään hyvällä, koska toinen vaihtoehto voisi olla vuositolkkujen löysässä hirressä roikkuminen. Sillä hetkellä se voi tuntua siedettävältä, mutta on myös mahdollista, että jälkeenpäin harmittaa - monikin asia, lähinnä ne kokematta jääneet.
Minä oon löysässä hirressä roikkuva, enkä osaa katkaista köyttä. Eli olen samaa mieltä, ei ole yhtään helpompaa vaikka tietää, ettei toinen rakasta. Että se on sanottu ihan ääneen. Vaikkei tämä mikään kurjin tila- kilpailu olekaan siis, myötätunnot meille kaikille.
Tunnistan niin mitä Valonvarjopuoli kirjoitti, se on kamalaa kun toinen on niin alitajunnassa että yölläkin herää.
Mä en osaa päästää irti, koska ajatuskin ettei enää nähtäisi musertaa. Niinpä me sitten taas tavataan ja mä oon onnellinen sen hetken ja sitten aina ihan rikki sen jälkeen muutaman päivän.
Pysy siellä saastaisessa kuplassasi. Siellä saat olla rauhassa, kun ihmiset eivät ilikiä tulla sinne lähellekään.
Toivon että puhkaisisit kuplani, vaikka se pelottaakin minua.
Epätoivoisten ja saamattomien valitusta, hypätkää kaivoon.
Etpä tiedä muiden tarinoita kommenttien takaa joten hyppää itse.
Joku vertasi eroa läheisen kuolemaan. Ei kokemusta.
Se, että pyörii tuskassa, on mielestäni normaalia.
Jos minkälaisen suhteen tahansa takia ei pysähdy, ei se ihmissuhde ole ollut minkään arvoinen. Parisuhteen päättymiseen on niin monta syytä. Jos suostuisi ajattelemaan, että suhteessa on molempien osalta pielessä eli ei syytä vain itseään eikä syytä vain toista.
Parastahan olisi erota ennen kuin jompi kumpi tekee jotain toista loukkaavaa eli molemmille jäisi puhtaat pöydät. Mutta eihän elämä noin mene. Eroaminen voi olla pitkäkin prosessi, niin että molemmat kypsyvät. Mutta loputtomiin ei voi velloa surussa. Yli pääsemiseen voi mennä parikin vuotta helposti. Tämä niille, jotka vähättelevät toisten tunteita, monenlaisia tunteita. Tsemppia poteville.
Kannattaa puhua ja tutustua. Kysy kaveriksi ainakin aluksi. Ei voi tietää onko tunteet yksipuolisia, jos ei edes puhuttu. Tunteet voi tulla myös myöhemmin, mutta kun jää yhteystiedot ja on tutustunut, niin silloin on mahdollisuus onnistua.
Tarkoitus on tehdä tuntemattomasta ihmisestä tuttavan, johon on ihastunut ja voi sitten vaikka laittaa viestiä. Muut asiat myöhemmin. Tilanteen mukaan.
Ei pitäisi mutku mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän on paskoja asioita.
Tuo on niin totta, mutta on niitä hyviäkin asioita, keskitytään niihin niin jaksetaan ja uskalletaan elää elämää eikä vain suorittaa sitä. :)