Minulla on 4. luokkalainen poika, jonka kanssa on kohta päreet vaarassa palaa. Koulutyöt tehdään hutiloiden, läksyt unohtuu tai ne tehdään aamulla hirveässä kireessä, kotitöistä saa tapella, mutta rahaa kyllä hingutaan. Kaverit ovat niin tärkeitä, että kaikki muu unohtuu. Aluksi meillä oli sääntö, että koulusta tullaan suoraan kotiin tekemään läksyt ja syömään väipalan, sitten vasta kaverit. Homma meni kuitenkin niin, että lapsi alkoi tekemään koulutehtävät liian nopeasti, kiireessä, unohti osan ja käden jälki oli kamalaa, läksyt sai tehdä illalla uudestaan ja siitäkin tuli kamala huuto. no nyt sitten yritimme uudenlaista systeemiä, että lapsi tekeekin vasta illalla läksyt, niin jaksaa niihin ehkä paremmin keskittyä. Mutta sitten pitäis katsoa tv ohjelmia ja taas on läksyistä kauhea huuto ja ne tehdään hutiloiden. Loppujen lopuksi kaikki huutaa ja meno on hirveä!
Tänä aamuna toitotin lapselle monta kertaa, että " onhan reppu pakattu, kirjat mukana, kotityöt ja kansiot, onhan?" On, on -sanoi lapsi, ja kas, kun hän lähti kouluun, löytyikin pöydältä eiliset kotitehtävät. Silloin meinasin repiä tukan päästäni. Viime viikolla hän jätti jumppapussin eteiseen (unohtui kun piti laittaa kengät jalkaan). Sitten jäi kirja kouluun, luistimet unohtui urheilutunnilla kentälle, kypärä koululle (joka sitten hävisikin), koulusta lähetettävät tiedotteet löytyy rytystä repun pohjalta kuukausien jälkeen, ilmankos meidän perhe ei ikinä tiedä koulun tapahtumista. jos kyselen onko tullut lappuja koulusta, hän ei muista tai sanoo: ei, oo. Itse pitää reppu penkoa. Opettajan kanssa on myös yritetty "parantaa" lapsen muistia reissuviholla, johon voi kirjoittaa päivän läksyt, silloin mekin pystyisimme paremmin kontrolloimaan onko tehtävät tehty, mutta lapsi UNOHTAA kirjoittaa siihen!
Onko kellään vastaavaa!?!?!?
Tänä aamuna toitotin lapselle monta kertaa, että " onhan reppu pakattu, kirjat mukana, kotityöt ja kansiot, onhan?" On, on -sanoi lapsi, ja kas, kun hän lähti kouluun, löytyikin pöydältä eiliset kotitehtävät. Silloin meinasin repiä tukan päästäni. Viime viikolla hän jätti jumppapussin eteiseen (unohtui kun piti laittaa kengät jalkaan). Sitten jäi kirja kouluun, luistimet unohtui urheilutunnilla kentälle, kypärä koululle (joka sitten hävisikin), koulusta lähetettävät tiedotteet löytyy rytystä repun pohjalta kuukausien jälkeen, ilmankos meidän perhe ei ikinä tiedä koulun tapahtumista. jos kyselen onko tullut lappuja koulusta, hän ei muista tai sanoo: ei, oo. Itse pitää reppu penkoa. Opettajan kanssa on myös yritetty "parantaa" lapsen muistia reissuviholla, johon voi kirjoittaa päivän läksyt, silloin mekin pystyisimme paremmin kontrolloimaan onko tehtävät tehty, mutta lapsi UNOHTAA kirjoittaa siihen!
Onko kellään vastaavaa!?!?!?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ongelmat. Miten sä kestät?
Itse olin ihan yhtä hajamielinen koulussa. Pitäiskö sun alkaa tekemään yhdessä poikas kanssa niitä juttuja, jotenkin tuntuu niinkuin mieltäisit pojan riesaksi ja viholliseksi.
Kirjoituksesta voi toki saada erilaisen fiiliksen kuin mitä todellisuus on mutta arvelen että ratkaisu voisi olla vähemmän keppiä, enemmän porkkanaa mutta järkevästi. Se television katselu on helppo kieltää vaikka viikoksi, sen sijaan tehdyt läksyt ja reissuvihon täyttäminen voi olla suoraan verrannollinen viikkorahaan, reilu pitää kuitenkin olla ja viikkorahassa pitää olla koulusta riippumaton pohjaosa johon sitten provisiona läksylisät katsotaan. Ja jos on oma lapsi kyseessä niin vähän rakentavampi asenne.
Ihan samanlainen on meidän ekaluokkalainen. Se ei koskaan tiedä mistään mitään, missä on hanskat ja uimavarusteet, onko läksyjä jne.
Minä ymmärrän sinua hyvin. En saanut sinun viestistäsi sellaista kuvaa, että poika olisi sinulle riesa, päinvastoin tekstisi oli "hauska" kuvaus siitä mitä on näiden pienten poikien kasvastus. Ei siitä mitään tule vaikka kuinka yrittäisi :)
Tätä minä en ymmärrä, että vanhemmat alkavat käydä koulua lapsen puolesta. Huolehditaan hänen läksyistään ja tavaroistaan.
Lapsi nyt tietenkin on saanut sen kuvan että hän käy koulua äidille ja opelle, ei suinkaan itsensä takia.
Minulla on kokemusta kolmesta lapsesta ja jokainen on saanut itse huolehtia koulunsa. Se alue on täysin heidän vastuullaan ja heidän asiansa. Ja he tietävät sen.
Jos läksyt on tekemättä he itse kantavat vastuun samoin jos kokeet menee huonosti jne..
Tällä periaatteella heistä on tullut itse kouluasioistaan huolehtivia. Sehän juuri on koulun tarkoituskin, että lapsi oppii itse huolehtimaan asioistaan, siellä vastuu osataan antaa siten että JOKAINEN lapsi osaa sen kantaa, älkäämme me vanemmat pilatko tätä. Annetaan open ja oppilaan huolehtia rauhassa asiansa.
Nyt tästä päivästä lähtien kerrot lapsellesi että sinä äiti siis et enää huolehdi vaan jätät vastuun lapsellesi (sillä hänelle se kuuluu).
Olet ihan oikeassa siinä, että lapsen pitäisi itse oppia ottamaan se vastuu tekemisistään.
Ongelmana pakkaa vain olemaan se, että monet lapset eivät ainakaan ennen lukioikää kovin helposti miellä sitä koulunkäynnin tarpeellisuutta, vaan näkevät hädin tuskin kulloisenkin päivän nukkumaanmenoaikaan saakka.
Senpä takia tässä tarvitaan jonkin verran vanhempienkin ohjausta.
Jos koululta tulee nootti läksyjen tekemättömyydestä, niin läksyjen näyttö päivittäin ainakin jonkin aikaa on paikallaan. Jompi kumpi vanhemmista siis tarkistaa että läksyt on tehty (tulosten korjaamisella ei niin väliä; läksyjen oikein tekeminen on lapsen asia, ei vanhempien), ja ellei ole tehty, tai jos on sutattu tai hutiloitu, niin uusiksi vain.
Aamulla muksu katsoo mitä aineita lukujärjestyksessä ko. päivälle on, kertoo tämän vanhemmille, ja tulee ennen kouluun lähtöään (tai vanhempien töihin lähtöä) näyttämään että tarpeelliset kirjat ja tehtävävihot ym. ovat repussa. Niitä eivät siis etsi vanhemmat, vaan lapsi itse, samoin kuin tekee läksytkin itse. Raportointivastuu on siis lapsella.
Kun hommat sitten saadaan kuosiin, niin tuosta vahtimisesta voi löysätä, ainakin siihen saakka kun koululta taas tulee palautetta.
Jos homma ei toisaalta näillä tokene, niin sitten on kyllä tultava jotain seuraamuksia: viikkorahat, varhaisemmat kotiintuloajat, telkkarikielto, jne. löytyyhjän näitä. Oleellista on, että lapsi kokee että se hänelle kuuluva vastuu tosiaan tarkoittaa jotain konkreettista; siis että elämä on helpompaa kun huolehtii omasta vastuualueestaan.
Meillä on viides- ja neljäsluokkalaiset joista nuoremmalla on yrittänyt olla noita samoja ongelmia. Aika pienellä poika on saatu hoitamaan tonttinsa suht. kunnolla, mutta pidän selvänä että eipä olisi pelkkä puhe riittänyt.
Meillä oli aikoinaan ihan sama juttu.
Lapseltani unohtui suurinpiirtein kaikki. Koulu ei tuntunut kiinnostavan alkuunkaan. Lähes joka päiviä tuli koulusta viestiä tekemättömistä töistä ja läksyistä ja unohduksista. Hän on neljästä lapsestamme ainoa jolla on ollut koulussa ko ongelmia.
Minäkin huolehdin läksyistä ja opettaja kirjoitti ne minulle ylös jotta tietäisin kunkin päivän läksyt.
Tässä olen samaa mieltä kuin kirjoittaja edellä että ketä varten koulua käydään? Jos nyt olisin siinä tilanteessa niin jättäisin huolet lapselle enimmäkseen. Puhuisin lapsen kanssa vakavasti että nyt on tämä käytäntö että sinun on itse huolehdittava omista läksyistä ja tarvikkeista. Tuntuu kuin lapseni olisi oppinut luottamaan siihen että kyllä äiti huolehtii.
Lohdutukseksi voin sanoa että meillä tätä kesti 9 vuotta. Nyt lapseni on ammatillisessa koulutuksessa ja koulu sujuu melko hyvin. Olen ajatellut että osittain se tietysti johtuu siitä että nyt hän kokee koulun käynnin mielekkääksi koska opiskelee mieleistään alaa ja siksi se sujuu.
Kyllä se teilläkin hellittää, älä ota liikaa pulttia. Pojat ovat usein juuri tällaisia.
Kirjoituksesi oli kuin kopio meidän elämästä peruskoulun aikaan. Todella tiedän että se ottaa päähän sillä hetkellä. Nykyään lapseni kanssa jo nauraen muistelemme tuota aikaa.
Hei,
Muistan itse kun vielä olin ala-asteella ja kaverit oli todella tärkeitä. Läksyt tein nopeesti ja joskus jätin tekemättä. Ei paljon painanut, vaikken saanutkaan kovin hyviä numeroita. Enhän vielä siinä iässä oikein ymmärtänyt, että elämää ja tulevaisuutta varten opiskeltiin. Se elämä oli siinä ja nyt. Jälkeenpäin harmitti ja niin on harmittanut myös sisaruksia, että miksi äiti ei puuttunut siihen mitenkään. Hyvä äiti meillä on. Sellainen tasapainoinen, pullantuoksuinen, mutta hänen periaate oli sama kuin osalla täällä, että pitää oppia itse kantamaan vastuu. Ei sitä aina 10 vuotias kuitenkaan ymmärrä. Jokainen kasvaa henkisesti niin erillä lailla.
Nyt kun minulla itsellä on lapsia. Vanhin 4. luokalla, niin huomasin jo ekalla, että jos vain läksyt jäi iltaan oli se yhtä itkua ja hammastenkiristystä. Väsyneenä, kun ei tahdo onnistua ja muistikaan ei ole sitä terävintä luokkaa, joten otimme uuden taktiikan.
Lapsi syö koulusta tultua ja tekee läksyt. Sen jälkeen äippä eli minä tarkistan ne ja jos on virheitä tai ei ole siistiä, tehdään ne uudestaan. Muutaman kerran, kun sitten kumitettiin tehtäviä ja tehtiin uudelleen opittiin, että kyllä ne kannattaa heti huolella tehdä. Sen jälkeen on aikaa kavereille ja illalla kun on kotiin tultu, niin vielä on aikaa katsoa sitä tv:tä, jos huvittaa.
Enään ei tarvi pajoa puuttua pojan kouluasioihin, mutta hän haluaa vieläkin näyttää tehtävänsä. Kait se on kiva kun äiti on kiinnostunut hänen asioista. (Repun tarkistan kyllä vielä silloin tällöin tiedotteiden varalta)
Jos ystäviä tulee koulusta mukana poika tekee tehtävänsä kavereitten kanssa yhdessä tai sitten kaveri odottaa pojan huoneessa.
On äideissä hiukan syytä, passataan lapsia liikaa. Tiedän monta poikaa (enimmäkseen) joita äiti on passannut liikaa. Eivät osaa eskarista hamaan hautaan tehdä itse mitään, ellei ensin äiti, sitten puoliso tee niitä puolesta.
Näitä kutsumme peräkamarin pojiksi, en tiedä mikä olisi modernimpi nimi, uusavuttomat?
Eräskin elelee sossun voimin kun ei tiedä mistä pitää ostaa bussilippu että pääsisi kouluun, ja sillai pääsee helpommalla ei tarvi ponnistella turhaan kun kaikki tulee valmiina, äiti käy ja tekee puolesta. Onhan näitä. Lopetetaan se poikien passaaminen niin helpottaa.
Tyttäreni on nyt aikuinen jo. Kyllä tämä ei ole vain poikalasten ongelma. Poikani on itse huolellisuus mutta tyttö...
Tytön ollessa tokaluokkalainen, pitkän pohdiskelun jälkeen sain aatteen.
Koska tokalla luokalle mennessä olimme muuttaneet ja kaikki oli uutta tytölle. Iltapäivä hoitopaikkakin oli jäänyt. Ratkaisin asian läksyjen suhteen ja muutenkin seuraavasti. Otin koulun kuraattoriin yhteyttä ja kerroin asiani ja kyselin olisko sopivaa yläluokan tyttöä apuun.
löytyihän sellainen.
Sovin läksy-tytön kanssa pelisäännöt. Hän tuli meille koulunjälkeen tytön seuraksi. Hoitivat yhdessä molempien läksyt ja tekivät välipalaa yhdessä.
Minä maksoin siihen aikaan 15 mk / tunti tytölle palkkaa taskurahan nimissä. Joskus annoin vähän hänelle bonustakin.
Läksyt alkoi tytöltä sujua olihan hänellä kaveri esimerkkinä nyt. Ei tarvinnut olla yksin ja vanhemmatkin sai olla huoletta töissä.
Koulussakin oli mukava tyttären olla kun oli joku tuttu turvana kiusaamiselta - siis tieto turvan löytymisestä - kaverit ei uskaltaneet kiusata.
Lasten kanssa sovittiin että koulureput ilmestyy ovensuuhun illalla pakattuna ennen nukkumaan menoa.
Vilkas on tyttö vieläkin mutta osaa elää ja opiskella itsenäisesti.
Meillä nyt 9-luokkalainen poika. Ei voinut paljoo koulu kiinnostaa. Yksi syy siihen oli se että huolehdin ja tein hänen puolestaan liikaa, aivan liikaa. Muista se jaj muista tämä...! Kaveri vaan passivoitui kun äiti huolehti asioista. Eihän ne opi ite tekemään jos koko aika joku huolehtii niiden asioista. Jos se kynä tai kirja unohtuu kotiin kerran tai vaikka viisi kertaa se oppii sen paremmin kuin siten että äiti hoitaa ja muistuttaa koko aika. Anna pojan itse enemmän huolehtia pienimmistä asioita. Elämässä on paljon suurempia asioita kuin kirjan tai kynän unohtaminen.
Muistutukseksi vaan, että jouduin tekemään suuren työn ennenkuin poika oppi ottamaan itse vastuuta. Pettymysten ja epäonnistumisten kautta oppii... Niin ja tiedoksi vielä: jatkuva rankaiseminenkaan ei ole hyväksi. Anna unohdella asioita ja sovi vaikka koulun kanssa että jos jotain on unohtunut joutuu lähtee hakee sitä kotoa. Ei ole varmaan montaa kertaa kiva hakea. (Siis jos koulu lähellä)
sun lapses kuuluu näihin ylienergisiin keskittymisongelmaisiin.. kannattaa mennä jollekin ammattihenkilölle kertomaan.. ennen kaikkea lapsi kärsii!
on kanssa sitten näitä ylienergisiä, tarvii alkaa tilata aikaa ammattihenkilölle. Kyllä tuo poika on ihan normaali, turhaa hätäillä. Ikää tulee niin hommat alkaa luistaan ja poika muistaa.
Aika usein tapaa näitä vanhempia, jotka kertovat, että läksyistä on valtava tappelu. Toiset taas kertovat, että ei ole mitään ongelmia. Mistä lienee erot, sitä on vaikea edes arvella. Valitettavasti paljon on näitä koteja, joissa ei välitetä tai ei yksinkertaisesti saada lapsia kuriin ja järjestykseen.
Mielestäni se lähtee ensinnäkin siitä, että kotiväki on kiinnostunut lapsen tekemisistä. Toivoisin, että kodeissa olisi aikaa alkuopetusluokilla tehdä läksyjä yhdessä ja vanhemmat olivat tässä kaanustavia ja rohkaisevia. Läksyt opeteltaisiin tekemään melko pian koulusta tulemisen jälkeen.
Pikkuhiljaa vastuuta siirrettäisiin lapselle MUTTA, jos näitä unohduksia alkaa tippumaan ja läksyt hutaisten tehty, sitten on taas aika hetkeksi palata perusasioihin. Tehdä uudelleen ja kiristää vartiointia.
Ei niin, että äidit tarkastavat reppuja ja läksyjä, vaan että lapsen tulee itse näyttää mitä on läksyinä tehnyt. (vaikka tarvittaessa kertoa oppitunti tunnilta mitä koulussa on tehty jollei meinaa muuten mieleen palautua.) Jankuttaminen ei kannata, vaan kuulo on oltava päällä. Sitten vaan reilusti telkkari, pleikkarit jopa harrastukset hetkeksi katkolle, jos ei meinaa oppi mennä perille.
Läksyt on olennainen osa oppilaan koulutyötä!