Lapsuusmuistoja vuodelta 89. Meidän asuntovaunun lähellä oli sisääntuloväylällä myymälä, josta pystyi ostamaan limsaa jne. Se myymälä ei kuitenkaan ollut suviseurojen oma myymälä, vaan jonku ulkopuolisen pystyttämä kärrykoju. Lapsena en sitä tietenkään tiennyt, vaan luulin sen ihan kuuluvan suviseuroihin.
Olin saanut suviseurarahaa, mutta virallisiin myymälöihin oli matkaa. Tämä epävirallinen myymälä sijaitsi ihan meidän vaunumme läheisyydeessä, joten päätin käydä sieltä ostamassa vähän virvoketta.
Ostin karkkia ja ruskean pullon. Olin nähnyt näitä ruskeita pulloja kaupassa, mutta ihmettelin, miksei meille niitä koskaan osteta.
Eihän meille ostettu cokistakaan, vaan yleensä erivärisiä jaffoja, spriteä jne. Kai vanhemat ajattelivat, ettei kokiksen sisältämä kofeiini ole hyvästä lapsille.
Eräällä luokkaretkellä olin päässyt maistaa cokista, joka hiveli makuhermojani ihan täysillä. Ajattelin, että tämä ruskeakin pullo varmasti sisältää jotain tavattoman hyvän makuista juomaa. Ostin sellaisen (jännää että möi alaikäiselle!).
Avasin sen ja mikä nauru siitä syntyikään, kuinka pahan makuista se oli. Naurettiin kavereiden kanssa. Toinenkin kavereistani osti samanlaisen.
Tehtiin kisa, kumpi uskaltaa juoda "limun" ennemmin loppuun, häviäjä joutuu ostaa jäätelön.
Minä rohkaistuneena vetäsin oluen kokonaan. Kaverilla jäi puolet juomatta. Kysyin, ostaako hän mulle vielä karkkipussin, jos juon. Hän ei luvannut, mutta lupas antaa kuitenkin karkkia. Minähän join senkin. Vähän ajan kuluttua tuli epätodellinen olo. Tuntui, kun olisin voimissani. Samalla minua laulatti. En ymmärtänyt olevani nousuhumalassa. Luulin sen olon tulleen vain itsestään. Sittemmin kuulin vanhemmilta, että suviseura-alueella on ollut epävirallinen myymälä, jossa on myyty kaljaakin. Kaljan minä sanana ymmärsin. Lapsesta asti olin kuullut, että juopot juo kaljaa, mutta en tosin tiennyt, minkä värisestä pullosta. Olin nähnyt vain jossain Kalajoen terasseilla miehillä kaljatuoppeja, joten tiesin sen olevan keltaista. Ruskean pullon läpi en juoman väriä nähnyt. Nolotti kovasti, koska tiesin, että minä ehkä olin kännissä. Vasta myöhemmin olen uskaltanut kertoa tämän kommelluksen vanhemmilleni. Pyytelin myös anteeksi (vaikkakin juomisen hetkellä en edes tiennyt juovani kaljaa).
Tällainen hauska lapsuusmuisto mulle tuli yhdistä suviseuroista. Muissa suviseuroissakin on tapahtunut kommelluksia, mutta ei kuitenkaan tuollaista, mitä Ranualla pääsi tapahtumaan....
Olin saanut suviseurarahaa, mutta virallisiin myymälöihin oli matkaa. Tämä epävirallinen myymälä sijaitsi ihan meidän vaunumme läheisyydeessä, joten päätin käydä sieltä ostamassa vähän virvoketta.
Ostin karkkia ja ruskean pullon. Olin nähnyt näitä ruskeita pulloja kaupassa, mutta ihmettelin, miksei meille niitä koskaan osteta.
Eihän meille ostettu cokistakaan, vaan yleensä erivärisiä jaffoja, spriteä jne. Kai vanhemat ajattelivat, ettei kokiksen sisältämä kofeiini ole hyvästä lapsille.
Eräällä luokkaretkellä olin päässyt maistaa cokista, joka hiveli makuhermojani ihan täysillä. Ajattelin, että tämä ruskeakin pullo varmasti sisältää jotain tavattoman hyvän makuista juomaa. Ostin sellaisen (jännää että möi alaikäiselle!).
Avasin sen ja mikä nauru siitä syntyikään, kuinka pahan makuista se oli. Naurettiin kavereiden kanssa. Toinenkin kavereistani osti samanlaisen.
Tehtiin kisa, kumpi uskaltaa juoda "limun" ennemmin loppuun, häviäjä joutuu ostaa jäätelön.
Minä rohkaistuneena vetäsin oluen kokonaan. Kaverilla jäi puolet juomatta. Kysyin, ostaako hän mulle vielä karkkipussin, jos juon. Hän ei luvannut, mutta lupas antaa kuitenkin karkkia. Minähän join senkin. Vähän ajan kuluttua tuli epätodellinen olo. Tuntui, kun olisin voimissani. Samalla minua laulatti. En ymmärtänyt olevani nousuhumalassa. Luulin sen olon tulleen vain itsestään. Sittemmin kuulin vanhemmilta, että suviseura-alueella on ollut epävirallinen myymälä, jossa on myyty kaljaakin. Kaljan minä sanana ymmärsin. Lapsesta asti olin kuullut, että juopot juo kaljaa, mutta en tosin tiennyt, minkä värisestä pullosta. Olin nähnyt vain jossain Kalajoen terasseilla miehillä kaljatuoppeja, joten tiesin sen olevan keltaista. Ruskean pullon läpi en juoman väriä nähnyt. Nolotti kovasti, koska tiesin, että minä ehkä olin kännissä. Vasta myöhemmin olen uskaltanut kertoa tämän kommelluksen vanhemmilleni. Pyytelin myös anteeksi (vaikkakin juomisen hetkellä en edes tiennyt juovani kaljaa).
Tällainen hauska lapsuusmuisto mulle tuli yhdistä suviseuroista. Muissa suviseuroissakin on tapahtunut kommelluksia, mutta ei kuitenkaan tuollaista, mitä Ranualla pääsi tapahtumaan....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistelempa minäkin Ranualaisena ku 80-luvun alkupuolella seurattiin pentuina navetan ikkunan takana aina seurojen jälkeen kun naapurin isäntä seuroista tultuaan kävi astumassa hiehoa. Tuli siinä kiire ku se yhen kerran huomasi meidät. Saihan se kiinni ja vannotti Jumalan nimeen ettemme kerro kellekkään tulijärven uhalla. En oo ennen tätä kellekkään kertonutkaan, mutta menköön nyt hauskana vanhana muistona.
Tuohan onki hauska muisto. Lisää näitä.