Olen ollut 4,5 v yksin 5 v lapsen kanssa. Teen vuorotyötä ja lapsella on järjestetty vuorohoito. En tiedä olenko masentunut mutta olen niin kyllästynyt tähän elämään. En jaksa olla hyvä äiti lapselleni. Tuntuu ettei lapsen kanssa touhuaminen innosta tai huvita. Yritän joka päivä tehdä jotain lapseni kanssa yhdessä. Pieniä asioita. Ulkoilua tai sisäleikkejä. Olen kuitenkin huomannut olevani kokoajan pintakireä, ärsyyntynyt ja huudan lapselle jos se vähänkin ärsyttää. Lapsi on kiltti mutta osaa kokeilla ja tottakai vielä enemmän kun ei saa täydellistä huomiota. En pääse harrastamaan, tukiverkosto on huono. Arki yhtä pyöritystä ja velvollisuutta ja rahat on todella tiukilla. Lapsen isä ei ole ikinä millään tavoin ollut kiinnostunut poikansa asioista. Pitää sitä jokatoinen vkl mutta silloinkin vie omien sukulaisten luo. Ei voi auttaa vedoten milloin mihinkin. Jos on kipeä joudun ottamaan palkatonta töistä että voin olla lapsen kans kotona jos itselläni olisi töitä sinä vkl kun lapsen pitäisi mennä isälleen ja ei ole varattu hoitoa mutta jos olen itse kipeä ei ole kuullemma hänen ongelmansa. Ei edes tiennyt missä asuttiin silloin kun olin vuoden toisessa kaupungissa töiden perässä. Ei kiinnostanut. Joten voitte uskoa että hänen pillin mukaan pitäisi pomppia mutta kun itse pitäisi ottaa vastuuta niin ei voi kun on sitä ja tätä. Minulla ei ole edes kunnon ystäviä ketä tapaisin. Kun on vapaata ja lapsi esim. mummolassa yötä niin minä olen yksin kotona ja haaveilen. Vaikka tahtoisin niin en uskalla, jaksa tai ei vaan huvita lähteä ihmisten ilmoille. Yksin. Myös töissä hoitajana olen huomannut että kokoajan samat hommat aamusta iltaan ja samat narinat ja passaamiset. Huom. Olen vanhainkodissa töissä.Tuntuu että mun elämässä ei ole sisältöä. Se on väritöntä. Kaipaan parisuhdetta mutta lapsen isän kanssa jäi sellaiset traumat etten uskalla sitoutua. Pelkään että rikon itseni taas. Tiedän että jokainen on vastuussa omasta elämästään ja hyvin pitkälti siihen voi vaikuttaa itse mitä se sisältää. Mutta kun saisin jostain voimaa asenteen muutokseen. Kävin jopa lääkärissä josko minulla olisi kilpparin vajaatoiminta kun on niin masentunut olo. Pieni paikkakunta ja ahdistus ja tyytymättömyys. Haluan olla onnellinen ja iloinen ja elää enkä ankarilla. Tätä on jatkunut nyt n. 6 kk
Olenko huono?
Huonoäiti
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei sinun tarvitse ottaa palkatonta, jos olet kipeä - silloin ollaan sairaslomalla. Jos lapsesi on kipeä, eikö sinulla ole mahdollista olla 3 pv kotona palkallisella hoidon järjestämiseksi?
En sanoisi, että sinä olet huono äiti, mutta jos tarkemmin mietit sinulla on aika paljon vapaatakin aikaa lapsesta. Monilla ei ole tuonkaan vertaa.
Sanot, että tukiverkosto on huono, mutta lapsi on mummolassa yötä. Kuinka hyvän tukiverkon tarvitsisit, että tuntisit nyt pärjääväsi paremmin? Tukiverkostosi pettää lapsen isän osalta, mutta oletteko koskaan harkinneet yhteishuoltajuutta, niin että lapsi olisi puolet ajasta isällä ja puolet sinulla?
Työpaikan vaihdos voisi myös olla hyvä asia. Pelottaa, jos ajattelen että omia vanhempiani hoitaisi hoitaja, joka on kyllästynyt työhönsä. Pääseekö koulutuksellasi jonnekin muualle töihin? Voisitko harkita uutta koulutusta?
Ystävän etsintään en pysty antamaan apuja.