Kenelläkään muulla käynyt niin että se ihana ihastus josta ajatteli pelkkää hyvää ja näki toisen niin hyvässä valossa kaikkinensa, jopa ne viat ja virheet tai huonot puolet on alkanut yksinkertaisesti inhottamaan?
Eikä tää ole mikään viha ja rakkaus juttu tai johdu siitä ettei siitä tullut mitään vaan toisesta näkee kaikki ne puolet nyt mitä aiemmin ohitti ihastuneena?
En käsitä edes mitenkään miten olen voinut kaivata sellaista ihmistä. Jokainen asia hänessä, suorastaan solu huutaa että se on täysin väärä ihminen minulle.
Meissä varmaan jotain samaa on josta se lähti sitten liikkeelle ja ajattelin että ehkä nää kaikki eroavaisuudet voidaan ylittää, mutta nyt kun miettii niin ei voi muuta sanoa että kyllä noi tunteet johtaa joskus pahasti harhaan.
Kaipuun tilalla on välinpitämättömyys ja suoranainen inho, vaikea katsoa silmiin toista ja hymyillä jottei toinen huomaisi mitä oikeasti hänestä ajattelen enää.
Eikä tää ole mikään viha ja rakkaus juttu tai johdu siitä ettei siitä tullut mitään vaan toisesta näkee kaikki ne puolet nyt mitä aiemmin ohitti ihastuneena?
En käsitä edes mitenkään miten olen voinut kaivata sellaista ihmistä. Jokainen asia hänessä, suorastaan solu huutaa että se on täysin väärä ihminen minulle.
Meissä varmaan jotain samaa on josta se lähti sitten liikkeelle ja ajattelin että ehkä nää kaikki eroavaisuudet voidaan ylittää, mutta nyt kun miettii niin ei voi muuta sanoa että kyllä noi tunteet johtaa joskus pahasti harhaan.
Kaipuun tilalla on välinpitämättömyys ja suoranainen inho, vaikea katsoa silmiin toista ja hymyillä jottei toinen huomaisi mitä oikeasti hänestä ajattelen enää.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Eipä juurikaan. Teinit ihastuu kiiltokuviin. Realistinen aikuinen jolla suhteita jo takana tajuaa jo ihastuessaan ettei ko. Ihminen ole täydellinen. Itse ihastunkin sillai varovaisesti eli en päätäpahkaa päättömästi ja sokeasti. Ehdin havaita heti niitä huonojakin ominaisuuksia mutta ne ei haittaa.
Ihminen on kokonaisuus jossa yhdistyy huonoja ja hyviä puolia.
Kukaan ei ole teräsmies/nainen jolla vain hyviä ominaisuuksia ja tekoja.
Se kuitenkin mulla on tiukkana linjana että vaadin toiselta kykyä nähdä milloin toimii väärin, kykyä kokea siitä syyllisyyttä, kykyä katua ja pyytää anteeksi. Halua toimia jatkossa toisin jotta ei loukkaa samoin uudelleen. Omasta aloitteesta. Silloin ihmisen kupolissa on asiat terveellä pohjalla ja ihminen ei ole seurustelusuhteessa vaaraksi minulle.
Niin, on mullakin elettyä elämää jo takana. Nuo asiast joihin koen inhoa liittyy tavallaan juuri tuohon viimeiseen kappaleeseen sun viestissä. Jos toisella ei ole kykyä nähdä omien toimiensa seuraamuksia eikä ota mitään vastuuta mistään niin on aika vaikea rakentaa luottamusta josta voisi sitten syntyä oikeita tunteita.
Minulle tuli tuosta ihmisestä todella paha olo kaiken tapahtuneen jälkeen eikä se ihminen vain ymmärrä miten käyttäytyy. Sen vuoksi se ihastus muuttui inhoksi. Monet muut huonot puolet voi antaa anteeksi ja tosiaan kukaan ei ole täydellinen, mutta jos ne asiat ovat tärkeitä suhteen kannalta kuten luottamus, tunteiden osoittaminen ja näyttäminen sekä ettei tunteet heittelehdi laidasta laitaan niin ei sitä voi vain ymmärtää.
Ehkä olet itsekin ollut törppö ja toista ei enää kiinnosta mitä teet tai ajattelet. Kaikkien kanssa ei voi eikä tarvitse tulla toimeen vaan jotkut ihmiset voi suosiolla jättää historiaan.
Ei rakkaus häviä, mutta mielenkiinto yhteistä tulevaisuutta kohtaan häviää. Ei vaan enää nappaa kun ihminen ei pysty tekeen minua muuta kuin onnettomaksi ja silloin hyödyn hänestä enemmän kun hän on kaukana minusta
Minun kannalta se olisi hyvä asia. En toiminut kuten törppö, en millään tavalla, olin niin hyvä kuin pystyin olemaan häntä kohtaan, vastineeksi sain päinvastaista. Ei kiva fiilis ollenkaan.
Kuullostaa siltä, että sinun on vaikea hyväksyä se, että et ehkä merkinnyt hänelle niin paljon kuin kuvittelet.
Kyllä se rakkauskin häviää eikä mun kohdalla voinut puhua rakkaudesta vielä. Mut tosiaan jos toinen näyttää kaikki keinonsa tehdä toinen onnettomaksi eikä oikeastaan mitään hyvää oloa tuota niin ei sellaisessa roikkuminen ole realistista ajatellen tulevaisuutta.
Inho ja tietynlainen myötätunto tuon ihmisen typeryyden takia mulla vaihtelee.
Irti päästäminen ja kaukana olo helpottuu kyllä kummasti kun toisen tunteet ovat luokkaa yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.
Kuvaat kyllä hyvin myös minä olen samassa tilanteessa. Ihastuin ja sokeuduin täysin. En nähnyt kuinka asiat olivat todella. Suljin silmäni ja yritin piilottaa ne ja yritin loppuun saakka ettei se sellainen ole. Kun aikaa kului ja tunteet haaleni aloin nähdä ne virheet paremmin. Minullakin oli tuo luottamus hukassa kuten varmaan silläkin. Jäimme valehtelusta kiinni molemmat. Eikä uskallettu puhua kuten asiat oli. Pikkuhiljaa se inho kasvoi ja selkeämmin näin kuinka valheesta ei sekään päässyt irti. Nyt on jo aikaa kulunut ja jäljelle jäi inho ja viha tuota toista kohtaan. Tunteet todella muuttuivat ja niitä ei enään korjata.
Luulet väärin. Haluisin unohtaa koko episodin että sitä koskaan tapahtuikaan tai hän merkitsi minulle yhtään mitään. Onko se tarpeeksi selkeä vastaus?
Samanlainen tilanne. Erona tosin että minä en valehdellut hänelle mitään. Hänen toimintansa taas oli niin hämärää että en tiedä mitä edes tapahtui enkä enää halua tietää. Jotenkin kun tulee tuohon tilaan niin se mielenkiinto toisen motiiveihin ja toimintaan vähenee tai loppuu kokonaan. Uteliaisuuskin häviää. Tulee vain antaa olla olo, tuli ja meni jo.
Kun palaa toisessa vain niihin negatiivisiin tunteisiin jatkuvasti ja kun itsestä on tunut yksinkertaisesti ettei toinen välitä tai suorastaan on tuntunut pahalta niin toisen toiminta alkaa vain kuvottaa. Paha voittaa hyvän.
Tiettyjä virheitä mitä itse tai toinen tekee, tässä tapauksessa hän teki ei voi enää vain korjata jotka pilasi kaiken. Elämä on kuin helkama, pakki puuttuu.
Parhaiten se unohtuu, kun ei yritä ruotia sitä. Ei palstalla eikä muutenkaan.
Joudun toisinaan kohtaamaan häntä arkisista syistä johtuen joten on sen verran ruodittava ettei mun inho näy ulospäin tai hän ajattele edelleen että voisin olla kiinnostunut.
Oletko koskaan edes näyttänyt kiinnostumisesi? Ajattelen ettet ole tai ettei teillä tuskin ole mitään koskaan ollutkaan, koska muutenhan sinä kertoisit varmasti suoraan hänelle sen, että sinua ei enää kiinnosta, eikö vain?
Siis ihminen joka on välinpitämätön sinua kohtaan kuvittelisi sinun olevan kiinnostunut hänestä ja tämä haittaa sinua? Et voi lukea ajatuksia niin ei kannata asiaa märehtiä liikaa. Mietit liikaa.
Tää ei ole mitään mielikuvitusta, väärin ajattelet. ihan tosiasioita.
Miksi mä kertoisin jollekulle yhtäkkiä että "ei kiinnosta"? Hyvää hyvyyttänikö?
Kuka määrittää sen kuka miettii liikaa? Ehkä yritän hakea sellaista neutraalia suhtautumista häneen.
Ei häviä jos aidosti rakastanut. Rakkaus eu kuole vaikka toinen hakkaisi sinua jokainen päivä ihan ruhjeille nyrkillä.
Halun olla yhdessä se tappaa mutta rakkaus säilyy. Joutuu vaan valitsemaan rakkauden tai järjen ja oman turvallisuuden väliltä.
Itse vaadin noita kykyjä toiselta joita ekassa kommentissani kerroin juuri siksi että ne kyvyt paljastaa paljon toisen kupolin terveydestä.
Mielensairauksia on erilaisia. Osa aiheuttaa piinaa, kärsimystä ja tuskaa ko. Ihmiselle itselleen. (Mm. Masennus, syömishäiriöt, ahdistuneisuushäiriöt)
Sitten on mielenterveyshäiriöitä joissa ko. Ihminen aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä toisille. Näistä kärsiviä on vankiloissa. ( mm. Tietyt persoonallisuushäiriöt)
Oman turvallisuuden varmistaakseni minä vaadin siis niitä kykyjä. Jotta en joudu piinaavaan suhteeseen ihmisen kanssa joka jatkuvasti tekee minulle pahaa mutta ei kadu eikä tunne tekevänsä mitään väärää.
Ei onneksi päästy rakkauden asteelle. Odotan ihan samoja kykyjä mitä sinä mainitsit ekassa viestissä. Se kupolin terveys ratkaisee paljon voiko toisen kanssa oikeasti olla. Tunteet on tosiaan silloin hilattava syrjään jos toinen ei vain pysty.
Epäilin että hänellä oli jokin mielenhäiriö ehkä persoonallisuushäiriö. Ei osannut käsitellä tunteita ja vaikutti niissä aika itsekeskeiseltä.
Jos kyse on vain jostain masennuksesta tai ahdistuneisuudesta niin olisin voinut sellaista yrittää auttaa, mutta kun se heijastuu tekoina ja toimintana sekä käytöksenä josta mulle tulee paha olo sekä hänestä hyvin välinpitämätön itsekäs kuva niin ei sille mitään mahda että ne hyväät tunteet häviää.
Minulle jäi olo että hän ei tajua tekojensas seuraamuksia, ei välitä niistä paitsi osoittaa katumusta vain kun häntä itseään sattuu niiden seurauksena. Aivan sama siis kunhan hänellä itsellään on hyvä olla.
Ihan siksi, koska sanoit sen asian vaivaavan, että jos hän vielä luulee että olet kiinnostunut. Silloin voit nätisti sivulauseessa mainita silleen vaivihkaa vaiks näin "toi ei muuten tarkottanu et mä oisin susta mitenkään kiinnostunu, kun en katsos ole oikeesti!" Tuon jälkeen voisit olla rauhallisin ja helpottunein mielin.
Lähisuhdeväkivaltaa kärsineillä usein kysytään miksi ei suhteesta lähtenyt vaan antoi sen jatkua. Monet jopa vihaisesti halveksii sellaisia naisia.
Selitys on rakkaus. Rakastaa kaikesta huolimatta ja haluaa ymmärtää sitä toista. Nainen kokee empatiaa puolisoaan kohtaan, rakastaa täysillä vaikka toinen kohtelee huonosti. Saattaa Jopa voimakkaasti puolustaa puolisonsa käytöstä itseän kohtaan. Saada vihanpurkauksia jos joku puolisonsa huonoa käytöstä menee arvostelemaan.
Rakkautta jossa kaikessa uskoo, kaikessa toivoo ja kaiken kestää.
Aina vain anteeksi antaen. Rakkauden takia.
Hänestä oppineena hän vois kääntää tuon ylösalaisin, pitäisi sitä jonkin sortin vittuiluna ja vain asiana että olen kiinnostunut.
Eikä meidän välit ole tuollaiset että noita voi heitellä jatkuvasti.
Sellainen rakkaus on vain typerää koska siitähän puuttuu sen toisen rakkaus kokonaan. Rakkaus tarvitsee toinen toistaan.
Ei tuo ole rakkautta vaan masokismia ja riippuvuutta.
Riippuvuutta ehkä mutta usein parin keskinäinen side on muodostunut hyvin vahvaksi. vahva side kestää todella paljon katkeamatta.
Hyvin paljon annetaan anteeksi ja ilman että se keskinäinen side katkeaa.
Vahvaksi muodostunut suhde jossa on myös molemminpuolista riippuvuutta
Molemmat tarvitsee toistaan
Väkivaltaa harjoittavalla on usein surkea menneisyys, rankkoja kokemuksia, pahaa oloa ja väkivallan uhri taas on empaattinen ja ehkä helposti syyllistyväkin.
Hän ottaa syytä itseensä päälle karkauksista ja kokee sääliä väkivallantekijää kohtaan
Ymmärrys ja empatia on osa rakastamista
Sama joka välillä hakkaa, saattaa toisinaan itkeä sikiöasennossa sängyssä
Tuota riippuuvuussuhdetta pitäisi välttää jos huomaa alussa toisessa noita asioita. Mulla hälytyskellot alkoi soida kun huomasin että tunsin häntä kohtaan myötätuntoa jopa hänen niistä huonoista teoista. Ei puhuta mistään hakkaamisesta, mutta yritin löytää vain syitä itsestä, syyttelin itseäni. Mutta kun aloin miettiä miten itse olisin toiminut tilanteissa tai miten joku hyvää tarkoittava ihminen toimisi tai jolla olisi todellisia tunteita niin ei sellainen toimisi kuten hän toimi. Silloin tajusin että on lopetettava ne tunteet hinnalla millä hyvänsä.
Normaali ihminen käytäytyy muita kohtaan niin kuin toivoisi että itseä vastaavassa tilanteessa joku kohtelisi.
Itse olen oppinut pitään puoliani ja rajaamaan huonoa käytöstä.
Mutta minun tapoihin kuuluu se ajattelutapa että "miten haluaisin että minua kohdeltais jos tekijä olisin minä"
Odottaisin tottakai rehellisyyttä itseäni kohtaan. En haluaisi et minulle edessä hymyillään ja esitetään rakastavaa ja kaiken hyväksyvää jos tilanne on toinen.
Toivon itseäni kohtaan pitkäjänteisyyttä, mutta myöskin rehellisyyttä, jämäkkää rajojen laittoa käytökselleni joka loukkaa.
Rajat toivon että minulle tehdään tiukan rehellisesti mutta minua kunnioittaen selväksi.
Eli ei haukuta esim. Huoraksi tai hakata päätä tohjoksi mutta tekoni loukkaavuus tehdään selväksi ja tiukka asenne siihen että sen pitää loppua.
Itse en kuitenkaan sulje mahdollisuutta esim. Suhteelle pois heti. Teen vain ehdot sille selväksi, miten asiat etenee siihen suuntaan ja miten asiat etenee taasen päinvastaiseen suuntaan
Puoliaan pitää osata pitää ja kertoa suoraan mikä itsestä tuntuu pahalta
Kyllä, puoliaan pitää osa pitää!
En lähtisi suhteeseen jossa toisaalta pitäisi pitää puoliaan.
Samaa mieltä
Ainahan suhteessa täytyy vähän pitää puoliaan. Kaksi ihmistä, kahden erilaisen elämänhistorian ja kasvatuksen tuloksena syntyneen ihmisen yhteiselo on toisinaan sitä ettei kaikesta olla yhteisymmärryksessä, jotta suhde olisi molempia tyydyttävä tavalla jolla ei kummallekaan tule tunne että taidampa nostaa kytkintä ja lähtee vittuun tästä suhteesta, niin pitää osata pitää puoliaan asioissa.
Mielipide eroja tulee pienistä asioista ja sitten vähän suuremmista esim. suhteen etenemisestä, avo-avioliiton solmimisesta, muutosta, lapsien hankinnasta, asunnon sijainnista, rahasta.
Joskus se elämän suurin ongelma voi olla niinkin vähäpätöinen kuin kumman vuoro viedä roskat. Siinäkin välillä täytyy puoliaan pitää jos se aina lohkee itselle ja toinen vaan huvittelee, eikä tee mitään.
Itse olen joutunut käymään keskustelun joka alkaa seuraavasti "Tämä ei ole viidentähden hotelli täysipalvelulla, minä olen yhtä väsynyt päivän päätteeksi illalla kuin sinä, joten ..."
Mutta jos siellä kupolissa mikään ratas ei helahtele ja yksikään valo ei edes sekunnin sadasosaa välähdä, kun väärin tehnyt kiistattomasti, on asiat todella huonosti.
Jotain liiketta siellä pitäisi tapahtua jos se pää ihan terve on! Jos ei lantussa säteille, rattaat pyöri, valoja alaa vilkkuun niin mies vaihtoon!
Kyseessä on häiriintynyt persoonallisuus jonka kupolissa ei ole tulossa tapahtuun sen suurenpia jatkossakaan. Ongittu haaviin raskaammansarjan tapaus jolla tulee ehkä olemaan virkavallan kanssakin ongelmia ja väkivaltarikoksia.
Kun se syyllisyys ja empatia ei toimi, voi mäiskiä menemään ihmishenkiäkin surua ja sääliä tuntematta tai omaisilta anteeksi pyytelemättä
Jos ihastus muuttuu inhoksi, on ihastunut alunperin ihastumisen tunteeseen ja väärään mielikuvaan hänestä. Sitten kun savu hälvenee ja oppii tuntemaan toisen, huomaakin tosiaan, että hyi, en edes pidä hänestä, tavoista, mieltymyksistä, periaatteista, teoista ja valinnoista.
Onneksi välillä käy toisinkin, ihastus on sitä mitä toisesta toivonut, tunne syvenee molemmin puolin hiljalleen kun toisesta oppii lisää, rakastuu.
Tunsin jollakin tavalla jo silloin aiemmin että voisi olla vaikeaa ja että hänessä olisi niitä "huonojakin puolia". En vain arvannut että hänestä paljastuisi niitä lisää ja niin voimakkaana.
Musta aika hyvin sanot että tosiaan kun ihastus hieman haihtuu niin huomaa ettei nimenomaan pidä siitä ihmisestä vaikka olisi vieläkin tunteita. Mä en voi ymmärtää enkä hyväksyä hänen tapojaan.
Toivoin niin kovasti että sieltä hänen sisältään löytyisi jotain hyvää. Kaipaan sitä tunnetta että toisesta paljastuu hyväsydämisyyttä, sellaista jota ei voi sanoin kuvailla ja nyt sain taas nähdä vain päinvastaista. Ei siinä ne tunteet paljon silloin auta eikä pitkään.
Kun toivo toisen hyvyydestä kuolee niin tilanne kaiketi tulee toi inho.
Näkyykö nämä huonot puolet vain sinua kohtaan vai yleisesti hänen käytöksessään kaikkia kohtaan?
Kyllä ne näkyy muutenkin, en vain tajunnut niitä alkuun. Ne vain kärjistyvät minun kanssani varmaankin siitä syystä että hänellä varmaan oli jotain tunteita ja haluja suuntaani. Hän ei osaa vain niitä kaiketi käsitellä. On tunne-elämältään hyvin epäkypsä.
Et kovin välinpitämättömältä vaikuta, totta puhuen.
Välinpitämätön sen suhteen että meillä voisi koskaan olla enää mitään tai tuntisin häntä kohtaan mitään positiivista.
Itseään voi huijata yhdesti, mutta toinen kerta on jo typeryyttä.
Olet ihan kuin yks jonka tunnen. Haistattaisin vitut jos tulisi esittämään kaveria.
Oletko kohdellut jotain paskasti ja haistattaisit sitten tälle vitut jos häne tulee esittämään kaveria? Kuulostat mukavalta ihmiseltä.
En ole kohdellut paskasti. Jos minun valinnat ja tekemiset haittaa, niin ongelma on hänessä itsessä. En ole tehnyt pahaa kenellekkään, enkä ole yrittänyt satuttaa. Toisesta ei voi sanoa samaa
Jos se oli vain ihastumista, niin toinen osapuoli tuskin edes tajusi asiaa. Siinä mielessä menee inho ja välinpitämättömyys hukkaan.
Sitten kysymys ei liene sinusta? Sulla on muuten hyvä asenne että jos sun valinnat ja tekemiset haittaa niin ongelma on sen toisen joka vain yrittää satuttaa sinua. En tiedä millainen teidän juttu on, mutta oliskohan aika miettiä samoja asioita kuin minä teen just?
Ei munkaan tilanteessa hän ole varmaan tarkoittanut satuttaa, tietenkään, mitä nyt touhunut kaikkea mikä mitätöi kaikki tunteet väliltämme. Nehän on osoitus kuinka paljon toisesta pitää eikä ne mitään pahaa tarkoita.
Kyseessä on tosiaan yksipuolinen ihastus josta hän ei tiennyt mitään joten kirjoitan tänne ketjun ihan huvin vuoksi siitä miten häntä inhoan. /sarkasmi
Niinhän se on. Jos olemassaoloni haittaa, niin ei kannata tonkia asioitani eikä seurata liikkeitäni. Tämän olen hänestä huomannut. Miten voisinkaan ottaa huomioon ihmisen joka ei saa edes suutaan auki. Sovitaan ettet ole hän. Itsekin vain mietin asioita.
Ei kuulostaisi minulta. Ehkä ei palstalta kannata etsiä tuota henkilöä myöskään? Toisen suun avaamiseen auttaa yleensä se että avaa oman suunsa :) mutta varmaan olet sen jo tehnyt joten turhaan sinua neuvon. Mieti ihmeessä, ehkä helpottaa olotila.
Lue tuo sama neuvo myös itsellesi. Epäilen, että hän kärsii rajatilahäiriöstä, mutta en voi tietää varmaksi. Siksi on niin epälooginen ihminen.
Se toinen osapuoli kärsii rajatilahäiriöstä? Sulla on siinä sitten työnsarkaa. Minun tapauksesta en tiedä enkä välitä tietää koska en halua tonkia hänen elämäänsä. Löytäisin varmaan vain lisää jotain inhottavaa.
Tiedätkö, pohdin tänään aamusta ihan samaa... mitä minä oikein ikävöin... en tiedä, ku inhottaa koko ihminen. Ja tuntuu käsittämättömältä miten kestin kaikki hänen erikoisuutensa melkein vuoden... enkä ymmärrä mitä näinkään hänessä... Kumma olo...
Meissä joissakin kaiketi on se puoli että kaivataan rakkautta, jotain ihmeellistä tunnetta, fantasiaa ja toisessa yritetään nähdä kaikkea hyvää viimeiseen asti.
Mulla kesti onneksi paljon vähemmän aikaa, tunne muuttui palavasta ihastumisesta joka fyysisesti vaikutti ja stressasi, sellaiseen lämpöiseen tunteeseen kunnes tuli sitten pari romahdusta jotka osoitti että millainen hän on. Viimeisin oli sitten vain yksinkertaisesti liikaa eikä pystynyt enää siitä tokenemaan, hyvä niin.
Ymmärrän. Koin samoin. Tosin olin kyllä häneen ihastuessa kovin epäkypsä tunneasioiss, vaikka aikuinen olenkin ja pitkä tunteeton suhde takana ja hän jotenkin räjäytti tajuntaani ja opin riudan tunteita hänen ansiosta, josta olen toisaalta kovasti kiitollinenkin. Koska nyt osaan arvostaa oikeita asioita.
Sitä ihmettelen vain, että miten kestin kaikki hänen erikoiset piirteet näinkin kauan ja mitä asioita hänessä ikävöin lähes 4 kk. Suljin silmät törkeisiinkin välinpitämättömyyden osoituksiin ja kaikkea sellaista. Miksi halusin itse tulla vastaan, kun mut on pahasti loukattu ja säilyttää välit ees tuttavan tasolle, en kestä olla vihoissaan kenenkään kassa, hmmm... Noh... elämä on oppimista varten :) tässä onkin pohtimista mikä itseään vaivoi ja miksi :)
Kirjoituksesi vain osui silmiin, kun tänään aamulla heräsin just samoin ajatuksin, vaikka eilen menin nukkumaan vielä lämpimästi häntä muistaen :)
Hei, kiitos viestistä! Oletko Keski-Suomesta kun on toi k-s?
Siinä tapauksessa ei olisi kyseessä samasta miehestä sitten ainakaan.
Vastata tähän ketjuun koska nää jutut liippaavat niin läheltä omaa tapaustani. Itse otin etäisyyttä yhteen naiseen koska en osannut "lukea" häntä. En oikeasti tiedä yhtään mitä hän halusi vai halusiko mitään ja nyt mua kaduttaa etten yrittänyt paremmin ottaa selvää. Luulen että syy tähän tilanteeseen on se että hän halusi varmaankin jonkinnäköistä suhdetta kun kohdattiin. Itse olin silloin sellaisella ajatusmaailmalla että "en nyt vähään aikaan etsi mitään". Kässäättekö?
Juu keski-suomesta olen :)
Hyvä yritys tämä räpellys, ei kuitenkaan totuus.
Tiedät totuuden, kuten minäkin.
Sen opin että totuus on aina hänen päässään. Mutta se aina vaihtelee tilanteesta ja henkilöstä riippuen kenelle puhuu, ja kellon ajasta yms. Kaikki on tässä hetkessä joten mitä väliä toisella ihmisellä kun eihän hänen kanssaan tarvitse tulevaisuutta suunnitella tai huomisesta välittää....eiku!
Nyt muihin askareisiin, kiitos kaikille!
Tuo on varmaankin yleistä juuri rajatilahäiriöisellä. Valehtelee työhaastatteluissakin, mutta totuus paljastuu nopeasti tai heti, kun jutut on niin yliampuvia.
Taisi osua kun päätit paeta paikalta?
On käynyt, mutta tiesin pitemmän aikaa sen ettei meistä koskaan tule paria.
Hyvä, toivottavasti toinenkin tiesi. Ei erilaisuus tarkoita mahdottomuutta suhteessa, mutta täällä näyttää taas tänään olleen ryhmä toimettomia, toisille vittuilevia ihmisiä.
Sitähän se liian suuri erilaisuus juuri tarkoittaa. Itsellä on omat vahvat mielipiteet mitä en enää halua tehdä jos olisin suhteessa, että olen varma ettei sellaista miestä ole joka haluaisi minun ehdoilla kaverisuhteen. Ja ihan samat asiat kerron kaikille jos mielipiteeni jotakuta kiinnostaa. En jousta kenenkään kohdalla ja siksi olen varma voin paremmin eläessäni yksin.
Ei minulla ainakaan.
Miksi vihaisin tai olisin välinpitämätön?
Ei se ole hänen vikansa etten kelvannut loppujenlopuksi.
Hän on edelleen ihan mieletön ja huonot piirteet ovat osa häntä..
Tosin ne satuttaa mua kyllä, mutta hän on hän.
Mietin vaan, ehkä kuitenkin suhteeseen haluan empaattisemman ja rakastavamman tyypin kanssa.
Ei niin et olen joutunut vonkaamaan ja anelemaan huomiota.
Kerrotko tilanteestasi missä näette ja oletteko puhuneet ?