mitä käymme läpi yhden miehen kanssa. Tilanne on siis aika huono koska tajusin että hän mies omistaa kaikki hyvät piirteet joita minulla ei ole. Ei ihme että hän on niin suosittu avoin ja toivottu ihminen kun taas itse olen juuri päinvastainen. On minullakin omat hyvät piirteeni mutta hänellä on kaikkea enemmän. Itse olen vain seko ämmä varustettuna harhaisella mielellä. Usein ihmiset ovat minua vastaan ja kokevat minut vaikeaksi lähestyä. Ainakin olen avautuja ja sanon kaiken rehellisesti.
Puntaroin tilannetta
Minäjahäntiedänsen
14680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En tiedä miten hän kokee tämän tilanteen, mutta itse ainakin koen tällä tavalla.
Tunnistan itseni muutama vuosi sitten tuosta tilanteesta miehenä. Oli eräs nainen joka oli juuri tuollainen "sekopää". Suhteen alku oli vaikea koska naisella oli todella huono itsetunto joka sitten heijastui omituiseen käytökseen. Aloitimme jotain, mutta siitä ei meinannut tulla mitään kun hän vuorotellen koki itsensä liian huonoksi minulle ja toisaalta välillä itsensä "paremmaksi" kun emme olleet samanlaisia.
Oli meissä samaakin kuten huumorintaju ja mielettömän hauskaa yhdessä. Valitettavasti homma kaatui sitten muihin asioihin eli lähinnä siihen että hänelle maistui alko liikaa sekä oli sellaisia epämääräisiä miestuttavia. Sosiaaliset ympyrämme olivat liian erilaiset.
Jos sekopäisyytesi ei liity suhteen ylläpitoon juuri tuohon mieheen niin teillä on sitten mahdollisuus. Jos se heijastuu taas sinun käytökseen mm. epäluottamuksena miestä kohtaan tai toisaalta epäluotettavuuden oloisena toimintana niin ennuste on heikompi.
Mieshän voi ehkä kokea ettei sun piirteet joita pidät huonoina haittaa häntä tai ainakaan silloin kun ne ei kohdistu häneen. Ehkä hän tuntee myötätuntoa jopa sua kohtaan jos olet "erilainen" kuin muut.
Ehkä miestä voi kiehtoa sun mieli tai jotain. Ei me kaikki etsitä samanlaista kumppania kuin itse ollaan paitsi joissakin asioissa.
Itse koin tuolloin että naisen tunteet vaihteli liikaa mua kohtaan enkä nähnyt sen vuoksi että siitä voisi tulla mitään vakavampaa. Päivääkään en kyllä vaihtaisi pois siitä lyhyisästä suhteesta. Kaikkein huvittavinta lienee se että me ei koskaan edes riidelty varsinaisesti vaikka nainen kertoi aina parisuhteidensa olleen täynnä riitelyä. Hän oli erilainen seurassani kuin muiden ja se tuotti hänelle hyvän mielen.
Jos haluat miehen niin älä ainakaan pilaa sitä suhdetta pitämällä itseäsi huonona tai odottamalla että mies sut "pelastaa" joltain.
Ei riidelty siis muusta kuin noista miehistä. Hän tuntui etsivän jotain muuta siinä sivussa ja suhde oli pakko laittaa lopulta poikki.
Ei se liity häneen tai jotenkin miten näen hänet mutta jos tuntisin hänet niin luulisin sen muuttavan kaikkia käsityksiäni vähän realistisempaan valoon. Itselläni ei ole kokemuksia tuollaisesta suhteesta.
Tohan sitten muuttaa tilannetta jos et tunne toista lainkaan. Et sinä oikein voi puntaroida silloin asioita tai nähdä toista nimenomaan realistisesti etkä toistenne välisiä eroja tai mitä välinne voisivat olla.
Jotenkin vain tuntuu aika karulta toi sun oma kuvaus, että olisit sekopään lisäksi harhainen mieleltäsi.
Vaikeaa antaa mitään kattavampaa ajatusta kun ei tiedä millaisia ihmisiä olette tai miten tunnette nykyisellään.
Muistan että näin tuossa naisessa jotain mielenkiintoista ja pidin häntä hauskana naiseksi jonka takia tuli halu tutustua. Tietysti se tapahtui baarissa ja huomasin että hänestä tuli minusta parempia puolia esiin muualla.
Menitkö sinä puhumaan hänelle vai hän sinulle? Uskon siihen että jos miehellä on tarpeeksi halua tutustua niin hän kyllä tekee sen. Me ei olla tämän kyseisen miehen kanssa oikein tutustuttu mitenkään ja se vähän on hankaloittanut tätä tilannetta. Ei tiedä oikein mitä sanoa toiselle tai miten voisi lähteä tutustumaan tai en edes tiedä haluanko sitä todella. Tutustuessa voisi tulla pakokauhu ja haluaisin vain pois siitä tilanteesta tai voisin jopa katua sitä että menin tutustumaan. Mikään ei ole oudompaa kun kahden tuntemattoman ihmisen puhumattomuus ja varsinkin se kun ei tunne toista millään tavalla.
Tavattiin baarissa joten ei ole oikein muistikuvaa kuka aloitti juttelun, mutta minä tein aloitteen. :D
Miksi ajattelet että mies tekee jotain jos hänellä on tarpeeksi halua tutustua. Tuollainen on mielipuolista ajattelua.
Keskity sihien mitä sinä haluat ja siihen mitä sinä teet sen saavuttamiseksi. Jos haluat miehen niin sinun tulee tehdä asialle jotain. Joko lähestyä, tutustua, jutella tai sitten selkeästi vihjata että nuo ovat mieluisia asioita.
Eihän kukaan tiedä alussa millainen toinen on. Puntaroit tilannetta, mutta et tunne toista ja haluat että hän lähestyisi, mutta pelkäät että hän tekisi sen koska et ole edes varma haluatko tutustua häneen kun et tunne häntä. Ei tuolla ole mitään järkeä.
Tutustuessa ei olla vielä menossa naimisiin. Ne ovat yksittäisiä pieni askeleita joita otetaan toiseen tutustuessa. Se eka askel tuntuu usein kaikkein korkeimmalta ja raskaimmalta.
Kärsitkö paniikkioireista vai miksi sinulle tulisi pakokauhu?
Kahden tuntemattoman ihmisen puhumattomuus ei ole outoa. :D
En nyt osaa antaa neuvoja kun en tiedä tilanteesta, mutta usein jo muutaman sanana vaihtaminen voi ajan kuluessa johtaa tuloksiin, mutta sulla on mielettömiä paineita jo valmiiksi.
Onko sinulla jo tunteita miestä kohtaan vai mistä moinen pakokauhuilu?
Ajattelen, että yleensä miehet tekevät aloitteen. Kyllä minuunkin on todella ujot miehet ottaneet yhteyttä, kun heitä tarpeeksi kiinnostaa. Yritin olla rento hänen lähellään ja puhuin, mutta se alkoi mennä todella oudoksi, koska hän ei vastannut minulle mitään. Muutenkin hänen lähellään tuntui niin oudolta, mutta ikävä siitä kaikesta outoudesta jäi käteen. Olen uusien ihmisien lähellä hyvin varautunut ja meillä ei ole mitään paikkaa missä aloittaa se puhuminen. Ei mitään yhteistä mistä voisin hänelle puhua. Tunteet tulivat jo melkein heti ensimmäisestä katseesta ja sitten niiden syventyessä kaikki on tullut vain vaikeammaksi. Usein kohtaan pelkoa toisen lähellä, jos tunteet ovat syviä.
Teidän ongelma taitaa olla se että jos kohtaatte yllättäen niin se voi olla siksi vaikeaa. En tiedä auttaisiko siihen mielikuvaharjoitukset etukäteen. Itsellä se on ainakin toiminut.
Ei auta mitkään mielikuvaharjoitukset, kun ei ikinä tiedä missä törmää.
Etkö etsinyt miestä kenen valossa voisit loistaa? Meillä J alkaa haukkua minua vieraille varmuudeksi, ettei vaan jäisi varjooni. Pidän suuni kiinni ja hymähtelen. Taistelimme lasten suosiostakin. Olen surkein mies ikinä ja kun en suostunut siihen olen ylimielinen paskapää, jolla on tarve aina ollla oikeassa. Hän vihaa minua ja olen maailman paskamaisin jätkä. Shithead. Pariskuntana ei voitu tehdä mitään yhdessä. Edes koiria ei voida taluttaa yhdessä. Koita sinä ymmärtää että olet oma itsesi. Eikö itsetuntosi kestä kumppania, josta voit olla ylpeä, arvostaa häntä ja kunnioittaa, sekä nauttia hänen seurastaan. Taidat etsiä vaan itsellesi jatketta? Ehkä joku kielitaidoton tai vammainen mies sopisi sinulle parhaiten. Voisit kertoa kuinka tuo toinen mamu pakolainen ei edes ymmärrä sinua tai tuo invalidi on vielä impotenttikin ja sitten ihmiset surkuttelisivat kohtaloasi. Ai niin, olet läheisriippuvainen ja miehesi on lapsesi ja luultavasti tappaisi itsensä jos ei saisi elättää sinua. Tasavertaista kumppania on vaikea kontrolloida, koska hän on itseytensä kanssa oma yksilö.
Ahaa. Mites sitten kun on ollut suhteessa jossa on miehen taholta tuotu selväksi että on kaikessa huono, huonompi ja surkein?
Entäs jos nainen ei ole koskaan tuntenut ihailua tai lämpöä mieheltä?
Jos nainen on nuoruuden kokemattomuudellaan alistunut olosuhteiden pakosta sellaiseen suhteeseen ja pitänyt sitä normaalina? Mitäs kun nainen saa huomata että joku kohtelisi eritavalla, joku oikeasti kunnioittaa?
Hyviä pointteja. Se on sun elämää. Mulla on oma ja tajusin että olen taas antanut egoni mennä kaiken edelle ja olen saanut toisen epätietoiseksi kun en ole kyennyt antamaan lämpöä ja läheisyyttä. En ole ansainnut häntä ja olen saanut hänet tuntemaan itsensä kamalaksi. Täällä vaan jauhan skeidaa enkä mene hänen luokseen enkä laita viestejä.
Olisko tutustuminen ja kaveriksi pyytämineen hyvä ratkaisu ainakin aluksi ? Voit tilanteen mukaan selvitellä mahdollisuuksia hänen kanssa kun pääsette kunnolla puhumaan. Voi jopa onnistua jotain ja jos ei, niin olet ainaki kokeilut.