olen katkera itselleni loppuelämän

Kannattaa kuunnella Cheekkiä. Se on niin komea:)

Joo katkeruudesta haluan pois. Siksi heitän tällähetkellä katkeroittavan asian pois kirjoittamalla. Mun ex ei suostunut katsomaan lapsia, kun olivat pieniä. Olin sidottu kotiin ja töihin. En päässyt liikkaharrastuksiin. No liitto päätty, kun tuli ilmi exän pitävän sivusuhteita. Kunto pääs huononeen, kun kuntoilu oli sitä mitä pienten lasten kanssa pysty tekemään. Läheiset ei halunneet lastenvahdiksi, kun pitivät sitä exän hommana. Olen ollut katkera siitä, että ex osallistui kovinvähän lasten elämään ja hän ei päästänyt mua liikka harrastuksiin. Mulla on hyvät välit ja läheiset lapsiin. Se on tän hyvä seuraus. Kuten sekin, että nautin liikkumisesta. Onneksi nykyisin pääsen liikkumaan. Kunto on vaan vielä kaukana siitä mihin haluan päästä. Myös siitä on vaikea päästä yli, että ex ei ollut sellainen ihminen kuin millaiseksi vuosikaudet häntä luulin. Hyvää on se, että pääsin petollisesta suhteesta pois. Mulla on kuitenkin tavoitteita ja unelmii. Haluan päästä katkeruudesta. Haluan päiviini hyviä ja mukavia asioita mahdollisimman paljon. Aion myös tehdä työtä sen eteen.

Katkeruus on sana, joka kuulemma kuvaa minua joijenki kommentoijien mukaan.
Että oisin katkera ja uhriutujatyyppiä. Fakta se, että oon eläkkeellä.
Tässä on se hyvä puoli, ettei oo mitään vastuuta mistään eli sana FREEDOM, kuten ap totesi.

En ole ollut milloinkaan katkera, vaikka elämä ei ole ollut helppoa. Enkä vuodattanut ainuttakaan itsesäälin kyyneltä, vaikka katsellessani jotakin liikuttavaa esitystäkin saan herkästi kyyneleet silmään. Ehkä olen aina ollut varma vanhempieni rakkaudesta ja niiden parin minulle tärkeän ihmisen. Lapsiani rakastan muttei edes se ole minulle tärkeää, rahastavatko he minua. Pääasia on että välimme ovat hyvät. Taidan mennä geenitutkimukseen.

Tämähän on minun kirjoitus! Olenko palstaillut näin pitkään 😄 valitettavasti tuon ajan päälle tippui vielä lisää sontaa, mutta eteen katsotaan koska muuta ei voi.